Tuhosiko ympäristökiihko pikkukaupungin tulevaisuuden?

Yleisradion mukaan Karkkilan kaupunki joutuu maksamaan Rudukselle korvausta 9,5 miljoonaa euroa estettyään yhtiötä hankkimasta alueeltaan maa-ainesta, vaikka asiasta oli sovittu 40 vuotta sitten ja hinta oli maksettu. Vahingon aiheutti kaupungin ympäristölautakunta kieltäytymällä antamasta Rudukselle maanottolupaa. 

Tapaus on – ainakin – kahdella tavalla merkityksellinen. Niistä ensimmäinen on luonnollisesti se, ettei Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa voi kieltäytyä – ei ainakaan ilman seurauksia – noudattamasta vanhoja sopimuksia, vaikka niistä ei syystä tai toisesta haluttaisi enää pitää kiinni. 

Toinen seikka liittyy Karkkilan kaupungin johdon poliittiseen suuntautumiseen. Sikäläisen valtuuston poliittisten ryhmien jakautuminen on nimittäin perin omituinen. Kahdella suurimmalla ryhmällä on nimittäin yhteensä 17 paikka 31:stä eli yli puolet. 

Nämä ryhmät ovat Vasemmistoliitto yhdeksällä ja Karkkilaan Sitoutuneiden (KS) valtuustoryhmä. Ensin mainitun kyvyt – tai niiden puutteen – me toki tiedämme, mutta emme varmaankaan sitä, mistä on kyse KS:ssä.

* * *

Paikallisen lehdessä olleen mainoksen perusteella tästä mystisestä ryhmästä on vaikea saada otetta. Ehkä oleellisinta siinä on toteamus, jonka mukaan sen luottamushenkilöt työskentelevät monenlaisissa työtehtävissä, kuten koulutuksen ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoina, palvelualoilla, teollisuudessa ja yrittäjinä. 

Lisäksi mainitaan, että päätöksenteossa on arvostettava asiantuntemusta, kaupunkilaisten asiantuntijuutta ja yhteistyötä. Tämäkin kuulostaa kerrassaan mainiolta.

Kysyin myös tekoälyltä (ChatGTP), onko listan valtuutetuilla ollut aiempaa poliittista taustaa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten Karkkilaan sitoutuneet lienevät tosiaan aidosti sitoutumattomia, eikä heillä näyttäisi olevan ilmiselvää poliittista ideologiaa esimerkiksi Vasemmistoliiton suuntaan.

* * *

Tämän kaiken jälkeen palasin takaisin alussa esittämääni kysymykseen siitä, mistä Kaupungin katastrofi olisi sitten voinut juontua. Ja päädyin takaisin tarkastelemaan edellä linkittämääni paikallislehden mainosta.

Sen lopussa kerrottiin, että valtuustokauden aikana "Karkkilaan on perustettu viisi uutta luonnonsuojelualuetta. Virkistysalueita on laajennettu maanvaihdoilla ja luontoreittejä kehitetty yhteistyömalleilla. Karkkila on liitetty mukaan Karjaanjoen ennallistamisohjelmaan, jonka tavoitteena on palauttaa lohikalat Karjaanjokeen. Ohjelma jatkuu ainakin vuoteen 2030, ja jo vuonna 2025 alkaa Pyhäjärven tilan kartoitus ja toimenpiteiden suunnittelu."

Voisiko siis olla niin, että karkkilalaiset – arvattavasti ainakin KS, Vasemmmistoliitto ja yksi Vihreä valtuutettu – ovat erehtyneet liian innokkaiksi ympäristön- ja luonnonsuojelijoiksi, ja unohtaneet niistä kiihkoillessaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisen sopimuksista kiinni pitämisen? Ja tuhonneet kaupunkinsa taloudellisen tulevaisuuden juuri silloin, kun se oli pääsemässä kuiville 1990-laman tuottamista jättiveloistaan. 

Päivän aiempi merkintä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Suoraa toimintaa Karkkilassa

Jukka Kekkonen ja Suomen väestöpolitiikka

Professori Jukka Kekkonen (sd) kirjoitti Helsingin sanomissa siitä, miten länsimaisten yhteiskuntien pitäisi vastata poliittisen oikeiston nousuun. Kirjoitus oli mielenkiintoinen, joten kopioin sen lopusta hänen esille nostamansa suositukset tilanteen hallitsemiseksi.

"Kiperistä kiistakysymyksistä voitaisiin hakea yhteisymmärrystä, esimerkiksi tutkimukselliseen asiantuntemukseen perustuvan parlamentaarisen komiteatyön kautta. Väestöpolitiikka on yksi tällainen Suomen kohtalonkysymys.

