Hallituksen maahanmuuttopoliittinen ohjelma etenee

Kerroin pari päivää sitten, että tämän vuoden aikana on Suomen Maahanmuuttovirastolle jättänyt ensimmäisen oleskelulupahakemuksensa muun muassa 1 897 bangladeshilaista, 1 445 pakistanilaista, 1 120 nigerialaista, 1 048 turkkilaista ja 923 iranilaista. 

Nämä lukemat ovat pieniä vajaan kymmenen vuoden takaisiin määriin verrattuna. Vuonna 2015 kansainvälistä suojelua haki Suomesta nimittäin yli 20 000 irakilaista ja sellaista kärttäviä afgaanejakin oli yli 5 000. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö EU:n alueelle olisi edelleen pyrkimässä massoittain kehitysmaalaisia. Tästä kertoi Verkkouutiset, jonka mukaan "Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto EUAA kirjasi vuoden ensimmäisen puoliskon aikana yhteensä 513 000 hakemusta", joten kansainvaeltajien määrä koko Unionin alueella noussee tänä vuonna yli miljoonan - siis samoin kuin kävi myös viime vuonna.

Tämä saattaa tarkoittaa sitä, että kansainvälinen puskaradio on toiminut tehokkasti ja turvapaikanhakijat ovat tietoisia Suomen hallituksen toimista humanitaarisen maahanmuuton kohdistamiseksi aiempaa tarkemmin vain todellisessa hädässä oleville. 

Siksi on aivan keskeistä, että Petteri Orpon (kok) hallitus jatkaa tehokkaasti ja laajalle uutisoiden omaa maahanmuuttopoliittista ohjelmaansa. Siitä on tätä kirjoitettaessa valmisteilla - ja tällä hetkellä lausunnoilla - kaksi kohtaa. 

Ensimmäinen koskee perheiden yhdistämistä, jota ollaan muuttamassa siten, että "tiukennetaan perheen­yhdistämisen edellytyksiä ottamalla käyttöön perheen­yhdistämis­direktiivin mahdollistamia muutoksia". Toinen kohta liittyy säilöönottoon ja maahantulokieltoon siten, että "tiukennetaan säilöönottoa koskevaa sääntelyä, uudistetaan maahantulo­kieltoa koskeva sääntely ja mahdollistetaan maahantulo­kiellon määrääminen Suomen ulkopuolelle oleskelevalle henkilölle". 

Yhtä tärkeää kuin näiden muutosten tekeminen, on niiden viestiminen myös Suomen ulkopuolelle, sillä vain siten sosiaaliturvaperusteisten elintasopakolaisten motiivi tänne kylmään pohjolaan lähtemiselle jää mahdollisimman vähäiseksi. 

Samoin on syytä tuoda esiin se, että hallitusohjelmaan on kirjattu edelleen humanitaariseen pakolaisuuteen liittyviä tiukennuksia, joissa rajaavat muun muassa vastaanottopalveluita ja tiukentavat pysyvän oleskeluluvan saamisen edellytyksiä. Lisäksi on jo päätetty, että lokakuun alusta asti vaaditaan Suomen kansalaisuuden saamiseksi aiempaa pidempi asumisaika maassamme. 

Nähtäväksi kuitenkin jää, millä tavalla esimerkiksi Saksan maahanmuuttopolitiikan kiristyminen heijastuu jatkossa Suomeen tulevien kehitysmaalaisten määriin. Lähtevätkö elättäjää itselleen etsivät kehitysmaalaiset hakemaan sellaista täältä Pohjantähden alta vai suuntaavatko he kulkunsa jonnekin muualle? Ja jos, niin minne?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttospesifinen väkivaltarikollisuus kasvaa humanitaarisen maahanmuuton jatkuessa
Amnesty tai uusi puukkoisku tuskin vaikuttavat Saksan uuteen maahanmuuttopolitiikkaan
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Irakilaisperheen elämä Suomessa

Helsingin Sanomat kertoi suomalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan maahanmuuttajaperheiden lapset asuvat muita ahtaammin ja kokevat enemmän köyhyyttä kuin kantasuomalaiset lapset. Vähemmän yllättävästi toimeentulovaikeuksia ja asumisahtautta oli irakilais-, iranilais- ja somalialaistaustaisilla lapsilla.

