Ottawan sopimuksesta irtautuminen olisi vaikuttava teko rauhan puolesta

Ottawan miinakieltosopimus on Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1997 saanut kansainvälinen valtiosopimus, joka kieltää henkilömiinojen eli jalkaväkimiinojen käytön, valmistuksen, myynnin, varastoinnin ja kuljetuksen. Suomi liittyi siihen mukaan vuonna 2012. 

Sopimuksen taustalla on maailmalla yleinen vastuuton miinojen käsittely, jonka seurauksena esimerkiksi vuodesta 1999 vuoden 2004 syyskuuhun asti siviileille sattui kymmeniä tuhansia onnettomuuksia. Myös Suomessa kuoli toisen maailmansodan jälkeen ihmisiä saksalaisten Lapin sodan aikana pohjoisessa kylvämiin miinoihin. 

Suomen armeijan ohjesäännöt velvoittivat kuitenkin - ennen vuotta 2012 - merkitsemään miinakentät maastoon sekä dokumentoimaan niiden sijainnin siten, että kentät voidaan tarvittaessa purkaa turvallisesti. Tästä syystä suomalaiset miinat eivät ole koskaan olleet samanlainen ongelma kuin kansainvälisistä tilastoista voitaisiin päätellä.

* * *

Ukrainan sota on osoittanut miinankieltosopimuksen järjettömyyden. Tarkoitan sitä, että venäläiset käyttävät hyväkseen Ukrainan kuulumista kyseisen sopimuksen piiriin lähettämällä taisteluihin massiivisia jalkaväkiyksiköitä. Se ei olisi tehokasta, mikäli maasto olisi miinoitettu jalkaväkeä vastaan.

Suomen Ottawan sopimukseen liittymisen taustalla oli maan historian kelvottomimman presidentin - Tarja Halosen - sekä rauhanjärjestöjen ja silloisen ulkoasiainministeriön tahto, jonka toteuttamista puolustusministeriö ei saanut torjuttua. Siksi Suomen puolustusvoimat joutuisivat täsmälleen samaan tilanteeseen ukrainalaisten kanssa, mikäli Venäjä päättäisi suunnata maahamme hyökkäyksen - koska massiivisten jalkaväkiyksiköiden hyökkäystä vastaan ei olisi käytettävissä jalkaväkimiinojen tarjoamaa passiivista hidastetta. 

Yhdysvaltain väistyvä presidentti Joe Biden - tai ainakin hänen hallintonsa - on nyt todennut tilanteen mahdottomuuden ja lähetti ukrainalaisille miinoja. Mikäli ne menevät tehokkaaseen käyttöön, vaikeutuu venäläisten eteneminen rintamilla oleellisesti. Ja samalla niin sanottu miinakauhu heikentää entisestään hyökkääjien taistelutahtoa ja -kykyä.

Tämä sai ilmeisesti myös puolustusvoimain komentajan Janne Jaakkolan avaamaan suunsa miinoista. Hänen mukaansa niiden käyttöön ottamisesta uudelleen tulisi Suomessa aloittaa keskustelu, johon liitettäisiin myös pohdintaa "kaikista muistakin esimerkiksi teknologian kehittymisen myötä tulevista vaihtoehdoista, joista voi olla hyötyä Suomen turvallisuuden ja puolustuksen kehittämisessä".

* * *

Olkoon tämä blogimerkintä siis suomalaisen siviilin kannanotto tähän keskusteluun. Eli totean selväsanaisesti, että minä - aikanaan varusmieskoulutuksessa myös miinojen käyttöön perehtyneenä - ilmaisen tässä mielipiteeni.

Tai oikeastaan vaatimukseni. Eli vaadin, että Suomen hallitus ja eduskunta ottavat puolustusvoimain komentajan ehdotuksen tosissaan ja käynnistävät mahdollisimman pikaisesti prosessin, jolla Suomi irtautuu Ottawan sopimuksesta. Sekä ryhtyy kiireesti toimenpiteisiin palauttaakseen Suomen armeijalle kyvyn torjua massiivinen jalkaväkihyökkäys hyödyntäen passiivista aseistusta eli jalkaväkimiinoja sekä muita vastaavia taistelukeinoja. 

Erityisenä perusteluna vaatimukselleni esitän, että mahdollisen hyökkäyksen sattuessa vihollisella olisi suomalaisiin nähden moninkertainen miesylivoima: Suomen armeijan sodan ajan koko on 280 000 miestä ja naista, joita vastaan Venäjällä on asettaa 2,2 miljoonaa sotilasta. Tämän eron tasoittamiseksi jalkaväkimiinat ovat erinomainen ja halpa keino, joka lisäisi pelkällä olemassaolollaan kynnystä hyökkäyssodan aloittamiseksi maatamme vastaan. 

Toisin sanoen jalkaväkimiinojen uudelleen käyttöön ottaminen vahvistaisi rauhan säilymistä Suomen ja Venäjän välillä. Eli olisi vaikuttava teko rauhan puolesta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tuen Alexander Stubbia ja Jussi Niinistöä
Ottawan sopimus täytäntöön!
Ottawan sopimuksesta, Wikipediasta ja kansalaisten mielenkiinnon suuntaamisesta

Onko Ylen toimittaja narsisti?

Ylen nettisivuja katsoessani aloin epäillä, että yhdellä Yleisradion toimittajalla olisi äärivasemmistolaisuudesta versonut narsistinen luonnehäiriö. Siis mielisairaus, jonka keskeinen piirre - Wikipedian mukaan - on "antagonismi eli toisten henkilöiden vastustaminen, vastakkaisuus. Häiriötasoinen narsisti usein janoaa valtaa ja julkisuutta. Narsistin muihin yksilöihin kohdistamat hyökkäykset ja vahingonteot voivat täyttää poliittisen väkivallan määritelmän."

Valtiorahoitteisen radioyhtiömme toimittaja Inka Haukka aiheutti epäilyni tämän asian osalta jutussaan, johon hän valitsi antagonismiin viittaavan kuvan USA:n uudesta oikeusministeristä, Pam Bondista. Siis sellaisen otoksen, jossa kohteena oleva Donald Trumpin valitsema ministeri näyttäytyy mahdollisimman vastenmielisenä. 

Valittavana olisi toki ollut parempiakin kuvia. Ja sellaisia luonnollisesti käytettiin sellaisissa medioissa, joiden toimitusta ei näyttäisi vaivaavan narsismi. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta kuvasarjasta.

Yleisradio/Inka Haukka:

West Virginia Watch:

Foreign Policy:

Bloomberg:

Financial Times:

Wikipedia:

Jätän arvoisan lukijani arvioitavaksi sen osuiko epäilyni Ylen toimittajan narsismista oikeaan. Joten eipä tällä kertaa muuta. Paitsi muistutus siitä, että kirjoitin jo aamulla blogimerkinnän, joka löytyy täältä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Yleisradio ja feministinen dramaturgi
Henkilökohtaisesti sinulle, Renaz Ebrahimi
Feministisiä mielenterveysongelmia

Onko maallamme malttia vaurastua?

Markkinatalous johtaa eroihin ihmisten varallisuuteen - joskaan ei likimainkaan yhtä tehokkaasti kuin aikanaan teki 1600-luvun ruotsalainen feodaalivaltio. Tästä syystä perityt omaisuudet poikkeavat toisistaan huomattavasti, mikä näkyy myös valtiolle maksettavissa perintöveroissa. 

Tuoreen tiedon mukaan noin 42 prosenttia perinnönsaajista joutui vuonna 2021 maksamaan saamisistaan perintöveroa. Heistä vain alle kymmenen prosenttia sai vähintään 200 000 euron perintöosuuden, mutta he maksoivat vajaat 60 prosenttia kaikkien perintöverojen yhteenlasketusta arvosta. Jos katsotaan kaikista suurimpia perintöjä, niin noin 0,2 prosenttia kaikista perinnönsaajista maksoi 19 prosenttia perintöveroista. 

Alla olevaan kuvaan (lähde) on merkitty maksuosuudet ikäluokan mukaan jaoteltuna. Siitä nähdään, että suurimmat perinnöt ja siten myös kovimmat verot osuvat 45-64-vuotiaille suomalaisille. 

