Sosialisteja - onko niitä?

Eduskunnassa kuultiin eilen mielenkiintoinen puheenvuoro. Tarkoitan SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajan Tytti Tuppuraisen kommenttia siihen, kun Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kommentoi sosialistien talouspolitiikkaa. Hän nimittäin väitti, että "tässä salissa ei ole sosialisteja, täällä on sosiaalidemokraatteja". 

Ja toden totta. SDP:n poliittisessa ohjelmassa ei ole mainittu kertaakaan sanaa sosialismi. Eikä tätä sanaa löydy myöskään Vasemmistoliiton puolueohjelmasta. Eikä Vihreiden poliittisesta ohjelmasta. Lienee siis niin, ettei Suomen eduskunnassa tosiaankaan ole sosialistiseksi tunnustautuvia puolueita, vaikka ainakin yksi kommunisti - Anna Kontula (vas) - löytyykin.

* * *

Wikipedian mukaan sosialismi on "vasemmistolainen poliittinen aatesuunta, jossa pyritään työläisten aseman parantamiseen ja kansantalouden julkiseen ohjaukseen". Lisäksi - edelleen Wikipedian mukaan - Euroopan parlamentissa "SDP:n edustajat istuvat sosialistien ja demokraattien ryhmässä (S&D)... Kansainvälisesti puolue kuuluu muun muassa Progressiiviseen allianssiin ja Sosialistisen internationaalin. Puolue on juuriltaan työväenliike ja on edustanut aikaisemmin varsinkin teollisuustyöläisiksi luettuja palkansaajia. Puolueella on ollut kytkös ammattiyhdistysliikkeeseen, jonka vastapuolena työmarkkinoilla ovat varsinkin suuria teollisuusyrityksiä edustavat työnantajajärjestöt."

Toisaalta kolmannessa wikipedia-artikkelissa kerrotaan, että "1900-luvun jälkipuoliskolta alkaen sosiaalidemokratian valtavirta on irtautunut varsinaisesta sosialismista ja muuttunut aiempaa maltillisemmaksi. Sosiaalidemokratia tarkoittaa nykyaikana yhä enemmän hyvinvointivaltioon pyrkivää sekataloutta tai sosiaalisin perustein ohjattua markkinataloutta."

Lienee siis niin, että vaikka SDP usein puhuukin työntekijöiden aseman parantamisesta, on tiiviissä yhteistyössä ay-liikkeen kanssa, kannattaa tuoreessa vaihtoehtobudjetissaan verotuksen kiristämistä ja sen progression kiristämistä ja ihmisten asioiden hoitamista julkisen sektorin kautta - siis askeleita kohti sosialistista yhteiskuntajärjestystä - sekä kuuluu europarlamentissa ryhmään, jonka nimessä on sana "sosialistien", sitä ei voi pitää sosialistisena siinä mielessä, että ilmaisisi suoraan halua sosialisoida Suomen talouden. 

Sen sijaan Vasemmistoliitossa vaikuttava Anna Kontula on kertonut olevansa kommunisti. Wikipedian mukaan "kommunismi tarkoittaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa vallitsee tuotantovälineiden ja hyödykkeiden yhteisomistus, sekä poliittista ideologiaa, joka pyrkii tällaisen yhteiskunnan luomiseen... Sosialismi määritellään samansisältöisesti mutta sillä erolla, että yhteisomistukseen pyritään ottamaan vain tuotannontekijät, ei hyödykkeitä."

Siten Tuppuraisen kommentin alkuosa - ettei eduskunnassa olisi lainkaan sosialisteja - on sikäli harhaanjohtava, että kommunistiksi tunnustautunut Anna Kontula kannattaa Wikipedian määritelmän mukaan kaikkia sosialistien yhteiskunnallisia tavoitteita. Ja niiden lisäksi vielä enemmänkin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosialistinen ja kapitalistinen kateus
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?

Se siitä sitten, mutta entäs kommunismi?

Perussuomalaiset nuoret ovat keränneet siipiensä suojaan - ja suorastaan johtotehtäviin - väkeä, jonka vaikutus itse järjestöön ja myös emopuolueeseen on pelkästään haitallinen. Tällainen on ollut erityisesti 2. varapuheenjohtaja Toni Jalonen, joka 1930-luvulta tuttua aatetta julistaessaan nousi jälleen otsikoihin.  Ja jonka typerä Twitter-kirjoittelu vei jo aiemmin järjestöltä isot tukirahat.

Arvoisa lukija tietänee Jalosen Virossa pitämässään puheessa julistautuneen fasistiksi. Sen seurauksena häntä ollaan nyt erottamassa koko perussuomalaisesta liikkeestä, koska kyseinen aate ei vastaa puolueen linjaa. Jo Jalosen aiempi kannanotto Twitterissä johti siihen, että puolue on hakemassa määräysvaltaa myös nuorisojärjestössään - sellaista sillä ei tällä hetkellä ole.

* * *

Lähdin kuitenkin kirjoittamaan tätä blogimerkintää hiukan toisesta asiasta. Helsingin Sanomien Nyt-liite nimittäin kertoi, että Jalosen fasistiksi julistautuminen oli herättänyt Twitterissä keskustelua, jossa kauhisteltiin fasismia, mikä synnytti kommunismin vastakauhistelua. Sen aikana jotkut keskustelija olivat pitäneet huomion siirtämisen kommunismiin fasismin vähättelynä, toiset taas ovat rientäneet muistuttamaan kommunismin kuolonuhreista.

