sunnuntai 14. elokuuta 2016

Onko ongelma väestönkasvu vai rikastuminen?

Helsingin Sanomat aloitti tänään juttusarjan, jossa käsitellään yleisinä totuuksina pidettyjä asioita. Ensimmäisenä käsittelyyn pääsi väite ihmiskunnan väestönkasvun turmiollisuudesta.

Jutussa todetaan, että ennusteiden mukaan maapallon väestömäärän kasvu on taittumassa, mutta siinä ei lopulta oteta kantaa siihen, onko se suuri ongelma vai ei. Sen sijaan nostetaan esille vanha yleisenä totuutena pidetty hokema, jonka mukaan väestönkasvua suurempi ongelma on ihmisten rikastuminen. Jutun mukaan maapallo ei kestä edes puolta nykyisestä väestöstä jos se elää kuten suomalainen tai amerikkalainen keskiluokka.

Juttua lukiessani havaitsin, että jos väite pitää paikkansa, on maahanmuuton kehitysmaista vauraisiin maihin katsottava olevan maapallon kestokyvyn kannalta erityisen vaarallista lisätessään länsimaisen kestämättömän elämäntavan piiriin uusia ihmisiä. Olisiko maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka siis rakennettava kokonaisuudessaan tästä lähtökohdasta?

Samalla jouduin toteamaan, että jos jutun väite rikastumisen turmiollisuudesta pitää paikkansa, on meidän syytä lopettaa kehitysyhteistyö mitä pikaisimmin. Auttamalla kehitysmaita nousemaan köyhyydestä tulemme pian tilanteeseen, jossa puolet maapallon väestöstä on liikaa. Onko siis katsottava, että kehitysavun tehottomuus on ollut ihmiskunnalle siunaukseksi, koska se ei ole tuottanut vaurautta minnekään?

* * *

Tosiasia on, että maapallon resurssien riittävyys ei määräydy pelkästään ihmiskunnan määrän eikä sen vaurauden perusteella. Sen sijaan se määräytyy väestön määrän ja kunkin ihmisen käyttämien luonnonvarojen määrän tulon perusteella.

Jos kehitysmaiden ihmisten vaurastuminen voidaan toteuttaa siten, että heidän luonnonvarojensa kulutus ei samalla kasva enempää kuin kehittyneiden maiden ihmisten luonnonvarojen kulutus vähenee, emme joudu luonnonvarojen riittävyyden suhteen nykyistä suurempiin ongelmiin. Tähän tilanteeseen pääsemiseksi on ainakin kolme mahdollisuutta.

Ensimmäinen olisi teknologinen kehitys, joka mahdollistaisi vaurastumisen siten, että samalla luonnonvarojen käyttö supistuisi. Tämä edellyttäisi tutkimukseen ja koulutukseen panostamista ja niiden hyödyntämistä sekä hyvin toimivaa maailmantaloutta, jonka puitteissa teknologinen kehitys on mahdollista.

Ongelmaksi tässä asiassa muodostuisi kuitenkin se, millä tavalla kehityksen hedelmät saataisiin kehitysmaissa hyödynnettäväksi. Imperialismin perintö ei salli kehitysmaiden suoraa ohjaamista, joten näiden maiden poliittisen johdon sekä myös oppositiovoimien tulisi itse toimia kansalaistensa parhaaksi. Valitettavasti kehitysmaiden historiallinen kehitys ei lupaa kovin paljon - pikemminkin päinvastoin.

Toinen mahdollisuus olisi ihmisten elämäntapojen muuttaminen ympäristöä säästäväksi - eli oikeastaan vaurastumisen monista tavoitteista (lihansyönti, autoilu, matkustaminen jne...) luopuminen. Vaikka tähän tavoitteeseen on pyritty monin henkilökohtaisin ratkaisuin (esimerkiksi kasvissyönti ja julkisen liikenteen käyttö) ja kansainvälisin sopimuksin (esimerkiksi ilmastokokoukset ja kalastusrajoitukset), on vaikea ajatella, että ihmiset olisivat valmiita alentamaan omaa elämänlaatuaan riittävästi mahdollistaakseen kehitysmaalaisten vaurastumisen yhdistettynä holtittomaan lisääntymiseen.

Samoin on huomattava, että elämäntavan liian nopea muuttaminen ympäristöä säästäväksi ehkäisisi todennäköisesti maailman talouden kehitystä. Ja sitä kautta luonnonvaroja säästävien teknologisten innovaatioiden kehittymistä. Lisäksi ongelmia saattaisi syntyä samoihin tavoitteisiin sitoutumattomien maiden saadessa kilpailuetua luonnonvaroja säästäviin maihin nähden.