Jutun mukaan yhtenä syynä tähän olisi se, että maahanmuuttajat asuvat kantaväestöä useammin kaupungeissa ja vuokralla. Syytä tälle ei mainittu, mutta epäilen, että se saattaa liittyä siihen, ettei näille ihmisille ole juurikaan käyttöä suomalaisessa työelämässä.

Tai ainakin heistä silmiinpistävän pieni osa toimii työelämässä. Se tosin ei selitä sitä, miksi juuri nämä ihmiset pystyvät elämään hintavissa kaupunkiasunnoissa sen sijaan, että niissä asuisi työtä tekeviä kantasuomalaisia.

* * *

Tutkimustulosten ohella jutussa käytiin läpi rouva Al Mashhadanin perhe- ja asumishistoriaa. Tarinasta käy ilmi, että tämä irakilaisnainen oli tullut Suomeen vuoden 2015 kansainvaelluksen osana. Mies oli saapunut maahan hiukan aiemmin yhden tyttären kanssa. Vaimo puolestaan saapui tänne yhden pojan kanssa. Irakiin jäi vielä yksi tytär.

Suomessa perhe sai nopeasti asunnon Kotkasta, mutta kun heille syntyi uusi lapsi ja viranomaiset myönsivät vuonna 2018 oleskeluluvan, he halusivat lähteä Helsinkiin. Sieltä löytyikin nopeasti asunto, johon saapui myös alkujaan Irakiin jäänyt tytär.

Niinpä asunto jäi saman tien pieneksi, joten he halusivat muuttaa jälleen. Uusi asunto löytyi Vantaan Korsosta, missä rouva alkoi taas odottaa lasta. Siellä oli kuitenkin rauhatonta ja hankalaa, eivätkä lapset uskaltaneet edes mennä ulos leikkimään. Niinpä perhe ei viihtynyt Vantaalla, vaan muutti uuteen kotiin Helsingin Malmilla.

Nyt herra ja rouva Al Mashhadan ovat päätyneet asumuseroon, vaikka vaimo onkin jutun mukaan vielä "äitiysvapaalla" - tosin missään vaiheessa kirjoitusta ei mainita sanaakaan hänen tai edes miehen työhistoriasta, joten kummallekaan on tuskin edes ehtinyt syntyä sellaista vuoden 2015 jälkeen.

Jutun positiiviseksi lopuksi kerrottiin vielä, että rouva on kuitenkin alkanut mietiskellä sitä, että alkaisikohan jossain vaiheessa opiskella kosmetologiksi. Ja toivoo myös lastensa saavan koulutuksen ja hyvän elämän. Kukapa ei toivoisi sellaista omille lapsilleen.

* * *

Koko HS:n juttu oli esimerkki siitä, kuinka ihmisiin pyritään vaikuttamaan kertomalla maahanmuuttajien ongelmista sinänsä valehtelematta, mutta jättämällä kertomatta oleellisia yksityiskohtia. Tässä tapauksessa mitä ilmeisimmin vaiettiin siitä, että jutussa seurattujen ihmisen asunnot ja nopeasti kasvavan perheen elatuksen maksavat työtätekevät suomalaiset sen sijaan, että he vastaisivat itse omista kuluistaan.

En tiedä kuinka moni tulee ajatelleeksi moniin lehtijuttuihin sisäänkirjoitettua vaivihkaista aivopesua niitä lukiessaan. Ja kuinka moni olisi - mikäli tulisi sitä ajatelleeksi - valmis ottamaan maahamme lisää tällaisia nopeasti kasvavia perheitä, joiden elättämisestä he itse joutuvat vastaamaan maksamalla lisää veroja.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nokkelia ja kyvykkäitä irakilaisia
Viisi kysymystä irakilaismiehen ylösnousemuksesta Ohisalon tulevaisuuteen
Ei irakilaisilta konstit lopu, eikä professori Janne Kotiaholta ymmärrys. Eihän?

