Yleisurheilun MM-kilpailut alkavat ensi viikonloppuna. Suomesta lähtee kisoihin 17 urheilijan joukkue, jonka mitalimahdollisuuksien sanotaan ennakkoarvioissa (esimerkki, esimerkki) lepäävän pelkästään kahden keihäsmiehen, Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen varassa.
Toki Tero ja Antti ovat ykköstykkimme heitettyään koko kauden luotettavasti ja majaillessa juuri tällä hetkellä maailmantilaston neljännellä (89,09) ja viidennellä (88,98) sijalla. Mitalitoiveet ovat siis realistisia - etenkin kun molemmat ovat jo nyt arvokisavoittajia.
Mutta ajatellanpa mistä suomalaiset spekuloijat puhuisivat, mikäli Teroa ja Anttia ei olisi. Olisiko vallalla voivottelu siitä, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia mitaleihin.
Vai puhuttaisiinko siitä, että Suomen menestyksen mahdollisuudet lepäisivät keihäänheittäjien hartioilla. Tai oikeastaan vain yhden sellaisen.
Ari Manniohan on maailmanlistan seitsemäntenä ennätyksellään 86,82. Muut suomalaiset tulevat kaukana perässä, eikä heihin voisi asettaa odotuksia sen enempää kuin minkään muunkaan lajin suomalaisiin.
Mutta Ari Mannio on siis maailmantilaston seitsemäs ja Helsingin vuoden 2012 EM-kisojen pronssimies. Niinpä suomalaiset spekulantit epäilemättä pohtisivat ja toivoisivat Manniolta täydellistä suoritusta.
Jos sellainen 86-87 metrin kaari irtoaisi, olisi odotettavissa jopa mitali. Ei ehkä kultainen, mutta ehkäpä hopea tai pronssi. Kovasti tutkittaisiin tilastoja ja todettaisiin että kaksi vuotta sitten Moskovassa koko kilpailun voittoheitto kantoi 87,17 ja pronssille riitti 86,23.
Eipä siis nytkään unohdeta Ari Manniota kisaspekulaatioista. Teron ja Antin takana hän saattaa keskittyä kilpailuun ilman sen suurempia paineita ja siten aiheuttaa yllätyksen tärkeimmällä hetkellä.
Mutta muistetaan samalla, että tänä vuonna keihään taso on ollut kovempi kuin vuosiin eikä yhtään mitalia ole vielä ratkaistu. Ennen palkintopallia on keppi saatava karsintakilpailun aikana jatkoon asetetun rajan yli ja itse loppukilpailussa niin kauas, ettei edelle pääse ainakaan kahta muuta heittäjää enempää.
Sellainen kaari ei ole jokapäiväistä leipää edes Pitkämäelle tai Ruuskaselle, vaan vaatii myös heiltä lähes täydellistä onnistumista. Niin myös Ari Manniolta ja kaikilta ulkomaisilta keihäshirmuilta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Falunin lumikarkeloista
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Ruuskanen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Antti Ruuskanen. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. elokuuta 2015
sunnuntai 17. elokuuta 2014
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja
Yleisurheilun EM-kilpailut päättyivät juuri äsken suomalaisten keihäsnäytökseen. Antti Ruuskanen otti odotetusti kultaa ja Tero Pitkämäki pronssia. Lassi Etelätalo täydensi neljännellä sijallaan. Kilpailua katsoessa minulle tuli elävästi mieleen Soulin olympialaiset, joissa Tapio Korjus voitti ja Seppo Räty täydensi menestystä keihäspronssillaan.
Olen sitä ikäluokkaa, että elin nuoruuteni 1970-luvulla. Niinpä muistan ajan, jolloin suomalaiset hallitsivat keihään lisäksi kestävyysjuoksua ja jopa pikajuoksussa pystyttiin haastamaan Euroopan ja jopa maailman kärki. Tiedättehän nimet Juha Väätäinen, Lasse Virén, Pekka Vasala, Tapio Kantanen, Markku Taskinen, Hannu Siitonen, Pentti Kahma, Reijo Ståhlberg, Pentti Kahma, Juha Tiainen, Riitta Salin, Mona-Liisa Pursiainen, Nina Holmén, Markku Kukkoaho, Antti kalliomäki, Antti Rajamäki ja niin edelleen.