Olisi tärkeää käydä avoimesti ja ennakkoluulottomasti yhdessä läpi erilaisia ratkaisuja ja vaihtoehtoja, jotta nähtäisiin, mitä erilaisista valinnoista seuraa pitkällä aikavälillä yhteiskunnan perustoiminnoille, taloudelle ja kansalaisten hyvinvoinnille. Sillä tavalla myös maahanmuutosta päästäisiin keskustelemaan kiihkottomasti ja rakentavasti kaikkien niiden kesken, jotka haluavat rakentaa Suomelle hyvää tulevaisuutta."

Näkemys on itsestäänselvyys – tai ainakin sen pitäisi olla – missä tahansa demokratiassa. Siksi on kysyttävä, että miksei meillä ole päästy käymään tällaista keskustelua. 

Sellaisen sijaan meille on ilmaantunut valtava määrä tosiasioiden kieltämistä, termien kanssa kikkailua, vähättelyä, rasismikoulutusta, natsittelua, tahallista väärinymmärtämistä ja ennen kaikkea korvien sulkemista vastapuolen argumenteilta. Eikö demokratiassa kuitenkin pitäisi pystyä parempaan?

Päivän aiempi merkintä:
Helsinkiläisille lapsille ja nuorille vain kolme liharuokaa kahdessa viikossa?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Palopommeista naisen logiikkaan
Lontoossa tapahtuu yksi raiskaus per tunti
Jaakko Hämeen-Anttila osoitti maahanmuuttokeskustelun vaikeuden

Pari sanaa islamista

Ylen mukaan Kuopiossa kasvanut musliminainen kertoi, että "islam lähtökohtaisesti suosii miehiä ja Koraanissa on kohtia, joilla oikeutetaan naisiin kohdistuva väkivalta". Ja siksi on tullut aika myöntää, että osa Koraanin kohdista on ristiriidassa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. 

Twitterissä puolestaan kurdimies kertoi, että "jos en olisi aikoinaan jättänyt islamin uskontoa, niin olisin edelleenkin onneton, katkera ja täynnä vihaa. Jos olisin mennyt oman yhteisön toiveiden mukaan, niin en olisi päässyt elämässäni näin pitkälle. Hengellinen väkivalta on oikea ongelma, josta ei saa vaieta.

Siinäpä meille suomalaisille ajateltavaa islamin kokemusasiantuntijoilta. Mukavaa kesätiistaita!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uutta tietoa kristittyjen ja muslimien välisistä eroista
SDP:n on erotettava Hussein Al-Taee

Burkini, hygienia ja naisten alistaminen

Päästökauppa ja narun päässä oleva pässi

Helsingin sanomat julkaisi valaisevan jutun päästökompensaatioista. Valaisevan siksi, että se - ehkäpä tahtomattaan - tuli maalanneeksi tarkan kuvan siitä, kuinka röyhkeät kaupustelijat vievät ilmastonmuutoksesta huolestuneita ihmisiä kuin pässiä narusta. 

Näin lienee käynyt paljolti siksi, että näiden ahdistuneisuus on sumentanut järjen. Tässä pelissä pässin rooliin on kaksi vaihtoehtoa: joko päästöoikeuksista maksava yrittäjä on hyväntahtoinen hölmö ja uskoo tekevänsä hyvää tai vaihtoehtoisesti hän on löytänyt röyhkeänhelpon keinon vedättää ympäristöahdistuneita asiakkaitaan.

Päästökompensaatioissa on pyrkimyksestä korvata omia tai yrityksen tuottamia kasvihuonekaasuja lisäämällä hiilen sidontaa jossain muualla. Siis asiasta, jonka suomalainen ilmastoguru Petteri Taalas totesi ylikorostuneen, koska ongelman ratkaisu on saavutettavissa vain luopumalla fossiilisesta energiasta. 

HS:n jutussa toimittaja oli haastatellut suomalaisia toimijoita, jotka olivat hyvittäneet yritystensä päästöjä maksamalla ulkomaiselle yritykselle - siis kolmannelle osapuolelle - metsien suojelusta Kongossa. Lisäksi oli haastateltu suomalaista tämän kolmannen osapuolen kilpailijan vastuullisuusjohtajaa. 

Näen tässä asetelmassa kaksi suurta ongelmaa. Kuinka yksinkertainen ihmisen pitää olla syytäessään rahaa Kongon kaltaiseen yhteiskuntaan ilman kouriintuntuvaa vastinetta? Entä onko hyvän lehtimiestavan mukaista ottaa asiantuntijan rooliin kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaa? 

* * *

Itselleni HS:n artikkelista jäi päällimmäisenä mieleen haastateltujen ilmeisen hyväntahtoinen yksinkertaisuus - tai vaihtoehtoisesti ilmastoahdistuneiden asiakkaidensa röyhkeä harhaanjohtaminen. Siitä kertoi vastaansanomattomasti rahojaan Kongoon syytäneen ravintolan toimitusjohtajan lausahdus, jonka mukaan "kritiikki ei saa voittaa hyvää tarkoitusta". 

Arvoisat lukijani, en nyt kommentoi tätä kommenttia, mutta lukekaapa se uudelleen oikein ajatuksen kanssa. Uskomatonta, vai mitä?