Vaalikarjan harhaanjohtamisen sisältö tarkentui

Esitin muutama päivä sitten kysymyksiä Kreikasta minun ja muiden veronmaksajien kustannuksella Suomeen haettavien 175 onnellisen kehitysmaalaisen mukana tulevien aikuisten määrästä. Silloin käytettävissäni olleiden tietojen perusteella arvelin, että "jos heistä kaikki olisivat yksilapsisia perheitä, olisi aikuisia noin 40, mutta jos mukana on useamman lapsen parvia, pienenisi aikuisten osuus vastaavasti".

Tänä aamuna saimme sitten osavastauksen. Sen välitti meille Yle, jonka mukaan Kreikan siirtolaisministeriö olisi kertonut, että Suomi on luvannut ottaa vastaan sata ilman vanhempiaan saapunutta lasta ja 30 aikuista turvapaikanhakijaa. Taannoiset laskelmani aikuisten osuudesta osuivat siis lähes täsmälleen oikeaan, sillä jos Ylen välittämästä tiedosta saatavan suhdeluvun perusteella lasketaan lopullinen aikuisten määrä, päädytään 40 aikuiseen (ja 135 lapseen).

Tämä on sikäli mielenkiintoista, että Suomessa asia ajettiin aikanaan läpi esittämällä, että Kreikasta haettaisiin veronmaksajan kustannuksella vain lapsia. Sisäministeri Maria Ohisalo (vihr) kertoi tuolloin hiiskahtamattakaan aikuisista, että "Suomella hyvinvoivana valtiona on mahdollisuus ja velvollisuus auttaa näitä lapsia. Olisi erittäin perusteetonta, että se määrä olisi nolla."

Nyt siis tiedämme, että Ohisalo ja siten myös Sanna Marinin (sd) hallitus harhautti meitä maksumiehiä noin 40 aikuisen verran. Lisäksi jää nähtäväksi kuinka moni lapsiksi lasketuista on oikeita lapsia sekä myös minkälainen sukulaisoletettujen joukko heitä seuraa tulevina vuosina. Tosin jälkimmäistä tietoa meille tuskin koskaan uutisoidaan.

Tämän aamun Ylen jutussa oli myös muita mielenkiintoisia yksityiskohtia. Erityisesti hämmästyin sitä, että Kreikan mukaan tänne tulevien yksinäisten lasten ja aikuisten perheenjäseniä on jo Suomessa. Toisin sanoen tässä operaatiossa ei olekaan kyse pelkästä hädänalaisten lasten ja heidän äitiensä pelastamisesta vaan myös perheiden yhdistämisestä.

Kyse ei myöskään ole pelkästään Kreikan vastaanottoleirien epäinhimillisiksi luonnehdituista oloista pelastettavista ihmisistä, vaan lapsia ja aikuisia haetaan myös Italiasta, Maltalta ja Kyprokselta. Nämä ihmiset saapuvat Suomeen lähiviikkoina, viimeistään toukokuun loppuun mennessä.

Kaiken tämän valtiojohdon taholta tulleen harhaanjohtamisen ja valehtelun me suomalaiset tulemme ottamaan tyynesti vastaan. Siten Marinin hallitus jatkaa vallan kahvassa ainakin melkein vaalikauden loppuun - ellei sitten hajoa omiin sisäisiin ristiriitoihinsa - ja samaan aikaan työssä käyvä vaalikarja maksaa tinkimättä veronsa ja muut maksunsa kuten kunnon alamaisen tuleekin tehdä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
175 haavoittuvassa asemassa olevaa herätti kysymyksiä
175 onnellista
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä

175 onnellista

Olen todennut jo kauan sitten, että käytännössä jokaisen kehitysmaalaisen lapsen etu on päästä asumaan suomalaisten lihapatojen ääreen. Sama koskee tietenkin myös aikuisia, jotka pääsevät alhaisen elintason kurjuudesta suomalaisen sosiaaliturvan takaaman hyvinvoinnin piiriin.