Tässä yhteydessä vihervasemmistolainen osapuoli keksi mielestään loistavan vertauksen, jonka mukaan kommunismia voi nähdä joka paikassa ja löi läskiksi. Eli syntyi meemi, jonka käynnisti erään nimimerkin viserrys "ota lähin kirja kätöseesi ja avaa se sattumanvaraisesti. Poimi ensimmäinen näkemäsi lause ja lisää loppuun 'mutta entäs kommunismi'?"

Taustalla on kuitenkin vakava asia. Kommunismihan on jo pitkään noussut keskusteluun puhuttaessa 1900-luvun haitallisista aatteista - niin myös tässä blogissa.

Käytännössä sen esille ottaminen fasismikeskustelun yhteydestä johtuu siitä, että vaikka sekä kommunismi, natsismi että fasismi ovat kaikki äärimmäisen synkän historian omaavia, on toisen maailmansodan voittajiin lukeutuva kommunismi edelleenkin poliittisesti korrekti aate, jonka nimiin jopa suomalaiset kansanedustajat edelleen vannovat. Jopa niin korrekti, että ainakin joitain valtamediamme toimittajilta on sen uhrien valtava määrä päässyt hämärtymään.

Tässä yhteydessä olikin mielenkiintoista huomata, että nyt myrskyn silmässä oleva Toni Jalonen selitti tarkoittavansa fasismilla jotain muuta kuin 1900-luvun historia osoitti. Hän sanoi ajattelevansa "fasismia ennen maailmansotaa, italialaistyyppistä vahvaa kansallisidentiteettiä, että kansa työskentelee yhdessä omaksi hyväkseen".

Lausunto muistuttaa kovasti kansanedustaja Anna Kontulan (vas) julistusta omasta kommunismistaan. Hänen mukaansahan "ihmiset voisivat paremmin, jos nykyistä suurempi osuus toiminnoista järjestettäisiin yhteisomistuksen ja itseisarvoisen työn varaan".

Tarkoitan tällä sitä, että molemmat näyttävät luulevan, ettei heidän aatteessaan ole sinänsä mitään vikaa, vaan ongelma johtuu sen jonkinlaisesta väärästä toteutuksesta. Näin siitä huolimatta, että etenkin kommunismin osalta aatteen soveltamista on yritetty kymmenissä eri valtioissa - ja kaikissa yhtä huonolla menestyksellä. Fasismista on toki vähemmän kokemusta, mutta ei sitäkään ole sovellettu missään ilman kansalaisten oikeuksia alistavaa hirmuhallintoa.

Toni Jalosen osalta toivon, että hän hakeutuu itse pois demokratiaa kunnioittavan puolueensa liepeiltä ja jättää politiikan sitä paremmin ymmärtävien vastuulle. Tai mikäli hän haluaa jatkaa politiikassa ryhtyy toimiin perustaakseen omaa aatettaan kannattavan puolueen, jolle en toivo menestystä.

Fasismin ja kommunismin (sekä myös natsismin) osalta toivon, että virallinen Suomi tai ainakin valtamedia suhtautuisi tasavertaisesti kaikkiin historiansa aikana tuhoisiksi osoittautuneisiin totalitaristisiin aateisiin riippumatta siitä olivatko ne toisessa maailmansodassa voittajien vai tappion kärsineiden puolella. Näin erityisesti siksi, että suomalaiset muistaisivat myös tulevaisuudessa niiden verisen historian ja osaisivat siten varoa näiden aatteiden reinkarnaatioita. Tämä koskee myös Anna Kontulaa ja Toni Jalosta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Aatteet kuin kaksi marjaa
Perussuomalaisten nuoret ja hallinnon tasa-arvoinen toiminta
Miksei toimittaja tiennyt Stalinin kymmenien miljoonien uhrien määrää?

Aatteet kuin kaksi marjaa

Meillä yli 30 vuotta sitten eläneillä ihmisillä on vielä hyvässä muistissa se, kuinka itäisessä naapurissa vallitsi aate, jonka tarkoituksena oli tehdä ihmisistä tasa-arvoisia ja sitä kautta poistaa köyhyys ja kurjuus. Tämä aate pohjasi Karl Marxin teorioihin ja johti käytännössä harvainvaltaan, kurjuuteen ja jopa mittaviin vainoihin, joissa toisinajattelijat vaiennettiin armotta.

Suomessa on edelleen kommunisteja, joista kansanedustaja Anna Kontula (vas) luonnehti aatettaan seuraavin sanoin: "ihmiset voisivat paremmin, jos nykyistä suurempi osuus toiminnoista järjestettäisiin yhteisomistuksen ja itseisarvoisen työn varaan".  Näin siitä huolimatta, ettei 1900-luvun historia kerro yhdestäkään tämän aatteen - tai sen sisaren sosialismin - varaan rakennettua yhteiskuntaa, joka olisi lunastanut kansanedustajamme lupauksen. Kontula on siis mitä ilmeisimmin puhtaaksi viljelty esimerkki älyllisestä epärehellisyydestä.

