Perussuomalaisten piirissä vaikuttaa nainen nimeltään Riikka Purra. Hän on puolueen poliittinen suunnittelija. Kuulostaako poliittiselta broilerilta?
Broileri tai ei, on Purralla selväjärkisiä ajatuksia. Joitain niistä julkaistiin eilen Suomen Uutisten sivuilla. Seuraavassa pari esimerkkiä.
Paperittomista eli Suomessa laittomasti oleskelevista henkilöistä. "Suomessa suurin osa näistä ihmisistä on kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita... Heillä todellakin on paperit ja heidän papereissaan sanotaan, että he eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun tai oleskelulupaan."
Papereiden hukkaamisesta matkalla Suomeen. "Esimerkiksi Tanskassa tämä vaikeuttaa henkilön turvapaikkakäsittelyä, mikäli hänellä ei ole papereita. Suomessa papereiden hukkaaminen helpottaa turvapaikanhakijan asemaa... Se poistaa eron sellaisen ihmisen, joka kiertää maailmaa löytääkseen parempaa elintasoa ja poliittista vainoa ja hengenhätää pakenevan ihmisen välillä "
Konkreettisesta ongelmasta. "Maassamme on yhä kasvava määrä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita ihmisiä... Tämä on se konkreettinen ongelma, jonka parissa meidän tulee toimia... Asia ei siis muutu muuksi puhumalla paperittomista, aliarvioimalla heidän lukumääräänsä tai kustannuksia tai turvallisuusuhkaa. Se ei myöskään poistu paheksumalla niitä ihmisiä, jotka haluavat ottaa huomioon kokonaisuuden ja Suomen edun, ja jotka eivät ole niinkään kiinnostuneita yksittäisistä ihmiskohtaloista."
Suomalaisen yhteiskunnan oikeudesta. "Suvereenilla valtiolla on oikeus päättää, keitä maahan saa tulla ja oikeus tietää, keitä maassa oleskelee. Ihminen, jolla ei ole oikeutta oleskella täällä, on maassa laittomasti."
Näin siis Riikka Purra, Twitter-tilinsä mukaan "hyvähampainen spindoctor perussuomalaisissa", jota kiinnostaa politiikka, yhteiskunta ja talous. Vaikka omat hampaani ovatkin ikäluokalleni tyypillisesti kelvottomassa kunnossa, en voi olla yhtymättä edellä lainaamiini näkemyksiin.
Siksi välitin ne eteenpäin osoittaakseni, ettei Speden vanhoista sketseistä tai internetissä usein toistuvista väitteistä huolimatta naisten loogisessa ajattelussa ole sen enempää vikaa kuin miestenkään - joskin julkisen huomion suhteen vaikuttaa siltä, että sketsimäisesti ajattelevien naisten näkemykset pääsevät syystä tai toisesta selväjärkisiä enemmän näkyville.
Jälkimmäisistä voisi ottaa esimerkiksi vaikkapa vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon näkemykset. Hän on esimerkiksi ilmoittanut pitävänsä Maahanmuuttoviraston arvioita eri maiden turvallisuustilanteesta ainakin osin epäluotettavina. Siksi hän olisi valmis myöntämään tilapäisen oleskeluluvan laittomasti Suomessa oleville eli kielteisen päätöksen saaneille turvapaikanhakijoille.
Eli toisin sanoen siinä missä tämän kirjoituksen nainen haluaisi lopettaa turvapaikanhakijoilta papereiden hukkaamisesta syntyvän edun, haluaisi mies tehdä siitä oleskelulupa-automaatin. Onko tämä nyt sitten miehen logiikkaa?
Niin tai näin, sekä miehistä että naisista löytyy niin selväjärkisiä, älyllisesti epärehellisiä kuin sekavasti ajatteleviakin ihmisiä. Purra kuuluu selvästi tuohon ensimmäiseen luokkaan, mutta Aalto ei.
Sitä on kuitenkin vaikea sanoa kumpaan kahdelle jäljelle jäävistä luokista vihreä miespuheenjohtaja olisi sijoitettava. Mikäli hän on politiikassa maailmanparannusfilosofiaan perustavan puolueensa puheenjohtajana pelkkä ura mielessään (siis jonkinlainen "leipäpappi"), on oikea luokitus todennäköisesti älyllinen epärehellisyys. Jos hän taas on julkisuudessa rehellinen, ei jäljelle jää kuin yksi vaihtoehto.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Naisen evoluution uusi suunta
Albaanit kusettivat suomalaisnaista ja veronmaksajaa
Stadin friidut
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stereotypiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste stereotypiat. Näytä kaikki tekstit
lauantai 7. huhtikuuta 2018
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Epäjärjestys luo stereotypioita
Uudessa tutkimuksessa hollantilaiset tutkijat Stapel ja Lindenberg osoittavat, että epäjärjestyksessä oleva ympäristö vähentää ihmisten erilaisuuden sietokykyä.
Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat käyttivät hyväkseen rautatieaseman siivoajien lakon aiheuttamaa sotkua ja pyysivät ihmisiä täyttämään kaavakkeen, jossa pyydettiin arvioimaan miten hyvin eräät positiiviset, neutraalit ja negatiiviset asiat kuvaavat muslimeita, homoseksuaaleja ja hollantilaisia. Ihmisillä oli kaavakkeen kirjoittamista varten käytössään tuolirivi, jonka päässä istui joko valkoihoinen tai musta kaksikymmenvuotias henkilö. Sama toistettiin sen jälkeen kun lakko oli päättynyt ja paikat olivat jälleen siisteinä.
Tulokset olivat selviä: sotkuisessa ympäristössä kyselykaavakkeen vastaukset olivat stereotyyppisempiä kuin siistissä ympäristössä. Myös istumapaikkaa valittaessa asetuttiin kauemmas mustasta miehestä, vaikka ympäristön siistiydyttyä penkkijonon päässä istuvan miehen ihonvärillä ei ollut vaikutusta istumapaikan valintaan.
Toisessa kokeessa paikalle sattuneille henkilöille annettiin sama kyselykaavake sekä pikkurahoina viisi euroa, josta osa pyydettiin lahjoittamaan vähemmistöille (kuten maahanmuuttajille, kodittomille jne...). Koeasetelmia oli jälleen kaksi: siisti ja epäjärjestystilanne. Jälkimmäisessä katukivetystä oli rikottu, paikalla oli pari väärin pysäköityä autoa ja maassa lojui polkupyörä.
Epäjärjestystilanteessa asenteet olivat jälleen järjestynyttä tilannetta stereotyyppisempiä ja lahjoitukset merkittävästi pienempiä kuin järjestyksessä olevassa ympäristössä. Käyttäytymistä selitti siis nimenomaan epäjärjestys eikä yleinen ympäristön puhtaus (mikä olisi voinut olla vaihtoehtoinen selitys ensimmäisen kokeen tuloksille).
Kolmannessa kokeessa tutkijat antoivat koehenkilöille kuvia, joissa oli järjestyksestä ja epäjärjestyksestä sekä myös neutraalista tilanteesta kertovia kuvia, joihin pyydettiin tutustumaan hyvin myöhempiä kysymyksiä varten. Sen jälkeen kyseltiin heidän mielipiteitään ja tarvettaan järjestykseen liittyen sekä tarjottiin jälleen sama stereotypioita mittaava kaavake.
Tulokset olivat jälleen selviä: epäjärjestystä kuvaavia kuvia katseltuaan ihmiset sekä ilmoittivat järjestyksestä kertovia kuvia katselleita enemmän kaipaavansa järjestystä. Ja kuten aiempien kokeiden perusteella voitiin odottaa, he vastasivat myös kaavakkeeseen stereotyyppisesti. Vastauksia tarkemmin analysoitaessa todettiin, että stereotyyppiset vastaukset korreloivat voimakkaasti järjestyksenkaipuuseen.
Neljännessä kokeessa koehenkilöt altistettiin epäjärjestykselle heidän tietämättään: keinona oli eräänlainen näkökentän tarkkavaisuuskoe, jonka aikana he tulivat lukeneeksi eri tavoin järjestykseen liittyviä sanoja. Sen jälkeen he vastasivat jälleen kyselykaavakkeeseen samalla tavoin kuin edellisissä kokeissa. Epäjärjestykseen viittaava sanasto aiheutti koehenkilöille jälleen lisääntyneen järjestyksen tarpeen sekä voimisti stereotyyppisiä ajatuksia.
Tutkijoiden hypoteesi kokeiden selitykseksi oli seuraava: fyysinen epäjärjestys lisää järjestyksen tarvetta, jolloin ihmisille syntyy myös tarve järjestellä asioita yksinkertaisiin luokkiin - kuten ihmisiä stereotyyppisiin ryhmiin. Tämän testaamiseksi tutkijat altistivat kohenkilöt järjestyksessä ja epäjärjestyksessä olevilla abstrakteille kuvioille ja pyysivät heitä joko arvioimaan eurooppalaisten kaupunkien attraktiivisuutta tai täyttämään stereotypian mittaustehtävän.
