Kreikan parlamentti hyväksyi tänään julkiseen talouteensa 30 miljardin euron pienennykset. Se tarkoittaa siis sitä, että jokaiselle kreikkalaiselle tarjotaan noin 2788 euron arvosta vähemmän julkisia palveluja kuin ennen tätä päätöstä. Mikäli päätös todella viedään käytäntöön, on odotettavissa todella kovia muutoksia kaikille julkisen talouden sektoreille. Se, kuinka paljon tästä kohdistuu millekin sektorille päätetään huomenna.
Siksi vielä ei kannatakaan riemuita. Itse päätösten lisäksi pitää kansa saada toteuttamaan ne. Näin siksi, etteivät kreikkalaisten toimet viime päivinä ole herättäneet erityistä luottamusta. Talouden korjaamista on vastustettu mellakoimalla ja jopa pahoinpitelemällä maahanmuuttajia. Myöskään veronmaksu ei ole ainakaan pitkään aikaan ollut arvostettua. Ja jo aiemmin Kreikka on osoittautunut...hmh...epäluottamusta herättäväksi. Niinpä uskoisin huomisten päätösten johtavan erilaisiin mielipiteenilmaisuihin, jotka voivat jatkua pitkäänkin.
Mutta näillä eväillä mennään. Ja toivotaan, että Kreikka saa hoidetuksi lainansa. Tämänpäiväisellä parlamentin päätöksellä varmistui vasta se, että euromaat maksavat sille 12 miljardin euron erän sovitusta 100 miljardin euron tukipaketista. Ja että saksalaiset ja ranskalaiset pankit pääsevät huoahtamaan helpotuksesta ainakin vähäksi ajaksi; ja ehkä myöskin siirtämään osan riskilainoistaan muille innokkaille sijoittajille. Toivottavasti niiden joukossa ei ole ketään suomalaisen veronmaksajan rahoilla toimivaa tahoa.
Elämme suuren eurooppalaisen tragikomedian aikana, josta lopullista totuutta tuskin paljastetaan koskaan tavalliselle kansalle. Toivottavasti sille ei myöskään jää käteen kovin kalliiksi osoittautuvaa Mustaa Pekkaa. Tarkkaavaisuutta siis itse kullekin!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kreikka ja EU-poliitikot
Tehdään oikein!
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ERVV. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ERVV. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
torstai 16. kesäkuuta 2011
Kreikka ja EU-poliitikot
Näyttää käyvän vielä entistäkin paljon selvemmäksi, ettei Kreikkaa voida pelastaa. Sen pitää vain antaa mennä vararikkoon ja pelastaa vaikeuksiin joutuneet pankit tukijamaille tai vakausrahastolle suunnatulla osingonjaolla, jolloin ne siirtyvät osittain EU:n haltuun ja ohjaukseen. Näin taloudellinen riski toteutuu virheinvestointeja tehneille sijoittajille, mutta pankkijärjestelmä ei kaadu.
Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.
Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.
Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka
Itse olen viime aikoina ihmetellyt sitä intoa, mikä motivoi eurooppalaisia talouselämän päättäjiä ja poliitikkoja pidentämään Kreikan kärsimyksiä. Enkä ole keksinyt siihen muuta syytä, kuin että jonkun siitä täytyy hyötyä. Ja paljon.
Ilman muuta suurimpia hyötyjiä näyttäisivät olevan Kreikkaan sijoituksia tehneet sijoittajat, eli erityisesti saksalaisten ja ranskalaisten pankkien omistajat. Heidän hyötynsä tulee siitä, että mitä kauemmaksi Kreikan vararikkoa saadaan siirretyksi, sitä enemmän ne saavat siirrettyä velkojaan veronmaksajien harteille. Olemme jo kuulleet, että EKP:llä on saatavia kymmeniä miljardia, ja summa lienee pikemminkin kasvussa kuin nousussa.
Kaukana ei ole ajatus, että Kreikkaan sijoittaneiden ja toisaalta innokkaimmin Kreikkaan tukia vaativien EU-poliitikkojen väliset taloussuhteet tulisi tutkia. En pitäisi mahdottomana, että sieltä saattaisi löytyä samantapaisia kytköksiä kuin Suomen vaalirahakohun aikana havaittiin.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tehdään oikein!
Formula-rata Kreikkaan
Poliitikot ja Kreikka
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Tehdään oikein!