Entäpä se kolmas keino toteuttaa kehitysmaalaisten vaurastuminen. Se on maapallon väestön supistuminen samalla tahdilla vaurastumisen kanssa. Monissa länsimaissa Suomi mukaan lukien kantaväestö jo supistuukin antaen tilaa kehitysmaiden vaurastumiselle. Valitettavasti näidenkin maiden koko väestö kasvaa maahanmuuttajaväestön lisääntyessä, joten luonnonvarojen käytössä ei synny nettosäästöä, joka voitaisiin käyttää kehitysmaiden hyväksi.

Tilanne on siis sellainen, että länsimaiden väestön vähentyessä pieni osa kehitysmaalaisista (kotimaansa jättäneet) kyllä vaurastuu, mutta suuren enemmistön asema ei parane. Sen sijaan kehitysmaissa luonnonvarojen riittämättömyys yhdistettynä uskonnollis-etnisiin epäluuloihin ja/tai yksittäisten mahtimiesten valtapyrkimyksiin aiheuttaa sekasortoa, joka estää tehokkaasti niiden nousun köyhyydestä vaurauteen. Sekasorto ei kuitenkaan näytä ehkäisevän väestönkasvua.

Yhteenvetona voitaneen todeta, että Helsingin Sanomien analyysi jäi puolinaiseksi. Itse asian kannalta näyttää siltä, että kehitysmaiden väestönkasvu ehkäisee tehokkaasti maapallon kestokyvyn kannalta suotuisten koko ihmiskunnan vaurastumisratkaisujen hyödyntämisen. Siten myös ongelman ratkaisemisen on tapahduttava kehitysmaissa, eikä sitä voi tapahtua ilman kehitysmaiden väestönkasvun pysäyttämistä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Afrikan tulevaisuus kehitysavun valossa
Luonnonvarojen ylimenopäivä antaa väärän signaalin
Kehitysapunainen valaisi verovarojemme käyttöä Afrikassa
Nykyajan kansainvaelluksesta



23 kommenttia:

  1. Holtiton maahanmuutto Euroopassa aiheuttaa sen, että resurssien suurkuluttajien määrä ei tule laskemaan, vaan nousemaan rajusti. Jos vihreä liike viitsisi laskea maahanmuuton seurannaisvaikutuksia (tämä ei ole vaikeaa, kansakoulun oppimääräkin riittää), he ymmärtäisivät että Rajat kiinni-liike kuuluu nimenomaan ympäristönsuojelun olennaiseksi osaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Jotkut sen ymmärtävät; vihreiden kannattaisi lukea vaikkapa pitkäaikaisen vihreän kansanedustajan Eero Paloheimon ajatuksia. Esimerkiksi http://www.eeropaloheimo.fi/totuutta-toivon/

      Poista
  2. Kehitysmaista tekee kehitysmaita se seikka, että näiden ihmisten keskimääräinen äo on liian alhainen. 80 äo:lla ei ylläpidetä yhteiskuntia, jotka on suuniteltu äo:lle 100. Yhteiskunta, joka koostuu pääosin ns.autettavista ei voi menestyä. Jos puuttuu kyky syy-seuraussuhteen omatoimiseen ymmärtämiseen ja sosiaalinen omatuntokin on 5-vuotiaan tasolla, niin tervemenoa kaikkein alkeellisimmalle heimoyhteisötasolle. Pysykööt omilla alueillaan euroopan ulkopuolella, jossa voivat pitää meitä rikkaammat perinteensä ja perinteiset, kulttuurilliset elämäntapansa ilman, että länsimaat pilaavat nämä arvokkaat asiat. Rajat kiinni on siis käytännössä kaikkia osapuolia hyödyttävä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kiistä sitä, etteikö perimällä olisi jotakin vaikutusta älykkyysosamäärään, mutta se ei ole koko totuus.

      Älykkyysosamäärä kun korrelloi yllättävän hyvin koulunkäynnin kanssa; käytettävät testit (kuten yleisesti käytetty WAIS) testaavat juuri sellaisia taitoja mitkä harjaantuvat kansakoulua vaativammissa opinahjoissa. Olisi erittäin mielenkiintoista tietää, minkätasoinen tavallisten suomalaisten, suurelta osin maanviljelijöiden, keskimääräinen ÄO oli 1920-luvulla. Suomen maaseudulla ei kansakoulua enempää kenenkään katsottu tarvitsevan ennen peruskoulua 1970-luvulla.

      Poista
    2. Minun ymmärtääkseni rodullistetut äo:t on taas hyväksytty osaksi tieteen totuuksia. Testit on opittu mukauttamaan tutkittaviin yhteisöihin. Tällä hetkellä ainut hatusta vetäisty ja perustelematon vasta-argumentti, jota vielä ei ole tyrmätty liittyy ravintoon.

      Poista
    3. Tieteessä on äärimmäisen harvoin totuuksia, paitsi ehkä matematiikassa. Ehkä. Luonnontieteissä varsinaisia totuuksia on jonkin verran, mutta yllättävän vähän. Psykologiassa, mihin ÄO:kin kuuluu, ei ole ainuttakaan totuutta mistä ei väiteltäisi.

      Tieteen olemukseen kuuluu olemassaolevien 'totuuksien' kyseenalaistaminen. Joku tuo uuden teorian julki. Mitä syynätään, kunnes uusi teoria osoitetaan todeksi tai vääräksi. Konsensus tieteessä tarkoittaa vain hetkellistä asiaintilaa, tosin joskus vaikutusvaltaiset henkilöt pitkittävät tätä prosessia, kuten voi lukea historiasta.

      Poista
    4. Syynäämisessä voidaan lähinnä osoittaa hypoteesi vääräksi tai sille voidaan löytää tukea. Sen sijaan asioita ei voida tarkalleen ottaen osoittaa oikeaksi.

      Poista
    5. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    6. Sorry, dementia iski. Sanajärjestys täytyi korjata. En vain nähnyt sitä kirjoittaessa.

      Ei koskaan voida osoittaa mitään täysin oikeaksi. Mutta yleensä ihmisillä on tapana veikata että teoria on riittävän oikea ja toimitaan kuin se olisi. Joskus tässä mennään pahasti metsään.

      Poista
    7. Jep. Tämä ei muuta sitä, että tieteellinen tieto on ylivoimaisesti parasta käytettävissä olevaa tietoa.

      Poista
    8. Milwaukeessa poliisi pysäytti ampumalla väkijoukkoon säntäävän aseistetun, rikoksesta epäillyn mustan, jolla oli yli metrin pituinen rikosrekisteri. Mustat "protestoivat" asiaa asuinalueensa hysteerisellä tuhoamisella. Tämän hetken tilanne on lukuisia pahoinpitelyjä, poltettuja autoja, poltettu huoltoasema ja saldo kasvaa. Tämä on käytännön esimerkki mustien ongelman ratkaisukyvystä, kun on jokunen sata vuotta eletty länsimaisessa yhteiskunnassa. Huomannette, ettei äo esimerkkien valossa ole kovinkaan korkea. Sama meno on päällä lähi-idästä tulevilla esim. malmössa.
      Käytännössä Suomen rakentaminen alkoi jatkosodan jälkeen. Suomalaista yhteiskuntaa tuskin olisi saatu rakennettua, jos kansalaisten keskimääräinen äo olisi ollut alhainen

      Poista
    9. Pantalone:
      No niin, kulttuurilla, missä olet kasvanut, ei ole mitään tekemistä asian kanssa, vaan kysymys on ainoastaan geeneistä? Tätäko tarkoitat?

      Poista
    10. En nyt aivan niin tiukasti rajaisi, että sivuuttaisin kulttuurin ja kasvatuksen. Yritätkö nyt survoa sanoja suuhuni? Tapoihini ei kuulu käydä keskusteluja, joissa minun tehtävänäni sanoa " näin en ole sanonut".
      Siinä missä on eri koirarotuja, niin on myös ihmisrotuja.

      Poista
    11. En nyt aivan niin tiukasti rajaisi, että sivuuttaisin kulttuurin ja kasvatuksen. Yritätkö nyt survoa sanoja suuhuni? Tapoihini ei kuulu käydä keskusteluja, joissa minun tehtävänäni sanoa " näin en ole sanonut".
      Siinä missä on eri koirarotuja, niin on myös ihmisrotuja.

      Poista
    12. En ihan tiedä mitä tuossa edellä yritettiin sanoa, mutta valitettavasti näissä "sovitetuissa" älykkyystesteissä on ollut aina se ongelma, että niistä saa parhaat pisteet ne jotka saavat yleisistäkin testeistä parhaat pisteet. Kukaan ei ole onnistunut toistaiseksi sovittamaan älykkyystestejä kulttuuriin tai rotuun tms. koska aina parhaiten pärjäävät ne yleisestä testistä parhaat pisteet saavat henkilöt. Älykkyystesteistä puhuttaessa tupataan unohtamaan se mikä niiden tarkoitus on eli saada selville ne henkilöt jotka tulevat todennäköisimmin pärjäämään koulutuksessa ja myöhemmin elämässä. Koulutus ei siis sinällään paranna testien tuloksia, vaan se että koulutetut pärjäävät niissä parhaiten, kertoo sen että testit mittaavat sitä mihin ne on kehitettykin. Koulunkäynnin edistyessä porukasta karsiutuvat ne jotka eivät siinä pärjää joten keskimääräiset tuloksetkin paranevat. Sellaisia tuloksia ei ole olemassa että olisi mitattu yksittäisten henkilöiden älykkyyden "paranemista" kun heitä koulutetaan. Ainoa testi joka tällaista voisi mitata olisi kaksostutkimus, jossa toinen kaksosista jää ilman koulutusta ja toinen saa sitä. Tällaisia tilanteita on todella olemassa adoptioiden kautta ja kaksostutkimuksissa on todettu että molemmat kaksoset ovat täysin yhtä älykkäitä saavat he koulutusta eli eivät. Genetiikka jyllää.

      Poista
    13. Voi olla näin. Minkäsuuruinen otos näissä kaksostutkimuksissa on ollut? Ja kuinka erilaisissa ympäristöissä lapset ovat kasvaneet? Jos ainoa ero on se, että molemmat ovat kasvaneet valkoisessa keskiluokkaisissa kodeissa, mutta eri kaupungeissa, tutkimuksen arvo on enemmän kuin hiukan kyseenalainen.

      Poista
  3. Luonnonvarojen riittävyydestähän tässä on kysymys ja se on niin läpikotaisin politisoitunut aihe, ettei järkevä keskustelu ole mahdollista.

    Luonnonvarojen kokonaiskulutus lasketaan juuri niin kuin Professori kirjoittaa, mutta koska sen ääneen sanominen avaa vääjäämättömiä, epäsopivia lisäkysymyksiä, niin sitä ei voi sanoa ääneen, eikä niin saa edes ajatella.

    Joskus ihailen punavihreää argumentointia, miten osaavasti keskustelua rajaamalla saadaan oma maailmankuva pysymään kasassa ihan mahdottomassakin tilanteessa. Ja juuri tässä aihekokonaisuudessa kompastelu on suurinta: väestönkasvu, kehitysapu, kulutus, luonnonvarat, siirtolaisuus.

    Siksi HS:n juttukin oli rajattu juuri noin. Argumentaatio pysyy kasassa vain kun rajaus on tiukka. Mutta jos oman argumentaation kannalta olisi ollut edullista väljentää rajausta, niin toki se silloin olisi tehty.

    VastaaPoista
  4. Tässä pitäisi nyt kyllä ilmaista eksplisiittisesti se kaikkein oleellisin asia, eli vaurastuminen pysäyttää väestönkasvun. Vuosikymmeniä Suomessa on päässyt suuren ajattelijan maineeseen hokemalla: "Rajaton kasvu rajallisessa maailmassa ei ole mahdollinen." Rajaton väestönkasvu ei tietenkään ole, mutta talouskasvu on vain numeroita, joihin maailman rajallisuus ei vaikuta. Sen sijaan talouskasvu pysäyttää väestönkasvun. Käykääpä vaikka Goassa, joka on Intian rikkain osavaltio. Vaikka se on suomalaisen silmissä köyhä, syntyvyys on alempi kuin Suomessa, ja lapsia näkee vain koulujen pihoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elintasolla ja väestönkasvulla on tosiaan linkki toisiinsa. kehitysmaat ovat juuri nyt valitettavasti kuitenkin oudankehässä, jossa väestönkasvu ehkäisee elintason nousun. Tämän ongelman ratkaisemisen pitäisi olla kaiken kehitysyhteistyön keskiössä, sillä jos se ratkeaa, ratkeavat muutkin ongelmat.

      Poista
  5. 70-luvun alussa 10% afrikkalaisista eli alle dollarilla paivassa, nyt triljoona kehitysapu dollaria myohemmin ollaan tilanteessa, jossa 70% afrikkalaisista elaa alle dollarilla paivassa.

    VastaaPoista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  7. Hiljattain oli juttua Afrikan megafaunan kohtalosta. Kun Afrikassa ihmisten määrä vain lisääntyy, niin elefanteille, kirahveille ja leijonille käy huonosti.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!