Toisin sanoen juuri nämä työelämän loppupuolelle ehtineet suomalaiset saavat sekä suurimmat perinnöt että maksavat niistä eniten rahaa valtion kassaan. Samalla he tulevat tasoittaneeksi suomalaisten välistä tulonjakoa.  

* * *

Veroista saatua rahaa käyttävät Suomessa ennen kaikkea valtio, hyvinvointialueet ja kunnat. Näistä ensimmäinen ja viimeinen keräävät menoihinsa veroja, mutta hyvinvointialueet elävät valtion budjettirahoituksella. 

Siksi juuri maan hallituksen johtamalla valtionhallinnolla on keskeinen asema julkisessa rahankäytössä. Siis sekä menojen hallinnassa, että myös verotettavien tulojen tuottamisessa. Viimeksi mainittujen osalta keskeistä on talouskasvu - joka hyvin hyrrätessään luo lisätuloja, mutta takkuillessaan aiheuttaa rahanpuutetta. 

Siksi on hyvä huomata, että nykyinen - Petteri Orpon hallitus - aloitti valtakautensa kesäkuun 20. päivänä vuonna 2023. Sekä nähdä alle kopioimani tuore tilastokuva, jonka mukaan Suomen työpäiväkorjattu talouskasvu syöksyi juuri silloin negatiiviseksi. 

Saman tilaston mukaan Suomen talous kääntyi lopulta jonkinlaiseen kasvuun kesäkuussa 2024. Näistä kahdesta käänteestä ensimmäinen johtui Sanna Marinin (sd) ja jälkimmäinen Orpon hallituksen aikaisista tapahtumista. Tämä on kiistämätöntä, joskin muutoksiin ovat vaikuttaneet muutkin seikat kuin näiden hallitusten toimet.

Nähtäväksi siis jää, miten nämä tilastot vaikuttavat suomalaisten sekä suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuteen. Pysyykö maan talouden nenä pinnalla jatkossakin - kuten pääministeri eilen vakuutti - vai vaipuuko se uudelleen pinnan alle. 

* * *

Tässä suhteessa yksi keskeinen seikka on suomalaisten työllistyminen. Tilastojen mukaan työttömyysaste on kasvussa ja noussut viimeisen 12 kuukauden aikana 7,5 prosentista 8,4 prosenttiin. Talouden kannalta sitäkin merkittävämpi on kuitenkin työllisyysaste, joka on samana aikana laskenut 77,8 prosentista 76,4 prosenttiin - eivätkä lähiaikojenkaan odotukset ole kummoiset, vaikka julkisen sektorin keventäminen parantaakin yksityisen sektorin toimintaedellytyksiä. 

Tämä kevennys on kuitenkin tärkeä parannus aiempaan, sillä työllisyystilastojen ja sitä kautta talouskasvun kannalta keskeistä osaa näyttelevät yritysten investoinnit sekä innovaatio- ja kilpailukyky. Niiden suhteen varsin oleellisia ovat myös alkaneet työmarkkinaneuvottelut, joissa määritetään suomalaisen työn kustannustaso lähivuosiksi. Sekä toisaalta myös työnteon motivaatio, jota osaltaan ylläpitää reilu tulonjako.

Jos lopputulos on linjassa yritysten tuottavuuden kanssa, saattaa muutos Suomen taloudessa tapahtua hyvinkin nopeasti. Ja päinvastoin, mikäli palkkataso nostetaan yli työn tuottavuustason tai ajaudutaan pitkiin työtaistelutoimiin, saadaan Suomen talouden nousua odottaa vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Siksi on kysyttävä presidentti Kekkosen tapaan, että onko maallamme malttia vaurastua. Tosin tällä kertaa keinona ei voi olla jo valmiiksi korviaan myöden velkaantuneen valtion rahoittama teollistaminen, vaan yksityisen sektorin toimintaedellytyksistä huolehtiminen. Ja suomalaisten yhteen hiileen puhaltaminen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ihme on tapahtunut
Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla
Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

Vasemmistoliitto ryhtyy, mutta Keskusta, Vihreät ja SDP vasta harkitsevat ryhtymistä muslimien tukipuolueeksi

Suomeen on tarkoitus ottaa ensi vuonna kiintiöpakolaisia muun muassa Venezuelasta ja Kongosta. Minja Koskelan johtama Vasemmistoliitto asettui kuitenkin vastahankaan esittämällä hallitukselle epäluottamusta siitä, ettei se aio ottaa kiintiöpakolaisia Afganistanista ja Irakista. 

Näistä väestöryhmistä irakilaisista työttömien osuus on Suomessa suurempi kuin työllisten ja afgaanienkin työttömyysaste on yli 50 prosenttia. Irakilaiset ja afgaanit syyllistyvät myös muita väestöryhmiä useammin seksuaalirikoksiin. Toisin sanoen ne ovat maita, joista on aiemmin saapunut Suomeen erityisen heikosti integroituvia ihmisiä.

* * *

Minun täytyy tunnustaa, etten ymmärrä Minja Koskelan ja hänen puoluetovereidensa ajatuksen logiikkaa. Onko heillä siis tarkoituksena maksimoida maahanmuuton haitat vai jokin muu tavoite?

Yksi mahdollisuus vasemmistoliittolaisten käytökselle voisi tietenkin olla muslimimaahanmuuttajien kosiskelu, jotta puolueen kannatus nousisi sitä mukaa kun muslimien osuus Suomen väestöstä kasvaa. Jos näin on, niin heidän olisi hyvä huomata, että tämän väestönosuuden kasvaessa muslimit tulevat perustamaan oman puolueensa, ja siirtyvät sen tueksi.

Näin on jo käynyt Ruotsissa, missä maahanmuuttajapuolue on jo ehtinyt saada 54 vaalipiirissä yli kymmenen prosentin kannatuksen. Eivätkä nämä äänet ole pois porvaripuolueilta, vaan aiemmin maahanmuuttajien etuja ajavaksi profiloituneilta Sosiaalidemokraateilta.

* * *

Sosiaalidemokraateista puheen olleen. SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen on sanonut, että SDP:n eduskuntaryhmä saattaa hyvinkin yhtyä Vasenmmistoliiton epäluottamuslauseeseen. Vihreät ja Keskusta kokoontuvat asian tiimoilta tänään, joten myös ne harkitsevat ryhtymistä ajamaan irakilaisten ja afgaanien määrän kasvattamista Suomessa. 

Erityisesti ihmettelen, että keskusta edes harkitsee tässä asiassa osallistumista. Onhan sen uskollisin kannattajakunta kuitenkin vanhoillista - ja kristittyä - väkeä, joka tuskin katsoisi hyvällä puolueen ryhtymistä suomalaisen yhteiskunnan islamilaistamiseen. Ja saattaisi sellaisessa tilanteessa harkita siirtymistä erityisesti Perussuomalaisten taakse. 

Jääkäämme siis seuraamaan, mitä kuluva päivä tuo tullessaan. Saako Vasemmistoliitto seuraa muista puolueista, vai jääkö se yksinään ajamaan irakilaisten ja afgaanien asettamista kristittyjen kongolaisten ja venezuelalaisten edelle kiintiöpakolaisvalinnassa. Ja leimautuu sitä kautta entistä vahvemmin muslimien tukipuolueeksi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tukevasti tiellä kohti surkastumista
Synnyttääkö maahanmuutto Suomeen kansallisen sosialistipuolueen?
Ongelmamaista tulevien turvapaikanhakijoiden kansainvaellus Suomeen on kiihtynyt

Juutalaisia, homoja, nuoria ja lapsia monikulttuurisessa yhteiskunnassa

Berliinin poliisipäällikkö Barbara Slowik suositteli juutalaisia ja homoja välttämään turvallisuutensa vuoksi tiettyjä arabienemmistöisiä alueita. Tässä ei tietenkään ole mitään erikoista, koska kaikki vähänkään tosiasioita seuraavat ihmiset tietävät hyvin, millainen on muslimien enemmistön suhtautuminen kumpaankin mainittuun ihmisryhmään. 

Suomen Vantaalla taas ei ole varoiteltu ketään muista ihmisistä, mutta Ilta-Sanomat kertoi, että siellä nuorisoporukka oli yrittänyt ryöstää kaupan. Mukana oli ollut myös alaikäisiä. 

