Elääkö kirjailija sananvapaudesta?

Suomi on juuri tällä hetkellä sananvapauden kakkosmaa maailmassa. Tarkoittaako se, ettei meillä ole sananvapausongelmia eikä sananvapauden vastaisia ajatuksia?

Äkkiseltään luulisi, että ainakin sanan tuottamisesta elävät kirjailijat pitäisivät sananvapautta erityisen tärkeänä. Siksi olikin mielenkiintoista lukea suomalaisten kirjailijoiden kannanottoja liittyen Ruotsissa pidettävään tapahtumaan, johon osallistuu myös äärioikeistolaisena pidetty Nya Tider -lehti.

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon pari vuotta sitten voittanut ja argumentaatiovirheitä aiemmin levitellyt  Laura Lindstedt ei osallistu Suomen viralliseen ohjelmaan messuilla. Hänen mukaansa "messujen toimitusjohtaja Maria Källsson on määritellyt messut ’avoimeksi toriksi’, mutta kysehän on kaupallisesta tapahtumasta... Ei messujen ole pakko ottaa ketään mukaan sananvapauden nimissä. Minusta on irvokasta, että messut kutsuvat kirjailijoita leikkimään hyvää ihmistä kestämättömään tilanteeseen, jonka ne ovat itse luoneet."

Kirjailija Sirpa Kähkönen sen sijaan on lähdössä, Hänen uusi kirjansa "käsittelee muun muassa totalitarismia ja pakolaisuutta, enkä voi jättää käyttämättä tilaisuutta puhua niistä, myös liittyen nykyisiin ääriliikkeisiin ja messudebattiin".

Joukon tunnetuin eli Kjell Westö ei oikein tiedä. Hän on "nyt miettinyt osallistumista viikon, menettänyt yö­unetkin... Miten tahansa päätän, paskanmaku jää suuhun. Tämä on varmasti pahin ammatillinen valinta­tilanne koko urani aikana."

Edellä olevia näkemyksiä on mielenkiintoista tarkastella sitä taustaa vasten, että Euroopan ihmisoikeussopimus määrittelee sananvapauden seuraavasti. "Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta."

Toki sananvapauteen kuuluu myös oikeus korvien sulkemiseen ja omaan kuplaan käpertymiseen. Se näyttäisi olevan yllättävän vahvasti elävä vaihtoehto kirjailijapiireissämme. Mutta mitä se kertoo kirjallisuuden tilasta Suomessa vuonna 2017?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista
Toimittaja Pirkko Kotiranta: patsas ja sananvapaus
Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo, olkaamme siis dhimmejä

Laura Lindstedtin rasistisista olkiukoista

Huomasin äsken aivan käsittämättömän ulostulon julkisuuteen. Sen teki Finlandia-palkittu kirjailija Laura Lindstedt.

Juttu oli otsikoitu lupaavasti: "Finlandia-voittajan mielestä Suomessa vallitsee huono keskusteluilmapiiri – ´Puhutaan ohi niin että suhisee´". Sen nähtyäni arvasin kannanoton liittyvän maahanmuuttoon. Ja olin oikeassa.

Seuraavaksi oletin Lindstedtin toteavan, etteivät maahanmuuttokriittiset kuuntele sen enempää punavihreässä kuplassaan asuvia kuin nämäkään kanssaan eri mieltä olevia. Se olisi luultavasti ainakin jossain määrin totta, mutta yllätyksekseni olin väärässä. Vai mitä arvoisa lukijani arvelee seuraavasta lainauksesta.

"Jos vaikka puhutaan näistä niin sanotuista maahanmuuttokriitikoista, tuntuu että he vain hakevat sillä niin sanotulla keskustelulla bensaa liekkeihin ja oikeuttavat sillä sitä omaa rasistista vihaansa. Se on pelottavaa, siihen ei mikään järkipuhe ikään kuin pysty menemään väliin.

Vaikka kuinka monta kertaa jokin taho oikaisee vääriä tulkintoja ja vääriä tietoja, niin samat valheet tulevat uudestaan uudessa yhteydessä pintaan. Se on pelkästään rasismin ylläpitoon tarkoitettua propagandapuhetta, ja se on minusta hyvin huolestuttavaa, siihen ei tunnu auttavan tällä hetkellä yhtään mikään."

* * *

Minusta Finlandia-palkittu kainuulaisnainen syyllistyi noissa kahdessa lainatussa kappaleessa juuri siihen, mistä hän maahanmuuttokriitikkoja syyllisti. Aluksi hän väitti kaikkien maahanmuuttokriitikkojen (oikeammin maahanmuuttopolitiikan kriitikkojen) argumentoivan ainoastaan rasistista vihaansa oikeuttaakseen ja rakensi siis maahanmuuttokriitikoista olkiukon, jota hyödyntäen kävi taisteluun.

