Jos ja kun ennuste toteutuu, asettaa se valtavan haasteen humanitaaristen maahanmuuttajien integroimiseksi yhteiskuntaan. Siis sellaisen haasteen, joka on pakko ratkaista - sillä muuten edessä on Ruotsin Rosengårdin tyyppisten yhteiskunnasta erilleen kasvavien maahanmuuttajaghettojen syntyminen.
Siis sellaisten, joissa ihmiset suhtautuvat niin vihamielisesti kantaväestöön, ettei edes paloautolla ole asiaa alueelle - saati satunnaisella kantaväestöön kuuluvalla naisella. Samalla uskonnollinen radikalismi vahvistuu maahanmuuttajien parissa ja alttius terroristien värväykselle kasvaa. Ja viharikokset etenkin juutalaisia vastaan lisääntyvät.
* * *
Rosengårdin tyyppisen alueen syntymisen taustalla lienee kaksi tekijää: kulttuuriltaan erilaisen maahanmuuttajaväestön inhimillinen halu asua kaltaistensa parissa sekä heidän syrjäytymisensä työmarkkinoilta länsimaissa tarpeellisen koulutuksen puuttuessa. Nämä tekijät tulisi siis pystyä eliminoimaan kotoutuskeinojen avulla.
Suomessa ihmisillä on perinteisesti ollut oikeus asua siellä, mistä he löytävät asunnon. Asumisoikeuteen puuttuminen rajoittaisi siis merkittävästi suomalaisten vapaata liikkuvuutta hiukan samaan tapaan kuin esimerkiksi eri väestöryhmien pakkosiirtoja tehneessä Neuvostoliitossa. Tämä ei kuulosta hyvältä, ja joudummekin kysymään kumpi on asumispolitiikassa suurempi arvo, länsimainen vapaus vai maahanmuuttajaväestön integroiminen yhteiskuntaan?
Toisaalta asiaa voidaan tarkastella siltäkin kantilta, ettei aivan vapaata asumisoikeutta ole kantaväestönkään keskuudessa. On nimittäin aivan turha kuvitella, että suurimmalla osalla suomalaisista olisi minkäänlaisia mahdollisuuksia sijoittua vaikkapa Helsingin Kaivopuiston alueelle. Tämän sanelee taloudellinen realismi - Kaivopuiston alueella asunnot ovat yksinkertaisesti niin kalliita, etteivät tavallisen palkansaajan tulot riitä sellaisen hankkimiseen.
Jos siis tarkastellaan maahanmuuttajien vapaata asumisoikeutta taloudellisten realiteettien kannalta, voidaan kysyä, olisiko kohtuutonta mikäli heihinkin sovellettaisiin samanlaista taloudellista rajoitetta kuin suomalaisiin? Toisin sanoen, niin kauan kuin yhteiskunta tukee heidän asumistaan, he eivät olisi itse oikeutettuja vapaasti valitsemaan asuinpaikkaansa, vaan yhteiskunta määräisi sen.
Jos näin tehtäisiin, olisi etenkin nykyisen tiukan talouden aikana syytä etsiä asunnot kasvavalle humanitaaristen maahanmuuttajien joukolle sieltä, mistä niitä saa halvimmalla, ja missä ei ennestään ole ongelmallisen suurta maahanmuuttajaväestöä. Tämä ei tarkoittaisi pääkaupunkiseudun Vuosaarta, Suvelaa tai Hakunilaa vaan esimerkiksi taantuvia teollisuuspaikkakuntia.
Mutta miten tähän suhtautuisivat näiden seutujen asukkaat, jotka itsekin ovat syrjäytymisvaarassa? Näkisivätkö he maahanmuuttajissa rikkauden ja voimavaran, joka nostaa heidät ahdingosta. Vai kävisikö niin, että uusien ja vanhojen asukkaiden välille syntyisi vieläkin suurempia jännitteitä kuin suurissa kaupungeissa?
* * *
Integroitumisen kannalta ehkä vielä slummiutumistakin suurempi, mutta ei siitä riippumaton, ongelma on lähi-idästä ja Afrikan sarvesta tulleiden maahanmuuttajien syrjäytyminen koulutus- ja työmarkkinoilta. Tästä saa käsityksen taannoisesta selvityksestä, jonka mukaan maahanmuuttajanuorilla on kantaväestöön verrattuna yli viisinkertainen riski syrjäytyä. Koska tämä viisinkertainen on koko maahanmuuttajaväestön keskiarvo, ja tiedämme että maahan muuttaneen Nokian insinöörin jälkeläisen riski syrjäytyä on olematon, on riski merkittävästi viisinkertaista suurempi vaikeasti integroituvien maahanmuuttajien jälkeläisten piirissä.
