Tänään luin uutisen, jonka mukaan entinen pääministeri ja nykyinen OECD:n apulaispääsihteeri Mari Kiviniemi valitteli sitä, etteivät jäsenmaat noudata järjestön suosituksia. Jutussa todettiin esimerkiksi järjestön asiantuntijoita pidettävän besserwissereinä, joilla ei ole kokemusta käytännön politiikasta.
En osaa sanoa onko kritiikki aiheellista, sillä ainakin Marilla entisenä Suomen pääministerinä on politiikan kokemusta paljonkin. Sen sijaan hänellä on aika niukasti kokemusta taloustieteen tutkimuksesta.
Pääjutun yhteydessä olleesta tietolaatikosta selvää, että entinen pääministerimme "on opiskellut kansantaloustiedettä". Wikipediasta löytyy vielä takennus, että hän on tehnyt opinnäytteensä aiheesta "Optimaalinen patenttijärjestelmä teknisen kehityksen edistäjänä".
OECD kertooo omilla sivuillaan antavansa suosituksia "faktojen ja tosielämän kokemusten perusteella". Sivuilta ei löydy mainintoja varsinaisista tutkijoista, vaan järjestön henkilöstö koostuu ammattilaisista (ekonomisteja), kielen kääntäjistä, tuki- ja teknisestä henkilöstöstä sekä muusta väestä.
Edelle kirjoittamieni faktojen perusteella näyttäisi siis siltä, ettei OECD:n ongelmana ole ainakaan istuminen tieteellisen norsunluutornin huipulla. Sen sijaan sen henkilöstö on hyvinkin käytännönläheistä porukkaa, joka on vahva "tosielämän kokemuksissa", mutta paljon heikommilla "faktojen" kanssa.
Tämän pintapuolisen analyysini perusteella voinkin todeta, etten ymmärrä miksi minkään vastuullisen maan pääministerin tai presidentin kannattaisi ottaa kovin vakavasti OECD:n suosituksia. Ei niin, että kannattaisi luottaa sokeasti puhtaasti taloustieteen tutkijoihinkaan - tämän estää jo pelkästään talouselämän monimutkaisuus, mikä estää luonnontieteellistyyppiset koejärjestelyt ja niiden tuottaman kohtuullisen luotettavan tiedon.
Erityisesti aikasarjoihin perustuvat tilastolliset analyysit ovat usein varsin heikosti käytännön tarpeisiin sopivia, kuten Petri Korhonen kolumnissaan osuvasti osoittaa. Eikä luottamusta kotimaiseen politiikan nauttimaan taloustieteen tukeen ole omiaan nostamaan VATT:in ylijohtajan Juhana Vartiaisen höpinät työvoiman tarjonnan niukkuudesta tilanteessa, jossa maassa on satoja tuhansia työttömiä, käyttäen esimerkkinä levottomuuksiin hukkumassa olevaa Ruotsia.
Tosin voiko Vartiaista pitää varsinaisena tutkijana? Wikipedian mukaan hän on julkaissut kaikkiaan kuusi tutkimusartikkelia. Vertailuksi todettakoon, että omalla alallani kuusi julkaisua löytyy yleensä tutkijanaluilta, jotka ovat väitelleet pari vuotta aikaisemmin.
Mutta koska tieteenalojen välillä on eroja, verrattakoon lukemaa ensimmäiseen netissä silmiini osuneeseen taloustieteen Curriculum Vitaeen eli Helsingin yliopiston metsäekologian professorin Markku Ollikaisen ansioluetteloon, jonka mukaan hänellä on kaikkiaan 126 tieteellistä paperia, joista 50 vertaisarvioitua julkaisua. Aika iso ero Vartiaiseen....
