sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Kansainvälistyminen, pakkoruotsi ja kielivähemmistöjen oikeudet

Suomessa on tunnetusti pakkoruotsi. Eli jokaisen suomalaisen on opiskeltava koulussa toista kotimaista kieltä. Perusteluna sille on lähinnä se, että maamme ruotsinkielisen väestönosalla katsotaan olevan oikeus saada palvelua äidinkielellään.

Suomenkielisen väestönosan kannalta pakkoruotsi on melkoinen taakka. Se sitoo ison osan lasten ja nuorten opiskeluun käyttämästä ajasta, jolle saattaisi olla muutakin käyttöä.

Uhraus ei tietenkään ole turha, mikäli opiskeltua kielitaitoa tarvitsee myöhemmin. Valitettavasti tämä on pikemminkin poikkeus kuin sääntö.

Itse hoidan työasiani ruotsalaisten kollegoiden kanssa englanniksi ja suomenruotsalaisten kanssa suomeksi -  tosin FST:lle olen antanut yhden kerran haastattelun ruotsiksi ja vapaa-ajalla naapurimaissa matkustellessani olen käyttänyt kieltä silloin tällöin. En koe, että olisin saanut riittävästi vastinetta pakkoruotsiin käyttämälleni ajalle.

Viime aikoina pakkoruotsi on noussut aika ajoin yhteiskunnallisen keskustelun aiheeksi. Hallitus valmistelee parhaillaan itäsuomalaisille kokeilua, jossa he voisivat korvata pakkoruotsin omia intressejään paremmin palvelevan venäjän opiskelulla. Asiasta on tulossa keväällä lisätietoa.

Sote-uudistuksen yhteydessä pakkoruotsi aiheutti puhetta Pohjanmaalla, missä pieni osa ruotsinkielisten palveluista ollaan siirtämässä Seinäjoelle. Rantaruotsalaiset ovat huudelleet kielioikeuksiensa perään, mihin Osmo Soininvaara (vihr) huomautti, että mihin sitä pakkoruotsia sitten tarvitaan, ellei se kelpaa palveluiden tuottamiseen?

Kolmas esille noussut, ja nähdäkseni pakkoruotsin kannalta kohtalokas, kysymys nousi esille tämän aamun lehdessä. Helsinki on nimittäin rekrytoinut kaksi lääkäriä, jotka eivät osaa Ruotsia. Taustalla lienee lääkärikuntamme nopea kansainvälistyminen, eli ulkomailla syntyneiden ja koulutuksensa saaneiden terveydenhuollon asiantuntijoiden määrän lisääntyminen maassamme.

On tietenkin järkevää, ettei Suomi vaikeuta aivo- ja osaajatuontia keinotekoisilla esteillä - siis sellaisilla kuin pakkoruotsi. Mikäli maamme pystyy houkuttelemaan osaavaa väkeä, on sen käyttö ammattiaan vastaavissa tehtävissä monin verroin järkevämpää kuin samojen ihmisten elättäminen sosiaaliturvalla tai teettämällä heillä hanttitöitä.

Suomen kansainvälistymisen jatkuessa maahamme saapuu erilaisiin - myös julkisiin - tehtäviin yhä enemmän väkeä, joilla ei ole ruotsinkielen taitoa. Hyvä että edes maan pääkielen eli suomen.

Tämä tulee vähitellen luomaan entistä suurempia paineita sekä julkisiin virkoihin vaaditun ruotsinkielen että myös koulujen pakkoruotsin poistamiseksi. Samalla joudutaan miettimään, miten turvata ruotsinkielisten omakieliset palvelut alueilla, joilla heidän määränsä on hyvin pieni.

Suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, voidaan ruotsinkieliset ohjata pakkoruotsinsa opetelleelle tai jopa äidinkieliselle lääkärille, mutta entä pikkukunnissa? Onko ne suljettava julkisissa palveluissa kansainvälistymisen ulkopuolelle? Siis juuri ne paikkakunnat, joille on jo muutenkin vaikea saada osaavaa väkeä julkisiin palveluihin.

