Rehellisyys maan perii - vai periikö?

Aamun lehti julkaisi jutun, jossa Perussuomalaisten ja Uuden Vaihtoehdon kansanedustajat oli sijoitettu arvoihin liittyvien vaalikonevastusten mukaan samaan kuvioon. Jutun mukaan halla-aholaiset ovat keskimäärin hiukan oikeistolaisempia ja selvästi konservatiivisempia kuin soinilaiset. Raja kummankaan arvon suhteen ei kuitenkaan ollut tiukka.

Lehden toisen jutun mukaan uuvalaiset "eivät enää korosta yhteneväistä maahanmuuttolinjaa Halla-ahon kanssa. Nyt he puhuvat suvaitsevaisuudesta... Samainen Elo muuten sanoi tiistaina, että heillä on nollatoleranssi rasismiin ja viittasi tällä ilmeisesti Jussi Halla-ahoon."

Vaalikoneet ovat mainio renki silloin kun pitää valita ehdokasta vaaleihin. Valitettavasti niissä on kuitenkin myös mahdollisuus harhauttamiseen, jonka avulla ehdokas voi toivoa saavansa enemmän ääniä kuin ilmaisemalla todellisen näkemyksensä. Edellä mainitut kaksi juttua näyttävät vahvistavan tämän uuvalaisten osalta.

Tämä perusteella on vaikea välttyä ajatukselta, etteivät esimerkiksi hallituksessa tehdyt myönnytykset johdu aina kompromisseista, vaan ainoastaan näyttävät sellaisilta, koska ne todellisuudessa toteuttavat ministereiden omia vakaumuksia. Asia ei ole mitätön, vaan koskee vahvasti demokratian syvintä olemusta, jossa valtaa käyttävä kansa valitsee valtaan henkilöt, joiden kuvittelee edustavan parhaiten omia näkemyksiään.

Sellaisesta antoi aamun lehden kolmannessa jutussa todistuksen Anni Sinnemäki (vihr), jonka mukaan "ei vieraskielisen väestön osuus sellaisenaan ole ongelma eikä sille pidä mitään ylärajaa asettaa". Huomioiden Sinnemäen ja Vihreiden maahanmuuttolinjauksia yleensä, ei ole syytä epäillä Sinnemäen tarkoittavan sitä mitä sanoo: hän ei näe lähtökohtaisia ongelmia maahanmuuttajaghetoissa.

Samanlaista rehellisyyttä toivoisi muiltakin poliitikoilta. Koska sellaisesta ei kuitenkaan ole varmuutta, kannattaa äänestäjän seurata ehdokkaidensa toimintaa myös vaalikausien välillä - vain siten voi varmistua siitä, ettei joudu vaalikampanjoinnin aikana harhautetuksi.

Toki tässäkin lähestymistavassa on se ongelma, että hallitusta muodostettaessa on tulevien ministereiden tehtävä myös aitoja kompromisseja - muutenhan Suomen kaltainen poliittisesti hajanainen valtio ei voisi koskaan saada enemmistöhallituksia, joilla olisi voimaa toteuttaa poliittiset päämääränsä. Seurauksena olisi poliittinen jämähtäneisyys.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Vaalikoneet äänestyspäätösten manipuloinnin työkaluina
Vaalikone