Shampanjasosialismia kannattava yhteiskunnallinen nyyhkyluokka

Kirjoitin jokin aika sitten vihtiläisten osuudesta vuoden 1918 punakapinassa laillista hallitusvaltaa vastaan. Vaikka nuo tapahtumat eivät tainneet olla kunniaksi päähenkilöille, olivat ne kuitenkin onneksi Suomelle, kuten kaikki sosialismin kurjaan historiaan perehtyneet tietävät. 

Tosiasiassa yhteiskunnan rakenteellisesta köyhyydestä ponnistava sosialismi lienee nykyisin kadonnut - ellei kokonaan, niin ainakin melkein. Työväen sosialistien tilalle on tullut ns. shampanjasosialismi eli hyvinvoivien arvo-liberaalien ja valtiollisen keskushallinnon tavoittelijoiden yhdessä muodostama poliittista vihervasemmistoa kannattava ja vauras nyyhkyluokka.

Nyyhkyluokka siksi, että sen toimintaa ohjaa ennen kaikkea tulevaisuuden pelko, joka johtuu siitä, että nämä ihmiset kokevat ympärillään toinen toistaan kauheampia maailmanlaajuisia uhkia ja vääryyksiä. Siis sellaisia kuin ihmisoikeuksien puuttuminen eläimiltä, varmuuden puuttuminen omasta sukupuolesta, hallitsematon ilmastonmuutos tai hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen lähinnä afrikkalaisten/muslimien ja muiden ihmisryhmien välillä. 

Länsimaissa nyyhkyluokan propaganda on saavuttanut sellaiset suhteet, että osa nuorisosta - erityisesti neitokaiset - kokevat syvää ahdistusta. Näin siitä huolimatta, että heillä on lämmin koti, suurin osa vuorokaudesta vapaana omille harrastuksille ja päivittäin lämmintä ruokaa pöydässä. 

* * *

Siksi ajattelin palata tämäntalviseen kiinnostukseni kohteeseen Vihtiin, mutta vähän varhaisempaan ajankohtaan kuin viimeksi. Tällä kerralla kopioin tekstinpätkän 1800-luvulla vaikuttaneen kirkkoherra Anders Johan Hippingin vuonna 1845 julkaisemasta teoksesta "Vihdin pitäjä".

Hän nimittäin kertoi siinä, että Vihdissä oli vuonna 1697 "joukko tiloja, jotka ovat nyt viljeltynä ja asuttuina, silloin autioina... Syynä autiuteen oli, kuten 1600-luvun henkikirjat osoittavat, että kullakin tilalla oli vain kaksi, joskus 3, mutta erittäin harvoin 4 työkykyistä henkilöä. Nämä eivät jaksaneet pitää kunnossa maanviljelystä, varsinkaan pitkällisinä ja vaikeina sotavuosina. Näiden lisäksi tulivat kauheat katovuodet, jotka usein ja varsinkin vuosina 1696 ja 1697 koettelivat Suomea. Kuinka suuri hätä silloin Vihdissä on ollut, voidaan päätellä siitä, että kirkonkassan laskuun kaivettiin 2 suurta hautaa, minne oli haudattava ne vainajat, jotka makasivat nälkään kuolleina maanteillä."

Sitä Hipping ei kerro, kuinka moni onneton noihin suuriin yhteishautoihin haudattiin, mutta Wikipedian mukaan 1600-luvun lopun suurina kuolonvuosina kuoli noin 28 prosenttia suomalaisista. Siis lähes yksi kolmesta. Ja lähes kaikki eloon jääneetkin kärsivät ravinnon puutteesta ja sen aiheuttamista sairauksista. 

Olisikin toivottavaa, että nyyhkyluokkalaiset tutustuisivat ihmiskunnan historiaan ja näkisivät, että joskus on ollut sellaisiakin aikoja, jolloin ihmisillä oli myös Suomessa jokapäiväisiä eksistentiaalisia uhkia. Ja että niistäkin on lopulta selvitty ja kyetty rakentamaan yhteiskunta, jossa itse kukin voi rakennella omia ahdistuksiaan - kuka mistäkin syystä. 

* * *

Pitäisi myös ymmärtää, ettei taikasana tälle yhteiskunnalliselle muutokselle ole ollut tasapäistävä sosialismi eikä pelko tulevaisuudesta, vaan voiton tavoitteluun perustuvat yrittäminen, palkkaa vastaan tehty ahkera työ sekä uutta tietoa tuottava tiede yhdistettynä sitä hyödyntävään teknologiaan. Ja tietenkin kansan sivistäminen, jonka käytännöistä 1760-luvulla Hipping kertoi seuraavasti. 

Tuolloinen rovasti arveli että lukutaito "voitiin saavuttaa vain ankaruudella ja korotti sakot 2 hopeataalariin äärimmäisen hidasoppiselle ja huolimattomalle, jonka siinä tapauksessa, että parannusta ei tapahtuisi, tuli istua yhtenä sunnuntaina jalkapuussa... Vastahakoisia varttuneimpia lapsia kuritettiin, ja olikin tavallista, että lukkari tässä tarkoituksessa toi mukanaan keppejä lukukinkereille". 

Onneksi opetuksen keinot ovat sittemmin muuttuneet, mutta valitettavasti siirtyneet samalla yhtä yltiöpäiseen toiseen laitaan, jossa oppimista ei juurikaan tapahdu ja väkivallan tekijöiksi ovat muuttuneet oppilaat, ja uhreiksi saattavat joutua jopa opettajat. 

Tämän asian analysoiminen ei kuitenkaan kuulu tähän kirjoitukseen, jonka tarkoituksena on ainoastaan nostaa esille se, kuinka paljon meillä kaikilla on kiittäminen menneitä sukupolvia siitä, etteivät edelle kopioimani lainaukset Hippingin kirjasta millään tavoin kuvaa tätä päivää. Ja että nyyhkyluokkaan kuuluvien kannattaisi ryhdistäytyä, koska se olisi sekä heidän että koko yhteiskunnan etu.

 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Presidentinvaalit ja punainen hallinto
Voiton tavoittelu pelasti maan
Suomen historian kurjin aika