Tässä tilanteessa olisi ymmärrettävä, että Suomen ruotsinkielisten oikeuksien suhteen vain yksi asia on varmaa: nykyinen kielipolitiikka on kovaa vauhtia tulossa tiensä päähän. Se tulee muuttumaan joko hallitusti tai hallitsemattomasti.

Jotta muutos ei kärjistyisi suureksi kielisodaksi, olisi myös maamme ruotsinkielisten tunnustettava tosiasiat ja oltava siltä pohjalta asian valmistelussa aktiivisia. Näin maahamme voitaisiin saada kaikkia tyydyttävä kieliratkaisu. Siis sellainen, joka takaisi tyydyttävästi niin suomen-, ruotsin- kuin muunkielistenkin oikeudet täällä Pohjantähden alla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kansalaisaloite ei lisää kansalaisten vaikutusvaltaa
Onko Suomi sulkeutumassa, Antti Blåfield?
Pakkoruotsi ja demokratia


19 kommenttia:

  1. Noinhan sitä sinun laillasi järki-ihminen ajattelisi mutta ei!

    Kantona kaskessa on, jälleen kerran, puoluepolitiikka ja vielä niin että kyse on siitä kuka pääsee kukoksi SFP:n tunkion huipulle. Ulkopuoliselle on selvää, että meidän ruotsinkielisemme ovat asiapohjiltansa ja tarpeiltansa yhtä moninaisesti toisitansa poikkeavia kuin me suomenkielisetkin jotak tarvitsemme liki 10 puoluetta valittavaksemme. Maalaisia ja kaupunkilaisia, kristillisiä ja vapaa-ajattelijoita tahi vaikkapa muihin puolueisiin esim sosdem ajatustensa takia hamuavia. Ruotsinkieltä on siis puolustettava henkeen ja vereen, sille viholliskuvaa rakennettava ja johtajat jotta SFP saataisiin pysymään kasassa!

    Selvää kokemukseni mukaan on, että keskiverto ruotsinkielinen sopeutuisi nopeasti kielen vapaaehtoisuuteen kunhan huomaisi että Kainuuseenkin saadaan nykymenetelmin ja digilaittein saadaan sikäläiseen sairaalaan ruotsin kielinen etähoito etc.

    Joskus olen harmaina päiviä ajatellut, että jos Suomessa nyt ylipäätänsä esiintyy merkittävää rasismia niin sieltä se tulee ruotsalaisten puoluejohtajien taholta.

    Itse olen hankkinut ruotsin kielen osaamiseni vasta aikuisena erilaisten mielenkiinnon kohteiden selvittämiseksi. On se ollut suureksi hyödyksi. Lukiossa muinoin kävi yhden luokan tuplaten mikä ehkä loi pohjaa tulevaisuudelle ;-)

    hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa siinä, että taustalla on paljon valtapolitiikkaa. Toki sitä on melkein kaikissa muissakin asioissa.

      Poista
    2. On käsittämätöntä että esim. ammattikoulussa on pakollinen ruotsinkielen kurssi, jos et sitä suorita, et ole pätevä putkimie vaikka kävisit koulua joensuussa, ..

      Poista
  2. "Helsinki on nimittäin rekrytoinut kaksi lääkäriä, jotka eivät osaa Ruotsia."
    Tuo nyt ei ole oikein mittään , täällä Savonlinnassa kun on jokunen ulkomaalainen lääkäri jotka ei osaa Suomeakaan , meni emännän päivystyksen lääkärissä käynti ihan kankkulankaivoon kun ei ymmärtänyt sanaa sokeritauti sekä tuntui ettei tuo oikein ymmärtänyt diabetes sanaakaan ja ei siinä muutenkaan kumpikaan ymmärtänyt toistaan,hoitajaakin tarvittiin tulkkina vaan kyllä jäi se resepti käyttämättä.
    Sama juttu kunnallisessa hammaslääkärissä ,sielläkin kommunikointi lääkärin kanssa hankalaa , mutta hoitaja on "tulkkina"
    Vai että osaiskohan nuo ruotsia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo kokemuksesi ovat osa sitä prosessia, joka tulee lopettamaan pakkoruotsin sellaisena kuin sen tunnemme.

