Yleisurheilun MM-kilpailut alkavat ensi viikonloppuna. Suomesta lähtee kisoihin 17 urheilijan joukkue, jonka mitalimahdollisuuksien sanotaan ennakkoarvioissa (esimerkki, esimerkki) lepäävän pelkästään kahden keihäsmiehen, Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen varassa.
Toki Tero ja Antti ovat ykköstykkimme heitettyään koko kauden luotettavasti ja majaillessa juuri tällä hetkellä maailmantilaston neljännellä (89,09) ja viidennellä (88,98) sijalla. Mitalitoiveet ovat siis realistisia - etenkin kun molemmat ovat jo nyt arvokisavoittajia.
Mutta ajatellanpa mistä suomalaiset spekuloijat puhuisivat, mikäli Teroa ja Anttia ei olisi. Olisiko vallalla voivottelu siitä, ettei meillä ole mitään mahdollisuuksia mitaleihin.
Vai puhuttaisiinko siitä, että Suomen menestyksen mahdollisuudet lepäisivät keihäänheittäjien hartioilla. Tai oikeastaan vain yhden sellaisen.
Ari Manniohan on maailmanlistan seitsemäntenä ennätyksellään 86,82. Muut suomalaiset tulevat kaukana perässä, eikä heihin voisi asettaa odotuksia sen enempää kuin minkään muunkaan lajin suomalaisiin.
Mutta Ari Mannio on siis maailmantilaston seitsemäs ja Helsingin vuoden 2012 EM-kisojen pronssimies. Niinpä suomalaiset spekulantit epäilemättä pohtisivat ja toivoisivat Manniolta täydellistä suoritusta.
Jos sellainen 86-87 metrin kaari irtoaisi, olisi odotettavissa jopa mitali. Ei ehkä kultainen, mutta ehkäpä hopea tai pronssi. Kovasti tutkittaisiin tilastoja ja todettaisiin että kaksi vuotta sitten Moskovassa koko kilpailun voittoheitto kantoi 87,17 ja pronssille riitti 86,23.
Eipä siis nytkään unohdeta Ari Manniota kisaspekulaatioista. Teron ja Antin takana hän saattaa keskittyä kilpailuun ilman sen suurempia paineita ja siten aiheuttaa yllätyksen tärkeimmällä hetkellä.
Mutta muistetaan samalla, että tänä vuonna keihään taso on ollut kovempi kuin vuosiin eikä yhtään mitalia ole vielä ratkaistu. Ennen palkintopallia on keppi saatava karsintakilpailun aikana jatkoon asetetun rajan yli ja itse loppukilpailussa niin kauas, ettei edelle pääse ainakaan kahta muuta heittäjää enempää.
Sellainen kaari ei ole jokapäiväistä leipää edes Pitkämäelle tai Ruuskaselle, vaan vaatii myös heiltä lähes täydellistä onnistumista. Niin myös Ari Manniolta ja kaikilta ulkomaisilta keihäshirmuilta.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Falunin lumikarkeloista
Antti Ruuskaselle kultaa ja minulle vanhoja muistoja
Karjalaiselle kultaa - mutta onko kaikki nyt hyvin?
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tero Pitkämäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tero Pitkämäki. Näytä kaikki tekstit
maanantai 17. elokuuta 2015
keskiviikko 10. elokuuta 2011
Yleisurheilun MM-kilpailut Daegussa!
Yleisurheilun MM-kilpailut Etelä-Korean Daegussa lähestyvät. Valitettavasti vain suomalainen yleisurheilukesä on ollut vaisu, eikä lupaa kovin paljoa.
Kesän suurin tähti on tainnut olla Jonathan Åstrand, joka on pitkin kesää tehnyt suomalaisittain huipputulosta. Valitettavasti vain pikamatkoilla suomalaiset geenit panevat hanttiin - länsiafrikkalaisilla kun on paljon meitä enemmän nopeita lihassoluja. Odotettavissa on siis alkueräjuoksuja, sillä jo välierään pääsy olisi hieno suoritus Jonathanille.