Edelle kirjoittamani tuli mieleen luettuani Iltalehdestä jutun islamista, jonka mukaan "jos sharia olisi täydellisesti käytössä sellaisena kuin se on Koraanissa sanottu, niin sellaisessa maassa ei olisi köyhyyttä eikä syrjintää, siellä olisi tasa-arvo, kaikkia autettaisiin, eikä kenenkään täytyisi elää puutteessa tai hädässä."

Tämäkin aate eli uskonto on ollut kyvytön tuottamaan seuraajilleen hyvää elämää. Sen sijaan sen nimissä on vainottu samaa uskoa hiukan eri tavalla tulkitsevia ja toisuskoisia. Lisäksi se toimii nykyaikana terroristien yleisimpänä innoittajana.

Niinpä edelle kopioimani luonnehdinnan lausunut suomalainen käännynnäisnainen joutui tunnustamaan, että "sellaista valtiota ei ole tällä hetkellä olemassa". Siis ei ole sharia-lain mukaan toimivaa valtiota, jossa ihmisten olisi hyvä elää. Ei, vaikka lukuisat valtiot sanovatkin noudattavansa mainittua lakia.

Iltalehden jutun luettuani minulle jäi arvoitukseksi se, miksi suomalaisnainen kieltäytyy hyväksymästä uskontonsa luomaa todellisuutta, vaikka hän oman kertomuksensa mukaan on siitä hyvin tietoinen. Siten kyseinen musliminainen on samalla tavalla älyllisesti epärehellinen kuin edellä lainaamani itseään kommunistiksi tituleeraava kansanedustajakin, jonka täytyy niin ikään olla tietoinen oman aatteensa luomasta kurjuudesta ja sen verisestä historiasta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"
Ihmisoikeudet ihmisoikeuksien uhrina
YK:n ihmisoikeuskomitea tuomitsi naisten oikeuden vapauteen, tasa-arvoon ja menestykseen

"Pikkupuolueen poliitikko": ´olen eduskunnan ainoa kansallissosialisti´"

Kuvitellaanpa, että jonkun alle 10 prosentin kannatuksen omaavan pikkupuolueen kansanedustaja kutsuisi itseään ”eduskunnan ainoaksi kansallissosialistiksi” ja jatkaisi että ”vasemmisto on yleisnimike, joka yhdistää marxilaiseen traditioon kiinnittyviä suuntauksia. Kansallissosialismi on yksi alaosa siitä".

Minkälaisen pöyristyksen tuollainen väite herättäisi eduskunnassa, lehdistössä ja kansalaisjärjestöissä? Ja ehkä myös kilpailevissa poliitikoissa sekä jopa oikeusoppineiden parissa.

Entä jos hän vielä kummeksuisi ”kansallissosialismiin kiinnittyviä ennakkoluuloja" ja väittäisi, että "ihmiset eivät tule ajatelleeksi, että he elävät koko ajan keskellä eri tavoin järjestettyjä yhteisöjä. Lähikauppa on kapitalistinen, lähikirjasto sosialistinen ja kotona ollaan kansallissosialisteja".

Riittäisikö tämä selittämään pois kaiken sen pahan, jota viime vuosisadan kansallissosialistit saivat aikaan?

Tai jos hän kertoisi tämän jälkeen, että "kaikkiin ismeihin liittyy ikkuna hyvään ja pahaan" ja kertoisi kirjoittavansa kirjaa ”pikkuporvarillisuudesta aikamme vitsauksena” ja määrittelisi sen "elämäntavaksi, jossa on tärkeämpää miltä asiat näyttävät kuin miten ne todellisuudessa ovat".

Auttaisiko tämä ymmärtämään kansallissosialismiin hurahtanutta poliitikkoa? Vai vaadittaisiinko häntä oikeuteen ties millä vihapuheväitteillä?

Entäpä jos hän vielä vastaisi kysymykseen siitä, miksei kansallissosialismi voittanut viime vuosisadan aatteellista kilpailua, että "peli on kesken, joten eipä nyt vielä julisteta voittajia". Ja ennakoivansa, ettei kapitalismin ja kansallissosialismin välinen aatteellinen kilpailu lopu "ihan pian, mutta kun päättyy, todennäköisesti kukaan ei enää muista meidän nykyisen parlamentin paikkamääriä sen kummemmin kuin me muistamme Rooman senaatin istumajärjestystä. Vain hölmö kuvittelee oman aikansa olevan historian loppu".

Herättäisikö tämä kiljuvaa raivoa, vai toteaisivatko maamme mediakenttä, kansalaisjärjestöt, kilpailevat poliitikot ja oikeusoppineet, että äänessä on yksittäinen hörhö, jolta on todellisuudentaju kadoksissa? Ja joka siksi ansaitsee korkeintaan ymmärtäväisiä katseita ja vaalikauden jälkeen putoamisen eduskunnasta? Vakavasti otettavana eli vaaliuurnilla äänen ansaitsevana poliitikkona häntä ei kai kuitenkaan juuri kukaan pitäisi?

* * *

Edelle hahmottelemaani pikkupuolueen poliitikkoa ei todellisuudessa ole. Sen sijaan viime vuosisadalla vaikuttaneen toisen brutaalin ja kansallissosialismin lailla miljoonia ihmishenkiä vaatineen, kokonaisia kansoja tuhonneen ja sotia synnyttäneen aatteen eli kommunismin kannattaja meillä on.

