Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
Poliittisen väkivallan oikeus ja seuraus
Pitäisikö väkivaltainen vasemmisto kieltää?
Niin kauan kuin yhteiskunnassa on todellinen sananvapaus, se ei voi olla läpeensä mätä. Sen sijaan jokaisesta läpeensä mädästä yhteiskunnasta puuttuu todellinen sananvapaus
Eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen uusiksi lakkoilemisen pelisäännöiksi. Sen seurauksena poliittisten työnseisausten enimmäiskestoa rajoitetaan siten, etteivät ne voi kestää pidempään kuin 24 tuntia ja muiden poliittisten työtaistelutoimenpiteiden - kuten ylityökieltojen - kestoksi määrättiin enintään kaksi viikkoa. Tavallisiin eli omaa työnantajaa vastaan suunnattuihin työtaisteluihin muutos ei vaikuta.
Olen hyvin iloinen tästä päätöksestä, sillä harva asia on maamme lainsäädännössä ollut niin typerä ja vahingollinen kuin ammattiliittojen oikeus kampittaa demokraattista päätöksentekoa tuottamalla kiusaa sivullisille - eli yrityksille ja niiden asiakkaille. Esimerkkeinä tästä ovat olleet toistuvat vientiteollisuuden toimintaa kampittavat satamien sulkemiset ja tavallisten työntekijöiden arkea vaikeuttavat julkisen liikenteen lakot.
Toivoa sopii, että nyt tehty päätös tulee voimaan mahdollisimman pikaisesti - kuten ministeri Arto Satonen (kok) lupasi - ja ettei se johda jonkinlaiseen revanssihenkeen syksyn tuloneuvotteluissa. Suomen tilannehan on edelleen vakava, koska talouskasvu on ollut pysähdyksissä jo vuodesta 2008 alkaen - eli peräti 16 vuotta.
Sen seurauksena suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohja on pettänyt viimeistään Sanna Marinin hallituskaudella. Ja siksi juuri nyt on suorastaan polttava tarve kasvun uudelleenkäynnistämiseksi sekä julkisten menojen tasapainottamiseksi.
* * *
Yle julkaisi tänä aamuna uuden puoluekannatusmittauksen. Sen mukaan talouskasvua palvelevia poliittisia muutoksia ärhäkästi vastustanut SDP on nostanut kannatuksensa peräti 24,5 prosenttiin. Ja samalla valtiovarainministeripuolue Perussuomalaiset on menettänyt kannatuksestaan aimo siivun.
Tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta ikävä uutinen, sillä vaikka SDP:n kannatuslisäys onkin tullut enimmäkseen muilta vasemmistopuolueilta - joiden yhteenlaskettu kannatus putosi 1,3 prosenttiyksiköllä - osoittaa se kuitenkin, että sisällöllisesti tyhjän ja kansakuntaa repivän retoriikan ärhäkkä esittäminen näyttää vielä 2020-luvullakin vetoavan osaan suomalaisista äänestäjistä.
Ikävää on myös se, että vaikka valtiovarainministeriötä vastuullisesti hoitaneen Riikka Purran (ps) johtaman puolueen kannatuslaskuun on osoitettavasti selkeitä - ja ohimeneviä - syitä (yksi ja kaksi), osoittaa se kuitenkin, etteivät suomalaiset äänestäjät osaa vielä tänä päivänäkään arvostaa poliittisesta pyrkyryydestä ja kansan suosion kosiskelusta riippumatonta asioiden hoitamista. Siis sellaisesta jakopolitiikasta pidättäytymistä, jota Sanna Marinin hallitus harjoitti vielä koronapandemian jälkeenkin.
Kaikeksi onneksi seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä noin kolme vuotta. Ja Petteri Orpon hallituksen kansantaloutemme nousu-uralle tähtäävien päätösten vaikutuksille on siten vielä kohtuullisesti aikaa. Tämä toki edellyttäen, ettei hallitus sorru gallupdemokratiaan, jossa puoluekannatusten vaihtelut näkyvät päätöksenteossa siten, että tarpeelliset - mutta medioiden ja kansan parissa epäsuositut - päätökset jäävät tekemättä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n teki epäuskottavan esityksen
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Asioiden tärkeysjärjestyksestä
Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken.
Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti.
Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.
Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta.
Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan.
Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela.
Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista
Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista.
Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan.
Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".
Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.
Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.
Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Perussuomalaisten ensimmäisen vuoden kansanedustaja Timo Vornanen tuhosi kännipäissään oman poliittisen uransa pelehtimällä ampuma-aseella Helsingin yössä. Syitä hänen järjettömältä kuulostavaan toimintaansa on tihkunut tipoittain, mutta puheenjohtaja Riikka Purran eilinen kommentti teki selväksi, ettei kyseisellä kansanedustajalla ole hänen johtamassaan puolueessa tulevaisuutta.
Purran ratkaisu oli käytettävissä olevien tietojen perusteella ainoa oikea. Näin siitä huolimatta, ettei Vornanen ampunut - ainakaan minun käsitykseni mukaan - ketään muuta ihmistä.
On kuitenkin niin, että mikäli Purra olisi jättänyt käyttämättä suorasanaisen puheenvuoronsa, olisi hänen ja hänen puolueensa joutunut sellaisen myrskyn keskelle, ettei sen toiminta hallituksessa olisi ollut mahdollista. Ja samalla olisi suuri joukko puolueen kannattajista niin sanotusti nostanut kytkintä ja siirtynyt tulevissa vaaleissa joko nukkuvien joukkoon tai jonkin muun puolueen kannattajaksi.
Mielenkiintoista kyllä, pian Purran lausunnon jälkeen Vornasesta paljastettiin myös ikävä episodi menneisyydestä. Se ikään kuin vahvisti ampumistapauksesta syntyneen kuvan miehestä, joka ei pysty hallitsemaan käyttäytymistään ravintolassa, jossa on tarjolla alkoholipitoisia juomia. On sanomattakin selvää, ettei sellainen henkilö voi enää 2020-luvulla olla päättämässä yhteiskunnallisista asioista.
Perussuomalaisten ja Suomen hallituksen kannalta olisikin parasta, että Vornanen tekisi tässä tilanteessa sen, mitä enää on tehtävissä. Eli luovuttaisi kansanedustajan paikkansa varamiehelleen Harri Väänäselle (ps), jotta puolue tai sen ajamat asiat eivät kärsisi enempää hänen törttöilyistään.
Tuon kärsimyksen määrähän tullaan mittaamaan seuraavissa puoluekannatuskyselyissä, joiden tuloksia en lähde tässä edes arvailemaan. Joka tapauksessa on selvää, että Perussuomalaisten kanssa kilpailevat puolueet ja siihen penseästi suhtautuva lehdistö tulevat ottamaan kaiken irti Vornasen tapauksesta. Eikä se ole hyväksi suomalaiselle turvallisuus-, maahanmuutto-, talous- tai arvopolitiikalle, joita kaikkia ollaan juuri nyt reivaamassa menneitä vuosia paremmalle tolalle.
* * *
Jos kansanedustaja Vornanen onkin tuhonnut uransa, niin Paavo se senkun porskuttaa. Siis Helsingin apulaispormestari Arhinmäki (vas), joka on korkean virkansa lisäksi tullut tunnetuksi julkisten tilojen sotkijana, autojen potkijana ja muuten vain vasemmistolaisena rähisijänä.
Hän on nimittäin julkaissut kapinaan ja vastarintaan kannustavan videon, joka on kuvattu Hakaniemen torilla pääosan esittäjän vaikuttaessa hiukan maistaneelta. Nähtävästi tämä ei kuitenkaan johda sen kummempiin toimiin sen enempää Vasemmistoliitossa, suomalaisessa lehdistössä kuin Helsingin kaupungin henkilöstöhallinnossakaan. Eikä hänen uransa ole tästä(kään) syystä vaakalaudalla.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot
MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan.
Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.
Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen.
Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."
Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan.
Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin.
Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.
Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi.
Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.
Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun
Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.
Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.
Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.
Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.
Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.
Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.
Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.
Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.
Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta.
Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.
Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi.
Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana
Viime viikon merkittävin rikosuutinen julkaistiin perjantaina. Sen mukaan ISIS:iin kytköksissä olevien ja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden irakilaiskaksosten epäillään valmistelleen iskua suojelupoliisin tiloihin. Käytännössä kyse on kuitenkin ollut "vain" Supon tilojen kuvaamisesta.