Niinpä hallituksemme sisäministeri Maria Ohisalon (vihr) aktiivisten ponnisteluiden seurauksena on päättänyt käydä hakemassa suomalaisten veronmaksajien piikkiin 175 Afganistanista, Syyriasta tai muusta vastaavasti kriisimaasta kotoisin olevaa lasta tai yksinhuoltajaa maahamme. Hallituksen ns. hyödyllinen idiootti saatiin hyväksymään päätös ilmeisesti lupaamalla, että turvapaikkaprosessin kautta laittomasti maassamme olevat saavat nilkkapannan, jotta heidän liikkeitään voitaisiin seurata.

Hallituksen päätös ei ollut varmaankaan kenellekään yllätys muuten, paitsi aikuisten yksinhuoltajien osalta. Tätä ennenhän oli vaalikarjalle puhuttu pelkästään lapsista.

Siksi en olisi muuten tästä aiheesta kirjoittanutkaan. Mutta nämä muslimimaista lastensa kanssa tulevat yksinhuoltajat herättivät mielessäni kysymyksen heidän siviilisäätynsä todellisesta laadusta.

Näin siksi, että tiedämme vanhastaan ainakin yhteen maassamme elävään muslimiryhmään kuuluvien - lähes poikkeuksetta paksuihin kaapuihin sonnustautuneiden - naisten yksinhuoltajuuden olevan niin yleistä, etteivät he kaikki voi mitenkään olla yksinhuoltajia. Sen sijaan nämä yksinhuoltajiksi ilmoittautuneet ovat moniavioisten miestensä islamilaisen lain mukaisia kakkos- tai kolmosvaimoja.

Siten nyt tehdyn päätöksen yhteydessä on sisäministeri Ohisalolta kysyttävä, että millä tavoin Suomi varmistaa, etteivät nyt maahamme veronmaksajain kustannuksella yksinhuoltajina haettavat naiset paljastu myöhemmin kakkos- tai kolmosvaimoiksi, joiden kautta heidän miehensä voivat myöhemmissä vaiheissa hakea perheenyhdistämistä? Ja aikanaan tuoda perässään myös ykkösvaimonsa lapsineen meidän työssäkäyvien suomalaisten elätettäväksi?

Samalla on tietenkin muistettava se muutenkin julkisuudessa ollut epäilys, että jotkut nyt haettavat alaikäiset eivät ehkä olekaan oikeita lapsia vaan myöhäisteini-ikäisiä nuoria tai jopa aikuisia miehiä, jotka on lähetetty matkaan ns. ankkurilapsina. Siis henkilöinä, jotka turvapaikan saatuaan saavat yhdistää perheensä Suomeen lisäten siten suomalaisen veronmaksajan kustannustaakkaa entisestään.

Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maria Ohisalon halut herättivät kysymyksiä
EU:n tuomioistuin tehosti ankkurilasten toimintaa
Moniavioisuuden korkea hinta

JK kello 9.23:
Käänsin tämän blogimerkinnän myös englanniksi / I also translated this blog entry into English

KHO ohjasi lakien tulkinnan kaltevalle pinnalle

Aamun lehti kertoi korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä, jonka mukaan "vain aavistuksen liian pienet tulot eivät estä maahanmuuttajaperheen yhdistämistä". Tapaus koski perhettä, jonka isällä oli Suomesta turvapaikka ja säännöllinen työ, mutta käytössä olevaan perheenkokoamisen ohjeeseen nähden 250 euroa kuussa liian pienet tulot.

Lehden mukaan KHO:n päätöksen taustalla oli käsitys, jonka mukaan mikään ei viitannut siihen, että perhe joutuisi turvautumaan yhteiskunnan tukeen. Tämän johtopäätöksen logiikkaa lehden kirjoituksessa ei kuitenkaan avattu millään tavalla.

Selvää lienee kuitenkin, ettei yhden hengen talous tule toimeen samalla rahalla kuin nelihenkinen. Siten johtopäätöstä ei voi tehdä ainakaan sen perusteella, että perheen kokoaja ei Suomessa yksin eläessään ole joutunut turvautumaan yhteiskunnan apuun. Sellaisen johtopäätöksen voisi tehdä ainoastaan, mikäli hänelle on jäänyt tuloistaan säännöllisesti kolmen lisähengen elättämiseen tarvittava osa "sukan varteen".

