Asia saattaa ola kuten Rydman sanoo tai sitten ei. Sen sijaan oli äärimmäisen mielenkiintoista, mitä hän kertoi suomalaisten poliitikkojen yhteistyön tekemisen motiiveista.
Rydman nimittäin kertoi, että "todellisuudessa pelätään vain yhteistyön vaikutusta omaan julkikuvaan. Politiikkojen piirissä käydään aika paljon keskusteluja, että keiden toimijoiden, henkilöiden tai puolueiden kanssa yhdessä näyttäytyminen tukee tai haittaa poliittista profiloitumista."
Toisin sanoen Rydman vahvistaa sen yleisen epäilyn, etteivät suomalaiset poliitikot suinkaan ole kansakunnan, vaan oman menestyksensä asialla. Tämä on äärimmäinen harmi esimerkiksi juuri nyt kun maata johtaa Petteri Orpon persu-allergian takia ns. huulipunahallitus.
Siis juuri se Sanna Marinin (sd) johtama punaviherhallitus, jonka takuumiehenä on Katri Kulmunin tuhon tiellä oleva Keskusta. Ja jonka talouspolitiikka on kerta toisensa jälkeen todettu kelvottomaksi - viimeksi näin kävi vain muutama päivä sitten.
Tässä tilanteessa minulla on kolme toivetta. Niistä ensimmäinen koskee Keskustan tulevaisuutta - se on käynyt tarpeettomaksi suomalaisessa politiikassa ja joutaa siksi kadota. Näin etenkin siksi, että puolueella on ollut äänestäjiä kohtaan pitkäaikainen asennevamma, joka on johtanut tunnettuun "kepu pettää aina" -sanontaan, jonka yhdestä ilmentymästä kirjoitin jo yhdeksän vuotta sitten.
Toinen toiveeni on yhteinen Rydmanin kanssa: Kokoomuksen ja Perussuomalaisten on tullut aika löytää toisensa. Vain siten voimme saada Suomeen ensi vaalien jälkeen hallituksen, jolla on edellytykset saada kuntoon sekä maan talous- että sen turvallisuuspolitiikka.
Kolmanneksi minulla on toiveena Sanna Marinin hallituksen terästäytyminen edes sen verran, ettei sen seuraaja joutuisi lähtemään sellaisilta savuavilta raunioilta, mihin sen poliittinen agenda näyttäisi juuri nyt johtavan.
* * *
Lopuksi pari sanaa Brexitistä eli viimeöisestä EU:n supistumisesta yhdellä jäsenmaalla. Itse tapaus on sikäli mielenkiintoinen, että poislähtijä on ollut koko Unionin edullisimmassa asemassa: sillä on ollut alennettu jäsenmaksu ja oma valuutta. Näin se on pystynyt hyötymään laajasta kotimarkkinasta, mutta samalla reagoimaan vaikeuksien iskiessä valuuttakurssista joustamalla.
Nähtäväksi siis jää, miten Britannian tulevaisuudelle käy jatkossa. Lähteekö sen talous nousuun vai syöksyykö se taantumaan?
Itselleni tämä on erityisesti tärkeä merkki Unionin jäsenmaiden saamista eduista. Jos Britannia romahtaa, on meidän täällä Pohjantähden alla syytä pitää tiukasti omasta jäsenyydestämme. Jos ei, lienee EU-jäsenyyttä jatkossa turha markkinoida ainoana taloudellisesti kestävänä vaihtoehtona isänmaallemme.
Entä Skotlanti: uusitaanko siellä kansanäänestys kuningaskunnasta eroamiseksi? Ja seuraako siitä uuden pohjoismaita lähellä olevan EU-jäsenen syntyminen. Jos näin käy olisi asia tietenkin meidän kannaltamme aivan erinomainen ainkain, jos Suomi pysyy myös jatkossa Unionin jäsenmaana.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Brexit varmistui
Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä
Uuden Ajan Uljas Kansojen Vankila?
Tekstit
