Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) kertoi eilen sosiaalisessa mediassa, että hallitus on päättänyt muuttaa tavoitteitaan viimeksi mainittujen eli maahamme kaivattujen pitkälle koulutettujen henkilöiden osalta. Hänen mukaansa: "erityisasiantuntijoiden osalta 3 kk:n säännön nostaminen 6 kk:een on osa kokonaisuutta, johon sisältyy myös ns. kaistanvaihdon ja kansalaisuuslain osalta kiristyksiä. Kaistanvaihdon kielto ulotetaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden osalta myös opiskelijalupiin."
Kaistanvaihto tarkoittaa sitä, että henkilö saapuisi Suomeen hakemaan esimerkiksi turvapaikkaa, mutta muuttaisikin perusteeksi kielteisen päätöksen saatuaan työperäisen maahanmuuton. Hallituksen linjaus johtunee siitä, että monissa tapauksissa on kaistanvaihtajalle järjestetty lyhytaikainen - tai jopa lume-työ - jonka perusteella on haettu maassaolon perusteen vaihtoa, jonka saatuaan henkilö kuitenkin siirtyy työttömien joukkoon nauttimaan sosiaaliturvaeduista.
Valtionvarainministeri jatkoi sosiaalisessa mediassa, että "myös kansalaisuuslain asumisaikavaatimusten poikkeussäännöksiin tehdään lisäkiristyksiä. Valitettavasti maahan ei juuri tule niitä huippuosaajia vaan yhä enemmän kehitysmaalaisia matalapalkka-aloille, oppilaitoksiin ja löperön perheenyhdistämisen kautta."
Kansalaisuuslain muutos on nähtävä yhdessä Purran ensimmäisen viestin sen kohdan kanssa, jossa puhutaan kolmen kuukauden säännön muuttamisesta kuuden kuukauden säännöksi erityisasiantuntijoiden osalta. Näin tarkasteltuna hänen tarkoituksekseen avautuu yksinkertaisesti sen seikan korjaaminen, että korkeasti koulutettujen henkilöiden rekrytointiprosessi kestää yleensä pidempään kuin ns. duunareiden. Ja siksi nyt tehtävän muutoksen kautta heille annetaan enemmän aikaa löytää uusi työpaikka silloin, kun edellinen työsuhde syystä tai toisesta päättyy.
Kun tämä yhdistetään aiempaa pidempään vaatimukseen Suomessa elämisestä, saadaan maahanmuuttajataustaisille erityisosaajille tarjottua vakaampi näkymä työuran rakentamiselle, mutta samalla vähennettyä yhteiskunnan taakaksi suurella todennäköisyydellä päätyvän väestöaineksen pysyväksi jäävää asettumista Suomeen.
Tässä yhteydessä on syytä huomata, etteivät nyt tekeillä olevat muutokset ole riittäviä siihen, että saisimme toivottua pitkälle koulutettua ja osaavaa työvoimaa maahamme. Sen lisäksi tarvitaan myös esimerkiksi taloudellisia kannustimia - eli käteen jäävän palkkatason tulee olla houkutteleva.
Eli sekä yritysten maksamien palkkojen että verotuksen tason tulee olla kansainvälisesti kilpailukykyisiä. Näistä jälkimmäiseen on hallitusohjelman mukaan tulossa parannuksia, mutta riittävän palkkatason saavuttaminen jää yritystemme tehtäväksi.
Kaiken kaikkiaan näen, että valtiovarainministerin eli hallituksen linjaukset ovat oikeansuuntaisia ja sellaisena kannatettavia. Ja samalla osoittavat, etteivät lakkoaallollaan maan tulevaisuutta horjuttavien ammattiyhdistysjohtajien väitteet hallituksen haluttomuudesta tehdä ohjelmaansa perusteltuja muutoksia pidä paikkaansa.
Tosiasiassahan ay-liike itse on itse ollut kyvytön tekemään ehdotuksia, jotka johtaisivat rakentavaan keskusteluun. Sellaisen sijaan se on onnistunut tähän mennessä agitoimaan ainoastaan kaikkiin hallituksen työelämän uudistuksiin kohdistuvan neliraajajarrutuksen.
Tekstit