Valitettavasti suomalaiset penkkiurheilijat eivät kaipaa välieräpaikkoja vaan mitaleita. Sellaisia voitiin ennen tätä kesää odottaa vain muutamalta urheilijalta: realistisimmin maailmanmestari Tero Pitkämäeltä ja melkoisin varauksin Helsingin kisojen mitalistilta Tommi Evilältä, kävelijä Jarkko Kinnuselta ja estejuoksija Jukka Keskisalolta. Sekä jossain määrin myös talvella hienosti seipään kanssa hypänneeltä Minna Nikkaselta, mikäli tämän kehitys olisi kesän mittaan jatkunut samoin kuin syksyllä.
Kesällä nämä suomalaisen yleisurheilun syömähampaat ovat kuitenkin olleet vaisuja. Kovin ässämme, maailmanmestari Tero Pitkämäki, heitti lupaavasti keväällä, mutta joutui sitten mykoplasman kouriin. Tulostaso putosi sen seurauksena kymmenellä metrillä totutusta. Nyt mies juoksee kilpaa ajan kanssa, ja yrittää palautua huippukuntoon parissa viikossa. Helppoa se ei tule olemaan.
Myös muut keihäsmiehet ovat tänä vuonna olleet vaisuja. Kunnes Kalevan kisoissa nuori mies, nuorten euroopanmestari ja sotilaiden maailmanmestari Ari Mannio näytti lahjansa ja kisahermonsa. Kolme kisan pisintä heittoa ilmoittivat hänet Daegun mitalikamppailuun. Toivotaan että tämä kortti pitää.
Jarkko Kinnunen tunnetaan kyvystä vetää itsensä loppuun. Tätä kykyä tarvitaan Etelä-Korean lämmössä. Ainakin Kalevan kisojen yhteydessä annettu näyttö viittaisi miehen olevan huippukunnossa, joten venymällä hän saattaa nostaa itsensä palkintokorokkeelle; viimeksihän siellä on suomalaisista kävelijöistä paistatellut Valentin Kononen.
Jukka Keskisalokin onnistui Kalevan kisoissa, mutta on selvää ettei hän ole tänä kesänä parhaassa iskussaan. Sitä kuitenkin tarvittaisiin, sillä kenialaisten hallitseman estejuoksun taso on kova, eivätkä eurooppalaiset ole matkalla juuri juhlineet. Jukka on kuitenkin aiemminkin venynyt, joten mikäli mies on pelannut riskillä ja kunto on vasta nousussa eikä vauhti Etelä-Koreassa ole aivan mahdotonta, on hänellä samanlainen mahdollisuus yllätykseen kuin aikanaan EM-kisoissa.
Entäpä muut. Evilä yrittää rikkoa kisarajaa ja Nikkasella on tekniikka sekaisin. Näillä näkymin heille jää kisoista siis parhaimmillaankin vain hyviä muistoja. Sekin on kuitenkin tärkeää: niin nämä kuin muutkin urheilijat ovat tehneet valtavan työn noustakseen sille tasolle, jolla ovat. Ankara harjoittelu on ollut säännöllistä hamasta lapsuudesta aikuisuuteen. Se on ollut heille elämän suola ja painajainen. Mutta antanut monet sellaiset hetket, jotka eivät koskaan kohtaa meitä "tavallisia pulliaisia". Siinähän se on urheilun suola itse urheilijan kannalta ajateltuna.
Penkkiurheiijan kannalta urheilun kiinnostavuus on puolestaan omien puolesta jännittämisessä. Ja inhimillisen suorituskyvyn rajoja ihmetellessä. Juokseehan esimerkiksi maratonin voittaja jokaisen satametrisen noin 18 sekunnissa. Siis 18 sekunnin satasia 420 perätysten! 400 metrin ratakierrosta hän viilettää 105 kappaletta, kunkin 72 sekunnissa. Ja saman kaavan mukaan jokainen matkan 42 kilometristä taittuu noin kolmessa minuutissa. Cooperin testivauhdiksi muutettuna 12 minuutissa taittuu noin neljä kilometriä kerta toisensa jälkeen.
