lauantai 1. maaliskuuta 2014

Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!

Ukrainan tilanne on parhaillaan kireä, eikä liene epäilystä venäläisten osuudesta tapahtumien taustalla. Toivottavasti maan tapahtumat eivät kuitenkaan etene laajamittaisen verenvuodatuksen asteelle, vaan Ukrainan nykyjohto pystyy löytämään Vladimir Putinin ja Ukrainan venäläisvähemmistön kanssa kaikkia tyydyttävän ratkaisun.

Tässä yhteydessä oli mielenkiintoista huomata, että Ukraninan demokraattisilla vaaleilla valittu entinen presidentti Viktor Janukovitš on osoittautunut tyypilliseksi gepardihattudiktaattoriksi. Gepardihatut eivät siis ole pelkästään afrikkalaisten riesa, vaan sellaisia esiintyy myös Euroopassa.

Janukovitšin paljastuttua kelvottomaksi gepardihatuksi tuli heti mieleen meitä hiukan lähempänä maataan hallitseva Valko-Venäjän diktaattori. On syytä epäillä, että myös Aljaksandr Lukašenka on elänyt herroiksi alamaisiltaan kerätyillä varoilla. 

Sosialismia ihailevan Lukašenkan johtaman Valko-Venäjän talous on hänen tiukassa talutusnuorassaan, eikä länsimaille tyypillistä taloudellista vapautta juurikaan esiinny. Hänen hallintonsa parhaisiin ystäviin kuului Venezuelan edesmennyt demokraattinen presidentti Hugo Chavez, joka varmisti Valko-Venäjän energiahuollon Lukašenkan suhteiden heikennyttyä Venäjän niinikään demokraattisesti valitun presidentin Vladimir Putiniin.

Venezuelasta voisi kommentoida sen verran, että Chavezia seuranneen demokraattisesti valitun presidentin Nicolás Maduron aikana maan sosialistinen talous on ajautunut syöksykierteeseen. Tämä ei sinänsä ole yllätys, sillä sosialistinen menestystarina odottaa edelleen ilmaantumistaan - koko marxilaisen talousaatteen käytännön historiahan on ollut kulkua taloudellisten ja ihmisoikeudellisten katastrofien kautta kokonaisten kansakuntien ahdinkoon.  

Sosialismissa minua hämmästyttää ainoastaan se, että edelleen myös Suomessa on puolue, joka avoimesti julistaa tätä maailman epäonnistuneimpiin kuuluvaa aatetta ja saa lähes kymmenesosan kansasta äänestämään itseään. Tästä saisi epäilemättä aikaiseksi äärettömän mielenkiintoisen ihmistieteellisen tutkimuksen.

Mutta palatakseni Ukrainaan. Sen parhaillaan nähtävillä oleva kehitys osoittaa kuinka vaarallista on, mikäli demokraattinen prosessi johtaa huonon johtajan valintaan. Esimerkki ei ole ensimmäinen, eikä tänä päivänäkään ainoa - kuten edeltä ilmenee. 

Samalla kun toivomme ukrainalaisten saavan maansa rauhoitettua kaikkia tyydytävällä tavalla, on meidän syytä huomioida epäonnistuneen johtajan riski demokratian uhkana. Ainakin erilaisten sosialismin versioiden nimiin vannovia poliitikkoja on tähänastisen kokemuksen mukaan syytä kavahtaa, vaikka meillä aatteen ykkösmies onkin viime aikoina profiloitunut lähinnä viinamäen miehenä ja lahjakkaana istualtaan nukkujana

Varotoimia ei kuitenkaan ole syytä rajoittaa pelkästään sosialisteihin, sillä Janukovitš tunnetaan markkinaehtoisen talouspolitiikan kannattajana. Tästä huolimatta myös hän onnistui ajamaan maansa talouden katastrofaaliseen tilanteeseen.