Tulosten mukaan tilannetta edeltävä epäjärjestys lisäsi jälleen vastausten stereotyyppisyyttä. Sen jälkeen kohenkilöitä pyydettiin vielä arvioimaan tarvettaan järjetykselle. Tutkijoiden hypoteesin mukaisesti stereotypiatehtävän suorittaneiden järjestyksenkaipuu oli alhaisempi kuin kaupunkeja arvioineiden ihmisten. Näin siksi, että stereotyyppinen luokittelu oli jo tyydyttänyt osan kuvioiden katselusta syntyneestä järjestyksentarpeesta.
Aiemmin samainen Lindenberg kahden muun tutkijan kanssa osoitti, että epäjärjestys aiheuttaa myös piittaamattomuutta säännöistä ja jopa lisää epärehellisyyttä. En kuvaa tässä yksityiskohtaisesti koejärjestelyjä, mutta tutkimuksen mukaan esimerkiksi graffitit ja maassa lojuvat roskat lisäävät ihmisten epäsosiaalista käytöstä kuten luvatonta kauttakulkua tai vahingossa näkyvillä olevan rahan varastamista.
Ensimmäisessä kokeessaan tutkijat käyttivät hyväkseen rautatieaseman siivoajien lakon aiheuttamaa sotkua ja pyysivät ihmisiä täyttämään kaavakkeen, jossa pyydettiin arvioimaan miten hyvin eräät positiiviset, neutraalit ja negatiiviset asiat kuvaavat muslimeita, homoseksuaaleja ja hollantilaisia. Ihmisillä oli kaavakkeen kirjoittamista varten käytössään tuolirivi, jonka päässä istui joko valkoihoinen tai musta kaksikymmenvuotias henkilö. Sama toistettiin sen jälkeen kun lakko oli päättynyt ja paikat olivat jälleen siisteinä.
Tulokset olivat selviä: sotkuisessa ympäristössä kyselykaavakkeen vastaukset olivat stereotyyppisempiä kuin siistissä ympäristössä. Myös istumapaikkaa valittaessa asetuttiin kauemmas mustasta miehestä, vaikka ympäristön siistiydyttyä penkkijonon päässä istuvan miehen ihonvärillä ei ollut vaikutusta istumapaikan valintaan.
Toisessa kokeessa paikalle sattuneille henkilöille annettiin sama kyselykaavake sekä pikkurahoina viisi euroa, josta osa pyydettiin lahjoittamaan vähemmistöille (kuten maahanmuuttajille, kodittomille jne...). Koeasetelmia oli jälleen kaksi: siisti ja epäjärjestystilanne. Jälkimmäisessä katukivetystä oli rikottu, paikalla oli pari väärin pysäköityä autoa ja maassa lojui polkupyörä.
Epäjärjestystilanteessa asenteet olivat jälleen järjestynyttä tilannetta stereotyyppisempiä ja lahjoitukset merkittävästi pienempiä kuin järjestyksessä olevassa ympäristössä. Käyttäytymistä selitti siis nimenomaan epäjärjestys eikä yleinen ympäristön puhtaus (mikä olisi voinut olla vaihtoehtoinen selitys ensimmäisen kokeen tuloksille).
Kolmannessa kokeessa tutkijat antoivat koehenkilöille kuvia, joissa oli järjestyksestä ja epäjärjestyksestä sekä myös neutraalista tilanteesta kertovia kuvia, joihin pyydettiin tutustumaan hyvin myöhempiä kysymyksiä varten. Sen jälkeen kyseltiin heidän mielipiteitään ja tarvettaan järjestykseen liittyen sekä tarjottiin jälleen sama stereotypioita mittaava kaavake.
Tulokset olivat jälleen selviä: epäjärjestystä kuvaavia kuvia katseltuaan ihmiset sekä ilmoittivat järjestyksestä kertovia kuvia katselleita enemmän kaipaavansa järjestystä. Ja kuten aiempien kokeiden perusteella voitiin odottaa, he vastasivat myös kaavakkeeseen stereotyyppisesti. Vastauksia tarkemmin analysoitaessa todettiin, että stereotyyppiset vastaukset korreloivat voimakkaasti järjestyksenkaipuuseen.
Neljännessä kokeessa koehenkilöt altistettiin epäjärjestykselle heidän tietämättään: keinona oli eräänlainen näkökentän tarkkavaisuuskoe, jonka aikana he tulivat lukeneeksi eri tavoin järjestykseen liittyviä sanoja. Sen jälkeen he vastasivat jälleen kyselykaavakkeeseen samalla tavoin kuin edellisissä kokeissa. Epäjärjestykseen viittaava sanasto aiheutti koehenkilöille jälleen lisääntyneen järjestyksen tarpeen sekä voimisti stereotyyppisiä ajatuksia.