Urheilu oli tuolloin koko kansan asia. Jääkiekossa jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään ja sen kerran kun olisi päästy mitaleille, tuli dopingkäry. Hiihdossa Susi-Kalle Oikarainen aloitti vuosikymmenen ehkä kaikkien aikojen jännittävimmän viidenkympin kilpailun voitolla, mutta Juha Mieto jäi urallaan ilman henkilökohtaista arvokisakultaa, vaikka ratkaisikin ikimuistoisen viestin vuoden 1976 olympialaisissa. Naishiihtäjät Helena Takalon johdolla sen sijaan olivat pelkkää rautaa.
Yleisurheilijoista Lasse Virén oli koko kansan sankari ja näkyvyyttä riitti muillekin. Pekka Vasalasta jäi mieleen, että hän ei osallistunut 1972 olympialaisissa 800 metrille siitä huolimatta, että olisi ollut yksi voittajasuosikeista. Syyksi mies mainitsi sen, että halusi varmistaa näin voiton 1500 metrillä. Melkoinen itseluottamus siis - eikä syyttä, sillä kukistuihan loppukilpailussa kenialaisten omasta mielestä edelleen heidän kaikkien aikojen paras juoksijansa Kipchoge Keino.
Nämä tämänkertaisten EM-kisojen herättämät muistot viittaavat vahvasti siihen, että suomalainen yleisurheilu olisi selvässä nousussa. Kahden keihäsmitalin lisäksi saimme tukun pistesijoja ja - mikä tärkeintä - monet urheilijamme pystyivät ylittämään kaikki odotukset.
Erityisesti Oskari Mörön juoksut ja Sanna Kämäräisen heitot loivat odotuksia näiden nuorten urheilijoiden tulevaisuutta ajatellen. Hyviähän on joka lajissa paljon, mutta voittajiksi selviävät vain ne, jotka tekevät tärkeimmällä paikalla ennätyksiään. Kuten Antti Ruuskanen tänään.
Seuraavaksi jäämme urheilurintamalla odottelemaan Suomi-Ruotsi maaottelua (tuota muinaisjäännettä) kahden viikon kuluttua. Toivottavasti suomalaiset pystyvät haastamaan ja voittamaan ruotsalaiset, vaikka tehtävä ei olekaan helppo, sillä myös ruotsalaiset menestyivät EM-kisoissa.
Oman mielenkiintonsa Ruotsi-ottelulle antaa se, että länsinaapureiden yleisurheilutaso on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa, mikä saattaa johtaa kieltäytymisiin joukkueesta. Toivotaan kuitenkin ettei näin käy, vaan saamme Helsinkiin kahden viikon kuluttua myös kaikki ruotsalaiset urheilutähdet.
Sitä odotellessa saanemme useamman kerran seurata Ruuskasen sinkoamaa jättiläiskaarta, jonka sveitsiläisten kamera tavoitti ikimuistoisella tavalla! Kiitos siitä sekä sveitsiläisille että etenkin Pielaveden rennolle jässikälle! Ja onnea, sikäli kuin mies tämän sattuisi lukemaan!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?
Olen sitä ikäluokkaa, että elin nuoruuteni 1970-luvulla. Niinpä muistan ajan, jolloin suomalaiset hallitsivat keihään lisäksi kestävyysjuoksua ja jopa pikajuoksussa pystyttiin haastamaan Euroopan ja jopa maailman kärki. Tiedättehän nimet Juha Väätäinen, Lasse Virén, Pekka Vasala, Tapio Kantanen, Markku Taskinen, Hannu Siitonen, Pentti Kahma, Reijo Ståhlberg, Pentti Kahma, Juha Tiainen, Riitta Salin, Mona-Liisa Pursiainen, Nina Holmén, Markku Kukkoaho, Antti kalliomäki, Antti Rajamäki ja niin edelleen.
Urheilu oli tuolloin koko kansan asia. Jääkiekossa jouduttiin kerta toisensa jälkeen pettymään ja sen kerran kun olisi päästy mitaleille, tuli dopingkäry. Hiihdossa Susi-Kalle Oikarainen aloitti vuosikymmenen ehkä kaikkien aikojen jännittävimmän viidenkympin kilpailun voitolla, mutta Juha Mieto jäi urallaan ilman henkilökohtaista arvokisakultaa, vaikka ratkaisikin ikimuistoisen viestin vuoden 1976 olympialaisissa. Naishiihtäjät Helena Takalon johdolla sen sijaan olivat pelkkää rautaa.
Yleisurheilijoista Lasse Virén oli koko kansan sankari ja näkyvyyttä riitti muillekin. Pekka Vasalasta jäi mieleen, että hän ei osallistunut 1972 olympialaisissa 800 metrille siitä huolimatta, että olisi ollut yksi voittajasuosikeista. Syyksi mies mainitsi sen, että halusi varmistaa näin voiton 1500 metrillä. Melkoinen itseluottamus siis - eikä syyttä, sillä kukistuihan loppukilpailussa kenialaisten omasta mielestä edelleen heidän kaikkien aikojen paras juoksijansa Kipchoge Keino.
Nämä tämänkertaisten EM-kisojen herättämät muistot viittaavat vahvasti siihen, että suomalainen yleisurheilu olisi selvässä nousussa. Kahden keihäsmitalin lisäksi saimme tukun pistesijoja ja - mikä tärkeintä - monet urheilijamme pystyivät ylittämään kaikki odotukset.
Erityisesti Oskari Mörön juoksut ja Sanna Kämäräisen heitot loivat odotuksia näiden nuorten urheilijoiden tulevaisuutta ajatellen. Hyviähän on joka lajissa paljon, mutta voittajiksi selviävät vain ne, jotka tekevät tärkeimmällä paikalla ennätyksiään. Kuten Antti Ruuskanen tänään.
Seuraavaksi jäämme urheilurintamalla odottelemaan Suomi-Ruotsi maaottelua (tuota muinaisjäännettä) kahden viikon kuluttua. Toivottavasti suomalaiset pystyvät haastamaan ja voittamaan ruotsalaiset, vaikka tehtävä ei olekaan helppo, sillä myös ruotsalaiset menestyivät EM-kisoissa.
Oman mielenkiintonsa Ruotsi-ottelulle antaa se, että länsinaapureiden yleisurheilutaso on yhä enemmän maahanmuuttajien varassa, mikä saattaa johtaa kieltäytymisiin joukkueesta. Toivotaan kuitenkin ettei näin käy, vaan saamme Helsinkiin kahden viikon kuluttua myös kaikki ruotsalaiset urheilutähdet.
Sitä odotellessa saanemme useamman kerran seurata Ruuskasen sinkoamaa jättiläiskaarta, jonka sveitsiläisten kamera tavoitti ikimuistoisella tavalla! Kiitos siitä sekä sveitsiläisille että etenkin Pielaveden rennolle jässikälle! Ja onnea, sikäli kuin mies tämän sattuisi lukemaan!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Jääkiekko, doping ja jalkapallon erinomainen dopingkasvatus
Suomi-Ruotsi juhannusmaaottelu
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?
maanantai 15. elokuuta 2011
SUL loi paineita MM-Daeguun
Yleisurheilun MM-kisojen keihäsvalinnat ovat herättäneet keskustelua. Näin siksi, että etukäteen oli sovittu joukkueen valintaan vaikuttaviksi koko kesän suoritustaso, sekä yksittäisistä kilpailuista keihäskarnnevaalit ja Kalevan kisat. Näillä perusteilla kisoihin olisi valittu Antti Ruuskanen, Ari Mannio ja alkukauden sekä vanhojen näyttöjen pohjalta Tero Pitkämäki.
Suomen urheiluliitto (SUL) päätti kuitenkin muuttaa valintakriteerejä viime hetkellä - tai oikeastaan jälkikäteen. Viimeisessä mahdollisessa näytön paikassa kauden ylivoimaisesti parhaansa heittänyt Sampo Lehtola haluttiin mukaan kisajoukkueeseen, joten hänelle oli tehtävä tilaa. Tämä epäonnen arpa osui kauden varmimman heittäjän, eli Antti Ruuskasen kohdalle.
SUL:n päätös on sikäli ymmärrettävä, että pieleen menneen keihäskauden jälkeen niin kansa kuin toppatakkiosastokin janoavat tulosta. Ja sitä voidaan tällä kertaa saavuttaa vain, mikäli miesten keihäsfinaaliin Daegussa osuu suomalainen onnenkantamoinen - tai siis täydellisesti onnistunut heitto.
Itse asiassa onnenkantamoisia tarvitaan samalle miehelle kaksi - ensin karsinnassa ja sitten varsinaisen kilpailun kolmen ensimmäisen heiton joukossa. Nyt nähdyn perusteella SUL:ssa oletetaan tämän olevan todennäköisempää yhden onnenkantamoisen juuri ja juuri riittävän pitkälle heittäneelle Lehtolalle kuin tasaisemmin, mutta parhaallaan hiukan vähemmän heittäneelle Ruuskaselle. Miesten kauden parhaiden heittojen ero on noin puolitoista metriä, mutta miesten viidestä pisimmästä heitosta Ruuskanen on kiskaissut neljä.
