Kuoleman kosketus

Itsenäisen Suomen alkuvuosien suuren urheiluvaikuttajan Lauri "Tahko" Pihkalan sanotaan todenneen, että "liikunta ei tuo lisää päiviä elämään, mutta enemmän elämää päivään". Olen aiemmin todennut, että toisin kuin Pihkala arveli, liikunnan hyödyt eivät rajoitu pelkästään elämän laatuun, vaan se myös pidentää ikää.

Yleensä urheilusta puhuttaessa ajattelemme juoksua, heittämistä hyppäämistä, hiihtämistä, painia tai muita sen tapaisia urheilijan omaan lihasvoimaan perustuvia urheilulajeja. Monissa tällaisissa lajeissa suomalaisilla on myös loistava menneisyys, ja ehkäpä tulevaisuuskin. Mutta urheilijoina suomalaiset ovat vähintään yhtä hyviä myös moottoriurheilussa.

Itse asiassa me taidamme olla maailman paras moottoriurheilukansa; ainakin väkilukuun suhteutettuna. Paraatilajimme on ollut ralliautoilu, mutta maailmanmestareita löytyy myös esimerkiksi endurosta, formuloista, motocrossista, trialista tai ratamoottoripyöräilystä. Sekä vesiltä moottoriveneilyn formuloista.

Moottoreissa on outoa kiehtovuutta, mikä takaa lajin mestareille maailmanlaajuisen suosion; 1990-luvun vaihteessa Etelä-Amerikassa käydessäni paikalliset mainitsivat, kuultuaan minun olevan suomalainen, useampaan kertaan välittömästi Juha Kankkusen. Ei siellä kukaan puhunut Lasse Virénistä tai Marjo Matikaisesta. Ei Pertti Karppisesta eikä Matti Nykäsestä. Vaan kaikki Juha Kankkusesta.

Mutta moottoreiden kiehtovuuden kääntöpuolena on niiden ihmisen lihaksistoon verrattuna suunnaton voima ja sen myötään tuoma vaarallisuus.

Se kohtasi meidät jälleen tänään. Kuulimme suru-uutisen, jonka mukaan italialainen moottoripyöräilijä ja odotettu "tulevaisuuden tähti" Marco Simoncelli on kuollut Malesiassa kolaroituaan muiden kilpailijoiden kanssa. Mies menetti pyörästään pidon, päätti kuitenkin edelleen roikkua siinä kiinni ja etupyörän tarratessa uudelleen rataan palautui muiden eteen kohtalokkain seurauksin. Irti päästämällä hän olisi todennäköisesti selvinnyt säikähdyksellä.

Tapaus ei todellakaan ole ainutkertainen moottoriurheilun saralla: Suomessa moottoriurheilu vaati uhrin viimeksi viime vuonna, kun nuori kuljettaja ajoi rallikilpailussa ulos kohtalokkain seurauksin. Ruotsissa maan mestaruuskilpailussa vain pari kuukautta sitten kuoli puolestaan nuori motocross-kuljettaja. Ja kaikkihan muistamme sellaiset mestariurheilijat kuin Ayrton Sennan tai Henri Toivosen.

Simoncellin kuolema tuo kuitenkin kaikista voimakkaimmin mieleen toisen nuoren "tulevaisuuden tähden", Jarno Saarisen, kuoleman. Myös hänestä odotettiin lajin megatähteä, kun ilmeisesti radalle valunut öljyläikkä yhdistettynä italialaiseen huolimattomuuteen päätti toisin.

Tänä surullisena päivänä meitä on jälleen kerran muistutettu siitä, että vaikka menestys moottoreiden parissa lisää epäilemättä harrastajansa elämään sisältöä siinä missä mikä tahansa muukin urheilu, voi se elämän pidentymisen sijaan johtaa elämänlangan ennenaikaiseen katkeamiseen - kaikessa ennenaikaisen kuoleman julmuudessa ja katkeruudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Robert Helenius maailman huipulla
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Liikunta pidentää ikää!