Euroopan vakausmekanismi EVM on kesällä 2012 perustettu euromaiden kansainvälinen rahoituslaitos, jonka avulla on tarkoitus turvata alueen rahoitusvakaus. Ajatuksena on, että sen kautta myönnetään tarvittaessa rahoitustukea talousvaikeuksissa oleville EVM:n jäsenmaille.
EVM palautti mieleeni Kreikan akuutin kriisiajan, jolloin helleeneille jaettiin surutta suomalaisenkin veronmaksajien rahaa. Nyt Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen mukaan hallituspuolueet Kokoomus ja Keskusta tahtovat ulkoistaa näiden rahojen käytön EU:n määräenemmistölle. Siis luovuttaa pois suomalaisten teoreettinenkin mahdollisuus kontrolloida omien verovarojensa käyttöä.
Kirjoitin aiheesta jo vuonna 2011, jolloin tätä rahastoa vasta suunniteltiin. Totesin silloin, että tällainen päätös olisi perustuslain vastainen, kuten perustuslakivaliokunta oli todennut ja Yle uutisoinut. Tämä on syytä muistaa myös Keskustassa ja Kokoomuksessa.
Käytännössä perustuslain vastaisuus tarkoittaa, etteivät Sipilä ja Orpo voi saada tahtoaan läpi Suomen eduskunnassa kuin kahden kolmasosan enemmistöllä. Siksi suomalaisten on tässäkin asiassa syytä olla hereillä sekä eduskunta- että EU-vaaleissa. Ääni väärälle puolueelle voi tarkoittaa avoimen valtakirjan antamista yhteisen lompakkomme käyttämiselle vastoin omaa tahtoamme.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Perustuslaki turvanamme
Kreikka ja EU-poliitikot
JK 17.2.2019. Helsingin Sanomat tarjosi lisävalaistusta uutiseen, ja sen mukaan uusien verovarojen keräämistä EVM:n käytettäväksi ei olla muuttamassa määräenemmistöllä päätetäväksi. Ainoastaan jo EVM:lle siirretyt 1,4 miljardia suomalaisten veronmaksajien euroa voidaan käyttää määräenemmistöllä. Tämä ei ole muuttumassa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EVM. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste EVM. Näytä kaikki tekstit
torstai 14. helmikuuta 2019
perjantai 29. kesäkuuta 2012
EU:n kriisinhallinta selkokielellä
Tämän aamun uutisen mukaan EU:n pysyvä kriisirahasto ryhtyy pääomittamaan Etelä-Euroopan kriisipankkeja. Sen sijaan Suomen aiemmin esittämät kriisimaiden markkinoille tarjoamat vakuudelliset lainat eivät toteudu. Samalla alueen johtajat ilmaisivat yksimielisyytensä unionin kehittämisestä tiiviimmäksi tulevaisuudessa.
On kai syytä todeta, mitä tämä kaikki tarkoittaa selkokielellä eli käytännössä.
Rahoitusjärjestelyiden osalta EU:n kriisirahasto ryhtyy ostamaan markkinahintoja halvemmalla lainapapereita, joiden takaisimaksuun edes niiden liikkeellelaskijat eivät usko. Mikäli uskoisivat, ne olisivat muitta mutkitta hyväksyneet Suomen esityksen vakuudellisista lainoista.
Käytännössä EU:n kriisirahaston jäsenmaat eivät kuitenkaan tule maksamaan aikanaan lankeavia EU:n pysyvän kriisirahaston luottotappioita. Sen sijaan asia hoidetaan setelirahoituksen keinoin, jolloin ongelma siirtyy käytännössä lähinnä kirjanpidolliseksi, mutta aiheuttaa mm. inflaatioriskin.
EU:n kehittäminen tiiviimmäksi puolestaan tarkoittaa sitä, että luodaan pysyvä järjestelmä Etelä-Euroopan heikosti tuottavien talouksien tukemiseksi pohjoisessa tuotetuilla varoilla. Toisin sanoen luodaan EU:n sisälle samanlainen pysyvä "valtionosuusjärjestelmä", jolla Etelä-Suomi rahoittaa Pohjois-Suomen hyvinvointia. Näin syntyy pysyvä tulonsiirtojärjestelmä eli rahavirta Pohjois-Euroopasta etelään.
Kaikki tämä on OK, mikäli päätökset tehdään demokraattisesti ja siten että kupattavan rahakukkaron haltija eli Pohjois-Euroopan veronmaksaja on ymmärtänyt asian ja hyväksynyt sen vaaleissa. Jos näin ei ole, on kyseeessä EU-eliitin petos äänestäjäänsä kohtaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisesta poliitikosta itsenäisenä päätöksentekijänä
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
On kai syytä todeta, mitä tämä kaikki tarkoittaa selkokielellä eli käytännössä.