Jutussa ei kuvattu ryöstön yrittäjiä, mutta Vantaan Sanomat kertoi muutama vuosi sitten, että "Länsimäki on kiva alue" ja että Vantaan kaupunginosista suhteellisesti eniten vieraskielisiä asuu Länsimäessä, 46,3 prosenttia väestöstä". Siten me emme tiedä, oliko näillä asioilla jotain tekemistä ryöstön kanssa.

Keski-Uusimaa-lehti puolestaan kertoi pari päivää sitten Keravalla tapahtuneesta vakavasta väkivaltatapauksesta, jossa useampi lapsi oli käynyt viisivuotiaan kimppuun tavalla, joka olisi voinut johtaa vakaviin seurauksiin. Tapausta oli jutun mukaan selvitelty asiallisesti ja - sinänsä omituisen suomalaisen käytännön tapaan - uhri oli vaihtanut päiväkotia.

Sielläkin oli esiintynyt väkivaltaa, johon oli kuitenkin puututtu tiukemmin kuin ensimmäisessä päiväkodissa. Ja väkivallan kierteen syntyminen oli ilmeisesti saatu katkeamaan.

On tietenkin järkyttävää, etteivät lapset ole turvassa suomalaisissa päiväkodissa, vaan niihinkin on levinnyt ilmiöitä, jotka on aiemmin liitetty lähinnä kouluihin. Oman mausteensa tälle tarinalle antoi lisäksi väkivallan kohteeksi joutuneen lapsen äidin kommentti päiväkotien tilanteen yleisestä kehityksestä.

Hän ei pidä "normaalina, että kahdessa päiväkodissa aivan eri puolilla Keravaa ilmenee näin kovaa väkivaltaa. Jokin roti tähän on saatava." 

Lisäksi - ja tästä syystä tartuin aiheeseen - äiti näkee ilmiön taustalla osittain myös sen, että nykyään on paljon erilaisia kulttuureita ja lapsia eri taustoista. Ja sen seurauksena "vanhemmilla on niin erilaisia kasvatustyylejä". 

Lisäksi on ilmoitti, että "en usko, että kaikki sopeutuvat suomalaiseen kulttuuriin ja siihen, että täällä ei hyväksytä väkivaltaa ollenkaan". Eikä siihen valitettavasti pysty uskomaan myöskään allekirjoittanut. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Sukurutsa on nostettava pöydälle
Syyrialaista, algerialaista ja mustaa väkivaltaa Euroopassa

Ihme on tapahtunut

Nyt on tapahtunut ihme. Luin nimittäin suomalaisen poliitikon kirjoittaman alusta loppuun järkevän tekstiin.

Tarkoitan valtiovarainministeri Riikka Purran kirjoitusta, jossa hän sparrasi meitä suomalaisia löytämään keinoja, joilla maamme talous saataisiin kasvuun. Lähtökohdaksi hän otti yritysten velvoitteiden, raportoinnin ja muun hallinnollisen taakan vähentämisen enemmän kuin hallitusohjelmassa on jo sovittu. 

Purran mukaan "kasvutoimet eivät voi eivätkä saa olla höttöä". Ja siksi hän haastoi "yrityskentän tuottamaan ehdotuksia kahdeksikymmeneksi toimeksi hallinnollisen taakan ja yrittämisen byrokratian poistamiseksi nopealla aikataululla". 

Mielenkiintoisin kohta Purran kirjoituksessa oli ehdotus, jonka mukaan työn verotusta kevennettäisiin kautta linjan vuonna 2026, jos BKT ja investoinnit ovat kasvaneet riittävästi. Hallitus voisi siis sitoutua keventämään työn verotusta, jos yrityskenttä tekee tarpeeksi investointeja parin vuoden sisällä. 

Toisin sanoen valtiovarainministeri ehdotti yrityksille kollektiivista investointiporkkanaa. Ja työntekijöille ahkeruusporkkanaa, jotka voisivat vaikuttaa omaan verotukseensa tekemällä tulosta aiempaa ahkerammin - mutta vain, mikäli tarpeeksi moni tekee näin.

Valtiovarainministerin esityksen ajankohta ei liene sattumaa, sillä Teollisuusliiton työehtosopimus on päättymässä kuun vaihteessa ja Hakaniemestä on jo kuultu lakkovaroitus. Nähtäväksi kuitenkin jää, kuinka paljon Purran ehdotus vaikuttaa työmarkkinaosapuoliin.

Voisi kuitenkin kuvitella, että tällainen kollektivismiin perustuva ehdotus sopisi erityisesti joukkovoimaansa ja työntekijöiden etua korostavalle ay-liikkelle. Mutta jostain syystä kuitenkin epäilen, ettei näin ole. Ellei muuten, niin siksi, että aloite tuli perussuomalaiselta ministeriltä. 

Joka tapauksessa valtiovarainministerin ehdotus on luovinta, mitä olen pitkään aikaan kuullut suomalaiselta poliitikolta ja ministeriltä. Ja siksi toivon sen ottamista vakavasti harkintaan sekä politiikan että työelämän pelikentillä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Työmarkkinasyksy alkaa pessimistisissä merkeissä

Syttyykö kolmas maailmansota?

Lehtitietojen mukaan USA:n väistyvä presidentti Joe Biden on antanut ukrainalaisille luvan iskeä amerikkalaisohjuksilla Venäjän puolelle. Kansanedustaja ja sotatieteiden tohtori Jarmo Limnell (kok) on pitänyt päätöstä hyvänä.

Näin siksi, että "itsenäisyyttään puolustava Ukraina on joutunut taistelemaan 'sodan nyrkkeilykehässä' toinen käsi selän taakse sidottuna. Nyt vapautuu toinenkin käsi."

Venäjällä asiasta ei sen sijaan innostuttu, vaan siellä jatkettiin uhkailulinjalla. Sikäläinen poliitikko Vladimir Dzhabarov nimittäin soitteli suutaan sanomalla, että "tämä on hyvin suuri askel kohti kolmannen maailmansodan alkua".

On siis kysyttävä, että onko nyt syttymässä - ei enempää eikä vähempää kuin - kolmas maailmansota, jonka ainakin minun nuoruudessani pelättiin tuhoavan koko ihmiskunnan ja siinä sivussa kaikki korkeammat elämänmuodot? Vai todistammeko jälleen pelkkää venäläistä retoriikkaa?

Ensin on todettava, etteivät Vladimir Putinin aiemmat Ukrainan länsiapuun liittyvät uhkailut ole toteutuneet. Ja toiseksi huomautettava Venäjän kärsivän varmuudella tappion, mikäli tilanne eskaloituu siiten, että se saa täysimittaisessa sodassa vastaansa USA:n. Näin siksi, että maiden sotilasteknologiassa on valtava ero, kuten länsiteknologiaa käyttävän Israelin isku venäläisasein varustettua Irania vastaan osoitti. 

Toisaalta on muistettava, ettei asialla ole juurikaan merkitystä, mikäli Venäjä päättää käyttää ydinaseita. Vaikka onkin selvää, että niistä suurin osa tai jopa kaikki saadaan tuhotuksi, aiheuttaisivat mahdollisesti läpi pääsevät ohjukset niin suurta tuhoa, ettei sodassa lopultakaan ole voittajia. 

Lisäksi on selvää, ettei Venäjällä ole kykyä torjua mahdollista länsimaista vastaiskua ydinaseilla, joten siellä syntyvät tuhot olisivat järkyttävän suuret. Ja siksi ydinaseilla tehtävä isku ei voi olla vastuullisen Venäjän johdon keinovalikoimassa ennen kuin äärimmäisessä - eksistentiaalisen uhan muodostavassa - tilanteessa. 

Sellaista Ukrainalle lahjoitettujen konventionaalisilla taistelukärjillä varustettujen amerikkalaisohjusten käyttäminen Venäjällä ei missään tapauksessa muodosta. Eikä järkevästi toimiva Venäjän johto tule siitä syystä turvautumaan ydinaseisiin. 

Siksi onkin kysyttävä, että onko Vladimir Putin ja muu Venäjän johto järkevää? Ja toivottava, että vastaus kaikista sen aiemmin nähdystä toimista huolimatta on "kyllä".

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys
Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Aiheuttaako venäläiskapinallisten hyökkäys ongelman Ukrainalle?

