HS:n toimittaja valikoi tilastoja agendansa tueksi

Helsingin sanomat näyttää jälleen tehneen hyökkäyksen suomalaista metsätaloutta vastaan. Valitettavasti faktat olivat tällä kertaa hiukan erikoisia - elleivät jopa harhaanjohtavia. 

Lehti nimittäin kertoi metsätalouden johtaneen mustikan vähenemiseen 1950-luvulta 1990-luvulle. Minä taas jäin ihmettelemään, miksi lehti käytti näin vanhoja tilastoja. 

Niinpä turvauduin googlen hakukoneeseen ja kuinka ollakaan, sieltähän löytyi lähes uunituoretta tietoa. Sen mukaan "alustavat tulokset kesän 2021 inventoinneista näyttävät mustikan ja metsäkerrossammalen runsauden kasvaneen viimeisten 27 vuoden aikana. Havainnot ovat merkittäviä, koska aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu näiden lajien taantuneen 1950-luvun jälkeen ja nyt tehty inventointi näyttää suunnan kääntyneen."

Aivan erityisen outoa tässä on se, että molemmissa edellä linkittämissäni uutisissa on käytetty samaa asiantuntijaa - tutkimusprofessori Raisa Mäkipäätä. Ainakaan minä en usko, ettei hän olisi kertonut hyvää uutistaan myös HS:n toimittajalle, vaan olen aivan varma, että tämä on valikoinut mustikkakertomukseensa omaa agendaansa tukevan ajanjakson. 

Toinen harhaanjohtava tieto löytyi HS:n eilisestä mielipidekirjoituksesta. Siinä kommentoitiin maailmanlaajuista metsäkeskustelua kertomalla, että "että muuallakin osataan. Esimerkiksi Costa Rica on yksi maailman metsäisimmistä maista... Siellä...puolet maan pinta-alasta on metsää, ja noin puolet metsäpinta-alasta on suojeltu. Samalla ekoturismia on kehitetty niin, että siitä on tullut merkittävä tulonlähde". 

Tämäkin seikka lienee sinänsä faktaa. Harhaanjohtavaksi sen tekee kuitenkin se, etteivät Suomi ja Costa Rica ole oikein vertailukelpoisia toistensa kannalta - eivät luontonsa eivätkä ihmisten elintason osalta. Vaikka on tietenkin hienoa, että Costa Rica on pystynyt muuttamaan metsänsä ekoturismin lähteeksi. 

Metsät ovat tunnetusti yksi suomalaisten hyvinvoinnin tärkeimmistä perustoista, eikä elintasomme olisi nykyisen kaltainen ilman sitä. Tuon elintason laadusta kertovat monet tilastot. Esimerkiksi Costa Rican ja Suomen BKT:t per henkilö ovat noin 20 000 ja 50 000 dollaria. Elämänlaadun mittarin tai inhimillisen kehityksen mittarin mukaan Suomi taas on maailman maiden joukossa aivan kärkisijoilla kun taas Costa Rica löytyy näiltä listoilta merkittävästi myöhemmin. 

En siis ihan tältä istumalta näkisi, että suomalaisten kannattaisi ottaa metsiensä hoidossa mallia Costa Ricasta. En ainakaan lähtisi siirtämään niistä 50 prosenttia pois taloudellisen toiminnan piiristä tällä perusteella, enkä myöskään mustikkapensaiden menneiden vuosikymmenien vähenemisen takia.

Sen sijaan ihmettelen, miksi HS haluaa tarjota kirsikanpoimintaan perustuvia tilastoja maksavien asiakkaidensa harhaanjohtamiseksi. Eikö sellaiseen sisälly viime kädessä epäluotettavaksi mediaksi leimautumisen riski? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Poliittisesti tarkoitushakuista valeuutisointia
EU:n ilmastopaketti kaatui
Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat

Oliivituho paljastaa: aate syrjäyttää tosiasiat

Viime vuosina ainakin tämän professorin työpäivästä yhä suurempi osa on kulunut tutkimuksen sijasta kaikenlaisiin hallinnollisiin hömpötyksiin. Niinpä tieteen seuraaminen ja sen tekeminen työaikana käy yhä vaikeammaksi.