Näyttää käyvän yhä selvemmäksi, ettei EU:n valitsema tie tukea Etelä-Euroopan ongelmamaita ole oikea. Maiden kansallisvarallisuus joutuu rikkaammille saalistajille, eikä toimenpiteistä ole silti hyötyä maiden pelastamisen kannalta.
Tässä tilanteessa Kreikalle (ja ehkä myös muille konkurssikypsille maille) pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa, tai ainakin niiden osa, maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappioille jääviä pankkeja. Ei niihin rahaa kaatamalla, vaan antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia. Ehdotin tätä jo yli vuosi sitten.
Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle (ja samalla tavalla toimien muille ongelmamaille) kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla. Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.
Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että näin toimien ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin aikanaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Formula-rata Kreikkaan
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Tässä tilanteessa Kreikalle (ja ehkä myös muille konkurssikypsille maille) pitäisi vain suoda oikeus jättää velkansa, tai ainakin niiden osa, maksamatta (eli viedä se saneeraukseen) ja tukea tappioille jääviä pankkeja. Ei niihin rahaa kaatamalla, vaan antamalla pankkien järjestää EU- ynnä muille tukijamaille suunnattuja osakeanteja. Näin riskejä ottaneiden pankkien omistajat maksaisivat virheistään omistusosuuden pienentymisenä menettämättä kuitenkaan koko pankkia. Ehdotin tätä jo yli vuosi sitten.
Samalla Kreikka tulisi irrottaa euromaiden joukosta, jolloin uudelleen käyttöön otettava drakma voisi rauhassa devalvoitua palauttaen Kreikalle (ja samalla tavalla toimien muille ongelmamaille) kilpailukyvyn globaaleilla markkinoilla. Näin maa saisi ongelmansa hoidetuksi yhdessä tai kahdessa vuosikymmenessä.
Edellä kuvaamallani tavalla Euroopan taloudelle tulevat kokonaisvahingot jäisivät selvästi pienemmiksi kuin millään muulla esillä olleella tavalla toimien. Bonuksena saattaisi käydä niin, että näin toimien ehkä kreikkalaisetkaan eivät tuntisi olevansa kovin väärinkohdeltuja. Samoin kaiken maksumiehinä toimivat Pohjois-Euroopan maiden veronmaksajat voisivat tuntea oikeuden tapahtuvan, kun myös rikkaat mutta holtittomat pankkiirit joutuisivat kärsimään vastuuttomasta toiminnastaan. Ja ehkäpä aikanaan jaloilleen nousevien pankkien talouskehitys mahdollistaisi osakkeiden merkintöihin käytettyjen varojen takaisin saamisenkin aikanaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Formula-rata Kreikkaan
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Katainen ja Urpilainen sopuun
Näyttää siltä, että minunkin useaan kertaan kommentoima EU-maiden tukipolitiikka on saapunut Suomen osalta uuteen vaiheeseen.
Kataisen kokoomus ja Urpilaisen SDP nimittäin pääsivät sopuun Portugalin lainojen takaamisesta. Sopimuksessa Portugali velvoitettiin myymään omaisuuttansa maksaakseen lainojansa ja lainan antajat pysymään rahoineen maassa. Jälkimmäinen voi olla toiveajattelua, mutta Portugalin valtava 14 miljardin euron kultavarallisuus tullee ainakin myydyksi.
Valitettavasti Portugalin valtionvelka on kultavarantoihin nähden yli kymmenkertainen eli noin 160 miljardia. Siten arvometallikaupalla ei kovin pitkälle pötkitä. Mitä muuta Portugalin omaisuutta on tarkoitus myydä jää nähtäväksi, mutta itse en edelleenkään usko maan selviävän ongelmistaan.
Portugalin tilanteesta huolimatta tilanne ei ole läpimätä. Suomalaisen veronmaksajan kannalta tässä ratkaisussa tärkeintä ja erinomaista on nimittäin se, että jatkossa takauksiin turvautumaan joutuvilta mailta vaaditaan vakuudet. Itse vaadin näitä jo noin vuosi sitten Kreikalle myönnettäviin lainoihin. Ja marraskuussa Irlannille.
Siten hyväksyn periaatteessa tämän Kataisen ja Urpilaisen kompromissin, kunhan myös muut EU-maat saadaan sitoutumaan siihen. Näin Kreikasta alkanut dominopeli saadaan pysähtymään ennen isoja ruumiita (Espanja, Italia) ja kestämättömiä veronmaksajien syliin kaatuvia takauksia.
Harmillista tässä on se, ettei asiaa oivallettu Kreikan kanssa, kun nyt näyttää siltä, että ainakaan Kreikan kansalla ei näytä olevan minkäänlaisia aikeita hoitaa asioitaan kuntoon. Tämä ei lupaa hyvää Kreikan velkojen maksamista ajatellen.
Hallitusneuvotteluja ajatellen on puolestaan mielenkiintoista nähdä Timo Soinin ja perussuomalaisten reaktio. Soini on ilmoittanut, ettei lähde tukemaan Portugalin tukipakettia edes muutettuna. Tilanne saattaa kuitenkin kovista puheista huolimatta houkuttaa häntä, vaikka vaarana on Soinin oman uskottavuuden menetys, etenkin kun Portugali takauksista ja kultavarannoistaan huolimatta tuskin kykenee hoitamaan velkojaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Pelin politiikkaa
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Kuinka verorahat turvataan?
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?
Poliitikot ja Kreikka
Kataisen kokoomus ja Urpilaisen SDP nimittäin pääsivät sopuun Portugalin lainojen takaamisesta. Sopimuksessa Portugali velvoitettiin myymään omaisuuttansa maksaakseen lainojansa ja lainan antajat pysymään rahoineen maassa. Jälkimmäinen voi olla toiveajattelua, mutta Portugalin valtava 14 miljardin euron kultavarallisuus tullee ainakin myydyksi.
Valitettavasti Portugalin valtionvelka on kultavarantoihin nähden yli kymmenkertainen eli noin 160 miljardia. Siten arvometallikaupalla ei kovin pitkälle pötkitä. Mitä muuta Portugalin omaisuutta on tarkoitus myydä jää nähtäväksi, mutta itse en edelleenkään usko maan selviävän ongelmistaan.
Portugalin tilanteesta huolimatta tilanne ei ole läpimätä. Suomalaisen veronmaksajan kannalta tässä ratkaisussa tärkeintä ja erinomaista on nimittäin se, että jatkossa takauksiin turvautumaan joutuvilta mailta vaaditaan vakuudet. Itse vaadin näitä jo noin vuosi sitten Kreikalle myönnettäviin lainoihin. Ja marraskuussa Irlannille.
Siten hyväksyn periaatteessa tämän Kataisen ja Urpilaisen kompromissin, kunhan myös muut EU-maat saadaan sitoutumaan siihen. Näin Kreikasta alkanut dominopeli saadaan pysähtymään ennen isoja ruumiita (Espanja, Italia) ja kestämättömiä veronmaksajien syliin kaatuvia takauksia.
Harmillista tässä on se, ettei asiaa oivallettu Kreikan kanssa, kun nyt näyttää siltä, että ainakaan Kreikan kansalla ei näytä olevan minkäänlaisia aikeita hoitaa asioitaan kuntoon. Tämä ei lupaa hyvää Kreikan velkojen maksamista ajatellen.
Hallitusneuvotteluja ajatellen on puolestaan mielenkiintoista nähdä Timo Soinin ja perussuomalaisten reaktio. Soini on ilmoittanut, ettei lähde tukemaan Portugalin tukipakettia edes muutettuna. Tilanne saattaa kuitenkin kovista puheista huolimatta houkuttaa häntä, vaikka vaarana on Soinin oman uskottavuuden menetys, etenkin kun Portugali takauksista ja kultavarannoistaan huolimatta tuskin kykenee hoitamaan velkojaan.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lajityypillistä käytöstä
Kansanäänestus Portugalista
Pelin politiikkaa
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Kuinka verorahat turvataan?
Lisää ruokaa Irlannin tiikerille?
Poliitikot ja Kreikka
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Portugalin valtionvelka ja muita omituisuuksia
Tämän aamun Helsingin Sanomien mukaan Portugalin valtionvelka on henkeä kohti melkein täsmälleen saman suuruinen kuin Suomen: hiukan yli 14 000 euroa. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Äsken MTV3:n TV-uutisissa kerrottiin että Portugalissa kahviloissa otetaan maksu vastaan mieluummin käteisellä kuin kortilla. Näin ei jää turhia dokumentteja myynnistä, eikä valtiolle kerry verovaroja. Silti Suomi on takaamassa Portugalin velkoja ottamalla itse velkaa. Omituista.
MTV3 kertoi myös, että suurin osa suomalaisista vastustaa takausten antamista EU:n kriisimaille. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omituista.
Suomi lähti mukaan Kreikan lainoittamiseen, jotta maa ei joutuisi selvitystilaan ja aiheuttaisi koko Euroopan laajuista kriisiä. Sittemmin kriisi levisi Irlantiin ja Portugaliin, ja nyt Kreikkakin on luisumassa selvitystilaan. Silti Suomi on takaamassa Euroopan kriisimaita ottamalla itse velkaa. Omistuista.
Suomessa on vaalit reilun viikon päästä. Maan johtavat hallituspuolueet keskusta ja kokoomus haluavat ehdottomasti, että Suomi osallistuu myös jatkossa EU:n kriisimaiden takauksiin.
Kerrassaan omistuista.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Keskustan linja: äänestämällä ei voi vaikuttaa
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
tiistai 5. huhtikuuta 2011
Vielä kerran EU:n vakausrahastoista
Pekka Veikonpoika Vennamo on huolestunut siitä, kuinka Suomelle käy jos joku muista EU-maista menee selvitystilaan. Tästä on syytäkin olla huolissaan, enkä usko että edes nykyisiä rahastomalleja vastustava ja niistä kansanäänestystä kaipaava Timo Soini suhtautuisi sellaiseen tilanteeseen kevytkenkäisesti. Se olisi vastuutonta.
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
Yhtä vastuutonta olisi kritiikittä mennä lompakko levällään Brysseliin ja luvata taata muiden maiden velkoja vain voidakseen kehua olevansa Euroopan ytimessä. Tähän ei ainakaan vaalien alla ole valmis edes Jyrki Katainen.
Pohditaan siis mitä tässä tilanteessa voitaisiin ja pitäisi tehdä.
Koska nyt syntyneen tilanteen taustalla on selvästi tiettyjen PIGS-maiden (ja ehkä tulevaisuudessa myös joidenkin muiden valtioiden) tietoisesti valitseman politiikan lopputulos, on näiden maiden pelastamisen yhteydessä välttämätöntä samalla viestittää että myös vastuu asioiden kuntoon saattamisesta on näillä mailla itsellään. Jo väliaikaisen rahaston (ERVV) perustamisen välitön seurantavaikutus osoitti, etteivät ainakaan tämän rahaston viestintämekanismit ja autettavan maan omat vastuut ole riittävät sille, että tilanteeseen suhtauduttaisiin vakavasti. Taattavien ymmärtämättömyyteen ja huonoon vastuunkantomotivaatioon viittaavat myös jotkut Kreikasta tulleet uutiset. Tai Irlannin kuulumiset.
Suomen eduskuntavaalit ovat veronmaksajien onneksi johtaneet siihen, että pääministeri Mari Kiviniemi on mitä ilmeisimmin vaalitappion pelossa joutunut välttämään suoraa rahan kaatamista pyytäjien laariin; ja ainakin lehtitietojen mukaan saanut sitä kautta joitakin parannuksia pysyvään vakausopimukseen (EVM). Tämä on erinomainen asia ja osoittaa että pienikin maa voi EU:ssa saada aikaan muutoksia myös isoissa asioissa.
Tämä ei kuitenkaan vielä riitä.
Suomalaisten poliitikkojen pitää jo saavutetun menestyksen rohkaisemana käydä neuvotteluja taipumatta ja niin pitkään, että koko takausjärjestelmä saadaan sellaiseen kuosiin jonka suomalainen veronmaksaja voi hyväksyä. Se tarkoittaa takaukseen sijoitettujen pääomien menettämisen riskien minimointia (esimerkiksi taattavan omaisuutta pantiksi), velkatalouksia luotottaneiden rahoituslaitosten omistajien sijoitusriskin täyttä toteutumista mikäli velat kaatuvat takaajan niskaan sekä vaikeuksissa olevien talouksien saattamista takaajamaiden valvontaan kunnes tilanne on ohi.
Mikäli velkaantuneilla mailla tai heidän luotottajillaan ei ole valmiutta tällaisiin ehtoihin, ei heillä liene todellista tarvetta takauksillekaan. Eikä meillä verorahojen käytölle heidän hyväkseen. Eikä EU:lla uskottavan vakausjärjestelmän luomiselle.
Aikaisempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ensimmäinen merkki Euroopan vakausrahaston seurauksista?
Maksaa mitä maksaa
Kuinka verorahat turvataan?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