Demareiden esitykset ovat yhtä järkeviä kuin housuihin kuseminen talvipakkasilla

SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman antoi Petteri Orpon (kok) hallitukselle täyslaidallisen. Hänen mukaansa sen valtiovarainministeri Riikka Purra on "onnistunut pelottelemaan kaikki...  Paitsi ihmiset, myös yritykset. Puuttuu usko tulevaisuuteen, tilalla on pelko huomisesta. Sakset ovat vieneet paikan vasaralta ja tietokoneelta. Suomi menee nyt väärään suuntaan".

Lisäksi hän arveli, että kun hallituksen "aika menee muukalaisilla ja maahanmuutolla pelotteluun, ei ymmärrys riitä antamaan vastausta investoreille, mistä työntekijät tehtaille tulevat kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden kuluttua". Eikä Lindtman siis ilmeisesti ollut edes vilkaissut hallitusohjelmaa, johon istuva hallitus on sitoutunut.

Siellä kun sanotaan selvin sanoin, että "työperusteinen maahanmuutto on Suomen talouskasvun ja palvelujen turvaamisen kannalta erittäin tärkeää... ensisijaisesti huolehditaan Suomessa jo olevien työttömien työnhakijoiden työllistymisestä. Lisäksi hallitus täydentää työvoimaa ensisijaisesti EU- ja ETA-alueelta. Työperäisen maahanmuuton painopisteenä kolmansista maista ovat korkeakoulutetut ja työntekijät sellaisilla aloilla, jotka voidaan aidosti todentaa työvoimapula-aloiksi." 

Toisin sanoen hallitus on - toisin kuin Lindtmanin demarit - tunnistanut sen, etteivät maahan niin sanottuina humanitaarisina pakolaisina saapuneet kehitysmaalaiset tuota Suomelle positiivista nettotulosta. Siksi maahanmuuttoa on ohjattava ja rajattava siten, että se palvelee suomalaisen elinkeinoelämän tarpeita, ei aiheuta saatavia hyötyjä suurempia kustannuksia, eikä johda yhteiskunnan kehitysmaalaistumiseen. 

* * *

Lindtman ihmetteli myös, että "olemme vuosikausia kuulleet oikeiston suunnalta, kuinka Suomi on ollut milloin Kreikan, Venezuelan tai Pohjois-Korean tiellä. Koska kuulemme näiltä politiikan kommentaattoreilta, että Purran ja Orpon johdolla Suomi on kohta Sudanin tiellä?"

Tähän tarttui Kokoomuksen Sinuhe Wallinheimo sosiaalisessa mediassa ihmettelemällä sitä, että "Lindtman vertasi Suomen tilannetta Sudaniin. Rohkea vertaus, kun Suomi on lähes maailman huippua kaikilla mittareilla. Vaikea ymmärtää, miten tilanne täällä voisi edes etäisesti muistuttaa sotaa ja humanitaarista kriisiä, joka riivaa Sudania." 

No eihän Suomi tietenkään muistutakaan Sudania millään tavalla - vaikka taloutemme ei tänä vuonna kasvakaan - mutta SDP:n poliittisen ohjelman vaatimusta, jonka mukaan "Suomen on kannettava oma vastuunsa pakolaisuuden osalta" seuraamalla sellaiseenkin tilanteeseen olisi ehkä mahdollista päästä. 

Tästä on nähtävissä esimakua läntisestä naapurimaastamme. Ja lisäksi Haitin tapaus viittaa vahvasti siihen, että vanha sanonta afrikkalaisten mukanaan tuomasta Afrikasta saattaa hyvinkin pitää sisällään ikävän totuuden.

* * *

Sudanista puheen ollen huomasin, että SDP:n Britannialainen sisarpuolue eli vallassa oleva Työväenpuolue on aikonut kaksinkertaistaa apunsa sisällissotaa käyvälle Sudanille. Maan ulkoministerin mukaan "sudanilaiset tarvitsevat lisää apua, ja siksi Britannia tarjoaa suuresti kaivattua ruokaa, suojaa ja koulutusta kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville".

Toisin sanoen ruokaa ja suojaa tarjoavat brittidemarit huolehtivat siitä, että Sudanin väestönkasvu voi jatkua myös sisällissodan oloissa, vaikka se onkin hidastunut aiemmasta 2-3 prosentin tasosta tämän vuoden 0,8 prosenttiin. Tosin syynä ei liene niinkään syntyvyyden romahtaminen vaan maastamuutto, johon viime vuonna osallistui 1,5 miljoonaa sudanilaista.

Toki on ymmärrettävää, että britit haluavat auttaa entisen siirtomaansa asukkaita jollain tavalla. Ruuan rahtaaminen on kuitenkin pitkällä aikavälillä täsmälleen yhtä järkevä toimenpide kuin housuihin kuseminen talvipakkasella.

Tosin ei meillä suomalaisillakaan ole syytä rintojen röyhistelyyn. Näin siksi, ettei meidän tarvitse mennä kuin edelliselle hallituskaudelle, kun Suomessa tehtiin - SDP:n johdolla - sellaista talouspolitiikkaa, johon edellä esittämäni vertaus sopii aivan yhtä hyvin kuin Brittien ruokatoimituksiin Sudanissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mustaa hallintoa
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Hallitus toimii ja oppositio räksyttää

Oliko Petteri Orpon hallitus viimeinen naula poliittisen liikkeen arkkuun?

Harry "Hjallis" Harkimon johtama oppositiopuolue Liike Nyt on nykyisen porvarihallituksen aikana hankalassa asemassa. Näin siksi, että hallitus tekee tosiasiallisesti varsin samansuuntaista politiikkaa, jota Harkimo ja hänen puolueensa itsekin haluaisivat tehdä. Eikä Harkimon puolue sen takia saavuta helposti medianäkyvyyttä. 

Nettisivujensa mukaan harkimolaiset tavoittelevat esimerkiksi EU:n keskushallinnon vallan supistamista, hallintokulujen vähentämistä terveydenhuollossa, sähkötuotannon omavaraisuutta, ruuantuotannon tekemistä kannattavaksi, suomalaiskoulujen tason nostamista ja valikoivaa maahanmuuttoa. Kaikki sellaisia asioita, jotka sisältyvät tavalla tai toisella myös Petteri Orpon (kok) kabinetin hallitusohjelmaan. 

Tällaisessa tilanteessa puolueen on vaikea saada näkyvyyttä ja sitä kautta kannatusta. Niinpä harkimolaisten kannatus on pudonnut toissakevään eduskuntavaalien 2,4 prosentista vain 1,1 prosenttiin. Siis alle puoleen.    

On ilmeistä, että tämä huolettaa Harkimoa, joka ongelman ratkaistakseen on terävöittänyt poliittista retoriikkaansa ja äärevöittänyt puolueen tavoitteita. Sen merkkinä hän ehdotti eilisen Ilta-Sanomien jutun mukaan perintöveron poistamista, ruoan arvonlisäveron pudottamista 5 prosenttiin, tuloverotuksen alentamista, kotitalous­vähennyksen korottamista, menojen jäädyttämistä nykyiselle tasolle, yhteisöveron laskemista 15 prosenttiin, yritystukien pudottamista, skaalausrahaston perustamista investoinneille ja koko Suomen julistamista "erityis­talousalueeksi".

Nähtäväksi jää, onnistuuko puheiden terävöittäminen nostamaan Harkimon joukkojen näkyvyyttä ja kannatusta. Selvää kuitenkin on, että talousvaatimuksillaan puolue siirtyy hiukan vielä Liike Nytiäkin pienemmän Liberaalipuolueen suuntaan.

Talousliberalismi on sinänsä ihan hyvä aate, mutta siltä suunnalta ei Suomessa löydy juurikaan äänestäjiä, eikä siten merkittävää lisäkannatusta puolueelle. Siten saattaa hyvinkin käydä niin, että Petteri Orpon hallituksen syntyminen ja Liike Nytin jääminen sen ulkopuolelle oli viimeinen naula poliittisen harkimolaisuuden arkkuun. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus
Vain Perussuomalaiset ja Liike Nyt ovat kansan linjoilla kulttuurikysymyksessä
Ylen uutistoimitus ei ymmärrä olemassaolonsa ainoaa oikeutusta

Maahanmuuttajat ovat kirjavaa joukkoa

Suomen uutiset kertoi brittitutkimuksesta, jonka mukaan poliittinen vasemmisto ei voi enää luottaa siihen, että maahanmuuttajat äänestäisivät vaaleissa poliittista vasemmistoa. Jutun mukaan koulutettu ja sitä myötä taloudellisesti menestyvä intialais- tai kiinalaistaustainen britti on nimittäin usein poliittiselta kannaltaan konservatiivi.