Aika moni, mutta eivät kaikki, häntä seuraavista penkkiurheilijoista pystyy yhdellä sadalla metsillä samaan. Yhden nelisatasen maratoonarin mukana pysyisi jokunen ja tonnin vain aniharva. Yhtä hurjia ovat suoritukset muissakin lajeissa, keihäs saattaa tavallisen pulliaisen kädestä kaartaa tuskin 30 metriin, kun kisapaikalla kiroillaan 80 metrin alle jäämistä. Ja niin edelleen.
Jäädään siis odottamaan yleisurheilun MM-kilpailujen antia. Toivotan kaikille suomalaisille osallistujille venymistä, taistelutahtoa, onnistumisia ja mitaleita Tiina Lillakin, Arto Bryggaren, Kimmo Kinnusen, Sari Essayahin, Seppo Rädyn ja kumppaneiden viitoittamalla tiellä. Ja pidemmällä tähtäimellä yleisurheilulle menestystä kilpailussa nuorista urheilijoista.
Tosiasiahan on, että suomalaisilla on parhaat mahdollisuudet kansainväliseen menestykseen juuri yksilölajeissa, joten lajien välisessä kamppailussa olisi kansalle tarjottavan leivän tai ainakin sirkushuvien kannalta ensisijaisen tärkeää saada nuoret viehättymään juuri niistä. Näin siitä huolimatta, että vaikkapa pallon potkiminen tai sen mailalla lyöminen joukon jatkona saattavatkin olla nuorelle leppoisampia harrasteita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liikunta pidentää ikää!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Jalo itsepuolustuksen taito
Kesän suurin tähti on tainnut olla Jonathan Åstrand, joka on pitkin kesää tehnyt suomalaisittain huipputulosta. Valitettavasti vain pikamatkoilla suomalaiset geenit panevat hanttiin - länsiafrikkalaisilla kun on paljon meitä enemmän nopeita lihassoluja. Odotettavissa on siis alkueräjuoksuja, sillä jo välierään pääsy olisi hieno suoritus Jonathanille.
Valitettavasti suomalaiset penkkiurheilijat eivät kaipaa välieräpaikkoja vaan mitaleita. Sellaisia voitiin ennen tätä kesää odottaa vain muutamalta urheilijalta: realistisimmin maailmanmestari Tero Pitkämäeltä ja melkoisin varauksin Helsingin kisojen mitalistilta Tommi Evilältä, kävelijä Jarkko Kinnuselta ja estejuoksija Jukka Keskisalolta. Sekä jossain määrin myös talvella hienosti seipään kanssa hypänneeltä Minna Nikkaselta, mikäli tämän kehitys olisi kesän mittaan jatkunut samoin kuin syksyllä.
Kesällä nämä suomalaisen yleisurheilun syömähampaat ovat kuitenkin olleet vaisuja. Kovin ässämme, maailmanmestari Tero Pitkämäki, heitti lupaavasti keväällä, mutta joutui sitten mykoplasman kouriin. Tulostaso putosi sen seurauksena kymmenellä metrillä totutusta. Nyt mies juoksee kilpaa ajan kanssa, ja yrittää palautua huippukuntoon parissa viikossa. Helppoa se ei tule olemaan.
Myös muut keihäsmiehet ovat tänä vuonna olleet vaisuja. Kunnes Kalevan kisoissa nuori mies, nuorten euroopanmestari ja sotilaiden maailmanmestari Ari Mannio näytti lahjansa ja kisahermonsa. Kolme kisan pisintä heittoa ilmoittivat hänet Daegun mitalikamppailuun. Toivotaan että tämä kortti pitää.
Jarkko Kinnunen tunnetaan kyvystä vetää itsensä loppuun. Tätä kykyä tarvitaan Etelä-Korean lämmössä. Ainakin Kalevan kisojen yhteydessä annettu näyttö viittaisi miehen olevan huippukunnossa, joten venymällä hän saattaa nostaa itsensä palkintokorokkeelle; viimeksihän siellä on suomalaisista kävelijöistä paistatellut Valentin Kononen.