Vasemmistoliiton Anna Kontula nimittäin ilmoitti olevansa eduskunnan ainoa kommunisti. Ja juuri hänen kannanottojaan mukaillen kirjoitin edellä olevan tarinan (lähde ja toinen). Kysymys tässä tietenkin kuuluu, että miksi meillä hyväksytään kritiikittä eduskunnassamme toimiva kommunisti, mutta kansallissosialismia käyetään leimakirveenä jopa sellaisia poliitikkoja ja puolueita vastaan, jotka ovat yksiselitteisesti ilmoittaneet olevansa länsimaisen demokratian ja hyvinvointivaltion asialla.

Eli mikä ihme tekee kommunismista hyväksyttävän aatesuunnan - toisin kuin kansallissosialismista - jos ja kun näiden kahden aatteen nimissä tehdyt hirmuteot ovat täysin verrattavissa toisiinsa? Pelkästäänkö se, että kommunistinen Neuvostoliitto sattui olemaan toisen maailmansodan voittajien puolella ja saattoi toteuttaa ihmisiin kohdistuvaa terroriaan paljon pidempään kuin natsien johtama Saksa?

Vai onko kyse siitä, että kommunistien - toisin kuin kansallissosialistien - suosio oli Suomessa suuri ja heidän vaikutusvaltansa todellinen uhka maallemme aina 1980-luvun lopulle asti, joten aatteen vanhoja kannattajia elää joukossamme edelleen satoja tuhansia? Pelkäämmekö me heitä vieläkin niin paljon, että jopa kansanedustaja katsoo saavansa etua siitä, että ilmoittautuu marxilais-leninismin verisen perinteen jatkajaksi armon vuonna 2019?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vasemmistonaiset upottavalla suolla
Kommunistinatsit
Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Eduskunnassa näyteltiin farssi aktiivimallin ympärillä

Eduskunnassa näyteltiin eilen varsinainen farssi kun käsittelyssä oli kansalaisaloite aktiivimallin kumoamisesta. Hallituspuolueiden edustajat loistivat poissaolollaan ja oppositio äärivasemmistosta perussuomalaisiin otti tietenkin ilon irti.

Vain Juhana Vartiainen (kok) ja Simon Elo (sin) puolustivat mallia. Heistä ensimmäinen toteamalla, että sen lanseeraaminen näyttäisi menneen "suunnilleen oikein" ja että "se on tieteellinen".

Totesin itse aktiivimallin tultua voimaan, että sen onnistumisen todellinen mittari on työttömyysasteen - ja aivan erityisesti pitkäaikaistyöttömyyden - kehittyminen. Ja totesin muutaman kuukauden kuluttua, että tämän mittarin mukaan aktiivimalli näyttäisi toimivan.

Tarkalleen ottaen työttömien työnhakijoiden määrä oli tuolloin vähentynyt 9 500 ihmisellä. Pitkäaikaistyöttömiä oli 28 600 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Myös yli 50-vuotiaiden työttömien määrä laski noin 19 000 hengellä edelliseen vuoteen verrattuna ja nuoria alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita 5 400 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.

Uusimman eli joulukuun tilaston mukaan työttömyysaste putosi viime vuonna maaliskuun 8,8:sta joulukuun 5,4 prosenttiin. Työllisiä miehiä oli 56 000 ja naisia 28 000 enemmän kuin vuoden 2017 joulukuussa, jolloin työttömyysaste oli 8,4 prosenttia.

Pitkäaikaistyöttömien määrä oli joulukuussa 2018 66 800, mikä on 24 800 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Vähennys oli siis peräti 37 prosenttia.

Aina voidaan tietenkin väittää, ettei aktiivimallilla ole osaa eikä arpaa edelle keräämiini lukuihin. Jos näin tehdään, olisi samalla syytä osoittaa myös se, miksi työttömyys ei ennen aktiivimallin lanseerausta ollut juurikaan laskenut, vaan lisätyöllistetyt olivat peräisin työmarkkinoiden käytettävissä olevan työvoiman ulkopuolelta.

Minun näkemykseni mukaan eilinen eduskunnan keskustelu olikin - kuten aluksi sanoin - pelkkä matalaotsaisten farssinäytelmä. Vieläpä populistinen sellainen sanan pahimmassa merkityksessä.

Tästä karkeimman esimerkin tarjosi Anna Kontula (vas), joka sanoi aktiivimallista, että "mikään sen tavoitteista ei ole toteutunut". Toivoisin, että joku eduskunnassa pyörivä journalisti näyttäisi edelle kirjoittamani luvut hänelle ja pyytäisi selittämään miksi ne eivät osoita tavoitteiden toteutumista.

Tässä yhteydessä muistutan myös, että yksi aktiivimalliin johtanut kehityskulku oli tilastotieto työttömien työllistymisen kasautumisesta ajankohtaan, jolloin ansiosidonnainen työttömyysturva on lopuillaan. Toisin sanoen ansiosidonnaista työttömyysturvaa (väärin)käytettiin täysimääräisesti sapattivapaan pitämiseen, eli työnteosta pidättäytymiseen.

Valitettavasti en löytänyt mistään tilastoa siitä, onko tämä asiaintila muuttunut kuluneen vuoden aikana. Totean tässä kuitenkiin, että mikäli tuota työllistymisen ajankohdan riippuvuutta ansiosidonnaisen työttömyysturvan kestosta olisi saatu vähennettyä, kertoisi sekin työelämämme tervehtymisestä aktiivimallin seurauksena.