Olkaapa äänestäjät siis tarkkana äänestyskopissa. Seuraavaksi toukokuisissa EU-parlamentin vaaleissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta
Nelson Mandelan omaisuus jaettiin - mutta mitä me opimme siitä?
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

6 kommenttia:

  1. Sosialismissa minua hämmästyttää ainoastaan se, että edelleen myös Suomessa on puolue, joka avoimesti julistaa tätä maailman epäonnistuneimpiin kuuluvaa aatetta ja saa lähes kymmenesosan kansasta äänestämään itseään.

    Tarkoitatko että Vihreät eivät kannata sosialismia? Tai demarit, jotka avoimesti julistavat sosialistista yhteiskuntaa antamalla lupauksen laajoista tulonsiirroista äänestäjille. Eräänlainen laillistettu ryöstö kun äänioikeutettuja on enemmän kuin maksajia.

    Ja lopuksi, miten muut puolueet mielestäsi vastustajat tätä kehitystä? Ovatko amerikkalaiset väärässä kutsuessaan Pohjolaa sosialistiseksi?

    Ehkä olet lukenut Jonah Goldbergin kirjan Liberal Fascism, joka kuvailee hienosti fascismin voittokulun Euroopassa 1900-luvulla. Fascismi oli ja yhä on sosialistinen aate. Hyvinvointiyhteiskunta on fascistinen ideologia, joka tähtää totaaliseen hallintoon nanny-state lupauksilla, joita lunastetaan tulonsiirroilla ja terveydenhuollolla. Kun valtio saa päättää sinun terveydestäsi, se saa päättää sinun elämäntavoistasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pitkälti samaa mieltä vihreistä ja fasismi tai ainakin natsismi on vain yksi sosialismin haara.

      Sosialistinen on periaatteessa myös sosiaalidemokraattinen aate, joskin meillä tämän aatteen pohjalle rakentunut puolue on ollut varsin pragmaattinen punakapinan jälkeen. Myös suomalainen (ja pohjoismainen) yhteiskuntamalli on lähinnä sosiaalidemokraattinen, jolla ymmärrän yhteiskunnan vahvasti säätelemää markkinataloutta. Sen pääpiirteet on nähdäkseni hyväksytty kaikissa eduskuntapuoloueissamme, niiden talouspolitiikkaa erottaa vain pyrkimys eriasteiseen säätelyn laajuuteen tai toisin päin markkinatalouden vapauteen.

      En sinun laillasi usko rajoittamattomaan markkinatalouteen. Näin siksi, että myös se johtaa ajan myötä eräänlaiseen sosialismiin, eli yhteiskunnan monopolisoitumiseen.Sellainen johtaa taloudellisten arvojen ylikorostumiseen, josta seuraa vääjäämättä sekä ekologisia että sosiaalisia ongelmia. Ja ajan myötä todennäköisesti myös taloudellisia. Näen siis markkinoiden vapauden pikemminkin hyvänä renkinä kuin tavoittelemisen arvoisena isäntänä. Mutta samalla on todettava, että yhteiskunnan tulonsiirtojen määrällä (verotuksella) ja muulla sääntelyllä on olemassa järkevä yläraja, joka meillä Suomessa on jo kauan sitten ylitetty.

      Poista
    2. Vielä tuosta terveydestä. Suomalainen julkinen terveydenhuolto on yhteiskunnalle merkittävästi halvempi kuin amerikkalainen markkinoihin eli käytännössä vakuutuksiin perustuva järjestelmä. Tällä perusteella pidän suomalaista järjestelmää parempana kuin amerikkalaista. Sen muutoksen kuitenkin tekisin meikäläiseen järjestelmään, että rajaisin julkiset terveydenhuoltopalvelut resurssien mukaisesti ja poistaisin kela-korvaukset yksityiseltä terveydenhuollolta kokonaan. Näin siitä huolimatta, että olen itse ollut vuosikymmeniä yksityisten terveydenhuoltopalvelujen käyttäjä.