Tämän ei pitäisi olla kovin yllättävää, koska Britannian Konservatiivipuolueen nykyinen ja edellinen puheenjohtaja ovat maahanmuuttajataustaisia. Mutta itse raportissa oli muitakin mielenkiintoisia asioita, jotka oli listattu siitä kertovalla nettisivulla.

Sen mukaan olemme käännekohdassa etnisten vähemmistöjen äänestyskäyttäytymisen suhteen. Eikä siksi pidä tehdä liian suoria oletuksia siitä, kuinka heikosti oikeisto menestyy tai kuinka hyvin vasemmisto pärjää etnisten vähemmistöjen keskuudessa Britanniassa. Siten Työväenpuolue ei voi enää jatkossa luottaa siihen, että etniset vähemmistöt tukisivat heitä yhtenäisenä ryhmänä. 

Myös oikeistoa ja vasemmistoa kannattavien henkilöiden demografia on hyvin erilainen valkoisten ja ei-valkoisten äänestäjien keskuudessa - ja koulutetut maahanmuuttajat ovat jopa konservatiivisempia kuin valkoiset. Etnisillä vähemmistöillä on myös keskenään suuri määrä erimielisyyksiä valtion roolista: nämä erot ovat monissa tapauksissa jopa suurempia kuin valkoisten ja ei-valkoisten väestön välillä. 

On myös joukko asioita – kuten maahanmuutto ja monikulttuurisuus – joihin etniset vähemmistöt suhtautuvat paljon positiivisemmin kuin muu Britannian väestö. Toisaalta tietyillä etnisiin vähemmistöihin kuuluvilla äänestäjillä on paljon ennakkoluuloja toisia vähemmistöryhmiä kohtaan, ja vähemmistöryhmien välillä on myös huomattavia eroja rasismikokemuksissa.

Vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden usein syvä uskonnollisuus on ristiriidassa valkoisen Britannian kasvavan sekularismin kanssa. Toisaalta etniset vähemmistöt ja valkoiset britit jakavat kuitenkin yhteisiä näkemyksiä siitä, mikä on poliittisesti tärkeää, mitä he haluavat hallitukselta, mitkä kulttuurilaitokset ovat merkittäviä, mitä brittiläinen kulttuuri on tai mitä brittiläisyys tarkoittaa.

Olisi mielenkiintoista nähdä samankaltainen tutkimus suomalaisista etnisistä vähemmistöistä. Jakautuvatko niihinkin kuuluvat ihmiset oikeiston ja vasemmiston kannattajiin, vai kannattavatko lähes yksimielisesti viimeksi mainittuja? 

Entä onko niillä eroja rasismikokemuksissa? Tai jakavatko he kantaväestön kanssa näkemyksen suomalaisen kulttuurin luonteesta?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Iso-Britannian konservatiivien tummanruskea naisjohtaja
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kansallisen itsekäsityksen manipuloinnista

Työmarkkinaneuvotteluissa tarvitaan tosiasioiden tunnustamista ja niiden huomioon ottamista

SAK:n jäsenliitot ilmoittivat eilen pyrkivänsä kymmenen prosentin palkankorotuksiin seuraavan kahden vuoden aikana. Sekä pienimpiin palkkoihin vieläkin suuremmat nostot, sillä liittojen mukaan korotusten tulisi olla vähintään 250 euroa.

Tässä on aika helppo nähdä revanssin hakeminen hallituksen aiempiin tekemiin työelämän muutoksiin. Eikä näkymä varmaankaan ole kokonaan väärä.

Toisaalta on myös totta, että Suomen inflaatio laukkasi kohtuullisen voimakkaasti Sanna Marinin hallituskaudella, mikä vähensi palkkojen ostovoimaa. Ja siten ammattiliittojen korkeille vaatimukselle on olemassa myös kiistatonta reaalitaloudellista perustaa.

Sitten on vielä kolmas asia, joka on - tai ainakin sen pitäisi olla - kumpaakin edellä mainitsemaani seikkaa tärkeämpi. Se on suomalaisten yritysten kilpailukyky, joka on viime vuosina heikentynyt suhteessa muihin maihin. 

On myös huomattava, että yrityksillä on eroa. Osalla menee edelleen hyvin (esimerkki) ja toiset elävät konkurssiuhan alla (esimerkki). Ja siksi niiden palkanmaksukyvyssä on suuria eroja. Siten kymmenen prosenttia kaikille palkansaajille veisi monelta työntekijältä työpaikan - ja yrityksiltä tulevaisuuden.

SAK:n liittojen ilmoitus herätti odotetusti kauhistelua työnantajaleirissä. Eikä eilinen Ylen A-studiossa käyty keskustelu Jarkko Elorannan ja Jyri Häkämiehen välillä tarjonnut juurikaan rakentavia aineksia sovun saamiseksi. 

Toivoa kuitenkin sopii, että molemmat osapuolet - siis työnantajien ja työntekijöiden edustajat - pystyisivät löytämään neuvotteluteitse ratkaisun, johon kaikki osapuolet pystyisivät tyytymään. Se edellyttäisi kuitenkin molemminpuolista tosiasioiden tunnustamista sekä käytettävien argumenttien rehellisyyttä ja niiden huomioon ottamista. Sekä järjen käyttöä.

Pahintahan Suomelle ja suomalaisille olisi tässä tilanteessa pitkällinen lakkosuma, joka pitkittäisi jo taittumassa olevaa taloudellista taantumaa sekä ajaisi heikoimmassa tilanteessa olevat yritykset ja alat suoranaiseen kaaokseen ja konkurssiin. Toivottavasti tämä ymmärretään molemmilla puolilla neuvottelupöytää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Iranilaista perheväkivaltaa ja käänne parempaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Mustaa hallintoa

Haiti on läntisen pallonpuoliskon köyhin valtio, jonka talouskasvu on ainakin viimeisen neljännesvuosisadan ollut olematonta. Samalla se on myös ainoa läntisen pallonpuoliskon maa, jossa valtaa pitävät Saharan eteläpuolisesta Afrikasta peräisin olevat ihmiset. Syynä siihen on 1800-luvulla tapahtunut valkoihoisten kansanmurha.

Valitettavasti maan tilanne ei näyttäisi olevan paranemassa, vaikka se saikin uuden pääministerin, joka ilmoitti tärkeimmäksi tehtäväksi turvallisuuden palauttamisen. Tuore uutinen nimittäin kertoi USA:n viranomaisten kieltäneen kaikki siviililennot Haitiin 30 päivän ajaksi, sekä lisäksi maan ilmatilan käyttämisen alle kolmen kilometrin korkeudessa.

Toki tässä tilanteessa olisi suotavaa ja toivottavaa, että Haitin pääministeri pystyisi lunastamaan lupauksensa ja osoittamaan myös haitilaisten pystyvän luomaan valtion, joka ei - nykytilanteen lailla - eroaisi muiden kansanryhmien hallitsemista läntisen pallonpuoliskon maista. Valitettavasti en kuitenkaan olisi valmis lyömään senttiäkään vetoa hänen onnistumisensa puolesta. Enkä varsinkaan Haitin siirtymisestä vakaalle uralle kohti toimivaa demokratiaa ja sitä tukevaa talouskasvua.

* * *

Mosambik on puolestaan eteläisen Afrikan valtio, jossa käytiin lokakuun lopulla vaalit. Niiden jälkeen maassa on nähty levottomuuksia, joissa on kuollut ainakin 21 ihmistä. Syynä ovat epäilyt maata hallitsevan - alkujaan marxilais-leninistisen - Frelimon vaalivilpistä.