Tästä kirjoituksesta tuli enemmän tajunnanvirtaa kuin tavanomaista toivoakseni järjellistä analyysiä selkeine johtopäätöksineen. Mutta ehkäpä tämän pohjalta itse kukin voi pohtia, minkälaisella asiantuntemuksella maailman ja myös Suomen taloudelle annetaan neuvoja ja suosituksia. Toivottavasti kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä Axel Oxenstierna ole edelleen ajankohtainen lausuttuaan kerran "poikani, kunpa tietäisit, miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan"
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
TEM:in Tiainen hoitaisi pitkäaikaistyöttömyyden syiden sijasta niiden oireita
Konsultokratia tulee kalliiksi Helsingin kaupungin veronmaksajille
Onko ruotsalainen oikeassa?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mari Kiviniemi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mari Kiviniemi. Näytä kaikki tekstit
lauantai 3. tammikuuta 2015
maanantai 19. syyskuuta 2011
Lipponen ja Kiviniemi tärkeiden asioiden parissa
Ensimmäinen tärkeä asia.
Suomen perustuslakiin on tulossa mainita, joka tekee Suomen suhteesta Euroopan unioniin merkittävästi tähänastista tiiviimmän: maan jäsenyys Unionissa aiotaan nimittäin kirjata perustuslakiin. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tulkittuna sitä, että jatkossa Suomen eroaminen Unionista onnistuu vain perustuslain säätämisjärjestystä noudattamalla, kun tähän asti siihen on riittänyt eduskunnan yksinkertainen enemmistö.
Asiaa aikanaan esitellyt edellinen oikeusministeri väitti kuitenkin toisin, Unionista eroamiseen ei hänen mukaansa ole tulossa muutosta. Siten asiaa esitelleen ministerin käsityksen ja lain kirjaimellisen tulkinnan välillä on ero. Käytännössä se, kumpi tulkinta on oikein, ratkeaa tarvittaessa vasta Suomen Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oma veikkaukseni on se, että johtuen laillisuusperiaatteeseen läheisesti liittyvän täsmällisyysvaatimuksen kunnioittamisesta, valiokunta tulisi tehtävään jouduttuaan suurella todennäköisyydellä lukemaan lakia niin kuin se on kirjoitettu.
Oleellista nyt käynnissä olevassa lainmuutoksessa on se, ettei kukaan ole vaatinut Suomea tekemään tällaista muutosta. Mutta toki muutos voidaan tehdä, jos kerran niin halutaan ja toimitaan perustuslain säätämisjärjestyksessä. Siis aivan kuten nyt ollaan tekemässä.
Kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä lakimuutos, etenkin nyt kun EU:n tulevaisuus näyttää aiempaa sumeammalta. Siksi olisi hienoa jos kansakuntaa vielä ennen asian lopullista päätöstä informoitaisiin muutoksen eduista ja mahdollisista haitoista. Sekä käytäisiin niin eduskunnassa kuin tiedotusvälineissäkin vapaata ja argumentteihin perustuva keskustelua. Näin kansakin saisi käsityksen tekeillä olevan muutoksen siunauksellisuudesta.
Toinen tärkeä asia.
EU:n ulkoministerit pitivät juuri kokouksen Puolassa - odotetuin, mutta huonoin tuloksin. Kreikan kriisi ei yhtään helpottanut, vaan maan ajautuminen kohti velkakriisiä jatkuu entiseen malliin. Tilanteen ovat todenneet niin markkinavoimat, kuin sekä akateemiset että käytännön taloustietäjät. Suomen Pankin Erkki Liikanenkin vaati jo luottoja antaneiden pankkien pääomittamista, todeten vastuun olevan omistajilla, ei veronmaksajilla. Käytännössä vain veronmaksajat voivat kuitenkaan tämän vastuun kantaa - ja nyt käydään taistelua siitä, osallistuvatko pääomittamiseen omistajien sijasta/lisäksi vain pankkien kotimaiden vai koko EU:n veronmaksajat.
Tilanteeseen käytännössä osaton Suomi, jonka rahalaitokset eivät ole lainoittaneet Kreikan velkaantumista, on ymmärrettävästi vaatinut rahojensa turvaksi vakuuksia. Ne ovat kuitenkin vastatuulessa, sillä niistä vaaditaan hintaa. Siis haloo!?!? Onpa törkeää!