Niin tai näin. Politiikka on populismia, äänestäjät sopuleita ja poliitikot vaaleista riippuvaisia broilereita. Niinpä on jännittävää seurata, päättääkö eduskuntamme - huhtikuun vaalien pelossa - ensi viikon täysistunnossa aktiivimallin lopettamisesta siitä huolimatta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti kansalaisaloitteen hylkäämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksei It-veteraani työllisty?
Aktiivimalli näyttäisi toimivan
Työttömyysaste - aktivimallin toimivuuden mittari

Anna-Liina Kauhanen ja looginen itsestäänselvyys

Helsingin Sanomien Anna-Liina Kauhanen oli huomannut tänä aamuna, ettei Strasbourgin ampumisissa ollut kyse yksittäistapauksista.  Hän oli myös tullut siihen tulokseen, ettei poliisi- ja tiedustelutoimilla voida mitenkään estää kaikkia islamistien iskuja.

Sen sijaan Kauhanen ei ollut osannut päätellä, mikä olisi looginen johtopäätös hänen havainnoistaan ja ajattelunsa hedelmistä. Arvoisalle lukijalleni se lienee kuitenkin itsestäänselvyys.

Kauhanen on loogisesta kyvyttömyydestään huolimatta "hyvässä" seurassa. Tuota johtopäätöstä ei nimittäin ollut osannut tehdä myöskään HS:n pääkirjoittaja, joka vähemmän yllättävästi näki tarpeelliseksi korostaa ennen kaikkea maahanmuuttajien oikeuksia Oulun raiskaustapauksen yhteydessä.

Ylen Riku Roslund puolestaan suri sitä, kuinka maahamme asettuneiden maahanmuuttajien radikalisoitumisen ehkäisemiseen käytettävät rahat uhkaavat jäädä saamatta, vaikka suojelupoliisi pitää Suomen suurimpana terrorismin uhkana henkilöitä tai ryhmiä, "jotka saavat motivaationsa radikaali-islamistisesta propagandasta". Hänkään ei tullut huomanneeksi yhtenä ratkaisuvaihtoehtona sitä loogisesti oikeaa keinoa, joka arvoisalle lukijalleni lienee itsestäänselvyys.

Asiaa sivuttiin myös eilisessä eduskunnan keskustelussa. Siellä Pertti Salolainen (kok) arveli eurooppalaisen populismin nousun syyksi hallitsematonta maahanmuuttoa. Tämän puolestaan kiistivät kiihkeästi äärivasemmiston Anna Kontula (vas) ja Ville Niinistö (vihr). Mika Niikko (ps) puolestaan arveli EU.n sisärajavalvonnan palauttamisen auttavan maahanmuuton aiheuttamien ongelmien ratkaisemisessa.

Nähtäväksi siis jää, millä keinoin suomalaisten ja eurooppalaisten ihmisten turvallisuustilanteen ja -tunteen heikkeneminen saadaan pysäytetyksi. Vai korjaako älyllinen epärehellisyys jälleen kerran koko potin?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Strasbourgin tapaus saattoi pelastaa Macronin
Pari ajatusta Saksan turvatarkastuksen pettämisestä
Pitäisi tehdä välikysymys Oulun raiskausringin takia

Vasemmistonaiset upottavalla suolla

Olemme saaneet viime päivinä seurata yhtä mielenkiintoisimmista etapeista Vasemmistoliiton muutosprosessissa työväenpuolueesta vihervasemmistolaisen aatemaailman ajajaksi. Tarkoitan tietenkin kansanedustaja Anna Kontulan (vas) ja ammattiyhdistysväen julkisuuteen noussutta nokittelua.

Kaikki alkoi siitä, kun Kontula ryhtyi ajamaan tarveharkinnan poistoa EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta suomalaisille työmarkkinoille pyrkiviltä ihmisiltä. Tämä on luonnollisesti närkästyttänyt ammatikseen työntekijöiden etua puolustavia ay-johtajia.

Rakennusliiton toisen puheenjohtajan Kyösti Suokkaan mukaan Anna Kontula ei ymmärrä saatavuusharkinnan poiston seurauksia ja syyttää tätä pakolaisille kumartamisesta ja tarpeesta pysyä lööpeissä.

Mielenkiintoista kyllä, Kontula oli saanut käsiinsä muistion, jonka mukaan "Kontulan lakiehdotuksen tavoitteena on edesauttaa paperittomien työnsaantia, jotta heidän ei tarvitsisi lähteä maasta. Tässä on kuitenkin ongelmia, jotka täytyy ottaa huomioon, turvallisuusnäkökulma ja työehtojen täydellisen alasajon riski".

Suokas on myös murehtinut sitä, ettei duunaritaustaiselle ikääntyneelle ay-miehelle näytä enää olevan puoluetta jota äänestää. Hänen mukaansa rakentajien joukossa ei ole lakialoitteen vuoksi enää Vasemmistoliiton kannattajia.

Omalta osaltaan hän on todennut, että "ikinä en enää äänestä Vasemmistoliittoa. Se on elitistinen porukka."