Toisessa kappaleessa hän puolestaan niputti kaikki kanssaan eri mieltä olevien puheet rasismin ylläpitoon tarkoitetuksi valheelliseksi propagandaksi, jota ei korjata edes virheiden paljastumisen jälkeen. Hän ei definioinut yhtään korjattua maahanmuuttokriittistä argumenttia, joten en osaa ottaa kantaa niiden käyttämiseen faktoihin perustuvien korjausten jälkeen.

On kuitenkin huomattava, että korjattuja argumentteja kuitenkin esiintyy myös Lindstedtin kanssa samalla puolella olevien puheissa, aina ylintä valtiojohtoa myöden. Eikä niistä todellakaan luovuta helposti vaan pikemminkin levitellään valtamedian kautta (tässä yksi jos toinenkin esimerkki tässä blogissa tehdyistä oikaisuista, joiden korjattuja versioita en ole nähnyt julkisuudessa maahanmuutto-unelmoijien käytössä).

Kokonaan oma lukunsa on sitten vielä se, että punavihreästä kuplasta nousseita harhaanjohtavia puheita (oikaisu täällä), vihapuheita tai vihatekoja ei Lindstedtin maailmassaan ilmeisesti edes lasketa. Ehkä siksi, että ne näyttävät tukevan hänen maailmankuvaansa. Vai miksi hän ei nosta esiin myös niitä?

* * *

Edelle kirjoitetun perusteella on valitettavasti todettava, että Finlandia-palkinnon saanut Laura Lindstedt ei ymmärrä unelmamaailmassaan hyökkäävänsä itseni kaltaisia erityisesti faktojen pohjalle maahanmuuttonäkemyksiään ja -argumentaatioitaan rakentavia maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia henkilöitä vastaan. Vielä valitettavampaa on se, että maassamme on jaettu Finlandia-palkinto ihmiselle, joka ei kykene käymään järkevää dialogia itselleen tärkeistä asioista sortumatta olkiukkojen rakentamiseen, valheisiin ja vastapuolen perusteettomaan mustamaalaamiseen.

Kannanotosta välittyy myös sellainen käsitys, ettei Laura Lindstedt ole lainkaan perehtynyt siihen, mitä hänen kritisoimansa maahanmuuttokriittiset oikeasti sanovat tai ajattelevat, vaan perustaa näkemyksensä toisen käden tietoon. Mikäli hän sattuisi lukemaan tämän tekstin, suosittelen tutustumaan syvemmin esimerkiksi tähän omaan blogiini sekä myös europarlamentaarikko Jussi Halla-ahon blogiin tai maahanmuuttoasioihin keskittyvän Homma-foorumin keskusteluihin.

Edellä mainittuihin avoimin mielin perehtymällä Finlandia-palkittu voisi jatkossa välttää nyt nähdyn kaltaisen itsensä nolaamisen ja kohdistaa argumenttinsa olkiukkojen sijasta eri mieltä olevien argumentteihin ja niissä oleviin mahdollisiin virheisiin. Siitä saattaisi hyötyä koko suomalainen yhteiskunta, jos maahanmuutosta eri mieltä olevat keskustelisivat keskenään ja tunnustaisivat faktoihin perustuvien argumenttien ylivertaisen arvon omasta maailmankuvasta ponnistavaan luulo- tai vihapuheeseen verrattuna.

* * *

Toinen vaihtoehto Lindstedtin ulostulolle oman yksisilmäisyyden ja perehtymättömyyden sijasta on luonnollisesti se, että Yle on sensuroinut Laura Lindstedtin sanomisia niin, että vain yhtiön ja/tai sen toimittajien omaa propagandistista linjaa tukevat kohdat on välitetty suurelle yleisölle. Verovaroin kustannettu radiotalommehan on aiemmin turvautunut keskusteluissaan jopa osallistujien valitsemiseen siten, ettei mukaan ole päässyt kuin yhtä mieltä olevia.

Jos arveluni Ylen Lindstedtiin kohdistamasta virheellisestä uutisoinnista on totta, niin toivoisin Finlandia-palkitun valittavan kohtelustaan ainakin Julkisen sanan neuvostolle. Näin siksi, että Yle olisi niin tehdessään maalannut haastateltavastaan varsin rumalla tavalla argumentointikyvyttömän ja yksisilmäisen idiootin. Sellainen virhe olisi luonnollisesti korjattava, jotta Finlandia-palkitulle ja julkisuudesta elävälle uhrille ei koituisi enää suurempaa vahinkoa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuuttajatutkimus paljastaa muslimien vaikeuden katsoa itseään peilistä
Poliisin toiminta Tampereen mielenosoituksen yhteydessä on tutkittava
Suomen ja Ruotsin raiskaustilastot rikkovat ennakkoluuloja
Valtamedia valehtelee Rajamäen ja Mäntylän kaatamasta paperittomien terveydenhoitoesityksestä