Tuhosiko ympäristökiihko pikkukaupungin tulevaisuuden?

Yleisradion mukaan Karkkilan kaupunki joutuu maksamaan Rudukselle korvausta 9,5 miljoonaa euroa estettyään yhtiötä hankkimasta alueeltaan maa-ainesta, vaikka asiasta oli sovittu 40 vuotta sitten ja hinta oli maksettu. Vahingon aiheutti kaupungin ympäristölautakunta kieltäytymällä antamasta Rudukselle maanottolupaa. 

Tapaus on – ainakin – kahdella tavalla merkityksellinen. Niistä ensimmäinen on luonnollisesti se, ettei Suomen kaltaisessa oikeusvaltiossa voi kieltäytyä – ei ainakaan ilman seurauksia – noudattamasta vanhoja sopimuksia, vaikka niistä ei syystä tai toisesta haluttaisi enää pitää kiinni. 

Toinen seikka liittyy Karkkilan kaupungin johdon poliittiseen suuntautumiseen. Sikäläisen valtuuston poliittisten ryhmien jakautuminen on nimittäin perin omituinen. Kahdella suurimmalla ryhmällä on nimittäin yhteensä 17 paikka 31:stä eli yli puolet. 

Nämä ryhmät ovat Vasemmistoliitto yhdeksällä ja Karkkilaan Sitoutuneiden (KS) valtuustoryhmä. Ensin mainitun kyvyt – tai niiden puutteen – me toki tiedämme, mutta emme varmaankaan sitä, mistä on kyse KS:ssä.

* * *

Paikallisen lehdessä olleen mainoksen perusteella tästä mystisestä ryhmästä on vaikea saada otetta. Ehkä oleellisinta siinä on toteamus, jonka mukaan sen luottamushenkilöt työskentelevät monenlaisissa työtehtävissä, kuten koulutuksen ja varhaiskasvatuksen asiantuntijoina, palvelualoilla, teollisuudessa ja yrittäjinä. 

Lisäksi mainitaan, että päätöksenteossa on arvostettava asiantuntemusta, kaupunkilaisten asiantuntijuutta ja yhteistyötä. Tämäkin kuulostaa kerrassaan mainiolta.

Kysyin myös tekoälyltä (ChatGTP), onko listan valtuutetuilla ollut aiempaa poliittista taustaa. Sellaista ei kuitenkaan löytynyt, joten Karkkilaan sitoutuneet lienevät tosiaan aidosti sitoutumattomia, eikä heillä näyttäisi olevan ilmiselvää poliittista ideologiaa esimerkiksi Vasemmistoliiton suuntaan.

* * *

Tämän kaiken jälkeen palasin takaisin alussa esittämääni kysymykseen siitä, mistä Kaupungin katastrofi olisi sitten voinut juontua. Ja päädyin takaisin tarkastelemaan edellä linkittämääni paikallislehden mainosta.

Sen lopussa kerrottiin, että valtuustokauden aikana "Karkkilaan on perustettu viisi uutta luonnonsuojelualuetta. Virkistysalueita on laajennettu maanvaihdoilla ja luontoreittejä kehitetty yhteistyömalleilla. Karkkila on liitetty mukaan Karjaanjoen ennallistamisohjelmaan, jonka tavoitteena on palauttaa lohikalat Karjaanjokeen. Ohjelma jatkuu ainakin vuoteen 2030, ja jo vuonna 2025 alkaa Pyhäjärven tilan kartoitus ja toimenpiteiden suunnittelu."

Voisiko siis olla niin, että karkkilalaiset – arvattavasti ainakin KS, Vasemmmistoliitto ja yksi Vihreä valtuutettu – ovat erehtyneet liian innokkaiksi ympäristön- ja luonnonsuojelijoiksi, ja unohtaneet niistä kiihkoillessaan oikeusvaltioperiaatteen mukaisen sopimuksista kiinni pitämisen? Ja tuhonneet kaupunkinsa taloudellisen tulevaisuuden juuri silloin, kun se oli pääsemässä kuiville 1990-laman tuottamista jättiveloistaan. 

Päivän aiempi merkintä:
James Watson – yksi aikamme suurimmista tiedemiehistä on kuollut

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa
Kestävyyden alalajit ovat aina ristiriidassa
Suoraa toimintaa Karkkilassa

Työläiset ymmällään suomalaisen kommunismin vahvimmissa linnakkeissa

Ennen vanhaan tunnettiin kolme punaista K:ta, eli kommunistien hallitsemaa teollisuuskaupunkia. Ne olivat Kemi, Kotka ja Karkkila. Viikonloppuna käytyjen kunnallisvaalien tulos on näiden kaupunkien osalta varsin mielenkiintoinen. 

Kemissä Vasemmistoliitto jäi 26,9 prosentin kannatuksellaan - SDP:n jälkeen - toiseksi kärsittyään 6,8 prosenttiyksikön rökäletappion. Keskusta oli kolmas ja Perussuomalaiset neljäs. 

Kotkassa Vasemmistoliiton kannatus on romahtanut jo aiemmin, eikä se saanut enää kuin 10,7 prosenttia annetuista äänistä - pudotusta edellisistä kuntavaaleista tuli tällä kertaa yli kolme prosenttiyksikköä. Sitä suositumpia olivat SDP, Kokoomus ja Perussuomalaiset, joten kovin oli kauhtunutta punaisuus myös siellä.

Kaupungeista pienin on Karkkila. Siellä kehitys on ollut mielenkiintoista, sillä suurimman valtuustoryhmän sai puolueiden ulkopuolinen Karkkilaan sitoutuneet yhteislista peräti 29 prosentin kannatuksella. Puolueista suurimpia kokojärjestyksessä olivat SDP, Kokoomus ja Vasemmistoliitto, jonka kärkipaikka vaihtui siten neljänteen sijaan.  