Syrjäytymistä koulutuksesta ja työmarkkinoilla voidaan ehkäistä tehokkaasti erilaisilla tukitoimenpiteillä, kuten esimerkiksi lukioon valmistavalla opetuksella. Ongelmana ei näyttäisikään olevan se, ettei tehokkaita keinoja olisi käytettävissä vaan käytössä olevien resurssien rajallisuus.
Nopeasti kasvavan maahanmuuttajanuorisoon kohdistetut erityistoimepiteet ovat kalliita, eikä kurjistuvalla julkisella sektorilla ole liikoja irtoeuroja. Toisaalta syrjäytynyt maahanmuuttajanuori tulee yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi kuin syräytymisen ehkäisy, joten jokainen säästetty euro tulee aikanaan maksuun - korkojen kera.
Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, että ongelma voitaisiin ratkaista pelkällä riihikuivalla rahalla. Maahanmuuttajiin kohdistettuihin erityistoimenpiteisiin sisältyy nimittäin myös yhteiskunnallinen riski. Näin siksi, että mikäli kaikkiin maahanmuuttajanuoriin ja etenkin Suomessa syntyneisiin maahanmuuttajataustaisiin nuoriin investoidaan selvästi enemmän kuin syrjäytymisvaarassa oleviin kantasuomalaisnuoriin, voidaan kysyä onko tämä oikein. Eikö kantasuomalainen nuori ole täsmälleen yhtä arvokas kun maahanmuuttajanuorikin? Ja syrjäytyessään täsmälleen yhtä kallis?
Sama ongelma liittyy vielä selvemmin maahanmuuttajakiinitöihin. Mikäli maahanmuuttajielle varattaisiin kiintiökoulutuspaikkoja samaan tapaan kuin ruotsinkielisille nuorille, herättäisi se katkeruutta niissä kantasuomalaisissa nuorissa, jotka jäisivät ilman koulutusta etnisen taustansa takia. Siis heihin kohdistuvan rasismin takia.
Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa, ettei ruotsinkielisiä opiskelupaikkoja ole perusteltu etnisellä taustalla, vaan virallisesti kaksikielisen maan tarpeella tarjota ruotsinkieliselle väestölle yhteiskunnalliset palvelut äidinkielellään. Tämän mukaisesti suomenkielisten hakeutumiselle opiskelemaan tässä kiintiössä ei ole, kunhan oma kieltaito on riittävä. Tämä väylä on myös yleisesti hyvin ruotsia taitavien suomenkielisten nuorten käytössä.
* * *
Yhteenvetona joudun siis toteamaan, että maahanmuuttajaväestön nopea kasvu on äärimmäisen hankala kysymys: siitä aiheutuvien ongelmien ratkaisukeinoja kyllä tunnetaan, mutta niiden laajamittainen käyttäminen johtaa ihmisten eriarvoiseen kohteluun ja eriarvoisuuteen, jotka tulehduttavat tulijoiden ja kantaväestön välisiä suhteita. Tosin myös keinojen käyttämättömyys johtaa samaan, koska syrjäytynyt etninen väestö aiheuttaa aina levottomuutta ja väestöryhmien välistä epäluuloa.
Voidaankin siis kysyä, kannattaisiko maahanmuuttopolitiikkaan lopultakin paneutua ennakkoluulottomasti ja etsiä maahanmuuttajaväestön integroimiseksi sellaiset keinot, jotka eivät johda ojasta allikkoon kuten edellä kuvaamani toimenpiteet? Ja mikäli uusia keinoja ei löydy, ottaa lusikka kauniisti käteen ja ryhtyä pikaisesti toimenpiteisiin Suomeen saapuvan vaikeasti integroituvan maahanmuuttajaväestön määrän minimoimiseksi.
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Sosiaalidemokraattisen imaamin ajatuksia
Positiivinen syrjintä
Maahanmuuttajat raiskaajina
Tekstit
"suvaitsevaisto" EI TAJUA että he maksavat tuosta hulluudesta vielä kalliin hinnan-he ja heidän lapsensa-jotka joutuvat elättämään tuon sakin josta rikollisuus ja mafiat tulevat nousemaan todella nopeasti--he eivät tajua myöskään että kun se homma saavuttaa päätepisteensä -tarkoittaa se yhteenottoa fyysisesti kansakunnan sisällä -Ruotsi tulee olemaan tuossa kohta "edelläkävijä" sillä mikään ilmapallokaan ei kestä rajattomasti siihen puhaltamista -sitten possahtaa.