Minun nähdäkseni tässä tapauksessa suurin ongelma ei kuitenkaan ole arvaus yhteiskunnan tuen tarpeesta. Sen sijaan ihmettelen oikeuden linjausta siitä, ettei maahanmuuttoviraston työtä ohjaavalla tulorajalla ole sitovaa merkitystä, vaan linjaus jätetään korostuneen epämääräiseksi käyttämällä sanaa "aavistus".

Siksi päätöksestä seuraa mitä todennäköisimmin joukko jo muutenkin ruuhkaantuneita lakitupia kuormittavia oikeustapauksia, joissa tullaan hakemaan "aavistuksen" kokoa eli sitä ohjeen alittavaa tulorajaa, joka vielä mahdollistaa perheen yhdistämisen Suomeen. Nythän on osoitettu, ettei raja ole ainakaan ohjeessa mainittu 2600 euroa, koska myös 2350 euroa/kk riittää. Siten "aavistus" on ainakin 9,6 prosenttia eli noin kymmenys koko summasta. Mutta voisiko se olla vieläkin enemmän?

Eli riittäisikö 2300 euroa? Entä 2200? Vai kävisivätkö suorastaan pyöreät 2000 euron kuukausitienistit nelihenkisen perheen kokoamiseksi? Entä 1000 euron tulot, jos lupaa syödä vain alennustuotteita, hankkia vaatteet kirppikseltä ja elää roskakatoksessa?

En tiedä millä perusteella nykyinen 2600 euron raja on määritetty. Tässä tilanteessa olisi kuitenkin kokonaisuuden kannalta hyvä, mikäli sisäministeriö määrittäisi uuden tulorajan, jonka se katsoisi pitävän korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Yksi mahdollisuus olisi ottaa oikeuden linjaama 2350 euroa tulorajaksi. Tätähän oikeastaan edellyttää nyt nähdyn oikeuden päätöksen jälkeen jo ihmisten tasaveroinen kohtelu, elleivät perheenyhdistämispäätöksen perusteet osoittaudu vääräksi.

Siksi olisi tärkeää, että KHO:n linjauksen kautta yhdistyneen perheen pysymistä yhteiskunnan tuen ulkopuolella seurattaisiin jatkossa ja mikäli tukeen jouduttaisiin turvautumaan, tulisi asia viedä tavalla tai toisella KHO:n tietoon ja päätettäväksi. Olisi siis huolehdittava siitä - mikäli tukeen on turvauduttu - että tuloraja nostetaan takaisin sellaiselle tasolle, mikä ei johda yhteiskunnan elätettäväksi ajautuvien perheiden yhdistämistä Suomeen.

On valitettavaa, ettei oikeutta tunnu kiinnostavan päätöstensä yleiset vaikutukset, eikä se epämääräisen päätöksen sijasta ottanut tulorajoihin selvää kantaa, jonka mukaan perheenyhdistämisen käytännöt voitaisiin linjata jatkossa. Kaiken kaikkiaan KHO:n päätös oli siten melkoinen tappio suomalaisen maahanmuuttopolitiikan päätöksenteolle ajaessaan perheenyhdistämispäätökset kaltevalle pinnalle.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kolaroiva bussikuski lisäsi rasimia ja vaikeutti kaltaistensa työllistymistä
Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista
Onko Päivi Räsänen tyhmä vai epärehellinen?

Perheenyhdistämistä on rajoitettava, vaikka se haittaisi tulijoiden integroitumista

Kiinnitin huomioni tänä aamuna mielipidekirjoitukseen, jonka oli allekirjoittanut 15 Helsingin seurakuntien perheneuvonnan työntekijää. He protestoivat hallituksen kaavailuja vaikeuttaa maahanmuuttajien perheenyhdistämistä.

Kirjoittajien sanomana oli, että perheenyhdistäminen edistää tulijoiden integroitumista ja toisaalta huoli perheenjäsenistä jarruttaa sitä. Tämä saattaa hyvinkin pitää paikkansa ainakin monissa tapauksissa.