Levottomuuksien seurauksena Etelä-Afrikka sulki Mosambikin vastaisen rajansa ensin kokonaan, mutta on sittemmin vapauttanut tavaraliikenteen. Tuoreen tiedon mukaan Mosambikin oppositiojohtaja on kuitenkin yllyttänyt kannattajiaan kohdistamaan protesteja erityisesti taloudellisesti merkittäviin paikkoihin, kuten maan ja provinssien pääkaupunkeihin, satamiin ja rajoihin. 

Siten väkivaltaisuuksia lienee tiedossa myös lähipäivinä. Nähtäväksi kuitenkin jää, seuraako niistä Mosambikin vajoamiseen samanlaiseen sekasortoon kuin Haiti tai vaikkapa pohjoisemmassa Afrikassa sijaitseva Sudan.

Nostin Mosambikin esiin siksi, etten ole havainnut sen tuoreimmista tapahtumista uutisoidun Suomessa lainkaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan historiallisen ankara kuivuus ja väestönkasvu
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Auttaako kenialaisten johtama monikansallinen joukko?

Eksistentiaalinen uhka ja älyllinen epärehellisyys

Presidentti Alexander Stubb osallistuu Azerbaidžanin Bakussa ilmastokokoukseen. Nähtäväksi kuitenkin jää, mitä kokouksessa lopulta päätetään, sillä tavoitteet ovat kovat.

Saattaa kuitenkin olla, ettei Kiina suostu sittenkään tinkimään omasta talouskasvustaan saati rahoittamaan kehitysmaiden ilmastoinvestointeja. Lisäksi kokouksen tekee erikoiseksi se, että Yhdysvaltoja edustaa vielä Joe Bidenin hallinto, joka voi lupailla mitä haluaa, mutta Donald Trumpin astuessa virkaansa lupaukset ilmeisesti perutaan.

Tässä mielessä kokouksen anti voi jäädä peräti vähäiseksi. Eikä sen mitättömyyttä vähennä se, ettei kukaan tule nostamaan esille ilmastonmuutoksen - sekä myös luontokadon - ehkä tärkeintä ajuria. 

Tarkoitan edelleen Afrikassa ja eräillä maailman muilla alueilla jatkuvaa nopeaa väestönkasvua ja sen seurauksena käynnissä olevaa ihmisten vaellusta pienen hiilijalanjäljen valtioista länsimaisen elintason pariin. Kukaan ei myöskään ehdota, että länsimaiden - ollakseen tosissaan - kannattaisi ilmastonmuutoksen ja luontokadon nimissä olla puuttumatta luonnon omaan keinoon ekologisen tasapainon säilyttämiseksi. 

Eli Bakussa ei tulla kuulemaan ensimmäistäkään puhetta, jossa vaadittaisiin, että nälänhädän ja tautiepidemioiden pitäisi antaa tehdä tehtävänsä siellä, missä ihmisille ei riitä ruokaa. Siis pidättäytyä katastrofiavusta ja lääketieteellisistä interventioista sekä lopettaa muutenkin kaikenlainen väestönkasvua ylläpitävä kehitysapu. 

Näitä asioita ei ehdoteta siksi, että hädänalaisten ja köyhien auttaminen nähdään maailman kaikilla kolkilla inhimillisenä toimintana, jota hyvien ihmisten tulee harjoittaa. Ja minkä merkkinä Suomikin kasvattaa vuosittain velkataakkaansa kyetäkseen auttamaan maailman köyhimpiä maita.

Jos ilmastonmuutos ja luontokato nyt kuitenkin ovat ihmiskunnalle eksistentiaalinen eli koko meidän olemassaolomme vaarantava uhka - kuten YK:n pääsihteeri Antonio Guterres meille pari viikkoa sitten vakuutti - olisi älyllisesti rehellistä ja suorastaan välttämätöntä nimenomaisesti puuttua juuri niiden perussyihin. Eli maapallolla elävien ihmisten liian suureen määrään. Näin eivät kuitenkaan tee edes asiaan vihkiytyneen Greenpeacen kaltaiset kansalaisjärjestöt eikä itse Greta Thunberg.

Ja kuitenkin, ellei näihin asioihin puututa tai niitä ei Bakussa edes mainita, on kyse älyllisestä epärehellisyydestä. Mutta tietenkin, ellei kyse sittenkään ole vakavasti otettavasta eksistentiallisesta uhasta - vaan jostain aivan muusta - voi tosiasioiden antaa olla.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Elämme juuri nyt kylmintä aikaa lähes 500 miljoonaan vuoteen
Nuorten mielenterveysongelmista
Ympäristöahdistus estää elokapinallista erottamasta faktaa fiktiosta

Rauha vai ei - kas siinäpä vasta kysymys

Verkkouutiset kertoi, että NATO:n Euroopan joukkojen entinen komentaja James Stavridis arvelee Ukrainan ja Venäjän sodassa päädyttävän USA:n tulevan presidentin Donald Trumpin johdolla ratkaisuun, joka muistuttaa Korean sodan aselepoa. Tuolloin sodan molemmat osapuolet saivat pitää hallussaan olevat alueet, joiden pohjalle muodostuivat sitten Korean tasavallan ja Korean demokraattisen tasavallan - tuttavallisemmin Etelä- ja Pohjois-Korean - valtiot, joiden välille muodostettiin demilitarisoitu vyöhyke. 

Stavridiksen mukaan nyt synnytettävä demilitarisoitu vyöhyke jäisi eurooppalaisten valtioiden sotilaiden vahdittavaksi ja Ukrainalle avautuisi NATO:n jäsenyys. Lisäksi sen kanssa aloitettaisiin neuvottelut Euroopan Unioniin liittymisestä. 

Tällainen loppuratkaisu tuntuu toki mahdolliselta, mutta on huomattava, että Koreassa oli kyse sisällissodasta ja Ukrainassa Venäjän hyökkäyssodasta. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä kuvatun ratkaisun toteutuessa Venäjä jäisi Ukrainan sodassa kiistattomasti voittajaksi samalla tavalla kuin Neuvostoliitto jäi talvi- ja jatkosodassa, jolloin Suomi joutui luovuttamaan sille alueitaan. Tämän seurauksena Putinille ja hänen seuraajilleen jäisi käytettäväksi malli siitä, kuinka sotilaallisella voimalla voidaan järjestellä asioita haluttuun suuntaan. 

Tämä voisi puolestaan johtaa saman ratkaisumallin hyödyntämiseen myös jatkossa joko Ukrainassa tai muissa Venäjän rajavaltiossa. Vaara ei ehkä kohdistuisi niinkään Suomeen tai muihin NATO-maihin, mutta esimerkiksi aiemminkin Venäjän uhriksi joutunut Georgia tai Venäjästä viime aikoina etääntynyt Armenia olisivat ilmeisessä vaarassa. 

* * *

Ratkaisun avaimet Ukrainassa ovat joka tapauksessa länsimaiden varassa. Lyhyellä aikavälillä merkittävin asia on Donald Trumpin rooli eli hänen mainostamansa rauhanratkaisun sisältö. Mikäli se ei johda sodan päättymiseen - esimerkiksi Stavridiksen arvelemalla tavalla - nousee EU-maiden Ukrainalle antaman avun sotilaallisen merkitys, koska USA tullee vähentämään omaa aseellista panostustaan joka tapauksessa. 

Tällöin mitataan eurooppalaisten tahdonlujuus, sillä EU:n talouskehitys on ollut viime aikoina heikkoa, minkä seurauksena rahalle olisi muutakin käyttöä. Myös sellaista, joka lisää asioista päättävien poliitikkojen kannatusta enemmän kuin Ukrainan tukeminen.

Tämä koskee varsinkin parhaillaan hallituskriisiä potevaa Saksaa, jossa järjestetään ennemmin tai myöhemmin luottamuslauseäänestys. Jos ja kun Olaf Scholzin hallitus kaatuu siihen, seuraavat parlamenttivaalit, joissa Kristillisdemokraattien ja - Venäjään myötämielisesti suhtautuvan - Vaihtoehto Saksalle puolueen kannatukset noussevat rajusti. 

Epäselvempää kuitenkin on, pystyvätkö ne sopimaan seuraavan hallituksen muodostamisesta, vai etsitäänkö jotain muuta ratkaisua mahdollisesti jopa hyvin pitkään. Molemmissa tapauksissa Saksan kyky toimia Ukrainan tukena tulee olemaan kyseenalainen. Ja hinnan siitä maksavat ennen kaikkea Putinin imperialistisista haaveista kärsivät tavalliset ukrainalaiset.