      Poista
  3. Eikö suomenkielisillä ole mitään oikeuksia? Eikö lääkärien pidä osata kunnolla suomea? Kannattaisi tehdä valitus. Jos tp-hakijoille ja muille kielitaidottomille maahanmuuttajille hankitaan verovaroista tulkit, miten voi olla ettei lääkäreiltä vaadita suomen kielen taitoa?!?

    VastaaPoista
  4. Jos ruotsin asemaan halutaan muutosta, niin silloin täytyy muuttaa kielilakeja. Tällä hetkellä kielivelvoite on virkamiehen vastuulla (virkamiesruotsi) ja jotta kaikilla Suomen kansalaisilla olisi teoreettiset ja tasavertaiset mahdollisuudet hakeutua valtion ja kuntien virkoihin, niin kaikkien on sen vuoksi pakko opiskella ruotsia. Jos kielivelvoite asetetaan pelkästään viranomaisen vastuulle, niin silloin tasavertaisuusperiaatetta ei tarvitse ottaa huomioon ollenkaan, koska silloin voidaan miettiä muita vaihtoehtoja. Esimerkiksi Vantaa. Vantaalla on ruotsinkielisiä 2,7%. Uuden mahdollisen kielilain myötä Vantaan viranomaisissa ruotsia osaavien osuus tulisi olla 2,7% ja koska ruotsinkielisistä osaa suurin osa molemmat kielet, niin ruotsinkieliset voisivat palvella itse itseään. Myös lähi- etä- ja videotulkkausta voitaisiin käyttää. Palvelut voitaisiin kierrättää myös Ruotsin kautta, koska Ruotsissa on paljon henkilöitä jotka osaavat molemmat kielet. Nyt vaihtoehtoja ei tarvitse miettiä, koska kaikkien virkamiesten odotetaan osaavan ruotsia. Täydellistä hulluutta. Suomenkielisten kouluruotsi ei riitä minkään viran hoitamiseen. Marginaalikieli ruotsi on täysin turha n. viidelle miljoonalle suomenkieliselle. Pohjoismaiden lingua franca on englanti ja ruotsin tarve Suomessa on pelkkä kielilakien kehittämä tarve.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Lakien kauttahan tämä(kin) asia menee. Lakeja ei kuitenkaan muuteta ennen kuin siihen on polttava tarve. Maahanmuutto on sellainen.

      Poista
  5. Tämä kielikysymys on yksi niistä, jotka hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Minulle opetettiin aikoinaan, että emme opi koulua vaan elämää varten. Sen mukaan koulun tehtävänä on opettaa sellaisia tietoja ja taitoja, joita ihmiset tarvitsevat pystyäkseen aikoinaan tienaamaan leipänsä ja tekemään sellaisia asioita, joita yhteiskunnassa tarvitaan. Kielikeskustelussa nuo asiat tuntuvat olevan kovasti toisarvoisia. Puhutaan kaikesta muusta kuin siitä, minkälainen kieliohjelma olisi Suomelle ja suomalisille hyvä ja hyödyllinen.

    Ensimmäinen hämmästelyn aihe on se, että miksi kaikkien pitää oppia kaksi vierasta kieltä, joista käytännössä toinen on ruotsi ja toinen englanti. Eikö yksi riittäisi sellaiselle hypoteettiselle henkilölle kuin kainuulainen timpuri, joka voi olla peijakkaan hyvä timpuri, mutta jolle kielten opiskelu on yhtä takkuamista.

    Toinen hämmästelyn aihe on sitten tuo ruotsin kielen asema. Englantia meillä osaavat käytännössä kaikki, mutta saksan, ranskan ja espanjan osaajista on paha pula. Erityisesti hämmästyttää espanjan heikko asema. Se on sentään yksi maailman neljästä puhutuimmasta kielestä. Venäjä tietysti aina muistetaan, mutta mitään käytännön tuloksia ei ole. Tämän lisäksi on korkea aika huomioida kiina, jonka merkitys kasvaa huimaa vauhtia. Jos kieliohjelmaa ajatellaan puhtaasti talouden kannalta, maailmantalouden neljä tärkeintä kieltä ovat englanti, kiina, espanja ja saksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Ruotsissa olisi pakko- ja virkamiessuomi niin se olisi mieletön etu suomentaustaisille. Vähemmistönä suurin osa suomentaustaisista osaa ruotsin ja jaettaessa valtion ja kuntien virkoja, niin suomentaustaiset olisivat etuiluasemassa. Tämä on se syy, miksi ruotsinkieliset instanssit puolustavat ruotsin ylimitoitettua asemaa Suomessa. Siis taloudellisen hyödyn vuoksi. On traagista että esimerkiksi lääkäriksi aikova Suomessa ei valmistu lääkäriksi ilman mittavia ruotsin opintoja, koska virkamiesruotsi. Sama olisi yhtä traagista Ruotsissa jos ruotsalaiset olisivat marginaalikielen suomen loukussa. Suomella on muuten samanlainen virallinen kansalliskieliasema Ruotsissa, mitä ruotsilla on Suomessa. Sillä pienellä erolla että suomella on kansallinen vähemmistökieliasema. Suomessa on ruotsi jostain kummasta syystä samanvertaisessa asemassa suomen kanssa, missä ei tietenkään ole mitään järkeä.

      Poista
    2. Suomea voisi verrata Slovakiaan, josta Jussi Halla-aho joitain vuosia sitten bloggasi juuri tästä pakkoruotsi-kysymyksestä.

      Slovakian kansakunta on suurin piirtein Suomen kokoinen. Siihen kuuluu unkarinkielinen vähemmistö, joka on suunnilleen saman suuruinen kuin Suomen ruotsinkielinen vähemmistö ja jonka alkuperä on samankaltainen: Unkari valloitti keskiajalla slovakit alamaisuuteensa, joka päättyi vasta Itävalta-Unkarin tappioon I maailmansodassa.

      Asetelmat ovat siis kielikysymyksissä hyvin samankaltaiset Suomen kanssa. Slovakiassa unkari on silti vähemmistökielen asemassa. Unkarinkielisillä (uskoakseni he todellakin kokevat olevansa unkarinkielisiä slovakialaisia, eivätkä slovakianunkarilaisia) on oikeus saada vuosisataisilla asuinalueillaan palveluja omalla kielellään, mutta tuskin heille tulisi mieleenkään ajatus siitä, että he voisivat alkaa vaatia slovakkilapsille opetettavaksi pakkounkaria.

      Siperia opettaa?

      Poista
    3. Hyvä rinnastus, voisimme ottaa todellakin Slovakiasta mallia. Mistä tuo Halla-ahon kirjoitus löytyy? Yritin googlettaa, turhaan.

      Poista
    4. Luin sen eräästä hänen Scripta-bloginsa kirjoituksesta; uskoisin sen olevan siellä edelleen.

      Poista
  6. Palvelujen järjestäminen on kuntien ja valtion vastuulla. Ne hankkivat tarvittavat työntekijät. Ikivanha keksintö raha auttaa: jos ruotsintaitoisia tarvitaan, niin kyllä rahalla saadaan. Onhan tuossa lännessä kokonainen maa, jossa puhutaan ruotsia äidinkielenä. Ei ole mitään järkeä opettaa kaikille ruotsia, jos he eivät sitä tarvitse tai halua oppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä missä on ruotsinkielisten palveluiden tarvitsijoita luulisi löytyvän myös ruotsikielisiä työntekijöitä.

      Poista
  7. Pakkoruotsissa on kyse paljon muustakin kuin koululaisten oppitunneista. Pakkoruotsitus on virallisten dokumenttien, maitopurkkien, pk-seudun katukylttien, ja eduskuntapuheiden kirous. Iso asia on sekin, että ruotsalainen yritys saa rekisteröityä täällä ruotsinkielisenä, ja siten asioida viranomaisten kanssa ruotsiksi. Ruotsalaiset firmat valtaavat Suomea kiihtyvällä tahdilla, ja pakottavat kielen ruotsiksi asioidessaan viranomaisiin.

