Nykyaikaisen Etelä-Afrikan kunnioitettu perustaja Nelson Mandelan maallinen omaisuus on jaettu jälkeen jääneille. Jaettavaa kertyi kaikkiaan noin kolme miljoonaa euroa. Siis varsin vähän afrikkalaiseksi johtajaksi, vaikka ei Mandela tämän mukaan nyt ihan keppikerjäläinenkään ollut.
Omaisuuden määrä kertoo kuitenkin kyvykkyydestä myös talouden alalla, sillä tulevan vapaustaistelijan ollessa lapsi hänen perheensä menetti koko omaisuutensa. Omaisuuden keruu oli siis aloitettava aivan tyhjästä.
Sen verran tiedämme, että Nuori Mandela oli pienen opiskelujakson jälkeen pestautunut kultakaivokseen vartijaksi ja tultuaan erotetuksi edelleen lakiasiaintoimiston apulaiseksi. Lopulta hän mahdollisesti tämän työn innoittamana opiskeli juristiksi.
Myöhemmin hän hankki itselleen vielä asianajajan pätevyyden ja työskenteli eri asianajotoimistoissa ennen oman toimiston perustamista. Vuonna 1962 hän kuitenkin joutui pidätetyksi ja oikeudenkäynnin jälkeen vankilaan, josta vapaus koitti vasta vuonna 1989. Tänä aikana hänellä tuskin oli ansiotuloja.
Vapautumisensa jälkeen Mandela valittiin ANC:n puheenjohtajaksi ja koko maan presidentiksi vuonna 1994. Presidenttikauden jälkeen Mandela toimi vielä Unescon hyvän tahdon lähettiläänä, osallistui AIDSin vastaiseen kampanjointiin ja perusti kriisien ratkomisessa avustavan neuvoston kunnes kuolema koitti vuonna 2013.
On vaikea sanoa missä vaiheessa elämäänsä Mandela kolmen miljoonan euron omaisuutensa keräsi. Tämän mukaan Etelä-Afrikan presidentin palkka on noin 173 180 euroa vuodessa, joten siitä tuo omaisuus ei ole peräisin.
Ehkäpä Mandela on kerännyt varansa kaivoksen vartijana ja lakimiehenä jo ennen pitkää vankeuttaan ja sijoittanut säästönsä kannattavasti kymmeniksi vuosiksi. Tai mahdollisesti hänen toimensa vankeuden jälkeen ANC:n puheenjohtajana tuotti mukavasti. Ellei omaisuus sitten ole peräisin Unescon hyväntahdon lähettiläänä, AIDSin vastaisesta toiminnasta tai kriisinratkaisuista maksetuista palkkioista.
Niin tai näin, Mandelan omaisuuden alkuperä jäänee meille tuntemattomaksi. Sen afrikkalaisittain vaatimaton määrä kuitenkin alleviivaa eroa Mandelan ja monien muiden afrikkalaisten johtajien välillä ja saa toivomaan että Afrikan maiden johtoon tulisi jatkossa enemmänkin Mandelan kaltaisia miehiä. Näin mustan maanosankin tulevaisuus voisi olla menneisyyttä kirkkaampi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto
Vuoden myönteisin kehityskulku löytyi Afrikasta!
Afrikkalaisuus Suomen historian valossa
Tekstit
-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa, mutta (toivottavasti) syntyvien keskusteluketjujen seurantaa helpottaisi, mikäli käytettäisiin nimimerkkejä tai nimeä. Pyydän myös noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.