Jos EU-maat haluavat Suomen avusta mitään hintaa, pyydän Urpilaista tai Kataista ystävällisesti toteamaan, että "selvittäköön riskejä ottaneiden pankkien kotimaat kriisin sitten ilman Suomen rahoja, ellei apu kerran kelpaa". Näin yksinkertaista se on - niin kauan kuin rahat ovat suomalaisilla itsellään. Tämän sanomiseksi maan hallitus tarvitsee koko kansan ymmärryksen ja tuen!
Kolmas tärkeä asia.
Suomessa on epäilty tapahtuneen pitkästä aikaa ensimmäinen terrorismirikos. Maamme on siten astunut uuteen aikaan suhteessa kansalaisten turvallisuuteen. Tai oikeastaan tavallaan palaamassa rauhattomalle 1920-luvulle, jolloin Lapuan liike terrorisoi eri tavalla ajattelevia.
Tuolloinen terroritoiminta pääsi eskaloitumaan kun siihen suhtauduttiin aluksi ymmärtäväisesti, eikä laittomuuksiin puututtu ajoissa. Lapualaisten terrori loppui vasta 1930-luvun alussa kun osin tämän terroriliikkeen tuella valtaan päässyt presidentti Svinhufvud petti tukijansa, ja sai järjen palaamaan yhteiskuntaan. Tästä oppineena luulisi nykyisen eduskunnan tarttuvan alkamassa olevaan terrorismiongelmaan mitä pikimmin ja pohtivan tarkasti, miten terrorismikehitys saadaan tällä kertaa pysähtymään nopeasti.
Huolimatta edelle hahmotelluista poikkeuksellisen suurista ja kauaskantoisista asioista on suomalaisen poliittisen keskustelun keskiöön viime ja tällä viikolla asemoitunut perussuomalaisen kansanedustajan Jussi Halla-ahon huonosti muotoiltu facebook-teksti, jonka kirjaimellisella tulkinnalla mies saatiin demonisoitua räiskyvin sanakääntein fasismin ihailijaksi ja hänen kanssaan samanmieliset suorastaan peruspelkureiksi. Näin siitä huolimatta, että hän selitti tarkoituksensa heti väärinkäsityksen tultua ilmeiseksi.
Asia näytti jo hiukkasen laantuvankin, kunnes poliittisia irtopisteitä lähti etsiskelemään entinen pääministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Paavo Lipponen. Hän ymmärsi joko tahallaan tai tahattomasti väärin Halla-ahon tekstin ja lähti hyökkäämään luomaansa olkiukkoa vastaan heinähanko tanassa niin jyhkeästi kuin jo varhain senilisoitunut ja ylimielinen entinen valtakunnansalaisuuksien vuotaja vain voi tehdä. Täytyy myöntää, että olin vaikuttunut vanhan miehen performanssista.
Vaan eipä aikaa, kun myös toinen entinen pääministeri, Mari Kiviniemi, päätti lähteä samoille apajille. Valitettavasti hänen pasmansa olivat, vaikka se mahdottomalta tuntuukin, vielä Lippostakin pahemmin sekaisin. Tämän osoitti se, että hän suorastaan vaati perussuomalaisia soutamaan "pois kansanvallan sameilta vesiltä". Siis mitä, vaatiiko Kiviniemi soinilaisia luopumaan demokratiasta?
Vai olisiko demokratian vastainen kutsu perussuomalaisille sittenkin harmiton lipsahdus? Ehkä Kiviniemi tarkoitti Halla-ahon ja hänen lähipiirinsä kannattavan sotilasjunttaa. Tämä tulkinta kuitenkin johtaa ojasta allikkoon, sillä näin ymmärtämällä Kiviniemi siis edelleen väittää Halla-ahon ehdottaneen sotilasjunttaa Kreikalle, vaikka tähän mennessä kaikille olisi pitänyt jo tulla selväksi, että Halla-aho vain totesi demokraattiselle yhteiskunnalle olevan vaikeaa toteuttaa ikäviä päätöksiä. Tämänhän Kreikan tapahtumat ja Jyrki Katainen ovat juuri todistaneet.