Tutkinta on edelleen kesken, mutta kaksoset ovat kiistäneet kaikki syytökset ja vaatineet 100 000 euron korvausta poliisin tekemästä kotietsinnästä. Lisäksi heitä epäillään virkamieheen väkivaltaisesta vastustamisesta ja toinen veljeksistä on ollut myös etsintäkuulutettuna.
Veljesten rahavaatimus on sikäli mielenkiintoinen, että syyttäjä epäonnistui aikanaan osoittamaan heillä olleen terrorismikytköksiä, mistä hyvästä molemmille miehille pulitettiin vuonna 2020 suomalaisilta veronmaksajilta kerättyä rahaa. Eikä kyse ollut pikkupennosista vaan 213 000 euron koppikorvauksista.
Toivoa siis sopii, että poliisilla on tällä kertaa pitävät todisteet miesten rikoksesta. Ja että kotietsintään on ollut riittävät perusteet.
* * *
Perjantaina nousi otsikoihin myös perussuomalaisen poliisikansanedustajan - Timo Vornasen - toiminta helsinkiläisravintolassa. Hän oli nimittäin lähtenyt eduskunnasta läheiseen ravintolaan täysistunnon ollessa kesken ja syyllistynyt siellä ampumarikokseen.
Aamuyön tunteina hän oli siirtynyt ravintolan ulkopuolelle ja sen jälkeen ampunut mukanaan olleella aseella. Siitä, onko hän osunut johonkin ihmiseen, on kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Siten rikosnimikkeeksi näyttäisi tällä hetkellä tulevan joko törkeän pahoinpitelyn yritys ja ampuma-aserikos tai törkeästä pahoinpitely ja ampuma-aserikos.
Yksityiskohdat tarkentunevat viikonlopun aikana, enkä siksi spekuloi niistä tässä sen enempää. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi poliisitaustainen kansanedustaja on ottanut aseen mukaansa illanviettoon.
Eli onko hän ollut niin tyhmä, ettei ole ymmärtänyt jo pelkän aseen mukana kantamisen - saati sen käyttämisen - olevan paljastuessaan suureksi haitaksi hänen omalle poliitikon uralleen, hänen ajamilleen asioille sekä hänen edustamalleen puolueelle? Ja myös koko hallitukselle.
Tästä kaikesta todisteeksi käy esimerkiksi viestipalvelu X:ssä nähty ilakointi tapauksen johdosta. Tässä muutama esimerkki siitä, kuinka tapausta käytetään nimenomaisesti perussuomalaisia ja hallitusta vastaan.
Yksi: "Vornanen puki Riikkan aiemmat, junassa kokeman rakkaan lajinsa voimalliset (jos nyt olisi ase...)tunteet todeksi. Tällaisia turskahduksia on odotettavissa muiltakin persukuumapäiltä... Ai niin, kokoomusta unohtamatta! Se heittää persut leikkausjunansa alle jossakin Turussa päin."
Kaksi: "Vielä kun paljastuu että vornanen tähtäsi maahanmuuttajaa niin "riikka" on suorastaan kiimassa."
Kolme: "Alkaako @kokoomus, @sfprkp ja @KDpuolue lopultakin heräämään siihe minkälaisen puolueen kanssa ovat liittoutuneet? Peräkylän seriffi Vornanen ammuskelee ympäripäissään Helsingissä. Mies on (oli) hallinto- ja turvallisuusjaoston lisäjäsen.Vai oliko #yksittäistapaus?"
Neljä: "Ai että persu riehui kännissä, mitä hämmentävää? Teuvo, Peltokangas , Vornanen... Suomi ensin :D"
Listaa voisi tietenkin jatkaa, mutta tämä riittäköön osoittamaan sen, että Vornanen on toimillaan - niin sanotusti - antanut aseen poliittisten vastustajiensa käteen. Eikä mitään pikkupyssyä, vaan suomalaisen yhteiskunnan viitekehyksessä erittäin järeän kanuunan. Siis kanuunan, joka tuottaa vahinkoa nimenomaisesti hänen puolueelleen ja sen ajamille asioille.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tom Packalénin väkivaltatapauksesta
Irakilaiskaksikon koppikorvausesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot
Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön.
Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.
Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä.
Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".
Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan.
Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.
Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.
Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen