lauantai 4. maaliskuuta 2017

Jounalistin ohjeet ja valtamedian todellisuus

Journalistin ohjeet alkavat seuraavilla sanoilla: "sananvapaus on demokraattisen yhteiskunnan perusta. Hyvä journalistinen tapa perustuu jokaisen oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä". Toisin sanoen hyvän journalistisen tavan mukaan uutista kirjoitettaessa tulisi asiat käsitellä monipuolisesti, valehtelematta ja mitään salaamatta.

Journalismi on nyt suurennuslasin alla, sillä meidän kaikkien rahoittaman Yleiradion toimintaa ohjaavaa lakia ollaan muuttamassa. Erityisesti parranpärinää on aiheuttanut se, että Ylen hallintoneuvoston valtaa ollaan lisäämässä.

Uudistuksen tekijät ovat vakuuttaneet, ettei tarkoituksena ole puuttua valtionradion journalismiin, vaan ainoastaan yhtiön strategisiin linjauksiin. On tietenkin selvä, että näiden kahden väliin piirretty palomuuri ei voi olla vedenpitävä vaan hallintoneuvoston äänellä on ihan varmasti ainakin jonkinlainen vaikutus journalismiin.

* * *

Ylen uutisointia on viime aikoina syytetty usein puolueellisuudesta eli journalistin ohjeiden ensimmäisten virkkeiden unohtamisesta. Asian on muotoillut esimerkiksi kansanedustaja Kike Elomaa (ps), joka on todennut, ettei "kansasta saa tuntua, että Yle on luisumassa jollekin kannalle... On kaikkien etu, että tulevien hallintoneuvostojen on katsottava, mitä tapahtuu jos uutisointi lähtee menemään johonkin tiettyyn suuntaan."

Jos ja kun poliitikot pääsevät määrittelemään journalistista linjaa, se tarkoittaa että median rooli vallanpitäjiä vahtivana neljäntenä valtiomahtina heikkenee. Tämä ei tietenkään ole hyvä asia.

Toisaalta ei ole oikein sekään, jos media kieltäytyy noudattamasta journalistin ohjeita esimerkiksi salailemalla tiettyjä asioita. Minulla on sellainen käsitys siitä, että näin on päässyt käymään myös Ylen journalisteille. Olen vuosien mittaan kirjoittanut aiheesta useitakin tekstejä: tässä esimerkkitoinen ja kolmas.

Kaiken kaikkiaan näkisin, että säilyttääkseen journalistisen linjansa mahdollisimman riippumattomana tulisi Ylen toimituksen pyrkiä journalismissaan mahdollisimman hyvin noudattamaan journalistin ohjeiden kahta enimmäistä virkettä.

Se tarkoittaa mahdollisimman oikeiden, monipuolisten ja asioiden kaikki puolet valottavien uutisten tarjoamista yhtiön asiakasrahoittajille, eli meille suomalaisille. Ja jättämään mielipidevaikuttamisen ja politikoinnin niille, joille se kuuluu. Siis poliitikoille.

* * *

Yle ei tietenkään ole ainoa toimija, jolla on vaikeuksia noudattaa journalistin ohjetta. Hyvän esimerkin tarjosi tänä aamuna sen kaupallisen kilpailijan eli Sanoma-konsernin lippulaiva.

Lehti julkaisi uutisen otsikolla "Entinen toimittaja pidätetty juutalaisyhteisöihin kohdistuneista uhkauksista Yhdysvalloissa". Jutun mukaan "mies on pidätetty epäiltynä vähintään kahdeksasta pommiuhkauksesta, jotka ovat kohdistuneet juutalaisten järjestöihin ympäri maata.

Uutistoimistot Reuters ja AFP kertoivat, että 31-vuotias mies pidätettiin perjantaina aamulla St. Louisissa Missourin osavaltiossa. Häntä syytetään myös entiseen tyttöystäväänsä kohdistuneesta vainoamisesta."

* * *

Miehestä ei kerrottu muuta. Mutta juuri siksi tein pikaisen googlehaun, joka paljasti mielenkiintoisia asioita.

Amerikkalainen npr kertoi muun muassa, että pidätetyn miehen nimi on Juan Thompson. Jutussa kerrottiin myös, että hänelle oli tullut ero romanttisesta suhteesta heinäkuussa 2016.

Sen jälkeen hän oli levittänyt keksittyjä juttuja enitisestä heilastaan: "had been pulled over for drunk driving, and was currently being sued for spreading a sexually transmitted disease." Eli mies oli väittänyt tämän syyllistyneen rattijuopumukseen ja seksitaudin levittämiseen. Lisäksi hän oli uhkaillut levittävänsä naisesta otettuja alastonkuvia ja levittänyt väitettä, jonka mukaan tämä katselisi lapsipornoa.

Mies oli myös lähettänyt Twitter-viestin, jossa hän etsi hyvää juristia koska "need to stop this nasty/racist #whitegirl I dated who sent a bomb threat in my name & wants me to be raped in jail". Eli pitää pysäyttää ikävä/rasistinen valkoinen tyttö, joka on lähetellyt pommiuhkauksia hänen nimissään ja haluaa hänet raiskattavaksi vankilassa.

The Washinton Post puolestaan julkaisi miehestä valokuvan, josta paljastuu Thompsonin ihonväri. Se ei ole valkoinen.

Toisin sanoen amerikkalaisten viranomaisten käsissä on maan juutalaisyhteisöä uhkaillut ja tyttöystäväänsä rankasti kiusannut musta mies, jonka tekosista maan johtavan kaupallisen median journalistit haluavat kertoa vain sen osan, joka sopii vihervasemmistolaiseen maailmankuvaan. Siinä on hyvää se, että edes he eivät näyttäisi hyväksyvän pommiuhkauksia tai keksittyjä juttuja.

Sen sijaan kehnoa on se, että sanomatalon journalistit eivät halunneet - journalistin ohjeiden kahdesta ensimmäisestä virkkeestä huolimatta - kertoa miehen olevan entistä tyttöystäväänsä vainoava afroamerikkalainen. Tai ylipäänsä mustaihoinen.

Syyksi erkkomedian uutisen vaillinnaisuuteen en keksi muuta kuin sen, että koko tarina olisi sopinut huonosti suomalaisten journalistien monikulttuurisuutta tukevaan agendaan. Vaikka olisikin noudattanut nyt nähtyä paremmin journalistin ohjetta, jonka mukaan jokaisella on oikeus vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä.

Aiempia ajatuksia samasta aiheeesta:
HS ja IL lobbaavat löysän turvapaikkapolitiikan puolesta
HS otsikoi Stalinin jalanjälkiä?
Välttääkö Yle monikulttuurisuusagendansa naurunalaistamista?

10 kommenttia:

  1. Hei

    Kaverini avustuksella löysin tällaisen mahtavuuden. Sananvapaus go go.
    http://www.telegraph.co.uk/news/2017/02/26/censorship-concerns-european-parliament-introduces-kill-switch/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaista on kaksinaismoraali. Europarlamentti on ollut hirvittävän houlestunut Puolan puhevapaudesta ja Unkarin puhevapaudesta, Turkin ja Venäjän sannvapaudesta nyt puhumattakaan. Sitten se ottaa itse käyttöön aivan vastaavia rajoituksia ja tähän riittää perusteluksi taikasana "rasismi".

      Poista
    2. Sananvapaus on uskomattoman vaikea asia. Joillekin.

      Poista
    3. Kieltämättä. Tietyissä länsimaissa, kuten vaikkapa USA:ssa sananvapaus ymmärretään oikeudeksi sanoa mistä tahansa mitä huvittaa. Jos käyttää tätä oikeutta rikollisiin tarkoituksiin, kuten vaikkapa vaatimalla kaikkia wisiaaneja murhattaviksi viimeiseen mieheen, naiseen ja lapseen saakka, joutuu vastaamaan sanoistaan niistä nostettuun syytteeseen laillisen tuomioistuimen edessä. Viimemainittu ymmärretäänkin sananvapaus-oikeuteen liittyväksi juridiseksi vastuuksi.

      Suomessa ja suomenkaltaisissa maissa sananvapaus ja -vastuu on ymmäretty hieman toisin. Sananvapaus ymmärretään oikeudeksi tuoda julki lausumia, jotka vastaavat poliittisen, hallinnollisen ja mediaeliitin Oikeiksi Mielipiteiksi sertifikoimia arvoja, aatteita ja asenteita. Näiden kanssa ristiriidassa olevat lausumat on julistettava sananvastuun nimessä Pahoiksi Mielipiteiksi, eikä niitä siis saa esittää minkäänlaisessa julkisessa informaatiossa.

      Kuvatunkaltainen näkemys sananvastuusta tunnetaan useimmissa länsimaissa termillä sensuuri, jonka katsotaan olevan oikeutettua vain poikkeustilojen, kuten sodan tai vastaavan kansakunnan olemassaoloa erittäin vakavasti uhkaavan vaaran johdosta.

      Rauhan aikana esiintyvää sensuuria pidetään yleisesti merkkinä demokratiavajeesta, koska demokratian tehokkaan toteutumisen edellytykseksi katsotaan yleisesti kansalaisten mahdollisimman suuri vapaus levittää mahdollisimman suuren yleisön tietoon kansakunnan nykyisiä ja tulevia suuntaviivoja käsitteleviä näkemyksiään, jotka mahdollistavat kansalaisten monipuolisen päätöksenteon vaaleissa.

      Tätä taustaa vasten minusta on hirvittävää, ettei aiemman oikeusministerin(!!) Tuija Braxin taannoinen lausunto sananvapaudesta herättänyt sen kummempia liikahduksia. Hän kun vain harmitteli, ettei Internetissä leviävää vääränlaista puhetta voida hillitä niin helposti kun pitäisi, kun sellaisissa maissa kuin USA on niin kummallinen käsitys sananvapaudesta, että mitä tahansa muka saisi sanoa julkisesti...

      Poista
  2. Neljänneksi salailun aiheeksi voisi mainita ns. ilmastonmuutoksen, jolla meitä pelotellaan jatkuvasti ja useimmiten aiheetta. Tästäkin olet kirjoittanut.

    T. Antero

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Se on näitä muita vakavampi ongelma, koska mukana on myös tieteentekijöitä. Tai no, onhan näissä muissakin...

      Poista
  3. Ylellä on niin vahva monikulttuuri- ja muslimiagenda, että se vääristää kaikki normaalit inhimilliset reaktiot. Kun Pariisissa teurastettiin 130 viatonta nuorta ihmistä rynnäkkökivääreillä, A- studion kylmän naistoimittajan ensimmäinen huolenaihe oli, että "nyt muslimit pelkäävät". Täysin tunteeton suhtautuminen, kun tekijät ovat muslimiterroristeja ja uhrit länsimaalaisia valkoihoisia. Puistattavaa.

    VastaaPoista
  4. "...oikeuteen vastaanottaa tietoja ja mielipiteitä"

    Tinkisin mielelläni oikeudestani vastaanottaa mielipiteitä, ja toisaalta ottaisin mielelläni vastaan enemmän tietoja, mutta käytännössä tiedot pimitetään ja tilalle tarjotaan vastenmielisiä mielipiteitä.

    ämpee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Journalistin ohje numero 11: "yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti."

      Poista
  5. Hesari vain menettää tilaajiaan laittomienkin turvapaikanhakijoiden paapomisellaan.

    Tosin oman kokemukseni mukaan kaikissa yhteisöissä on sananvapauden rajoituksia. Niitä ei ole pantu paperille mutta ne pitää aistia. Näiden rajojen rikkomisesta olen joutunut kahnauksiin niin työpaikoillani kuin kunnallispolitiikassa.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!