* * *

Toki artikkeliin oli saatu myös lähes riippumaton asiantuntija. Tosin vain lähes riippumaton, koska hänelläkin oli aiemmin ollut yhteys kritiikin kohteena olevan yrityksen kilpailijaan. 

Tämä asiantuntija oli Helsingin yliopiston aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala, joka kertoi suhtautuvansa koko päästökompensaatioon kriittisesti. Hänen mukaansa sen suurin ongelma on kompensaatiohankkeiden päästövähennysten puutteellinen mittaaminen, jonka seurauksena rahalle saatavasta vastineesta ei ole mitään varmuutta.

Kaiken kaikkiaan nyt lukemani artikkeli vahvisti sitä johtopäätöstä, jonka tein tasan vuosi sitten. Siinä on kyse villistä rahastuksesta, jossa lopputulos saattaa olla hyödytön tai pahimmillaan jopa haitallinen. Ja siksi ainakin osa päästökaupan myyjistä on liikkeellä vain siksi, että on havainnut mahdollisuuden kerätä kokoon mahdollisimman nopeasti mahdollisimman paljon tuohta eli rikkautta.  

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Uhkakuvat muutoksessa
Oikeudenmukainen kompensaatio hiilinieluista
Ilmastonmuutoksen torjunta on kallista riskipeliä

Eurooppalaista ja suomalaista loiskiehuntaa

Euroopan Unioni on organisoinut itsensä uudelleen mielenkiintoisella tavalla. Unionin huippuvirkoihin valittiin saksalainen konservatiivi Ursula von der Leyen (komission puheenjohtaja), ranskalainen keskustaoikeistolainen Christine Lagarde (Euroopan keskuspankin johtaja) ja espanjalainen sosialisti Joseph Borrell (ulkopolitiikan korkea edustaja) ja Belgialainen liberaali Charles Michel (Eurooppa-neuvoston johtaja). Euroopan parlamentin presidentiksi nousi italialainen sosialisti David Sassoli.

Oleellista näissä nimityksissä oli ensinnäkin nimitettyjen länsieurooppalaisuus ja poliittinen vanhakantaisuus. Toisin sanoen itäeurooppalaiset syrjäytettiin kokonaan samoin kuin EU:n liittovaltiokehitykseen kriittisesti suhtautuvat uudet voimat. Lopputuloksena lienee EU:n sisäisen hajaantuneisuuden voimistuminen.

Toinen - ja aivan erityisen oleellinen - asia oli juristi ja poliitiko Lagarden nimittäminen keskuspankin johtoon. Vaikka hänellä onkin kokemusta kansainvälisen valuuttarahaston johtamisesta, ei hänellä ole todellista talouspoliittista osaamista. Näin ollen EU on jälleen ottanut yhden askeleen yhä syvempää politisoitumista eli substanssiosaamisen korvaamista yleisellä retoriikalla.

* * *

Suomessa Yle julkaisi uuden mielipidetiedustelun tulokset. Niiden mukaan Keskustan ryhtyminen vihervasemmiston aisankannattajaksi on otettu tyrmistyksellä vastaan puolueen kannattajakunnassa - puolueen kannatus on pudonnut kevään vaaleista peräti 2,1 prosenttiyksikköä eli noin 15 prosenttia.

Tämä reaktio on erittäin tervetullut ja osoittaa, ettei äänestäjäkuntaa voi sittenkään kohdella kuin maatalon lypsykarjaa. On siis syytä toivoa, että asia ymmärretään myös Keskustan tulevassa johdossa ja ministeri-Audin takapenkin houkuttavuus suhteutettaisiin siihen hintaan, joka tulee maksettavaksi, mikäli maan talous tuhotaan seuraavan neljän vuoden aikana SDP:n ja Vihreiden johdolla toteutettavan jakopolitiikan seurauksena.

Näkemystäni vihervasemmiston onnistuneesta vallankaappauksesta tukee myös se, että vasemmiston sisällä sekä Vasemmistoliitto että Vihreät näyttäisivät saaneen SDP:tä äänestäneitä ihmisiä taakseen. SDP:n suosiohan on laskenut vaalien 17,7 prosentista 1,6 prosenttiyksikköä kun taas Vihreiden on noussut 2,8 ja Vasemmistoliitonkin 0,6 prosenttiyksikköä.

Yhteenvetona tästä kaikesta on todettava, että politiikka elää syvää loiskiehunnan kautta sekä EU:ssa että Suomessa. Mitä tämä tarkoittaa eurooppalaiselle ja suomalaiselle hyvinvoinnille, elämäntavalle ja sivistykselle jää nähtäväksi tulevina vuosina kun EU:n ja Suomen uuden johdon linjaukset alkavat näkyä yhteiskunnallisina ja taloudellisina muutoksina.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kohti kriisitunnelmia
Demokratiaa, EU, demokratiaa!
David Cameron ja pullon henki