Tutkijoiden hypoteesi kokeiden selitykseksi oli seuraava: fyysinen epäjärjestys lisää järjestyksen tarvetta, jolloin ihmisille syntyy myös tarve järjestellä asioita yksinkertaisiin luokkiin - kuten ihmisiä stereotyyppisiin ryhmiin. Tämän testaamiseksi tutkijat altistivat kohenkilöt järjestyksessä ja epäjärjestyksessä olevilla abstrakteille kuvioille ja pyysivät heitä joko arvioimaan eurooppalaisten kaupunkien attraktiivisuutta tai täyttämään stereotypian mittaustehtävän.
Tulosten mukaan tilannetta edeltävä epäjärjestys lisäsi jälleen vastausten stereotyyppisyyttä. Sen jälkeen kohenkilöitä pyydettiin vielä arvioimaan tarvettaan järjetykselle. Tutkijoiden hypoteesin mukaisesti stereotypiatehtävän suorittaneiden järjestyksenkaipuu oli alhaisempi kuin kaupunkeja arvioineiden ihmisten. Näin siksi, että stereotyyppinen luokittelu oli jo tyydyttänyt osan kuvioiden katselusta syntyneestä järjestyksentarpeesta.
Aiemmin samainen Lindenberg kahden muun tutkijan kanssa osoitti, että epäjärjestys aiheuttaa myös piittaamattomuutta säännöistä ja jopa lisää epärehellisyyttä. En kuvaa tässä yksityiskohtaisesti koejärjestelyjä, mutta tutkimuksen mukaan esimerkiksi graffitit ja maassa lojuvat roskat lisäävät ihmisten epäsosiaalista käytöstä kuten luvatonta kauttakulkua tai vahingossa näkyvillä olevan rahan varastamista.
Epäjärjestyksellä näyttää siis olevan yhteiskunnan kannalta negatiivisia vaikutuksia. Esimerkiksi aiheuttaessaan ihmisille tiedostamattoman järjestyksenkaipuun, he ryhtyvät luokittelemaan muita ihmisiä tavallista stereotyyppisemmin. Tämä voi tapahtua missä tahansa ja johtaa eriasteiseen syrjintään, jopa rasismiin.
Samalla tutkijat painottavat, ettei ole syytä ajatella eri ihmisryhmien käyttäytyvän tässä suhteessa eri tavalla, vaikka he käyttivätkin kokeissaan vastaajina vain valkoihoisia hollantilaisia. Poliittisille päättäjille tutkimusten sanoma on kuitenkin selvä: "elinympäristössä epäjärjestykseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti". Näin voidaan vähentää ihmisryhmien välisiä jännitteitä ja epäsosiaalista käyttäytymistä.
Samalla tutkijat painottavat, ettei ole syytä ajatella eri ihmisryhmien käyttäytyvän tässä suhteessa eri tavalla, vaikka he käyttivätkin kokeissaan vastaajina vain valkoihoisia hollantilaisia. Poliittisille päättäjille tutkimusten sanoma on kuitenkin selvä: "elinympäristössä epäjärjestykseen kannattaa puuttua mahdollisimman nopeasti". Näin voidaan vähentää ihmisryhmien välisiä jännitteitä ja epäsosiaalista käyttäytymistä.
Edellä kuvaamieni tutkimusten tulokset ovat ajatuksia herättäviä. Ne osoittavat esimerkiksi graffiteihin liittyvän nollatoleranssin tarpeelliseksi. Voisiko siis olla niin, että monet yhteiskunnalliset ongelmat syntyvät eri asioiden aiheuttamana kierteenä, jossa välinpitämättömyys johtaa epäjärjestykseen ja sitä kautta vahvistaa epäsosiaalista käyttäytymistä, joka edelleen lisää elinympäristön sotkuisuutta? Tai voisivatko esimerkiksi viime aikoina lisääntyneeksi väitetyn rasismin taustalla olla julkisen sektorin säästötoimet, joiden seurauksena myös paikkojen siisteydestä ja korjaamisesta huolehtimiseen on riittänyt vähemmän varoja?
En tiedä vastauksia edelle kirjoittamiini kysymyksiin, mutta olisi hienoa jos meilläkin asuinalueistaan kiinnostuneet ihmiset tutustuisivat edellä referoimiini hollantilaistutkimuksiin. Näin vältyttäisiin esimerkiksi tämän nettisivun kaltaisilta disinformaatiopaketeilta.
En tiedä vastauksia edelle kirjoittamiini kysymyksiin, mutta olisi hienoa jos meilläkin asuinalueistaan kiinnostuneet ihmiset tutustuisivat edellä referoimiini hollantilaistutkimuksiin. Näin vältyttäisiin esimerkiksi tämän nettisivun kaltaisilta disinformaatiopaketeilta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