Kaiken kaikkiaan juuri nyt näyttää siis siltä, että ukrainalaisilla on edessään vain huonoja ja vielä huonompia vaihtoehtoja. Ja siten jää nähtäväksi, onnistuvatko he pääsemään edes kohtuulliseen lopputulokseen Venäjän heille järjestämässä tragediassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ukraina värvää 160 000 sotilasta, mutta kääntääkö se sodan kulun?
Pietari Suuren reinkarnaatio, Pohjois-Korea ja NATO-optio
Maahanmuutto ja Ukrainan sota järisyttivät Saksan valtapolitiikkaa

Gazan kansanmurha

Lehdistön vapautta ajava Committee to Protect Journalists (CPJ) on kiinnittänyt huomiota siihen, että Israel on suhtautunut entistä negatiivisemmin toimittajiin ja mediaan sen jälkeen kun se aloitti tuoreimman sotilaallisen operaationsa Gazan pohjoisosissa. Tämän seurauksena maailma saa entistä vähemmän tietoa alueen tapahtumista ja mahdollisista ihmisoikeusrikkomuksista.

CPJ:n kannanotosta kertova uutisen mukaan Israelin armeijan hyökkäykset tiedotusvälineitä vastaan ja toimet muutamien Gazassa jäljellä olevien toimittajien kyseenalaistamiseksi ovat tarkoituksellinen taktiikka estää maailmaa näkemästä, mitä Israel siellä tekee. Väite on tietenkin vakava, koska alueella on kuollut yli 43 000 siviiliä. 

Siviilikuolemat ovat YK:n selvityksen mukaan johtuneet sekä Israelin armeijan että palestiinalaisten toimista. Jälkimmäisestä on tosin puhuttu ainakin suomalaismedioissa kovin vähän, jos lainkaan. 

Lehdistönvapauden kannalta on myös huolestuttavaa, että Israelin asevoimien mukaan monet journalistit ovat toimineet palestiinalaisten äärijärjestöjen kanssa, mikä on saattanut vaikuttaa hyvinkin merkittävästi uutisoinnin näkökulmiin.

Kovin väite on kuitenkin kuultu YK:n ihmisoikeustoimistolta, joka epäilee, että Israel olisi tuhoamassa koko Gazan palestiinalaisväestöä. Siis yli kaksi miljoonaa ihmistä eli noin 51-kertaista määrää tähänastiseen uhrilukuun verrattuna. 

Jos Gazan väestö todella tuhottaisiin kokonaan, olisi sillä epäilemättä Israelin kannalta tuhoisa vaikutus maailman mielipiteisiin. Ja siksi olisi äärimmäisen todennäköistä, että jopa Yhdysvaltain tuki juutalaisvaltiolle kyseenalaistuisi, mikä johtaisi aikanaan Israelin kannalta kestämättömään tilanteeseen. 

Lisäksi väite sopii huonosti siihen tosiasiaan, että Israel on ilmoittanut lopettavansa sodan välittömästi kun Hamas vapauttaa lokakuun 7. päivän panttivangit. Järjestö on kieltäytynyt kerta toisensa jälkeen tekemästä sitä - viimeksi noin kuukausi sitten.

Nähtäväksi siis jää, miten Gazan sota etenee ja saa aikanaan päätöksensä. Hamasin suosion kasvamisen perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, ettei alueen palestiinalaisväestöllä ole tosiasiallista tahtoa elää rauhanomaisesti juutalaisten naapureidensa kanssa. Näin siksi, että Hamas on yksiselitteisesti antisemitistinen terroristijärjestö, jonka tavoitteena on tuhota Israel.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
António Guterres on tehnyt YK:sta hyödyttömän
Viesti palestiinalaisille, jotka haluavat kuormittaa Suomen terveydenhuoltoa
SDP vaati Suomea tunnustamaan olemattoman terroristivaltion

Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta

Yle julkaisi eilen uutisen, jonka mukaan Suomen talouden kasvu on bruttokansantuotteella mitattuna koko maailman kymmenenneksi heikointa. Itse asiassa kasvua ei ole ollut lainkaan, vaan BKT on supistunut 0,3 prosentilla eli Suomen talouden supistuminen on maailman kymmenenneksi nopeinta.

Arvion tehneen Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n mukaan Suomi on kärsinyt erityisesti Venäjälle suuntautuvan kaupan hyytymisestä. Siitä huolimatta se suhtautuu positiivisesti maamme tulevaisuuteen, koska hallituksen - paljon sisäpoliittista porua herättäneet - budjettileikkaukset ovat tasapainottaneet tilannetta. 

Kaiken kaikkiaan IMF arvelee, että Suomen talous on kyllä jo nousemassa taantumasta, mutta lyhyen aikavälin kasvu jatkuu edelleen vaimeana. Erityisesti julkisen talouden alijäämä syvenee edelleen ja siksi sitä pitää sopeuttaa edelleen julkisen velan vähentämiseksi. 

Myös työmarkkinoilla tarvitaan lisätoimia työllisyysasteen nostamiseksi ja koulutusta tulisi suunnata vastaamaan tarkemmin työelämän tarpeita. Lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia yritysten innovaatiokyvyn ja kasvun vahvistamiseksi sekä palvelusektorin tuottavuuden lisäämiseksi. 

IMF näki myös pankkisektorilla kehittämisen tarvetta, jotta esimerkiksi ihmisten ja yritysten korkea velkaantuneisuus, kyberhyökkäykset tai laitosten omat likviditeettikriisit eivät johtaisi vaikeuksiin. Toki pankkien varautuminen erilaisiin uhkiin sai myös kiitosta.  

* * *

Tässä yhteydessä oli jossain määrin outoa, ettei IMF tuonut esille yhtä keskeistä Suomen talouteen liittyvää ongelmaa. Eli maamme kuulumista eurojärjestelmään, vaikka monella talouden alalla kanssamme kilpaileva Ruotsi luottaa omaan valuuttaansa. 

Ero näkyy siinä, että naapurimaamme keskuspankki teki pari päivää sitten päätöksen jo neljännestä ohjauskoron laskemisesta tänä vuonna ja se oli suurin sellainen yli kymmeneen vuoteen. Samalla se ilmoitti laskevansa korkoa vielä tämän jälkeenkin, jos maan muutenkin positiivinen talouskasvu sitä vaatii. Suomen pankilla taas ei ole koronlaskuoikeutta, vaan se noudattaa tässä asiassa Euroopan keskuspankin päätöksiä, johon pienen pohjoisen valtion talousongelmat eivät vaikuta sitä eikä tätä.

Lisäksi on syytä huomata, että kruunun kurssi on kymmenessä vuodessa laskenut eli devalvoitunut siten, että yhdellä eurolla saa silloisen 9,2:n sijasta nykyisin 11,5 kruunua.  Tämä tarkoittaa kotimaan kulujen osalta ruotsalaisyrityksille noin 25 prosentin alennusta suhteessa euromaihin, mikä suomalaisten kilpailijoiden olisi pitänyt pystyä tuottamaan jollain muulla tavalla. 

Ei siis ihme, että esimerkiksi ruotsalais-suomalaisessa metsäyhtiössä Stora-Ensossa ruotsalaisille tehtailla menee mukavasti, mutta suomalaiset kyntävät syvällä. Tai että SSAB:n investoi fossiilivapaaseen teräksen tuotantolaitokseen Luulajassa eikä Raahessa. 

Tai että Suomen talouskasvu on negatiivista ja Ruotsin kasvaa - humanitaarisen maahanmuuton aiheuttamista ongelmista huolimatta - lähes prosentin vuosivauhtia ilman, että maa olisi velkaantumassa Suomen tapaan. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kyselyn mukaan paikallinen sopiminen lisää työpaikkoja ja talouskasvua
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Ruotsin kruunu ajaa hallituksen ja ay-liikkeen vastakkain

Suomalaisista paljastui järkyttävä totuus

Suomen hallitus on ollut vallassa reilun vuoden ja neljä kuukautta. Tänä aikana se on tehnyt ohjelmansa mukaisesti sellaisia päätöksiä, joita siihen kuuluvat puolueet lupasivat ennen viime eduskuntavaaleja. Eli laki- ja budjettiesityksiä, jotka supistavat julkisia menoja, järkevöittävät suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa ja edistävät suomalaisen liike- ja työelämän toimintaedellytyksiä sekä hillitsevät verotuksen kasvua. 