Kirjoituksen teki kiinnostavaksi se, etteivät kirjoittajat vaikuta ymmärtävän lainkaan sitä, miksi perheenyhdistämistä ollaan vaikeuttamassa. Siinähän kyse ei ole enempää eikä vähempää kuin kehitysmaalaisten kansainvaelluksen rajoittamisesta sellaiselle tasolle, että vastaanottava suomalainen yhteiskunta kestäisi tulijavirran seuraukset.

Käytännössähän kansainvaelluksen rajoittamatta jättäminen johtaa katastrofiin sekä yhteiskunnan talouden, että sen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta. Siitä ei ole epäilystä Ruotsin maahanmuuttajaghettojen, Ranskan terrori-iskujen ja Saksan seksuaalihäirinnän leimaamien uudenvuodenyön tapahtumien tarjoamien esimerkkien valossa.

Enkä tarkoita katastrofilla pelkästään maahanmuuttajien itsensä aiheuttamia yhteiskuntahäiriöitä, vaan myös niiden seurauksena syntyviä valtaväestön vastareaktioita, joista etenkin norjalaisilla on karmaisevia kokemuksia.

Suomeen kohdistuvan spontaanin maahanmuuton rajoittamiseksi on käytettävissä useita mahdollisuuksia, joista tehokkainta emme syystä tai toisesta halua käyttää. Se olisi yksinkertaisesti sulkea rajat tulijoilta.

Tänne saapuvat voitaisiin rajalla tavattaessa työntää takaisin rajan yli tai vaihtoehtoisesti rajalla tai muualla maassa tavattavat voitaisiin sulkea vankilanomaisiin olosuhteisiin jonnekin itärajan tuntumaan asumattomalle seudulle. Ellemme sitten haluaisi ulkoistaa vastaavaa palvelua lisäansioista kiinnostuneille venäläisille yrittäjille jonnekin Siperian itäosiin.

Seuraavaksi tehokkain keino olisi turvapaikanhakukriteereiden kiristäminen sellaisiksi, että maahan jääminen edellyttäisi tulijan esittämiä kiistattomia todisteita siitä, että heitä vainotaan valtaapitävien taholta erityisistä henkilökohtaisista syistä. Tämä perustelu sulkisi rajat esimerkiksi uskonnon tai seksuaalisen suuntautumisen takia turvapaikkaa hakevilta, koska heidän tapauksessaan kyse ei ole henkilökohtaisesta vaan yleisiin asioihin eli väestöryhmään perustuvasta vainosta.

Sen sijaan esimerkiksi syrjäytetylle demokraattiselle presidentille, pääministerille, diktaattoria vastaan toimineelle merkittävälle oppositiojohtajalle tai mielipidevaikuttajalle voitaisiin myöntää turvapaikka - edellyttäen luonnollisesti, että prosessin aikana tehtävä tutkinta toteaa aiemman poliittisen toiminnan olleen nuhteetonta. Tätäkään keinoa ei ole ainakaan toistaiseksi haluttu käyttää.

Kolmanneksi ja kahta edellistä paljon tehottomammaksi keinoksi jää Suomen houkuttelevuuden vähentäminen tulijoiden silmissä. Siihen liittyvät hallituksen suunnitelmat tulijoiden taloudellisten ja muiden etujen vähentämisestä tai perheenyhdistämisen vaikeuttamisesta. Molemmat asioita, joiden vaikutus heikentää tulijaperheiden asemaa Suomessa.

Toisaalta molempiin liittyy myös taloudellinen kannustin: jos rahantarve tai perheenyhdistämisen halu ylittää veronmaksajien tarjoaman tason, on aina mahdollisuus korjata tilannetta oman yritteliäisyyden avulla. Sellaisen voi myös olettaa lisäävän tulijoiden integroitumishalukkuutta - monien kohdalla luultavasti jopa merkittävästi enemmän kuin seurakuntalaisten mielipidekirjoituksessaan vaatima päinvastainen käytäntö.

Edellistä vahvasti tukeva lisä maahanmuuton kansalliseksi hallitsemiseksi on myös yhteiskunnan tukien tekeminen vastikkeelliseksi. Se voisi tarkoittaa sekä jonkinlaista työntekoa että Suomen kielen ja kulttuurin tuloksellista opiskelua yhteiskunnan tarjoaman asunnon ja ruuan vastineeksi.