      Olen kirjannut tämän näkemykseni aiemmin otsikolla Kenen tauti hoidetaan?

      Poista
    3. Amerikkalainen vakuutuksiin perustuva järjestelmä ei ole kovin markkinaehtoinen. Siis markkinoita eli kilpailua ei pääse kunnolla syntymään.

      Hoitopaikan valitsee potilas, mutta hoidon maksaa vakuutusyhtiö, jonka taas valitsee usein työnantaja.

      Poista
  2. Itä-Euroopan maat eivät ole vielä päässeet tasapainoon, ja historian virheitä maksetaan, niin kuin on maksettu monta kertaa ennenkin. Ei Ukrainaakaan voi kehua esimerkillisestä toiminnasta. Kun muistelee, mitä sieltä on tv:ssä näytetty, niin tulee mieleen tappelut parlamentissa. Tämä lienee jatkoa niille. Eikö siellä voida asioita ratkaista muuten kuin agressiivisesti? Lastentaudit vielä vaivaavat nuorta valtiota. Onko niin, että ukrainalaiset eivät ole mihinkään tyytyväisiä, ja tappelu jatkuu. Siis ei osata demokratiaa, sama Venäjällä.

    Ihmettelen myös, miksi Suomen ukrainalaiset ottavat silmätikukseen Honka-talot, joita on toimitettu presidenteille. Minusta se on aika naiivia. Firmoilla pitäisi siis olla kristallipallo, josta ne näkevät, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.

    Suomessa Ukrainan tapahtumia käytetään tietenkin sisäpoliittisiin tarkoituksiin, toisin sanoen uhkaillaan Venäjällä ja esitetään liittymistä Natoon. Meillä on kuitenkin erilainen tilanne, ja olemme osanneet hoitaa järkevästi ulkopolitiikkamme. Toivottavasti osaamme jatkossakin ilman ulkopuolisia sotilaallisia järjestöjä. Jos Natoa tarvitaan Venäjän vuoksi, silloin ollaan pahasti hakoteillä. Aseet merkitsevät tappiota jo ennen taistelua.

    VastaaPoista
  3. En muista vasemmistoliiton(kaan) käytännössä liputtaneen enää pitkään aikaan sosialismin puolesta. Nykyinen puheenjohtajakin taisi haastattelussa mainita ettei ole edes avannut Marxin teosten kansia ja pitää les Miserablesia paljon parempana lähtökohtana yhteiskunnalliselle ajattelulle.

    Vasemmistopuolueet eivät ole enää vasemmistolaisia vaan ääriliberaaleja, perinteiset rasvanahkaduunaritkin äänestävät nykyään persuja. Nykyään vasemmistoliitto ja vihreät kalastavat samoilta apajilta ääniä varsin sekalaiselta porukalta johon kuuluu "tiedostavaa" väkeä mielenosoitusten anarkomarkoista median homoaktivistien ja monikulttuuri-intoilijoiden kautta yliopistojen humanistihihhuleihin.

    Varsin hyviää analyysia tästa porukasta saa kun tutustuu Timo Hännikäisen teksteihin. Suosittelen lukemaan kaverin esseitä.

    Tiedä sitten onko gebardihattuhallinto pahempi kuin kukkahattuhallinto, jollaiseen mekin olemme vajoamassa? C. S. Lewis toteaa kukkahattuhallinnosta seuraavaa:

    "Kaikista tyrannioista kaikkein alistavin on sellainen, joka saa motivaationsa toimimisesta uhriensa parhaaksi. Olisi parempi elää ryövariparonien sorron alla kuin tulla muserretuksi kaikkivoipien moraalisten toisten asioihin sekaantujien toimesta. Ryöväriparonin julmuus voi joskus tauota ja hänen himonsa voi tulla tyydytetyksi. Mutta ne, jotka piinaavat meitä omaksi parhaaksemme, piinaavat meitä loputtomasti, koska he tekevät sen omantuntonsa siunaamina. "

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!