Yhtä asiaa SUL ei päätöstä tehdessään näyttäisi huomioineen. Nyt tehdyllä päätöksellä nimittäin rakennettiin kovat paineet niin Pitkämäelle kuin Lehtolalle. Miesten epäonnistumisesta seuraa takuuvarmasti valtavat turpakäräjät, onnistumisesta puolestaan puolijumalaksi julistaminen.
Tämä ei ole hyvä lähtökohta itse kilpailuun keihään kaltaisessa tekniikkalajissa, jossa pienikin lihaksiston ylimääräinen jännitys voi pilata koko suorituksen. Etenkin suurkilpailun ensikertalaisen Sampo Lehtolan paineensietokyky tulee siis testatuksi viimeisen päälle rankasti. Jos mies sen selvittää, on meillä käsissämme tulevaisuuden suurheittäjä. Jos taas ei, on nuoren miehen keihäsura suurkilpailuissa ehkä pilattu koko loppuelämän ajaksi.
Lopuksi on syytä muistaa, ettei viimeisillä valinnoilla ratkota mitaleita (ainoa muistamani poikkeus oli kympin hopeamiehen Kaarlo Maaningan viime hetken valinta Moskovaan vuonna 1980). Tosiasiahan on, ettei tämänvuotisessa MM-kilpailun keihäskilpailussa realistisia mitalisaumoja ole kuin ehkä Ari Manniolla. Toivottavasti nyt koettu sekoilu ei vaikuta hänen suoritukseensa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Liikunta pidentää ikää!
Suomen urheiluliitto (SUL) päätti kuitenkin muuttaa valintakriteerejä viime hetkellä - tai oikeastaan jälkikäteen. Viimeisessä mahdollisessa näytön paikassa kauden ylivoimaisesti parhaansa heittänyt Sampo Lehtola haluttiin mukaan kisajoukkueeseen, joten hänelle oli tehtävä tilaa. Tämä epäonnen arpa osui kauden varmimman heittäjän, eli Antti Ruuskasen kohdalle.
SUL:n päätös on sikäli ymmärrettävä, että pieleen menneen keihäskauden jälkeen niin kansa kuin toppatakkiosastokin janoavat tulosta. Ja sitä voidaan tällä kertaa saavuttaa vain, mikäli miesten keihäsfinaaliin Daegussa osuu suomalainen onnenkantamoinen - tai siis täydellisesti onnistunut heitto.
Itse asiassa onnenkantamoisia tarvitaan samalle miehelle kaksi - ensin karsinnassa ja sitten varsinaisen kilpailun kolmen ensimmäisen heiton joukossa. Nyt nähdyn perusteella SUL:ssa oletetaan tämän olevan todennäköisempää yhden onnenkantamoisen juuri ja juuri riittävän pitkälle heittäneelle Lehtolalle kuin tasaisemmin, mutta parhaallaan hiukan vähemmän heittäneelle Ruuskaselle. Miesten kauden parhaiden heittojen ero on noin puolitoista metriä, mutta miesten viidestä pisimmästä heitosta Ruuskanen on kiskaissut neljä.
Yhtä asiaa SUL ei päätöstä tehdessään näyttäisi huomioineen. Nyt tehdyllä päätöksellä nimittäin rakennettiin kovat paineet niin Pitkämäelle kuin Lehtolalle. Miesten epäonnistumisesta seuraa takuuvarmasti valtavat turpakäräjät, onnistumisesta puolestaan puolijumalaksi julistaminen.
Tämä ei ole hyvä lähtökohta itse kilpailuun keihään kaltaisessa tekniikkalajissa, jossa pienikin lihaksiston ylimääräinen jännitys voi pilata koko suorituksen. Etenkin suurkilpailun ensikertalaisen Sampo Lehtolan paineensietokyky tulee siis testatuksi viimeisen päälle rankasti. Jos mies sen selvittää, on meillä käsissämme tulevaisuuden suurheittäjä. Jos taas ei, on nuoren miehen keihäsura suurkilpailuissa ehkä pilattu koko loppuelämän ajaksi.
Lopuksi on syytä muistaa, ettei viimeisillä valinnoilla ratkota mitaleita (ainoa muistamani poikkeus oli kympin hopeamiehen Kaarlo Maaningan viime hetken valinta Moskovaan vuonna 1980). Tosiasiahan on, ettei tämänvuotisessa MM-kilpailun keihäskilpailussa realistisia mitalisaumoja ole kuin ehkä Ari Manniolla. Toivottavasti nyt koettu sekoilu ei vaikuta hänen suoritukseensa.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Liikunta pidentää ikää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