Kolmen punaisen K:n poliittisten valtasuhteiden muutos kertoo nähdäkseni lähinnä siitä, ettei perinteisellä vasemmistolla ole enää mitään annettavaa varsinaisille työläisille. Puolueen huomion keskiössä ovat jo pitkään olleet aivan muut seikat maahanmuuton edistämisestä seksuaalivähemmistöihin. Ja tämä todellisuus valkenee yksi toisensa jälkeen myös rasvakourille. 

Vaihtoehdoksi työläisille ei kelpaa myöskään ympäristösosialistiseen unelmaan nojaava Vihreät, joiden poliittinen profiili on - jos mahdollista - vieläkin sateenkaaren värisempi kuin vasemmistoliitolla. Yhdessä nämä puolueet ajavat alas suomalaista talouselämää, eli luovat työttömyyttä erityisesti vanhoille teollisuuspaikkakunnille. 

Niinpä kolmessa punaisessa K:ssa myös äänestysprosentit olivat masentavaa luettavaa: Kemissä 51,0, Kotkassa 47,7 ja Karkkilassa 51,8 prosenttia. Jos toimivan demokratian jonkinlaisena kriteerinä pidettäisiin sitä, että puolet äänioikeutetuista käy vaaliuurnilla, oltaisiin näissä kaupungeissa jo demokratian uskottavuuden katoamisen partaalla. 

Samalla on selvää, ettei myöskään Perussuomalaiset ole täysin onnistunut vakuuttamaan perinteistä työläistä. Kannatus kolmessa K:ssakin on toki noussut, mutta se on kuitenkin vielä varsin alhaisella tasolla Kemissä (11,9 prosenttia) ja Karkkilassa (9,0 prosenttia). Kotkassa puolue on kuitenkin saanut jalansijaa kerättyään 20,4 prosentin kannatuksen. 

Tosiasia lieneekin, että sitä mukaa kun perinteiset työläisammatit ovat katoamassa, katoaa myös puolueiden kiinnostus heidän asioitaan kohtaan. Selitys on luonnollinen, koska kohderyhmän supistuminen vähentää vuosi vuodelta sen merkitystä - eikä sellainen ole tietenkään eduksi valtapyrkimyksille. 

Nähtäväksi siten jää seuraavatko kolme K:ta Karkkilaa siinä, että valtaan nousevat puolueisiin sitoutumattomat ryhmät, vai saavatko paikalliset perussuomalaiset vakuutettua työläiset omasta erinomaisuudestaan. Joka tapauksessa näidenkin vaalien tulosten perusteella on selvää, että marxilais-leninistisen kommunismin tie on lopussa sielläkin, missä se aikanaan oli kaikista vahvinta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kemiläisten puheet ja äänestyskäyttäytyminen ristiriidassa
Äänestäjä on paradoksin äärellä
Suoraa toimintaa Karkkilassa

Suoraa toimintaa Karkkilassa

Luoteisuusimaalaisen paikallislehden mukaan Karkkilan kaupunginhallitus päätti äänin 6-2 ottaa vastaan turvapaikan saaneita maahanmuuttajia. Seuraavaksi asia menee kaupunginvaltuustoon, jossa se käsiteltäneen kesäkuun 6. päivänä. Myönteisen päätöksen seurauksena kaupunkiin olisi tulossa 16 uutta eksoottista asukasta.

Suomalaisen äärivasemmiston entisen pesäpaikan perussuomalaiset ovat aloittamassa nimienkeruuta kansanäänestystä vaativan kansalaisaloitteen taakse. Tavoitteena on demokraattisen prosessin kautta päästä kuulemaan tässä elinympäristöön oleellisesti liittyvässä asiassa kaikkien ihmisten näkemystä.

Kansalaisaloite on otettava kunnanvaltuuston käsittelyyn, mikäli viisi prosenttia karkkilalaisista kirjoittaan nimensä sen järjestämistä vaativan aloitteen alle, 7092 äänioikeutetun kaupungissa se tarkoittaa 355 nimen keräämistä.

Kannustan tällä kirjoituksella kaikkia Karkkilan asukkaita käyttämään hyväkseen tilaisuuden elinympäristönsä puolesta. Se on mahdollista tehdä esimerkiksi 29. huhtikuuta Karkkilan torilla kirjoittamalla nimensä aloitteen alle.

On hyvä tiedostaa, että mitä useampi allekirjoittaja aloitteella on, sitä vaikeampi valtuuston on ohittaa sitä olankohautuksella. Kaikkien elinympäristöstään kiinnostuneiden on siis syytä hakea käsiinsä nimienkerääjä, jotta valtuusto ymmärtää kansan haluavan päättää kotikuntansa tulevaisuudesta itse.

Meille ei-karkkilalaisille kansalaisaloitteen mahdollinen läpimeno tarjoaisi esimerkin kansalaisaktiivisuudesta, jota olisi syytä seurata muillakin paikkakunnilla. Tämä riippumatta itse kansanäänestyksen tuloksesta. Näin siksi, että elinympäristön oleellinen muuttuminen on aivan liian suuri asia jätettäväksi pelkästään poliitikkojen asiaksi.

Toivotan karkkilalaisille siis aktiivisuutta ja viisautta kansalaisaloitteeseen ja toivottavasti sitä seuraavaan äänestykseen liittyen. Olette tekemässä suomalaista historiaa!

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demarit kriisissä, mutta miksi?
Vasemmistovaltuutettu arveli mutiaisten tulevan vuodeosoatolle
Äänestäjä on kuningas