Vasemmistoliiton  puheenjohtaja ja puolueen linjanmuutosta työväenpuolueesta punavihreäksi liikkeeksi nykyisin johtava Li Andersson on tilanteesta huolissaan ja ilmoittanut, ettei puolueella ole kantaa saatavuusharkinnan tarpeellisuuteen. Mielenkiintoinen kannanotto puolueelta, joka on historiansa aikana saanut kannatuksensa erityisesti työväen etuja ajamalla.

Suomen Ammattiliittojen keskusliiton SAK:n Jarkko Eloranta on todennut, että SAK pitää saatavuusharkintaa yksiselitteisesti hyvänä asiana. Hän pelkää myös, että meneillään olevassa keskustelussa perusasiat menevät iloisesti sekaisin. Erityisesti pitäisi ymmärtää, ketä saatavuusharkinta koskee ja ketä ei.

Tätä asiaa selvitti vasemmiston ulkopuolelta viime viikolla Jussi Halla-aho (ps) Facebookissa: "esimerkiksi erityisasiantuntijat, tutkijat ja yritysten yli- tai keskijohdossa toimivat henkilöt on jo nyt vapautettu saatavuusharkinnasta... Erityisasiantuntija voi tarkoittaa esim. intialaista koodaria, jonka myyntivaltti on se, että hän koodaa halvemmalla... Esimerkiksi Uudellamaalla on oletuksena, että terveydenhoitoalan ammattilaisia, ravintolatyöntekijöitä, kotiapulaisia, siivoojia ja rakennusmiehiä ei ole saatavilla kotimaassa. Nämäkin alat on siis käytännössä vapautettu saatavuusharkinnasta... Vuonna 2016 tyypillisimmät ammatit, joihin tehtiin saatavuusharkinnan pohjalta päätös, olivat puutarhatyöntekijät, toimisto- ja laitossiivoojat sekä ravintola- ja suurtaloustyöntekijät... saatavuusharkinnan poistamisessa on kyse ovien avaamisesta hal-pa-työ-voi-mal-le."

Perussuomalaiset - toisin kuin vasemmistoliittolaiset, kristillisdemokraatit, keskustalaiset, kokoomuslaiset, ruotsalaiset, demarit tai vihreät - ovat myös yksimielisesti linjanneet, etteivät he hyväksy tarvehankinnan poistoa. Perusteena halla-aholaiset käyttävät mm. saatavuusharkinnan poistaneen Ruotsin esimerkkiä.

Sinne on tarveharkinnan poiston myötä syntynyt maahanmuuttoväylä. Äskettäin julkaistun raportin mukaan noin 40 prosenttia töihin tulleista on asettunut aloille, joilla ei ole tekijöistä pulaa ja 20 prosenttia matalapalkka-aloille, joilla työvoimasta on ylitarjontaa. Näitä ihmisiä palkkaavista työnantajista noin 70 prosenttia on itsekin ulkomaalaistaustaisia. 

Jään siis suurella mielenkiinnolla seuraamaan Vasemmistoliiton kujanjuoksua omassa upottavaa suota muistuttavassa muutosprosessissaan. Sekä odottamaan, löytävätkö Rakennusliiton Suokas ja muu perinteinen työväki itselleen puoluekentästä uuden poliittisen edunvalvojan punavihreään hömppään uppoutuvan entisen suosikkinsa sijaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Mitä vasemmiston vaalivoitosta seuraisi?

Anna Kontula ja Ruotsin uusi normaali

Turun terrori-isku sai hallituksen edistämään maahanmuuttopolitiikan uudistuksia. Yksi niistä on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden ihmisten piilottelemisen kriminalisointi.

Sen suhteen kiinnitin huomioni kansanedustaja Anna Kontulan (vas) omakohtaiseen kertomukseen. Toistan sen seuraavassa sellaisenaan.

"Ainakin yhden kerran uskon pelastaneeni näin ihmisen hengen. Kyse oli vakavasti sairaasta, joka odotti pääsyä operaatioon Suomessa. Häntä oltiin palauttamassa maahan, jossa hoitoa ei ollut saatavilla. Piilottamista tarvittiin siksi aikaa, että paperityöt saatiin kuntoon ja henkilö pidettyä maassa toimenpiteeseen saakka... Paperittoman majoittaminen jonkun kotiin on välttämätöntä silloin, kun ei muita vaihtoehtoja ole."

Kommentti osoittaa, että Kontula on katsonut asiakseen poliisin toiminnan häirinnän sekä veronmaksajien kustantaman palvelun järjestämisen henkilölle, joka ei ole siihen oikeutettu. Mikäli näin toimittaisiin yleisemmin, ei verojen määrälle Suomessa taitaisi olla minkäänlaisia rajoja. Eikä poliisin toiminnalle yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi edellytyksiä.

Kontula maalaili Ylen jutussa myös suloisia kuvia naapurimaastamme Ruotsista. Toistanpa senkin sellaisenaan.

"Ruotsissa on jo ihan normaalia, että paperittomat lapset käyvät koulua muiden kanssa. Lasten vanhemmat pitävät ravintoloita, joissa saattavat virkamiehet käydä syömässä. Se on normalisoitunut osaksi yhteiskuntaa."

Sattumalta Helsingin Sanomat kirjoitti tänä aamuna Ruotsin maahanmuuttajataustaisen katunuorison normaalista arjesta. Lainaan siitäkin jutusta muutaman valaisevan kohdan, jotka kertovat tilanteen "normalisoitumisesta" naapurimaassamme.