Kiviniemen lausahdus voidaan siis tulkita kolmella tavalla. Joko hän pitää kansanvaltaa edelleen pahana, valehtelee tietoisesti tai on tietämätön asiasta johon kuitenkin näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa. Olen aika hämmästynyt, ehkä lainkaan varma, mikä näistä vaihtoehdoista on nykyisen oppositiopoliitikon kannalta pahin.
Näyttää siis siltä, ettei tärkeiden asioiden kiertäminen ole johtanut poliittisten toimijoiden kannalta mihinkään hyvään. Siksi kaiken tämän jälkeen toivon ja pyydän suomalaisilta poliitikoilta ja medialta: tulkaa pois sieltä lillukanvarsista ja keskittykää Suomelle tärkeiin asioihin. Siis niihin, jotka uhaavat juuri nyt yhteiskuntaamme sekä meidän ja meidän lastemme tulevaisuutta!
Tosin Lipposen ja Kiviniemen ulostulojen jälkeen epäilen, että ehkä juuri heidän olisi kuitenkin paras pysyä kaukana tärkeistä asioista - ihan suomalaisten tulevaisuuden takia!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
Pelin politiikkaa
Suomen perustuslakiin on tulossa mainita, joka tekee Suomen suhteesta Euroopan unioniin merkittävästi tähänastista tiiviimmän: maan jäsenyys Unionissa aiotaan nimittäin kirjata perustuslakiin. Se tarkoittaa kirjaimellisesti tulkittuna sitä, että jatkossa Suomen eroaminen Unionista onnistuu vain perustuslain säätämisjärjestystä noudattamalla, kun tähän asti siihen on riittänyt eduskunnan yksinkertainen enemmistö.
Asiaa aikanaan esitellyt edellinen oikeusministeri väitti kuitenkin toisin, Unionista eroamiseen ei hänen mukaansa ole tulossa muutosta. Siten asiaa esitelleen ministerin käsityksen ja lain kirjaimellisen tulkinnan välillä on ero. Käytännössä se, kumpi tulkinta on oikein, ratkeaa tarvittaessa vasta Suomen Eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Oma veikkaukseni on se, että johtuen laillisuusperiaatteeseen läheisesti liittyvän täsmällisyysvaatimuksen kunnioittamisesta, valiokunta tulisi tehtävään jouduttuaan suurella todennäköisyydellä lukemaan lakia niin kuin se on kirjoitettu.
Oleellista nyt käynnissä olevassa lainmuutoksessa on se, ettei kukaan ole vaatinut Suomea tekemään tällaista muutosta. Mutta toki muutos voidaan tehdä, jos kerran niin halutaan ja toimitaan perustuslain säätämisjärjestyksessä. Siis aivan kuten nyt ollaan tekemässä.
Kyseessä on kuitenkin poikkeuksellisen merkittävä lakimuutos, etenkin nyt kun EU:n tulevaisuus näyttää aiempaa sumeammalta. Siksi olisi hienoa jos kansakuntaa vielä ennen asian lopullista päätöstä informoitaisiin muutoksen eduista ja mahdollisista haitoista. Sekä käytäisiin niin eduskunnassa kuin tiedotusvälineissäkin vapaata ja argumentteihin perustuva keskustelua. Näin kansakin saisi käsityksen tekeillä olevan muutoksen siunauksellisuudesta.
Toinen tärkeä asia.
EU:n ulkoministerit pitivät juuri kokouksen Puolassa - odotetuin, mutta huonoin tuloksin. Kreikan kriisi ei yhtään helpottanut, vaan maan ajautuminen kohti velkakriisiä jatkuu entiseen malliin. Tilanteen ovat todenneet niin markkinavoimat, kuin sekä akateemiset että käytännön taloustietäjät. Suomen Pankin Erkki Liikanenkin vaati jo luottoja antaneiden pankkien pääomittamista, todeten vastuun olevan omistajilla, ei veronmaksajilla. Käytännössä vain veronmaksajat voivat kuitenkaan tämän vastuun kantaa - ja nyt käydään taistelua siitä, osallistuvatko pääomittamiseen omistajien sijasta/lisäksi vain pankkien kotimaiden vai koko EU:n veronmaksajat.
Tilanteeseen käytännössä osaton Suomi, jonka rahalaitokset eivät ole lainoittaneet Kreikan velkaantumista, on ymmärrettävästi vaatinut rahojensa turvaksi vakuuksia. Ne ovat kuitenkin vastatuulessa, sillä niistä vaaditaan hintaa. Siis haloo!?!? Onpa törkeää!
Jos EU-maat haluavat Suomen avusta mitään hintaa, pyydän Urpilaista tai Kataista ystävällisesti toteamaan, että "selvittäköön riskejä ottaneiden pankkien kotimaat kriisin sitten ilman Suomen rahoja, ellei apu kerran kelpaa". Näin yksinkertaista se on - niin kauan kuin rahat ovat suomalaisilla itsellään. Tämän sanomiseksi maan hallitus tarvitsee koko kansan ymmärryksen ja tuen!
Kolmas tärkeä asia.
Suomessa on epäilty tapahtuneen pitkästä aikaa ensimmäinen terrorismirikos. Maamme on siten astunut uuteen aikaan suhteessa kansalaisten turvallisuuteen. Tai oikeastaan tavallaan palaamassa rauhattomalle 1920-luvulle, jolloin Lapuan liike terrorisoi eri tavalla ajattelevia.
Tuolloinen terroritoiminta pääsi eskaloitumaan kun siihen suhtauduttiin aluksi ymmärtäväisesti, eikä laittomuuksiin puututtu ajoissa. Lapualaisten terrori loppui vasta 1930-luvun alussa kun osin tämän terroriliikkeen tuella valtaan päässyt presidentti Svinhufvud petti tukijansa, ja sai järjen palaamaan yhteiskuntaan. Tästä oppineena luulisi nykyisen eduskunnan tarttuvan alkamassa olevaan terrorismiongelmaan mitä pikimmin ja pohtivan tarkasti, miten terrorismikehitys saadaan tällä kertaa pysähtymään nopeasti.
***
Huolimatta edelle hahmotelluista poikkeuksellisen suurista ja kauaskantoisista asioista on suomalaisen poliittisen keskustelun keskiöön viime ja tällä viikolla asemoitunut perussuomalaisen kansanedustajan Jussi Halla-ahon huonosti muotoiltu facebook-teksti, jonka kirjaimellisella tulkinnalla mies saatiin demonisoitua räiskyvin sanakääntein fasismin ihailijaksi ja hänen kanssaan samanmieliset suorastaan peruspelkureiksi. Näin siitä huolimatta, että hän selitti tarkoituksensa heti väärinkäsityksen tultua ilmeiseksi.
Asia näytti jo hiukkasen laantuvankin, kunnes poliittisia irtopisteitä lähti etsiskelemään entinen pääministeri ja nykyinen presidenttiehdokas Paavo Lipponen. Hän ymmärsi joko tahallaan tai tahattomasti väärin Halla-ahon tekstin ja lähti hyökkäämään luomaansa olkiukkoa vastaan heinähanko tanassa niin jyhkeästi kuin jo varhain senilisoitunut ja ylimielinen entinen valtakunnansalaisuuksien vuotaja vain voi tehdä. Täytyy myöntää, että olin vaikuttunut vanhan miehen performanssista.
Vaan eipä aikaa, kun myös toinen entinen pääministeri, Mari Kiviniemi, päätti lähteä samoille apajille. Valitettavasti hänen pasmansa olivat, vaikka se mahdottomalta tuntuukin, vielä Lippostakin pahemmin sekaisin. Tämän osoitti se, että hän suorastaan vaati perussuomalaisia soutamaan "pois kansanvallan sameilta vesiltä". Siis mitä, vaatiiko Kiviniemi soinilaisia luopumaan demokratiasta?
