Toni Viljanmaa (kok) kirjoitti Ylelle kolumnin, jossa hän kertoi edesmenneen sosiologi ja akateemikko Erik Allardtin ajatuksista. Tämän mukaan monet haluavat peitellä yhteiskunnan todellisia ristiriitoja vaatimalla niin sanottuja rakentavia puheenvuoroja. Rakentavien puheenvuorojen vaatijat kuitenkin jyrkentävät itse ristiriitoja yrittäessään estää ristiriidan sääntelyn ensimmäisen edellytyksen eli ristiriidan tunnustamisen.
Tästä mainion esimerkin tarjoavat maahanmuuttokritiikki, jonka esittäminen kaikessa negatiivisessa karuudessaan on pyritty tekemään kielletty puheenaihe. Vielä parempi tapaus lienee valtakunnansyyttäjän Päivi Räsäseen (krist) hänen Raamatun mukaisten käsitystensä perusteella kohdistama vaino.
Viljanmaan näkemyksen mukaan yhteiskunnallisten ristiriitojen täydellinen poistaminen merkitsisi sitä, että toisinajattelu olisi kokonaan kukistettu tai ainakin kielletty. Sellainen Suomi ei olisi länsimainen kansanvalta, vaan jotakin muuta. Tämä näkemys vastaa ajatustani, jonka mukaan niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus.
Ylen kolumnisti toivoikin, ettei Suomessa ajauduttaisi edes pehmeään totalitarismiin, jossa vallan vastainen ajattelu kostetaan eri tavoin syrjäyttämällä sosiaalisesti, harrastuksissa tai työelämässä. Kuten tämän blogin lukijoille on tunnettua, on tämä toive pahasti myössä, kuten esimerkiksi muusikko Kari Peitsamon tapaus osoitti.
Myöhäisherännäisyydestään huolimatta Viljanmaan kirjoituksen lopetus on ajankohtainen. Hän palautti verorahoitteisen mediankin lukijoille mieleen sen, että aikanaan kommunistit kesytettiin päästämällä heidät valtaan. Ja vaati, että tämä mahdollisuus suotaisiin myös tämän ajan toisinajattelijoille eli perussuomalaisille.
Jos näin tehdään vuoden 2023 vaalien jälkeen, voidaan mitata perussuomalaisten näkemysten yhteiskunnallinen kestävyys ja todellinen arvo. Se merkitsisi muutosta erityisesti suomalaisessa maahanmuutossa, EU-politiikassa ja todennäköisesti myös taloudellisessa toimintaympäristössä.
Silloin meille jäisi kaksi vaihtoehtoa: joko perussuomalainen politiikka saisi kansan hyväksynnän ja Suomi siirtyisi pidemmäksi aikaa sen viitoittamille linjoille. Vaihtoehtoisesti palaisimme nykyiseen marinilais-sosialistiseen yhteiskuntajärjestelmään. Molemmissa tapauksissa voittajaksi jäisi suomalainen demokratia.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tutkimaton tieto, tukahdutettu ajatus ja ääneen lausumaton näkemys
Päivi Räsänen, Raamattu ja homoseksuaalisuus
Vasemmistoliiton synkät juuret elävät ja voivat hyvin
Tekstit