"Gazalaisella pojalla on kalliit Fjällrävenin vaellushousut, taskussa Ray-Banin aurinkolasit ja ranteessa kultaketju. Vaatteet ovat joko varastettuja tai katukaupasta ostettuja, hän kertoo rehvakkaasti... Päivät kuluvat tavallisen teini-ikäisen ja nuorisorikollisen elämäntyylien välillä. Poikajoukko hengaa keskustassa, kiikaroi tyttöjä, polttaa tupakkaa, katunyrkkeilee ja käy kauppaa varastetulla tavaralla... Almasri voisi käydä koulua, mutta sen sijaan hän siivoaa pimeästi päiväkotia ja varastaa... ´Löin häntä. Nyt hän leikkaa hiukseni ilmaiseksi ja ostaa minulle tupakkaa, koska hän pelkää minua.´" 

"Ibrahim kertoo elättävänsä itsensä kaikilla mahdollisilla taidoilla, joita hänellä on. Jos hän näkee jotain arvokasta, hän ottaa sen... Ibrahim sanoo, ettei hän aktiivisesti myy huumeita. Mutta jos hän löytää jostain myytävää, niin hän kyllä myy sen." 

Kuten lukijani luultavasti arvaakin, oli HS:n juttu katulapsia vahvasti ymmärtävä eikä maininnut esimerkiksi jengisotia, seksuaalirikoksia tai autojen polttamisia. Siitä huolimatta edelle kopioimani lainaukset asettavat outoon valoon sen, mitä kansanedustaja Kontula pitää normalisoituneena osana yhteiskuntaa. Tai ehkä jopa tavoittelemisen arvoisena?

Mutta toki Kontulalla on sananvapaus. Sen sijaan hänellä ei jatkossa - mikäli hallituksen esitys toteutuu - ole vapautta hankaloittaa poliisin työtä, joka pyrkii ehkäisemään Ruotsin tilanteen toistumisen Suomessa. 

Tämä on hyvä, vaikka joudun tässä kyllä tunnustamaan, että epäilen Kontulan jatkavan laittomien maassaoleskelijoiden piilottelua poliisilta, vaikka se kriminalisoitaisiinkin. Näin siksi, että hän on aiemmin ilmoittanut hyväksyvänsä esimerkiksi verojen kiertämisen eikä siksi näyttäisi pitävän kovin korkeassa arvossa yhteisten pelisääntöjen noudattamista. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Seurakunnat demonstroivat maahanmuuttopolitiikkaa vastaan

Kansalaispalkka

Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Kansalaispalkka

Asia nousi esiin marjasadon kypsyttyä tavallista nopeammin: ulkomaiset poimijat olivat tulossa Suomeen vasta sadon kypsymisen jälkeen, jolloin osan sadosta pelättiin pilaantuvan pellolle. Samalla huomattiin, ettei mansikanpoiminta houkuttele suomalaisia nuoria tai työttömiä. Taustalla on mansikanpoiminnasta saatavan palkkion alhaisuus.

Marjanpoimijaongelma on vain yksi esimerkki niin sanotuista kannustinloukuista eli tilanteista joissa henkilön on vaikea lisätä nettotulojaan tekemällä enemmän töitä. Yleensä ongelma juontaa erilaisista sosiaalisista tulonsiirroista, jotka vähenevät henkilön saadessa mitä tahansa muuta tuloa.

Yksi selkeimmistä keinoista välttää kannustinloukut olisi kaikkia koskeva perustulo eli kansalaispalkka. Itse muistan kirjoittaneeni joskus keskikoululaisena ainekirjoituksen tulevaisuudesta, jossa robotit hoitaisivat "ikävien töiden" tekemisen ja ihmisille maksettaisiin kansalaispalkkaa. Visiossani työnteko olisi kuitenkin mahdollista ja siihen hakeutuisivat minimiä korkeampaa elintasoa, itsensä kehittämistä, sosiaalista arvostusta yms hamuavat.

No, en ollut murkkuikäisenä ajatuksen ensimmäinen esittäjä, vaan sen juuret juontavat ainakin 1700-luvun lopulle, jolloin Thomas Paine ensimmäisenä unelmoi kansalaispalkasta. Suomessa kansalaispalkasta ovat viime aikoina eniten puhuneet vihreät ja vasemmistoliittolaiset, mutta ajatus on saanut kannastusta kautta koko poliittisen kentän.

Kansalaispalkan on väitetty olevan liian kallis toteutettavaksi. Toisaalta nykyinen harkinnanvarainen tulonsiirtojärjestelmä elättää valtavan kallista byrokratiaa, josta voitaisiin pääpiirteissään luopua kun tulonsiirtojen tarvetta ei enää tarvitsisi pohtia.

Näin suurin osa Kelan kuudentuhannen työntekijän palkkatuloista ja muista kuluista vapautuisi jaettavaksi kansalaispalkkana. Samalla itse työntekijät vapautuisivat täyttämään yksityisen sektorin työntekijätarvetta ja helpottamaan väestörakenteesta syntyvää kestävyysvajetta.

Kansalaispalkka tulisi siis kaikkien kansalaisten käyttöön, eivätkä siihen vaikuttaisi muut tulot. Näin kannustinloukkuja ei syntyisi lainkaan. Samalla poistuisi ongelma elämiseen riittämättömistä työtuloista, jotka esimerkiksi Yhdysvalloissa pakottavat ihmiset tekemään kahta tai useampaa pienipalkkaista työtä.