VastaaPoistaon yksi mahdollisuus-Herätys..ja siitä tulevat positiiviset seuraukset myös tulijoille-luopuminen islamista.
Parasta olisi, mikäli maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan tapahtuisi ongelmitta; tai ainakin jotenkin. Juuri siksi tarvitaan uudenlaista ajattelua koko maahanmuuttajien integroimispolitiikkaan koska nykylinja on osoittanut toimimattomuutensa muualla. Vaihtoehtoisesti on ilmeisiä riskejä sisältävän maahanmuuton volyymiä rajoitettava merkittävästi. Suomen kannalta on hyvä, että alkujaan samankaltainen Ruotsi kulkee edelläkävijänä, jonka kokemusten perusteella on mahdollista vetää tarvittaessa hätäjarrua. Tai mikäli se lopulta onnistuu integroinnissa, ottaa sen keinoista mallia.
PoistaKyse ei ole tajuamisesta vaan monikulttuurisuutta harjoitetaan täysin tietoisena sen haitallisuudesta. On todella vaikeaa uskoa, että suomalaiset tekisivät tätä tahallaan ja juuri tästä onkin kysymys.
PoistaHe eivät ole suomalaisia, heidän uskollisuus ei ole Suomelle vaan se on juutalaisille. Juutalaiset ovat soluttautuneet yhteiskuntamme huipulle ja ajavat sieltä tietoisesti meitä vahingoittavaa politiikkaa.
Tiedotusvälineet ovat täysin juutalaisten hallussa ja tiedotusvälineet on ylivoimaisesti pahin ongelma tässä yhtälössä. Niillä aivopestään nuoriso kannattamaan monikulttuurisuutta ja niillä salataan maahanmuuttajien rikollisuus systemaattisesti.
Ihmiset elävät monikulttuurisuuspropaganda kuplassa ja mediat antavat ihmisten ymmärtää, että heidän tiedotusvälineet ovat vapaita ja riippumattomia, mutta näin ei yksinkertaisesti ole.
Ihmisten tulisi lakata olettamasta, että poliitikot ovat niin tyhmiä, etteivätkö he tajuaisi mitä monikulttuurisuus saa aikaan. Kyllä he tajuavat, he ovat siihen sitoutuneet ja jokainen heidän politiikkaansa vastustava leimataan rasistiksi.
Juutalaisten mahdollisesta osuudesta nykyajan kansainvaellukseen ei taida olla näyttöä, eikä sellaisesta taitaisi olla heille myöskään mitään hyötyä. En siis usko että heillä olisi mitään roolia tässä asiassa.
PoistaTämä, miten mamut voidaan integroida osaksi tuottavaa yhteiskuntaa, on täysin epäolennaista keskustelua. Olennaista on se, että valtaosa ei edes halua tulla osaksi länsimaista yhteiskuntaa. Kysymys on tahdosta, ei mahdollisuudesta. Taistelu itsemäärämisoikeudesta on jo hävitty, koska kehityksen säilyttämisellä edes nykyisellä tasolla ei ole tarpeeksi suurta motivaatiota. Kokonaisvaltainen vittuuntumisen puuttuminen on syy siihen, miksi kehittynyt länsi tulee alistumaan primitiiviselle idälle.
VastaaPoistaJ.S. Hankamäki havainnollistaa kirjassaan Kansallisfilosofinen manifesti – Suuntaviitat tulevaisuuden Suomeen, että maahanmuuton vastustamisessa on kyse kansanryhmien välisestä eturistiriidasta (ei suora lainaus). Konfliktien on annettu siirtyä rajoilta sisämaahan. Konfliktia eivät kohtaa enää pelkästään maanpuolustustyöhön koulutetut ammattilaiset vaan siviilit sisämaassa. Jokainen ihminen haluaa hyötyä omasta työpanoksestaan eikä jakaa sitä vastikkeettomasti muille joten jonkinlainen rajojen sisällä käytävä sota näyttää väistämättömältä keinolta ratkaista vallitseva kansanryhmien välinen eturistiriita.
Yleispätevin argumentti kaikenlaista maahan sisäänpäin suuntautuvaa politiikkaa vastaan on tämä: kyse on nollasummapelistä, jossa janan toisessa päässä olevan saavutus on janan toisessa päässä olevan menetys.