Vai olisiko demokratian vastainen kutsu perussuomalaisille sittenkin harmiton lipsahdus? Ehkä Kiviniemi tarkoitti Halla-ahon ja hänen lähipiirinsä kannattavan sotilasjunttaa. Tämä tulkinta kuitenkin johtaa ojasta allikkoon, sillä näin ymmärtämällä Kiviniemi siis edelleen väittää Halla-ahon ehdottaneen sotilasjunttaa Kreikalle, vaikka tähän mennessä kaikille olisi pitänyt jo tulla selväksi, että Halla-aho vain totesi demokraattiselle yhteiskunnalle olevan vaikeaa toteuttaa ikäviä päätöksiä. Tämänhän Kreikan tapahtumat ja Jyrki Katainen ovat juuri todistaneet.
Kiviniemen lausahdus voidaan siis tulkita kolmella tavalla. Joko hän pitää kansanvaltaa edelleen pahana, valehtelee tietoisesti tai on tietämätön asiasta johon kuitenkin näkee tarpeelliseksi ottaa kantaa. Olen aika hämmästynyt, ehkä lainkaan varma, mikä näistä vaihtoehdoista on nykyisen oppositiopoliitikon kannalta pahin.
Näyttää siis siltä, ettei tärkeiden asioiden kiertäminen ole johtanut poliittisten toimijoiden kannalta mihinkään hyvään. Siksi kaiken tämän jälkeen toivon ja pyydän suomalaisilta poliitikoilta ja medialta: tulkaa pois sieltä lillukanvarsista ja keskittykää Suomelle tärkeiin asioihin. Siis niihin, jotka uhaavat juuri nyt yhteiskuntaamme sekä meidän ja meidän lastemme tulevaisuutta!
Tosin Lipposen ja Kiviniemen ulostulojen jälkeen epäilen, että ehkä juuri heidän olisi kuitenkin paras pysyä kaukana tärkeistä asioista - ihan suomalaisten tulevaisuuden takia!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Metatason sanahelinää
Mitä on vihapuhe?
Pelin politiikkaa
maanantai 1. elokuuta 2011
Metatason sanahelinää
Mari Kiviniemen mukaan on selvää, että Halla-ahon puheet ovat huolestuttavia ja niitä on syytä kritisoida. Virkkeen jälkimmäisestä osasta olen vahvasti samaa mieltä: olen aivan varma siitä, että Halla-aho on sanonut paljonkin sellaista, jota on syytä kritisoida. Näin ovat varmasti tehneet kaikki muutkin, vajavaisia ihmisiä kun olemme.
Minua kuitenkin turhauttaa tämä tyhjän puhuminen, kuten jo aiemmin kirjoitin. Tarkoitan sitä, että mikäli Kiviniemi olisi oikeasti halunnut sanoa jotain, hän olisi kertonut mikä Halla-ahon puheissa on huolestuttavaa, ja erikseen tarkentanut mitä hän siinä kritisoi. Ja miksi.
Näin entinen pääministeri olisi saattanut avata rakentavan keskustelun, jonka aikana Halla-ahon puheet olisi julkisuudessa tosiaan punnittu - ja argumenttiperustein joko köykäisiksi tai painaviksi todettu. Samalla hän olisi avannut asiallisen maahanmuuttopolitiikkakeskustelun korkeimmalla poliittisella tasolla. Demokratiassa kun elämme ja kyse olisi poliitikon puheista, saisi kansa sitten vaaleissa antaa tuomionsa esiin tulleiden seikkojen perusteella (huolimatta keskustan linjasta).
Valitettavasti Kiviniemi sen enempää kuin muutkaan politiikan huipulta tulevat Halla-ahon kommentoijat eivät ole vaivautuneet ruotimaan itse asioita, vaan ovat tyytyneet käyttämään aikaansa ja palstatilaa turhanaikaiseen metatason sanahelinään. Sellainen ei johda mihinkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä on vihapuhe?
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
Maahanmuuttajan painajainen
Minua kuitenkin turhauttaa tämä tyhjän puhuminen, kuten jo aiemmin kirjoitin. Tarkoitan sitä, että mikäli Kiviniemi olisi oikeasti halunnut sanoa jotain, hän olisi kertonut mikä Halla-ahon puheissa on huolestuttavaa, ja erikseen tarkentanut mitä hän siinä kritisoi. Ja miksi.