Rahoitusjärjestelyiden osalta EU:n kriisirahasto ryhtyy ostamaan markkinahintoja halvemmalla lainapapereita, joiden takaisimaksuun edes niiden liikkeellelaskijat eivät usko. Mikäli uskoisivat, ne olisivat muitta mutkitta hyväksyneet Suomen esityksen vakuudellisista lainoista.
Käytännössä EU:n kriisirahaston jäsenmaat eivät kuitenkaan tule maksamaan aikanaan lankeavia EU:n pysyvän kriisirahaston luottotappioita. Sen sijaan asia hoidetaan setelirahoituksen keinoin, jolloin ongelma siirtyy käytännössä lähinnä kirjanpidolliseksi, mutta aiheuttaa mm. inflaatioriskin.
EU:n kehittäminen tiiviimmäksi puolestaan tarkoittaa sitä, että luodaan pysyvä järjestelmä Etelä-Euroopan heikosti tuottavien talouksien tukemiseksi pohjoisessa tuotetuilla varoilla. Toisin sanoen luodaan EU:n sisälle samanlainen pysyvä "valtionosuusjärjestelmä", jolla Etelä-Suomi rahoittaa Pohjois-Suomen hyvinvointia. Näin syntyy pysyvä tulonsiirtojärjestelmä eli rahavirta Pohjois-Euroopasta etelään.
Kaikki tämä on OK, mikäli päätökset tehdään demokraattisesti ja siten että kupattavan rahakukkaron haltija eli Pohjois-Euroopan veronmaksaja on ymmärtänyt asian ja hyväksynyt sen vaaleissa. Jos näin ei ole, on kyseeessä EU-eliitin petos äänestäjäänsä kohtaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaisesta poliitikosta itsenäisenä päätöksentekijänä
Kreikka ja suomalaisen politiikan rehellisyys
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
torstai 8. joulukuuta 2011
Perustuslaki turvanamme
Suomi on joutunut tiukan paikan eteen. Pankkiensa riskisijoitusten kanssa tuskailevat Saksa ja Ranska haluaisivat käyttää pienempien EU-kumppaneidensa verovaroja kansalaistensa omaisuuden pelastamiseen. Tätä varten ne tarvitsevat avoimen valtakirjan Euroopan pysyvän kriisirahaston varojen käyttämiseen. Tai ainakin sellaisen valtakirjan, ettei Suomen tapainen pieni, mutta asiansa hoitava maa pääse sotkemaan isoisten operaatioita.
Onneksi Saksan ja Ranskan tavoite on Suomen perustuslain vastainen. Eikä edes Suomen hallitus halua hyväksyä saksalais-ranskalaisia vaatimuksia. Ja vaikka isoisten epäilemättä ankaran painostuksen alla lopulta haluaisikin, se ei siihen kykene.
Ranskan ja Saksan haluama muutos tulisi nimittäin viedä eduskunnasta läpi kahden kolmasosan enemmistöllä. Näillä näkymin se ei ole mahdollista, vaikka kaikki hallituspuolueet painostettaisiin asettumaan tällaisen esityksen taakse - niin epäsuosittu tuollainen päätös olisi, etteivät sen enempää perussuomalaiset kuin keskustalaisetkaan tule asettumaan sen taakse. Eivätkä hallituksen rivitkään pysyisi ehjinä tuollaisessa äänestyksessä, etenkin kun ainakin valtiovarainministeri Urpilainen on liputtanut vahvasti taitamattomien sijoittajien oman vastuun ja itsenäisen Suomen puolesta.
Suomen kansa voi siis edelleen katsoa luottavaisesti tulevaistuuteensa - verorahojamme ei tulla näillä näkymin hassaamaan saksalais-ranskalaisten pankkien pelastamiseen ilman meidän suostumustamme. Samalla voimme toivoa, etteivät EU:n isot lähde etsimään keinoja näpäyttää armasta isänmaatamme. Mikäli niin kävisi, voitaisiin samalla unohtaa puheet EU:n demokraattisuudesta, avoimesta päätöksenteosta ja jäsenmaiden kohtelun tasapuolisuudesta. Se ei lupaisi hyvää EU:n tulevaisuudelle.