Jukka Keskisalokin onnistui Kalevan kisoissa, mutta on selvää ettei hän ole tänä kesänä parhaassa iskussaan. Sitä kuitenkin tarvittaisiin, sillä kenialaisten hallitseman estejuoksun taso on kova, eivätkä eurooppalaiset ole matkalla juuri juhlineet. Jukka on kuitenkin aiemminkin venynyt, joten mikäli mies on pelannut riskillä ja kunto on vasta nousussa eikä vauhti Etelä-Koreassa ole aivan mahdotonta, on hänellä samanlainen mahdollisuus yllätykseen kuin aikanaan EM-kisoissa.
Entäpä muut. Evilä yrittää rikkoa kisarajaa ja Nikkasella on tekniikka sekaisin. Näillä näkymin heille jää kisoista siis parhaimmillaankin vain hyviä muistoja. Sekin on kuitenkin tärkeää: niin nämä kuin muutkin urheilijat ovat tehneet valtavan työn noustakseen sille tasolle, jolla ovat. Ankara harjoittelu on ollut säännöllistä hamasta lapsuudesta aikuisuuteen. Se on ollut heille elämän suola ja painajainen. Mutta antanut monet sellaiset hetket, jotka eivät koskaan kohtaa meitä "tavallisia pulliaisia". Siinähän se on urheilun suola itse urheilijan kannalta ajateltuna.
Penkkiurheiijan kannalta urheilun kiinnostavuus on puolestaan omien puolesta jännittämisessä. Ja inhimillisen suorituskyvyn rajoja ihmetellessä. Juokseehan esimerkiksi maratonin voittaja jokaisen satametrisen noin 18 sekunnissa. Siis 18 sekunnin satasia 420 perätysten! 400 metrin ratakierrosta hän viilettää 105 kappaletta, kunkin 72 sekunnissa. Ja saman kaavan mukaan jokainen matkan 42 kilometristä taittuu noin kolmessa minuutissa. Cooperin testivauhdiksi muutettuna 12 minuutissa taittuu noin neljä kilometriä kerta toisensa jälkeen.
Aika moni, mutta eivät kaikki, häntä seuraavista penkkiurheilijoista pystyy yhdellä sadalla metsillä samaan. Yhden nelisatasen maratoonarin mukana pysyisi jokunen ja tonnin vain aniharva. Yhtä hurjia ovat suoritukset muissakin lajeissa, keihäs saattaa tavallisen pulliaisen kädestä kaartaa tuskin 30 metriin, kun kisapaikalla kiroillaan 80 metrin alle jäämistä. Ja niin edelleen.
Jäädään siis odottamaan yleisurheilun MM-kilpailujen antia. Toivotan kaikille suomalaisille osallistujille venymistä, taistelutahtoa, onnistumisia ja mitaleita Tiina Lillakin, Arto Bryggaren, Kimmo Kinnusen, Sari Essayahin, Seppo Rädyn ja kumppaneiden viitoittamalla tiellä. Ja pidemmällä tähtäimellä yleisurheilulle menestystä kilpailussa nuorista urheilijoista.
Tosiasiahan on, että suomalaisilla on parhaat mahdollisuudet kansainväliseen menestykseen juuri yksilölajeissa, joten lajien välisessä kamppailussa olisi kansalle tarjottavan leivän tai ainakin sirkushuvien kannalta ensisijaisen tärkeää saada nuoret viehättymään juuri niistä. Näin siitä huolimatta, että vaikkapa pallon potkiminen tai sen mailalla lyöminen joukon jatkona saattavatkin olla nuorelle leppoisampia harrasteita.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Liikunta pidentää ikää!
MM-kilpailut pohjoismaisten hiihtolajien Mekassa - Holmenkollenilla!
Jalo itsepuolustuksen taito
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