Nämä eivät välttämättä - tai edes toivottavasti - tee Suomea tulijoille vähemmän houkuttelevaksi, mutta lisäävät merkittävästi heidän integroitumisedellytyksiään. Esimerkiksi joidenkin uskonnollisten elementtien poistaminen naisten vaatetuksesta, luonteva ja kunnioittava suhtautuminen vastakkaiseen sukupuoleen tai Suomen kielen sujuva taito parantavat oleellisesti tulijoiden työnsaantimahdollisuuksia.

Samalla myös taakse jääneen kulttuuripiirin ääriainesten tai raiskausten houkuttelevuus ja siten niin tulijoiden mukana tuleva terrorismiriski kuina seksuaalirikollisuuskin vähenevät erittäin todennäköisesti. Ja se taas on kaikkien - niin kantasuomalaisten kuin maahanmuuttajienkin - pitkän aikavälin etu. Myös kirkonmiesten ja - naisten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Monikulttuurisuus ei pelasta huoltosuhdetta, mutta lisää klamydiaa
Pika-avioliittoja turvapaikanhakijoille
14 vuoden kuluttua Vantaalla asuvista kolmannes on maahanmuuttajia

Viisi ajatusta hallituksen perheenyhdistämissuunnitelmista

Yleisradio kertoi tänään hallituksen aikeista kiristää perheenyhdistämisen edellytyksiä. Asia ei sinänsä ole mitenkään uusi, sillä jo hallitusohjelmassa todetaan seuraavaa: "perheenyhdistämisen kriteereitä tarkennetaan EU:n perheen yhdistämisdirektiivin mukaisesti".

Lyhyesti sanottuna kyse on nyt siitä, että oleskelulupa myönnetään Suomeen aikovalle puolisolle vain, mikäli perheenyhdistäjällä on vähintään 1 700 euron nettotulot kuukaudessa (ellei yhdistettävällä ole Suomessa työpaikkaa valmiina). Nelihenkisen perheen yhdistämiseksi vaaditaan tuloja verojen jälkeen käteen 2 600 euroa kuukaudessa.

Esitys lienee seurausta siitä, että viime aikoina on turvapaikan anomisoikeutta käytetty laajamittaisesti väärin, mistä on seurannut ennenäkemätön kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme.

Syntyneen ongelman ratkaisemiseksi Suomen houkuttelevuutta pyritään vähentämään muun muassa kiristämällä perheiden yhdistämiskriteerejä. Työtä tekeville ulkomaan kansalaisillehan ovat jo aiemmin olleet voimassa perheen elättämiskyvyn varmistavat tulorajat, kuten muistamme Etelä-Pohjanmaalle perheenyhdistämistä halunneen vietnamilaisen tapauksesta.

Ylen tämän päivän uutisessa on haastateltu kahta suomalaisnaista. Heistä ensimmäinen asuu Suomessa ja haluaisi tuoda uuden turkkilaismiehensä Suomeen.

Toinen taas asuu nyt Venäjällä, mutta haluaa myöhemmin tuoda perheensä isiensä maahan. Molempien ratkaisuna hallituksen esitykseen on aikaistaa maahantuloa, jotta mahdollisesti voimaan tuleva lainsäädäntö ei ehtisi vaikuttaa päätöksentekoon heidän tapauksissaan.

* * *

Ylen uutinen herätti minussa viisi ajatusta.

Ensinnäkin tämä tapaus osoittaa, kuinka hallitsematon maahanmuutto kehitysmaista vaikuttaa myös maan kansalaisten elämään. Tässä tapauksessa subjektiivinen oikeus puolison ja perheen maahantuontiin muuttuu elintasoperusteiseksi, jolloin köyhimmille ulkomaalaiseen rakastuneille voi aiheutua ongelmia. Tämä on ikävää, mutta kuitenkin pienempi paha kuin hallitsemattoman maahanmuuton seuraukset.