Tästä johtuen eilinen lauantai-ilta kului uuteen tieteelliseen kirjallisuuteen perehtyen. Joukkoon sattui yksi tieteestä yleisesti raportoivan Science-lehden uutinen (tiedote), joka jäi askarruttamaan mieltäni niin, että päätin kirjoittaa siitä arvoisille blogini lukijoillekin tänä aamuna. Sen mukaan vuonna 2013 Etelä-Italiasta löytyi syy oliiviviljelmiä riivaavalle kasvitaudille.

Se oli Xylella fastidiosa -niminen bakteeri, jonka on aiemmin tiedetty aiheuttavan tuhoa Costa Ricassa. Sieltä se saapui Italiaan koristekasvikaupan mukana ja on viime lokakuuhun mennessä levinnyt kaskaiden avustamana 23 000 hehtaarin alalle eteläisessä Italiassa.

Tuhon seurauksena muinaisten roomalaisten jälkeläiset ovat päättäneet käyttää 13 miljoonaa euroa taudin pysäyttämiseen. Suunnitelmiin kuuluu mm. koko nimimaan läpi menevä kolmen kilometrin levyinen puskurivyöhyke, jonka alueelta hävitetään kaikki oliivipuut. Näin kaskaat eivät pääsisi levittämään tuhoisaa bakteeria kohti pohjoista.

En kuitenkaan kirjoittanut tätä juttua kertoakseni kansainvälisen kasvikaupan haitoista, joista olen kirjoittanut aiemminkin ja joista on muutenkin saatavana tietoa (esimerkki, toinen ja kolmas). Sen sijaan blogikirjoitukselle tarjosi aiheen uutisen lopussa kerrottu ympäristöihmisten mielenlaatua kuvaava tieto. He ovat nimittäin ryhtyneet tiukasti vastustamaan viranomaisten toimia kasvitautiepidemian pysäyttämiseksi.

Tarkemmin sanoen he vastustavat terveiden oliivipuiden hävittämistä suunnitellulta puskurivyöhykkeeltä. Tämän oikeuttaakseen he ovat kieltäneet bakteerin osuuden taudin aiheuttajana ja väittäneet oliivipuiden heikon terveydentilan johtuvan paikallisista tuhonaiheuttajista, vaikka Xylella-bakteerin syyllisyys tautiin on osoitettu tartuntakokein ja 80% sairastuneilta oliiviviljelmiltä pyydetyistä kaskaista kantaa mukanaan bakteeria.

Toisin sanoen Italian sinänsä surullinen oliiviuutinen sisältää oikein kauniin esimerkin siitä, kuinka ympäristöuskovaisen (siinä kuin muidenkin uskovaisten) mielessä aate ajaa ohi kaikkien tosiasioiden. Ja tällä tavoin he itse tulevat tavoitelleeksi oman aatteensa kannalta tuhoisaa kehityskulkua. Tässä tapauksessa siis kaikkien italialaisten ja viime kädessä muidenkin eurooppalaisten oliivipuiden joutumista amerikkalaisperäisen bakteerin kynsiin.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto rämettää virkamiesten loogista ajattelua
Ikävät faktat vain vahvistavat maahanmuuttouskovaisten asenteita
Perunarutto kulkee ihmisen mukana

JK Tähän kirjoitukseen liittyen tuli vielä jälkikäteen mieleen tämä oravatarina, jossa kerroin eläinsuojelijoiden saattaneen teoillaan Euroopan alkuperäisen oravalajin (siis suomalaisenkin oravan) sukupuuttoriskiin estäessään amerikkalaisen sinänsä kovin söpön harmaaoravan hävittämisen Italiasta silloin kuin se vielä oli mahdollista.