Näin entinen pääministeri olisi saattanut avata rakentavan keskustelun, jonka aikana Halla-ahon puheet olisi julkisuudessa tosiaan punnittu - ja argumenttiperustein joko köykäisiksi tai painaviksi todettu. Samalla hän olisi avannut asiallisen maahanmuuttopolitiikkakeskustelun korkeimmalla poliittisella tasolla. Demokratiassa kun elämme ja kyse olisi poliitikon puheista, saisi kansa sitten vaaleissa antaa tuomionsa esiin tulleiden seikkojen perusteella (huolimatta keskustan linjasta).
Valitettavasti Kiviniemi sen enempää kuin muutkaan politiikan huipulta tulevat Halla-ahon kommentoijat eivät ole vaivautuneet ruotimaan itse asioita, vaan ovat tyytyneet käyttämään aikaansa ja palstatilaa turhanaikaiseen metatason sanahelinään. Sellainen ei johda mihinkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä on vihapuhe?
Hirvittävä tragedia poikii älyllistä epärehellisyttä
Maahanmuuttajan painajainen
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan Portugalin valtionvelka on henkeä kohti melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen: hiukan yli 14 000 euroa. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
perjantai 1. huhtikuuta 2011
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Eilisessä YLE:n vaalitentissä pääministeri ja keskustan puheenjohtaja Mari Kiviniemi oli hämmästynyt Timo Soinin ajatuksesta, jonka mukaan vaalit ovat kansanäänestys Suomen tulevasta linjasta ongelmaisten EU-maiden ja heille luottoa holtittomasti antavien pankkien pelastamiseksi. Tästä ei voi vetää muuta johtopäätöstä kuin sen, että hänen mielestään vaalien tuloksen ei pitäisi ratkaista Suomen kantaa näihin takauksiin. Siis Kiviniemen mielestä äänestäjillä ei pidä olla sellaista illuusiota, että äänestämällä voi vaikuttaa Suomen EU-politiikkaan.
Kun suunnilleen saman asian (joskin toisesta aiheesta) sanoi jokin aika sitten myös edellinen keskustan puheenjohtaja, on kai pakko todeta että tässä on keskustan näkemys demokraattisten vaalien tarkoituksesta. Tai tarkoituksettomuudesta. Aika uskomaton ajatushan tämä on: pikemminkin tällaista luulisi kuulevansa omituisen Kim Jong Ilin, kaikkien vihaaman Muammar Gaddafin tai Suomen ja muiden länsimaiden lemmikin Hamid Karzain suusta kuin pohjoismaisen valtapuolueen puheenjohtajalta ja pääministeriltä.
Keskustan linjasta (ja toiveista?) huolimatta aion äänestää ja odotan jännityksellä vaalitulosta. Sen selvittyä voin sitten katsoa onko sillä vaikutusta vai ei. Siis onko meillä demokratia vai ei?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksaa mitä maksaa
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Halutaanko Soini hallitukseen?
Kun suunnilleen saman asian (joskin toisesta aiheesta) sanoi jokin aika sitten myös edellinen keskustan puheenjohtaja, on kai pakko todeta että tässä on keskustan näkemys demokraattisten vaalien tarkoituksesta. Tai tarkoituksettomuudesta. Aika uskomaton ajatushan tämä on: pikemminkin tällaista luulisi kuulevansa omituisen Kim Jong Ilin, kaikkien vihaaman Muammar Gaddafin tai Suomen ja muiden länsimaiden lemmikin Hamid Karzain suusta kuin pohjoismaisen valtapuolueen puheenjohtajalta ja pääministeriltä.
Keskustan linjasta (ja toiveista?) huolimatta aion äänestää ja odotan jännityksellä vaalitulosta. Sen selvittyä voin sitten katsoa onko sillä vaikutusta vai ei. Siis onko meillä demokratia vai ei?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maksaa mitä maksaa
Päättäjien kädet veressä - mutta minkä takia?
Halutaanko Soini hallitukseen?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