Siispä yksi kotouttamisen onnistumisen avaintekijä on luoda maahanmuuttajille tahto tulla osaksi länsimaista yhteiskuntaa. Vaikea sitten sanoa miten se tapahtuu. Ei ainakaan vahvistamalla heidän länsimaisen yhteiskunnan kanssa ristiriidassa olevia kulttuuripiirteitään. Tämä vinkkinä Suomen kotouttamispolitiikasta vastaaville, mikäli sattuisivat tätä lukemaan.
PoistaHuolestuttavia lukuja. Suomeen tulee nimenomaan niiltä alueilta, mistä kotoutuminen on vaikeinta, ja erityisen vaikeaa se on, jos vahvistetaan maahanmuuttajien omia kulttuureja erityiskohtelulla. Lähi-idän ja Afrikan maahanmuutto olisi saatava vähenemään. Hyvä keino olisi perheenyhdistämisen sääntöjen tiukennus, lapsivaimojen (tai kuten Tanskassa alle 24-vuotiaiden) maahantulokielto, moniavioisuuden tarkempi kontrolli, pisteytysjärjestelmä, sosiaalitukien leikkaus oleskelulupaa odottavilta, rikollisten karkotus.
VastaaPoistaKeinoja ei kyllä paljon ole. Kanadaa on pidetty maana, joka on saanut myös länsimaiden ulkopuolelta tulleet kotoutettua ja työmarkkinoille pisteytysjärjestelmänsä ansiosta. Ajatushautomo Fraser Institute on tehnyt tutkimuksen, joka osoittaa, ettei pisteytysjärjestelmäkään ole auttanut. Kanadan maahanmuuttajat maksavat vähemmän veroja ja käyttävät paljon enemmän sosiaalisia tulonsiirtoja kuin muu väestö. Maahanmuuttajista on lyhyellä aikavälillä ollut hyötyä elinkeinoelämälle, mutta yhteiskunnalle he ovat taakka.
Tanskassa uusi vasemmistohallitus helpotti maahanmuuttoa, ja on saanut Tanskan kansanpuolueen kannatuksen nousuun (vaaleissa 12% nyt 17%). Jos vaalit olisivat nyt kansanpuolue saisi vain neljä paikkaa vähemmän kuin mitä sosiaalidemokraateilla on. Thorning-Schmidtin neuvottelema alennus Tanskan EU-maksuihin saattaa kyllä nyt nostaa sosiaalidemokraattien kannatusta. Saa nähdä.
Se, että ihmiset tekevät työtä, ei vielä itsessään takaa hyvää lopputulosta. Ihmisissä ja heidän kulttuureissaan on eroja, ja maahanmuuttajat luovat kollektiivisina kokonaisuuksina suomalaisista usein radikaalistikin eroavia todellisuuksia. Nämä todellisuudet ovat suomalaisten kannalta useimmiten negatiivisia.
VastaaPoistaJuuri kirjoittamastasi syystä heidät pitäisi saada omaksumaan suomalainen kulttuuri ja suomalaiset tavat. Ainakin niiltä osin, kuin ne tuottavat heidän omaansa parempaa todellisuutta; kuten turvallisuutta, ajatuksenvapautta, pukeutumisen vapautta, seksuaalista häiritsemättömyyttä, taloudellista aktiivisuutta, korruptoimattomuutta jne...
PoistaMaahanmuuttajien lisäksi olisi myös kohtuullista keskittyä "omiin". Käväisin pääkaupunkiseudulla viikonloppuna ja täytyy sanoa, että sisämaahan verrattuna Helsingin "toiminta" oli kuin jätteeseen kiedottua ryönää. Maahanmuuttajat olivat kerrankin edukseen ainakin omissa silmissäni, sillä he eivät olleet ainakaan kännissä. Sen sijaan suomalaiset olivat sekä lauantaina että sunnuntaina sellaisessa tuiskeessa, että huimasi. Häiriökäyttäytyminen oli metrossa, lähijunassa, kaukojunassa ja rautatieasemalla omissa kirjoissani uskomatonta ja pikaruokaravintolassa syötiin ihan avoimesti pillereitä. En voi ymmärtää, että miksi kukaan "normaali" ihminen haluaa elää pääkaupunkiseudulla.
VastaaPoistaNäinhän se on, ettei kantasuomalaisten huono käytös muutu miksikään, vaikka Suomessa olisi huonosti käyttäytyviä maahanmuuttajia pilvin pimein.
PoistaOlen itse sitä ikäpolvea, etten juurikaan liiku Helsingin yössä, vaikka pääkaupunkiseudulla työn sitomana asunkin. Siten en osaa ottaa kantaa siihen, onko kuvaamasi nuorison käyttäytyminen tavallista vai oletko sattunut paikalle vain huonoon aikaan.