Tämänkertainen tilanne on mielenkiintoinen myös Suomen historian valossa. Maallammehan on poikkeuksellisen vahvat perinteet laillisuuteen turvautumisessa. Hädän hetkellä perustuslakiin sitoutuminen on aiemminkin auttanut ulkoista painostusta vastaan. Näin kävi esimerkiksi sortovuosina ja toista maailmansotaa edeltäneiden ja seuranneiden vaiheiden aikana. Poikkeuksellisen ja samalla ikävän laillisuuteen turvautumisesta tekee tällä kertaa se, että perustuslain suojaa tarvitaan niitä vastaan, joiden kanssa olemme Euroopan Unioniin liittyessämme halunneet jakaa yhteisen kohtalon. Mitähän tästä pitäisi oikein ajatella?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
Ei se hullu ole joka pyytää...
Tehdään oikein!
Onneksi Saksan ja Ranskan tavoite on Suomen perustuslain vastainen. Eikä edes Suomen hallitus halua hyväksyä saksalais-ranskalaisia vaatimuksia. Ja vaikka isoisten epäilemättä ankaran painostuksen alla lopulta haluaisikin, se ei siihen kykene.
Ranskan ja Saksan haluama muutos tulisi nimittäin viedä eduskunnasta läpi kahden kolmasosan enemmistöllä. Näillä näkymin se ei ole mahdollista, vaikka kaikki hallituspuolueet painostettaisiin asettumaan tällaisen esityksen taakse - niin epäsuosittu tuollainen päätös olisi, etteivät sen enempää perussuomalaiset kuin keskustalaisetkaan tule asettumaan sen taakse. Eivätkä hallituksen rivitkään pysyisi ehjinä tuollaisessa äänestyksessä, etenkin kun ainakin valtiovarainministeri Urpilainen on liputtanut vahvasti taitamattomien sijoittajien oman vastuun ja itsenäisen Suomen puolesta.
Suomen kansa voi siis edelleen katsoa luottavaisesti tulevaistuuteensa - verorahojamme ei tulla näillä näkymin hassaamaan saksalais-ranskalaisten pankkien pelastamiseen ilman meidän suostumustamme. Samalla voimme toivoa, etteivät EU:n isot lähde etsimään keinoja näpäyttää armasta isänmaatamme. Mikäli niin kävisi, voitaisiin samalla unohtaa puheet EU:n demokraattisuudesta, avoimesta päätöksenteosta ja jäsenmaiden kohtelun tasapuolisuudesta. Se ei lupaisi hyvää EU:n tulevaisuudelle.
Tämänkertainen tilanne on mielenkiintoinen myös Suomen historian valossa. Maallammehan on poikkeuksellisen vahvat perinteet laillisuuteen turvautumisessa. Hädän hetkellä perustuslakiin sitoutuminen on aiemminkin auttanut ulkoista painostusta vastaan. Näin kävi esimerkiksi sortovuosina ja toista maailmansotaa edeltäneiden ja seuranneiden vaiheiden aikana. Poikkeuksellisen ja samalla ikävän laillisuuteen turvautumisesta tekee tällä kertaa se, että perustuslain suojaa tarvitaan niitä vastaan, joiden kanssa olemme Euroopan Unioniin liittyessämme halunneet jakaa yhteisen kohtalon. Mitähän tästä pitäisi oikein ajatella?
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikasta Italiaan, Espanjaan ja Ranskaan
Ei se hullu ole joka pyytää...
Tehdään oikein!
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
Kreikan parlamentti päätti säästää
Kreikan parlamentti hyväksyi tänään julkiseen talouteensa 30 miljardin euron pienennykset. Se tarkoittaa siis sitä, että jokaiselle kreikkalaiselle tarjotaan noin 2788 euron arvosta vähemmän julkisia palveluja kuin ennen tätä päätöstä. Mikäli päätös todella viedään käytäntöön, on odotettavissa todella kovia muutoksia kaikille julkisen talouden sektoreille. Se, kuinka paljon tästä kohdistuu millekin sektorille päätetään huomenna.
Siksi vielä ei kannatakaan riemuita. Itse päätösten lisäksi pitää kansa saada toteuttamaan ne. Näin siksi, etteivät kreikkalaisten toimet viime päivinä ole herättäneet erityistä luottamusta. Talouden korjaamista on vastustettu mellakoimalla ja jopa pahoinpitelemällä maahanmuuttajia. Myöskään veronmaksu ei ole ainakaan pitkään aikaan ollut arvostettua. Ja jo aiemmin Kreikka on osoittautunut...hmh...epäluottamusta herättäväksi. Niinpä uskoisin huomisten päätösten johtavan erilaisiin mielipiteenilmaisuihin, jotka voivat jatkua pitkäänkin.
Mutta näillä eväillä mennään. Ja toivotaan, että Kreikka saa hoidetuksi lainansa. Tämänpäiväisellä parlamentin päätöksellä varmistui vasta se, että euromaat maksavat sille 12 miljardin euron erän sovitusta 100 miljardin euron tukipaketista. Ja että saksalaiset ja ranskalaiset pankit pääsevät huoahtamaan helpotuksesta ainakin vähäksi ajaksi; ja ehkä myöskin siirtämään osan riskilainoistaan muille innokkaille sijoittajille. Toivottavasti niiden joukossa ei ole ketään suomalaisen veronmaksajan rahoilla toimivaa tahoa.
Elämme suuren eurooppalaisen tragikomedian aikana, josta lopullista totuutta tuskin paljastetaan koskaan tavalliselle kansalle. Toivottavasti sille ei myöskään jää käteen kovin kalliiksi osoittautuvaa Mustaa Pekkaa. Tarkkaavaisuutta siis itse kullekin!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja EU-poliitikot
Tehdään oikein!
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Siksi vielä ei kannatakaan riemuita. Itse päätösten lisäksi pitää kansa saada toteuttamaan ne. Näin siksi, etteivät kreikkalaisten toimet viime päivinä ole herättäneet erityistä luottamusta. Talouden korjaamista on vastustettu mellakoimalla ja jopa pahoinpitelemällä maahanmuuttajia. Myöskään veronmaksu ei ole ainakaan pitkään aikaan ollut arvostettua. Ja jo aiemmin Kreikka on osoittautunut...hmh...epäluottamusta herättäväksi. Niinpä uskoisin huomisten päätösten johtavan erilaisiin mielipiteenilmaisuihin, jotka voivat jatkua pitkäänkin.
Mutta näillä eväillä mennään. Ja toivotaan, että Kreikka saa hoidetuksi lainansa. Tämänpäiväisellä parlamentin päätöksellä varmistui vasta se, että euromaat maksavat sille 12 miljardin euron erän sovitusta 100 miljardin euron tukipaketista. Ja että saksalaiset ja ranskalaiset pankit pääsevät huoahtamaan helpotuksesta ainakin vähäksi ajaksi; ja ehkä myöskin siirtämään osan riskilainoistaan muille innokkaille sijoittajille. Toivottavasti niiden joukossa ei ole ketään suomalaisen veronmaksajan rahoilla toimivaa tahoa.
Elämme suuren eurooppalaisen tragikomedian aikana, josta lopullista totuutta tuskin paljastetaan koskaan tavalliselle kansalle. Toivottavasti sille ei myöskään jää käteen kovin kalliiksi osoittautuvaa Mustaa Pekkaa. Tarkkaavaisuutta siis itse kullekin!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja EU-poliitikot
Tehdään oikein!
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
torstai 16. kesäkuuta 2011
Kreikka ja EU-poliitikot
Näyttää käyvän vielä entistäkin paljon selvemmäksi, ettei Kreikkaa voida pelastaa. Sen pitää vain antaa mennä vararikkoon ja pelastaa vaikeuksiin joutuneet pankit tukijamaille tai vakausrahastolle suunnatulla osingonjaolla, jolloin ne siirtyvät osittain EU:n haltuun ja ohjaukseen. Näin taloudellinen riski toteutuu virheinvestointeja tehneille sijoittajille, mutta pankkijärjestelmä ei kaadu.
Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.
Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.
Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka
Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.
Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.
Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Tehdään oikein!
Näyttää käyvän yhä selvemmäksi, ettei EU:n valitsema tie tukea Etelä-Euroopan ongelmamaita ole oikea. Maiden kansallisvarallisuus joutuu rikkaammille saalistajille, eikä toimenpiteistä ole silti hyötyä maiden pelastamisen kannalta.
Tässä tilanteessa Kreikalle (ja ehkä myös muille konkurssikypsille maille) pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa, tai ainakin niiden osa, maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappioille jääviä pankkeja. Ei niihin rahaa kaatamalla, vaan antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia. Ehdotin tätä jo yli vuosi sitten.
Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle (ja samalla tavalla toimien muille ongelmamaille) kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla. Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.
Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että näin toimien ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin aikanaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Formula-rata Kreikkaan
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Tässä tilanteessa Kreikalle (ja ehkä myös muille konkurssikypsille maille) pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa, tai ainakin niiden osa, maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappioille jääviä pankkeja. Ei niihin rahaa kaatamalla, vaan antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia. Ehdotin tätä jo yli vuosi sitten.
Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle (ja samalla tavalla toimien muille ongelmamaille) kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla. Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.
Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että näin toimien ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin aikanaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Formula-rata Kreikkaan
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan Portugalin valtionvelka on henkeä kohti melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen: hiukan yli 14 000 euroa. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