Samaan aikaan oppositiopuolueet ovat pyrkinyt torjumaan näitä muutoksia tarjoamatta niille kuitenkaan järkeviä vaihtoehtoja - ellei sellaiseksi lasketa Rinteen/Marinin hallitusten aikaiseen vanhaan menoon palaamista. Eli sellaisen politiikan jatkamista, minkä lopputuloksena on Suomen talouden romahtaminen ja huonosti maahamme integroituvien maahanmuuttajien määrän jatkuva kasvaminen. 

Tästä palkaksi hallituspuolueiden yhteenlaskettu kannatus on - Ylen tuoreen gallupin mukaan - laskenut alemmalle tasolle kuin kertaakaan sitten viime eduskuntavaalien. Eli 43,1 prosenttiin. 

Tällä kertaa eniten - 1,2 prosenttiyksikköä - laski Kokoomuksen kannatus, mutta myös Perussuomalaiset putosivat kokonaisella prosenttiyksiköllä. Sen sijaan sekä RKP:n että Kristillisten kannatus nousi prosenttiyksikön kymmenyksellä. Näin ollen Perussuomalaisten kannatus on laskenut vaaleista peräti 4,4, Kokoomuksen 2,0 prosenttiyksikköä, RKP:n 0,3 ja Kristillisdemokrattien 0,7 prosenttiyksikköä.

Tällä perusteella suomalaisten viesti on varsin selvä. Tässä maassa ihmisten enemmistö haluaa ajaa julkisen talouden entistä velkaisemmaksi, ottaa elätettäväkseen rajattomasti intergoitumishaluttomia kehitysmaalaisia ja vaikeuttaa sekä suurten että pienien yritysten toimintaa maassamme sekä nostaa verotusta entistäkin kovemmaksi. 

Tämä järkyttävä totuus tuli erityisen selväksi sillä, että kaikkia näitä asioita voimakkaasti korostaneen SDP:n kannatus nousi nyt 1,7 prosenttiyksiköllä eli se on kasvanut vaalien jälkeen peräti 4,4 prosenttiyksiköllä. Lisäksi kasvua - joskin lievempää - on ollut myös edelliseen hallitukseen osallistuneiden Keskustan, Vihreiden ja Vasemmistoliiton kannatuksessa. Oppositiopuolueista vain Liike Nytin kannatus on laskenut.

Minusta tämä on - anteeksi vain, hyvät suomalaiset - järkyttävää. Ja siksi toivon, että Petteri Orpon hallitus kestää ne paineet, joita gallupdemokratia niille aiheuttaa, koska juuri nyt opposition ilmeinen vaihtoehto - eli Rinteen/Marinin hallitusten aikaisen menon jatkaminen - olisi lievästi sanottuna karmea etenkin lastemme tulevaisuudelle. 

Aiempia ajatuksia samastaa aihepiirille:

Hallitus toimii ja oppositio räksyttää
Vasemmistolaisia vaalikiemuroita
Panoksena koko Euroopan tulevaisuus

Milloin Suomessa ylittyy miljoonan muslimin raja?

MTV3 kertoi, että Helsingin Malmilla kerrostalon pohjakerroksessa toimineen moskeijan toiminta lopetettiin hallinto-oikeuden päätöksellä. Päätöksen perusteena oli se, että tila oli yhtiöjärjestyksessä ja rakennusluvalla määritetty lasten päiväkotitoimintaan. 

Prosessi oli lähtenyt käyntiin kun taloyhtiön osakas oli valittanut rakennusvalvontaan siitä, että pahimmillaan jopa lähes 200 ihmisen kokoontumisesta ja miesten yhteisrukoilusta päiväkotitilassa aiheutuu melua ja häiriötä myöhään yöhön asti.

Ilta-Sanomat on jo aiemmin kertonut, että moskeijan toiminta on tapahtunut saudiarabialaisella rahoituksella. Ja edelleen, että toiminnasta vastaavan säätiön puheenjohtaja Aladin Maher oli aikanaan kommentoinut valitusta sanomalla, että "tämä on meidän maa, me toimimme lain mukaan... Mä en ymmärrä näitä ihmisiä, ennakkoluuloisia ihmisiä, maalaisjuntteja ihmisiä, kusipäisiä ihmisiä. Tämä ei ole oikein, tämä on väärin."

Lisäksi hän oli uhkaillut tekevänsä kantelun valittajaa vastaan ja "sitten teen jutun käräjäoikeuteen. Sitten mennään hoviin. Sitten korkeimpaan oikeuteen. Sitten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen... Se on skandaali Suomen valtiolle! Sitten mä menen Turkkiin. Recep Tayyip Erdogan on mun henkilökohtainen tuttu."

Tässä yhteydessä on myös syytä tietää, että säätiön hallituksen jäsenistä kolme on Suomen kansalaisia: Maher, Oulun imaami Abdul Mannan sekä helsinkiläinen Abdel-Azez Taher. Lisäksi säätiön hallituksessa istuvat saudiarabialaiset Mohammed Mohammed Omar Jamjoom ja Marwan Ahmed Jamjoom. 

Säätiö omistaa Oulun moskeijan, jonka tiloissa oli raiskattu 10-vuotias tyttö. Ja imaami Mannanin oma tytär oli puolestaan matkustanut Syyriaan Isisin kalifaattiin. 

* * *

Edelle kirjoittamani tapaus osoittaa, että myös Suomessa toimii islamilaisia ääriaineksia, joiden kunnioitus Suomen lakia ja järjestysvaltaa kohtaan ei ole kovin kaksinen. Heillä on myös yhteyksiä Saudi-Arabiassa toimiviin islamilaisiin aineksiin. 

Nyt lopetetun toiminnan motivaatio voi tietenkin olla pelkkä uskonnon harjoittaminen, mutta näiden ihmisten asenteista paistaa myös fanaattisempi puoli. Tähän liittyen on myös huomattava, että Malmilla toimintaa pyörittänyt Maher on kertonut olevansa myös itse valmis lähtemään pyhään sotaan, jihadiin.

Tämä kaikki kertoo ennen kaikkea siitä yhteiskunnallisesta muutoksesta, joka on vähitellen tapahtumassa Suomessa ja muualla Euroopassa. Sen osana myös Suomen muslimiväestö on viimeisten vuosikymmenien aikana kasvanut nopeasti. 

* * *

Ennen somaleiden tuloa vuonna 1990 maamme merkittäviin muslimiryhmän muodostivat yhteiskuntaan hyvin integroituneet tataarit, joita on noin 700 henkeä. Nykyisin muslimeja arvellaan olevan maassamme noin 140 000. 

Tämän suuruinen muutos (siis tuhannesta sataanneljäänkymmeneen tuhanteen) saavutetaan 34 vuodessa tasaisella kasvulla silloin, kun muslimiväestön vuosikasvu on noin 16 prosenttia. Sen mukaan laskien muslimien määrä Suomessa ylittää miljoonan rajan vuonna 2037 ja ohittaa kantasuomalaisten määrän eli 5,5 miljoonaa vuonna 2049.

Edelle kirjoittamani on tietenkin vain matematiikkaa, joten se toteutuu ainoastaan, mikäli muslimien määrän kasvu jatkuu Suomessa samanlaisena kuin vuosina 1990-2024. Näin ei tietenkään välttämättä ole, vaan siihen voidaan vaikuttaa poliittisilla päätöksillä - eli kansan vaaleissa antamilla valtakirjoilla. 

* * *

Valtakirjoja jaettiin eilen myös USA:ssa. Voittajaksi selvisi Donald Trump, kuten kaikki varmasti tietävät. 

Hänen valtaan paluunsa syistä kirjoitti osuvasti eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps), joten en lähde ruotimaan sitä enkä valinnan seurauksia sen enempää kuin tein eilen englanninkielisessä blogissani.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä
Pyhän maan sota alleviivaa Suomen suomalaisena säilyttämisen tärkeyttä
Seitsemän prosenttia muslimeita