Toiseksi näemme tässä tapauksessa kahden perustavaa laatua olevan periaatteen välisen törmäyksen. Vastakkainhan ovat perustuslain turvaama kaikkien ihmisten tasa-arvo sekä toisaalta yhteiskunnan velvollisuus käyttää verovaroja vastuullisesti sekä huolehtia maan taloudesta ja yleisestä järjestyksestä.

Kolmaskin ajatus liittyy perustuslakiin. Arvelen että hallitus on tulkinnut sitä niin, että koska laissa edellytetään kaikkia ihmisiä kohdeltavan tasa-arvoisesti, ei yhdistettävien elättämiskykyvaatimusta voida säätää pelkästään kansalaisuuden tai pakolaisstatuksen saaneita maahanmuuttajia koskevaksi. Siksi se on täytynyt ulottaa myös syntyperäisiin Suomen kansalaisiin.

Neljänneksi minusta tuntuu, että nyt suunnitteilla oleva uudistus tulee osoittautumaan erittäin tehokkaaksi keinoksi vähentää kehitysmaalaisten innokkuutta hakeutua Suomeen. Jos näin käy, se on iso askel suomalaisen yhteiskunnan pelastamiseksi nykyaikaisen kansainvaelluksen aiheuttamien ja väistämättä edessä olevien ongelmien jaloista.

Viidenneksi totean, että asetetut tulorajat ovat niin alhaiset, ettei korkeasti koulutetuilla ja työtä tekevillä Suomen kansalaisilla ole vaikeuksia mahdollisten ulkomaisten perheidensä yhdistämiseen. Kuten ei nytkään ole maassa asuvilla ulkomaalaisilla Nokian insinööreillä tai yliopistojen professoreilla. Siten lailla ei ole vaikutusta sellaisen ulkomaisen työvoiman rekrytointiin, jolla voisi olla suurempaa merkitystä hankittaessa Suomeen sellaista erityisosaamista, jota meiltä puuttuu.

* * *

Sivumennen sanottuna, en olisi lainkaan yllättynyt, mikäli saisimme ensi viikolla kuultavaksemme tiettyjen lausuntoautomaatteina tunnettujen oikeustieteen professoreiden hallituksen esitystä perustuslain nojalla vastustavan näkemyksen. Sen sijaan olisin äärimmäisen hämmästynyt, mikäli he esittäisivät käyttökelpoisen ratkaisun siihen ongelmaan, jota varten hallitus joutuu tekemään nyt esille nousseen esityksen.

Tulevan alkuviikon keskustelunavaus on siis tehty ja jäämme odottamaan sen jatkoja. Omana kantanani esitän, ettei perheenyhdistäminen toisten elätettäväksi vastaa omaa oikeustajuani, enkä siksi ole valmis omien verojeni kiristämiseen sen takia. Siksi tuen lämpimästi hallituksen aikeita tässä asiassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
HS tänään: muunneltua totuutta ja demokratiavihaa
Ulkomaalaiset raiskaavat kantasuomalaisia törkeämmin
Miksi Scheinin ja Halla-aho riitelevät?

Halpoja lentoja

Egyptin menossa olevan vallankumousyrityksen jalkoihin jääneet suomalaiset lennätetään turvaan kotiin. Näin maailmalla vaaraan joutuneet suomalaiset pääsevät kotiin perheensä ja sukulaistensa luo. Ulkoministeriöstä myös kerrotaan, että lennosta ei haeta voittoa, joten hinta on kohtuullinen - alle tonnin. Hieno juttu että kansakunta pitää huolen jäsenistään.

Jotain tuttua tässä on. Nytpä muistankin.

Jokin aika sitten meille kerrottiin, että myös uussuomalaisten perheet yhdistetään voittoa tavoittelemattomilla lennoilla. Ne ovat jopa halvempia kuin nyt nähtävät suomalaisten lennätykset - suorastaan ilmaisia.

Tämä ei kaipaa enempiä selityksiä. Mutta haluan saattaa sen lukijoilleni tiedoksi seuraavien vaalien äänestyspäätöksiä varten.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Haluaako sisäasiainministeriö rikolliset Suomen kansalaisiksi?
Kummallinen ajattelu vaikeuttaa maahanmuuttajien sopeutumista
Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku