Kunniamurha ja intersektionaalinen feminismi

Viime aikojen humanitaarinen maahanmuutto on muuttanut suomalaista yhteiskuntaa. Yksi merkittävistä muutoksista on kunnia-, eli asiallisesti oikeammin häpeämurhien, ilmaantuminen yhteiskuntaamme. 

Yksi sellainen tapahtui mitä ilmeisimmin Vantaalla, missä Itä-Uudenmaan käräjäoikeus vangitsi keskiviikkona 43-vuotiaan miehen epäiltynä 34-vuotiaan naisen murhasta. Nainen oli hakenut miehestään avioeroa. 

Suurin osa suomalaisista tiedotusvälineistä on jättänyt vihjaamatta mitään murhatun naisen tai murhaajan etnis-kulttuurisesta taustasta, mutta MTV3 julkaisi valokuvan murhatun naisen epätoivoisesta erohakemuksesta. Sen kieliasusta voi päätellä henkilön olevan maahanmuuttajataustainen ja siihen viittaavat myös Ilta-Sanomien tiedot. 

Tapaus ei ole mitenkään ainutlaatuinen, sillä maassamme on aiemminkin tapahtunut häpeän motivoimia kunniamurhia (esimerkki ja toinen). Siitä huolimatta sen pitäisi herättää yhteiskunnan päättäjät toimimaan siten, etteivät tämän kaltaiset humanitaarisen maahanmuuton seuraukset muodostu osaksi jokapäiväistä elämää Suomessa. 

Tarkemmin sanottuna Suomessa on pidettävä kiinni niistä arvoista, joille maamme on rakentunut. Yksi oleellisimmista on miesten ja naisten välinen tosiasiallinen tasa-arvo, jonka taustalla on jopa vuosituhantinen taistelu ankarien elinolojen pohjoisessa maassa, missä elämiseen on aina tarvittu täyttä työpanosta molemmilta puolisoilta. 

Ja joka sai viimeisen silauksensa toisen maailmansodan pyörteissä, jolloin naiset joutuivat kantamaan vastuun yhteiskunnan toiminnasta miesten jouduttua rintamalle puolustamaan maamme itsenäisyyttä ja vapautta. Ja jotka kestivät ja huolehtivat vielä sodan jälkeenkin rintamalla fyysisiä ja henkisiä vammoja saaneet miehensä kunnialla hautaan.

Tässä suhteessa on huomattava, ettei niin sanottu intersektionaalinen feminismi suinkaan edusta tasa-arvoa, vaan on apartheid-tyyppinen sovinistis-rasistinen järjestelmä, jossa ihmisten arvo määritellään syntymässä saatujen ominaisuuksien perusteella. Ja jonka kannattajien epäilen suhtautuvan vähättelevästi - tai ainakin ymmärtäväisesti - jopa kunniamurhiin, jotka edustavat partiarkaalista ylivaltaa sen raaimmassa muodossa. 

Saahan sellaisen tekijä kehitysmaataustansa perusteella järjestelmään kuuluvia niin sanottuja "rotupisteitä", sillä - Wikipedian mukaan - etenkin miessukupuoli, heteroseksuaalisuus ja valkoisuus ovat... valta-asemasta nauttivia identiteettejä". Ja kaksi niistä täyttyy mitä ilmeisimmin tässä käsittelemäni murhan tehneen aviomiehen kohdalla.

Toivon tietenkin olevani tässä asiassa väärässä ja että sen merkiksi joku intersektionaalinen feministi astuu julkisuuteen vaatien elinkautista linnareissua vaimonsa murhaan syyllistyneelle miehelle sekä vaatii tämän edustaman kunniakulttuurin perinpohjaista kitkemistä maastamme. Toisaalta tällä asialla ei liene sen suurempaa merkitystä niin kauan, kuin kehitysmaalaisten kansainvaellus maahamme jatkuu - ja johtaa lopulta siihen, että jo vuosikymmeniä laskussa olleiden murhien määrä alkaa lisääntyä uudelleen Ruotsin malliin. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Helsingin käräjäoikeus ei ymmärtänyt kunniamurhaajaa
Kunniamurha, josta feministit vaikenevat?
Kunniväkivallasta ja ilmastorikoksista