Toisin sanoen minimipalkasta voitaisiin luopua kokonaan, jolloin monet sellaiset tehtävät, joita nykyisin ei kannata teettää tulisivat tekijöilleen kannattaviksi. Näin pienipalkkaisia työpaikkoja lisäämällä voitaisiin helpottaa työttömyyttä ja välttää esimerkiksi nuorten syrjäytymistä. Tässä ratkaisussa on vaikea nähdä häviäjiä.

Kansalaispalkalla olisi toinenkin seuraus: kansalaispalkan kokoinen summa voitaisiin vähentää suoraan työntekijöiden palkasta, jolloin yritysten kipailukyky luonnollisesti nousisi. Vaihtoehtoisesti verotusta voitaisiin kiristää kansalaispalkan verran, jolloin saataisiin lisärahoitusta yhteiskunnan kuluihin tai esimerkiksi kansalaispalkan rahoittamiseen. Käytännön ratkaisussa kannattaisi varmasti huomimoida molemmat näkökohdat.

Kuten lukija on havainnut, olisi kansalaispalkka mielestäni erinomainen ratkaisu moniin Suomen nykyisiin ongelmiin. Yhden valtavan suuren riskin kuitenkin näen mikäli se toteutuu - se on Euroopan Unionin lainsäädäntö.

Unionihan on määrittänyt, että EU-kansalainen on oikeutettu saamaan "asuinmaansa" sosiaaliturvaa. Toisin sanoen, vaarana on työtä vieroksuvien EU-kansalaisten massasiirtyminen Suomeen kansalaispalkan toivossa. Tämä ei vielä sellaisena aiheuta ongelma, sillä lähtömaan ja Suomen sosiaaliviranomaiset ratkaisevat jokaisen tukea hakevan "asuinmaan" - sitä ei siis voi ilmoittaa itse.

Yrittäjistä tuskin kuitenkaan olisi pulaa, enkä pitäisi mahdottomana tilanteita, joissa erilaiset hyvää tarkoittavat henkilöt hieman Anna Kontulan tapaan tarjoaisivat apuaan, jotta erilaiset huonossa asemassa olevat eurooppalaiset pääsisivät mukaan järjestelmään. Tämä voisi johtaa hallitsemattomaan kustannustason nousuun ja koko kansalaispalkkajärjestelmän kaatumiseen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat tuovat valtiolle puhdasta rahaa?
Mitäs minä sanoin?
Suomi-Ruotsi ihmisoikeusmaaottelu amerikkalaisin silmin nähtynä

Veronkierto on vasemmiston mielestä hyväksyttävää

Heidi Hautalan veronkierron paljastuminen on johtanut varsin paljastavaan lumipalloefektiin, joka kertoo meille äänestäjille karua kieltä edustajiemme rehellisyydestä ja loogisesta ajattelukyvystä.

Ensin paljastui, että kuusi ministeriä on kieltäytynyt kommentoimasta omia kokemuksiaan veronkierrosta. Nämä ministerit ovat lähinnä vasemmistopuolueista. Sitten vielä vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula ilmoitti hyväksyvänsä versonkierron monissa tapauksissa, ja piti tätä joskus jopa eettisesti hyväksyttävänä.

Tässä vaiheessa näyttäisikin siis olevan niin, että ainakin kansanedustajien Heidin Hautala (vihr), Anna Kontula (vas), Paavo Arhinmäki (vas), Jari Koskinen (kok), Maria Guzenina-Richardson (sd), Merja Kyllönen (vas), Erkki Tuomioja (sd), Krista Kiuru (sd) ja Jutta Urpilainen (sd) mielestä veronmaksu ei ole tärkeää, mikäli sitä kiertämällä voi saada henkilökohtaista etua. Näin siitä huolimatta, ettei kansanedustajalla pitäisi olla puutetta pikkurahasta.

Toki myös Carl Haglund (rkp), Alexander Stubb (kok), Jyrki Katainen (kok) ja Jan Vapaavuori (kok) vastailivat kysymykseen epäilyttävästi, mistä jokainen vetäköön omat johtopäätöksensä. Mutta näistä huolimatta tässä tapauksessa hämmästyttävintä on politiikan vasemman laidan edustajien ajatusmaailma.

Noin yleisesti ottaenhan sekä vasemmistopuolueet että vihreät ovat profiloituneet yhteiskunnan epätasaisen tulonjaon vastustajina. Siis köyhemmän kansanosan puolustajana. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi ylivoimaisesti tärkein mekanismi on ollut progressiivinen verotus, jonka pohjaa he nyt näyttäisivät omilla toimillaan syövyttävän. Toisin sanoen he näyttäisivät sittenkin vastustavan yhteiskunnan tulonjaon oikaisemista verotuksen keinoin.

Olisikin mukavaa, jos edellä mainitut poliitikot muotoilisivat veronäkemyksensä sloganiksi seuraaviin vaaleihin. Näin äänestäjätkin voisivat sitten aikanaan ottaa asiaan kantaa.

Aiempia ajatuksia samasta asiasta:
Hyvä veli!
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Päättäjien pukinsorkka veronmaksajan kukkarossa?