Laitilan Wirvoitusjuomatehdas tähyää Yhdysvaltojen olutmarkkinoille, mikäli tekeillä oleva lakimuutos tekee sen verotusteknisesti kannattavaksi. Uutinen on monessakin mielessä ajatuksia herättävä.
Ensinnäkin toivon, että Laitila menestyy pyrkimyksissään valloittaa rapakon takaiset gluteenittomien oluiden markkinat. Olisihan se hienoa suomalaiselle pienpanimolle ottaa haltuun tällaisen erikoistuotteen käyttäjät tarunhohtoisilla Ameriikan markkinoilla. Saisi siinä sivussa mainetta kotimaakin.
Toiseksi toivon, että myös muut kotimaiset pienpanimot käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Ammattini puolesta aika paljon maailmaa nähneenä voin todeta, ettei suomalaisten pienpanimoiden parhaiden tuotteiden tarvitse hävetä millään markkinoilla.
Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä osata tehdä ero parhaiden ja muiden pienpanimo-oluiden kanssa. Ja lisäksi suunnata kunkin oluen vienti sellaisiin maihin, joiden paikallisesta tarjonnasta puuttuu vientiin suunnitellun tyyppinen hyvätasoinen olut.
Kolmanneksi käännän katseeni tuontiin. Meille Suomeen on jo pitkään tuotu kaikenlaisia maailmankuuluja olutmerkkejä. Siis kauniisti sanottuna lähinnä bulkkioluita.
Koska olen maailmalla pyrkinyt maistelemaan paikallisten pienpanimoiden oluita, voin vakuuttaa että oluiden maahantuojilla ja erityisesti ns. olutravintoloilla olisi mahdollisuuksia paljonkin monipuoliseen tarjontaan. Esimerkkinä vaikka kanadalainen Boreale rousse tai huumorimiehille sopiva Polygamy porter, joista kumpaakaan en ole eläissäni nähnyt Suomessa - paitsi omina matkatuliaisina.
Näillä sanoilla päätän oluenhuuruisen kirjoitukseni ja jään odottamaan mitä asian tiimoilla tapahtuu. Sekä toivotan Laitilalle ja muille suomalaisille oluenpanijoille menestystä heidän pyrkimyyksissään!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ABC kriisissä?
Intialaisten katkeruudesta suomalaisia kohtaan
Yrittämisen kannukset kuntoon!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste olut. Näytä kaikki tekstit
perjantai 16. tammikuuta 2015
sunnuntai 12. lokakuuta 2014
Myrsky viskilasissa paljasti valtionhallinnosta oivan säästökohteen
Pääministeri Alexander Stubb on ottanut kantaa ns. viskigateen, eli siihen, että aluehallintoviraston (avi) on sosiaalisessa mediassa väitetty kieltäneen kahta blogistia kirjoittamasta viskistä. Pääministerin mukaan tämä "menee sellaisen holhouksen suuntaan, joka suoraan sanoen on mautonta. Jos blogeissa ei sovi kirjoittaa viskistä tai hyvistä sikareista, silloin meidän viranomaisillamme ei ole tarpeeksi tehtävää".
Stubb on mielestäni jättänyt johtopäätöksensä vain puoliväliin: jos kerran viranomaisilla ei ole tarpeeksi tehtävää, olisi pääministeri voinut samaan hengenevetoon todeta viranomaisia olevan liikaa. Näin hänelle olisi tarjoutunut silmien eteen aivan loistava valtionhallinnon kulujen säästökohde.
Stubb oli kuitenkin saanut väärää informaatiota, sillä avi ei suinkaan ole ollut yhteydessä blogisteihin. Sen sijaan se oli ollut yhteydessä suoraan Olut & viski expo -tilaisuuden järjestäjiin, jotka yhteydenoton seurauksena muuttivat tapahtuman nimen Olut expoksi. Minusta Stubbin puolinainen johtopäätös tai siitä avautuva säästökohde eivät tämän seurauksena muuttuneet mitenkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan
Johtaminen julkisella sektorilla
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
Stubb on mielestäni jättänyt johtopäätöksensä vain puoliväliin: jos kerran viranomaisilla ei ole tarpeeksi tehtävää, olisi pääministeri voinut samaan hengenevetoon todeta viranomaisia olevan liikaa. Näin hänelle olisi tarjoutunut silmien eteen aivan loistava valtionhallinnon kulujen säästökohde.
Stubb oli kuitenkin saanut väärää informaatiota, sillä avi ei suinkaan ole ollut yhteydessä blogisteihin. Sen sijaan se oli ollut yhteydessä suoraan Olut & viski expo -tilaisuuden järjestäjiin, jotka yhteydenoton seurauksena muuttivat tapahtuman nimen Olut expoksi. Minusta Stubbin puolinainen johtopäätös tai siitä avautuva säästökohde eivät tämän seurauksena muuttuneet mitenkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lapsilisäriita paljasti demareiden todellisen karvan
Johtaminen julkisella sektorilla
Laittomat lakot ovat valtiovallan erityisessä suojelussa
torstai 15. syyskuuta 2011
Hallitusohjelman vastainen alkoholiveron korotus
Monien muiden seikkojen ohella maamme mainio hallitus on päättänyt budjetissaan alkoholiverosta. Päätös on varsin mielenkiintoinen.
Yleislinjaukseksi otettiin noin viiden prosentin korotus. Tavoitteena on varmaankin ollut kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Samalla kun Suomen vuotavaan talouteen saadaan lisätuloja, voidaan myös vähentää alkoholihaittoja. Jälkimmäiseen tarkoitukseen tehokkaimmiksi keinoiksihan on Sosiaali ja terveysministeriön mukaan todettu verojen korotus, mainonnan rajoittaminen, myynnin monopolisointi, myyntiaikojen rajoittaminen, rattijuopumuksen vastainen työ sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostaminen.
Itselläni ei ole mitään alkoholiveron korottamista vastaan, mikäli se lisää kansanterveyttä. Ja näin se voi hyvinkin tehdä, sillä korotukset ovat maltillisia ja tuskin elvyttävät nyt jo unholaan painumassa olevia käsityötaitoja, jotka nuoruudessani kuuluivat käytännössä jokaisen opiskelijan arkipäivään. Silloinhan lähes jokaisessa opiskelijaboksissa pulputti noin 30 litran astia joko viiniä tai olutta - ja vanhempi väki tiputteli kirkkaampaa tavaraa. Enkä usko, että väki innostuu myöskään kuljettelemaan virolaista tai venäläistä tavaraa rajojen yli - ainakaan laajemmassa mittakaavassa.
Alkoholiverotuksen yleisen korottamisen hyväksymisen ohella jouduin kuitenkin hämmästelemään veronkorotusten jakaantumista eri alkoholilaatujen välillä. Vähimmällä korotuksella selvisivät viinit (3%), kun taas olutta (4,5%) ja vahvoja viinaksia (5,5%) päätettiin verottaa selvästi raskaammalla kädellä.
En minä tätä muuten ihmettelisi, mutta kun hallitusohjelmassa oikein erikseen linjattiin tavoitteeksi, että "verotuksella vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä". Miten nyt tehty alkoholiverotuslinjaus tukee tätä tavoitetta? Toki Suomessa on muutama pieni marjaviinifirma, mutta niistä huolimatta on maamme kovin merkityksetön viinintuottajamaa.
Sen sijaan suurin osa Suomessa juodusta oluesta tehdään edelleenkin kotimaassa, osa siitä toki ulkomaisessa omistuksessa olevissa suurissa panimoissa, osa savolaisessa maakuntahengen ilmentymässä ja pieni suikale myöskin suorastaan taitoa vaativana käsityönä pienpanimoissa.
Väkevistä juomista puolestaan pitkäaikainen kotimainen suursuosikki Koskenkorvan viina on pikkuhiljaa menettänyt markkinaosuuttaan. Siitä osa on valunut muille vastaaville kotimaisille tuotteille, mutta myös ulkomaiseen väkiviinaan pohjautuville valmisteille. Silti myös vahvojen juomien osalta kotimaisuusaste on jotain aivan muuta kuin lähes pelkästään ulkomailla valmistettujen viinien.
On siis selvää, että hallitus tahtoi jostain syystä linjata alkoholiveron ohjaamaan kulutusta kohti ulkomaisia alkoholituotteita. Syytä tähän voi arvailla itse kukin, mutta ainakaan hallitusohjelman mukainen tämä linjaus ei ole. Eikä vahvista sen enempää suomalaista talouskasvua kuin työllisyyttäkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harmaa talous
Formula-rata Kreikkaan
Kuinka kissa latkii maitoa?
Yleislinjaukseksi otettiin noin viiden prosentin korotus. Tavoitteena on varmaankin ollut kahden kärpäsen lyöminen yhdellä iskulla. Samalla kun Suomen vuotavaan talouteen saadaan lisätuloja, voidaan myös vähentää alkoholihaittoja. Jälkimmäiseen tarkoitukseen tehokkaimmiksi keinoiksihan on Sosiaali ja terveysministeriön mukaan todettu verojen korotus, mainonnan rajoittaminen, myynnin monopolisointi, myyntiaikojen rajoittaminen, rattijuopumuksen vastainen työ sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan tehostaminen.
Itselläni ei ole mitään alkoholiveron korottamista vastaan, mikäli se lisää kansanterveyttä. Ja näin se voi hyvinkin tehdä, sillä korotukset ovat maltillisia ja tuskin elvyttävät nyt jo unholaan painumassa olevia käsityötaitoja, jotka nuoruudessani kuuluivat käytännössä jokaisen opiskelijan arkipäivään. Silloinhan lähes jokaisessa opiskelijaboksissa pulputti noin 30 litran astia joko viiniä tai olutta - ja vanhempi väki tiputteli kirkkaampaa tavaraa. Enkä usko, että väki innostuu myöskään kuljettelemaan virolaista tai venäläistä tavaraa rajojen yli - ainakaan laajemmassa mittakaavassa.
Alkoholiverotuksen yleisen korottamisen hyväksymisen ohella jouduin kuitenkin hämmästelemään veronkorotusten jakaantumista eri alkoholilaatujen välillä. Vähimmällä korotuksella selvisivät viinit (3%), kun taas olutta (4,5%) ja vahvoja viinaksia (5,5%) päätettiin verottaa selvästi raskaammalla kädellä.
En minä tätä muuten ihmettelisi, mutta kun hallitusohjelmassa oikein erikseen linjattiin tavoitteeksi, että "verotuksella vahvistetaan talouskasvua ja työllisyyttä". Miten nyt tehty alkoholiverotuslinjaus tukee tätä tavoitetta? Toki Suomessa on muutama pieni marjaviinifirma, mutta niistä huolimatta on maamme kovin merkityksetön viinintuottajamaa.
Sen sijaan suurin osa Suomessa juodusta oluesta tehdään edelleenkin kotimaassa, osa siitä toki ulkomaisessa omistuksessa olevissa suurissa panimoissa, osa savolaisessa maakuntahengen ilmentymässä ja pieni suikale myöskin suorastaan taitoa vaativana käsityönä pienpanimoissa.
Väkevistä juomista puolestaan pitkäaikainen kotimainen suursuosikki Koskenkorvan viina on pikkuhiljaa menettänyt markkinaosuuttaan. Siitä osa on valunut muille vastaaville kotimaisille tuotteille, mutta myös ulkomaiseen väkiviinaan pohjautuville valmisteille. Silti myös vahvojen juomien osalta kotimaisuusaste on jotain aivan muuta kuin lähes pelkästään ulkomailla valmistettujen viinien.
On siis selvää, että hallitus tahtoi jostain syystä linjata alkoholiveron ohjaamaan kulutusta kohti ulkomaisia alkoholituotteita. Syytä tähän voi arvailla itse kukin, mutta ainakaan hallitusohjelman mukainen tämä linjaus ei ole. Eikä vahvista sen enempää suomalaista talouskasvua kuin työllisyyttäkään.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Harmaa talous
Formula-rata Kreikkaan
Kuinka kissa latkii maitoa?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