    Emme saa tyytyä pakkoruotsin poistoon peruskoulusta 2020-luvulla, meidän on vaadittava sen juurimista koko yhteiskunnasta! Ruotsinkieliset miljoonasäätiöt pitäkööt yllä instituutioitaan omalla kustannuksellaan, suomalaisten veronmaksajien kuppaus on loputtava!

    VastaaPoista
  8. Merkittävin lausunto pakkoruotsista kymmeneen vuoteen löytyy vuonna 2017 maaliskuisen hesarin nettimielipidepalstalta:

    [quote]Toimittaja Marjukka Liiten kirjoitti Helsingin Sanomissa (19.2.), että kielitaito kaipaa uutta loikkaa. Olemme samaa mieltä. Suomen kielipolitiikan perusrakenne luotiin lähes 50 vuotta sitten peruskoulujärjestelmään siirryttäessä.

    Useimmat suomenkieliset oppilaat alkoivat opiskella äidinkielen jälkeen ensin englantia ja myöhemmin ruotsia. Neljäs kieli oli mahdollista aloittaa peruskoulussa tai lukiossa, mutta neljännen kielen opinnot jäävät herkästi kesken.

    Suomen kielitaitovaranto alkaa kuitenkin monipuolistua vasta opiskelijan neljännestä kielestä lähtien. Toivomme lukijan pohtivan, miten moni hänen lähipiirissään on saavuttanut neljännessä kielessään niin hyvän kielitaidon, että sillä voi oikeasti tehdä vaativaa työtä.

    Kielitaitovarannon monipuolistuminen jo kolmannesta kielestä lähtien on Suomen ja suomalaisten etu. Nyt olemme lukinneet kielitaitovarannon kahteen vähän puhuttuun kieleen ja yhteen maailmankieleen. Pohjoismaiden ulkopuolella suomella ja ruotsilla on vähän käyttöä. Suomen kielitaitovarannon korjaaminen edellyttää ruotsin kielen pakollisuudesta luopumista.

    Tiedämme hyvin, että tämän mielipiteen esittäjät leimataan sivistymättömiksi moukiksi. Otamme riskin. Ruotsin kieli, pohjoismaiset arvot ja pohjoismainen yhteistyö ovat arvokkaita asioita Suomelle. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että kaikkien suomalaisten pitäisi opiskella ruotsia pakollisena kielenä.

    Kansainvälisen yhteistyön edellyttämät kielitaitotarpeet ovat muuttuneet 50 vuodessa radikaalisti. Myös tietämys kielenoppimisesta on mullistunut. Nyt tiedämme, että kielen opiskelu kannattaa aloittaa varhain.

    Suomessa tarvitaan myös saksan, venäjän, ranskan ja espanjan osaajia. Osa väestöstä voisi hankkia kohtuullisen kielitaidon kiinassa, japanissa tai arabiassa. Jokaista suomenkielistä ei tule enää pakottaa lähes identtiseen kielitaitoprofiiliin.

    Anna-Kaisa Mustaparta

    Liisa Jääskeläinen

    opetusneuvoksia, eläkkeellä, Helsinki
    [/quote]
    http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005116136.html

    Tämän jälkeen ei enää voida sanoa, että alan asiantuntijat kannattava pakkoruotsia ja ettei se ole poissa mistään!

    Nämä ovat alan kovimmat leidit - se että heidän oli jäätävä eläkkeelle voidakseen sanoa tämän ääneen, kertoo jotain painostuksen kovuudesta.

    VastaaPoista
  9. Itse hieman kadun sitä, etten aikoinaan ruotsia kovinkaan paljoa opiskellut. Olisi siitä ollut hyötyä, vaikka sitä ei silloin ymmärtänytkään. Nyt onneksi meille tulee kielikurssit yritykselle. Kansainvälistyminen on hienoa, itse koen kielten osaamisen todellisena rikkautena.

    VastaaPoista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!