lauantai 15. maaliskuuta 2014

Neuvoja Suomen tulevaisuuden takaamiseksi

Suomen ja etenkin Suomen valtion ja muun jukisen sektorin taloustilanne on nyt sellainen, että hyvät neuvot ovat tarpeen. Talous hiipuu, ja valtion velka kasvaa päivä päivältä. Jos luottoluokittajat tekevät loogisen johtopäätöksen katoaa pian myös kolmen A:n luokitus, jolloin valtion korkomenot kasvavat hankaloittaen tilannetta entisestään.

Hallitus on onneksi tietoinen ongelmasta, mutta muutaman miljardin leikkaus/veronkorotuspuheista huolimatta korjauskeinoista ei ole selvyyttä. Siltä varalta, ettei omia keinoja pian löydy, annan tässä muutaman suuntaviivan.

Ennen noita suuntaviivoja huomautan kuitenkin, että meidän on erotettava lyhyen ja pitkän tähtäimen toimet toisistaan. Lyhyellä tähtäimellä tehtävänä on akuutin kriisin ratkaiseminen kun taas pitkällä tähtäimellä on tavoitteena oltava tuottavuuden kasvu. Keinot näihin tavoitteisiin pääsemiseksi ovat erilaiset.

Lyhyellä tähtäimellä on ensinnäkin leikattava julkista kulutusta. Nämä leikkaukset kannattaa kohdistaa siten, ettei samalla tuhota tulevaisuuden kasvumahdollisuuksia. On siis haettava sellaisia leikkauksen kohteita, joiden välitön vaikutus ei ole kehitystä ehkäisevä eikä julkiselle sektorille toisaalla epäsuoria kuluja aiheuttava.

Esimerkkejä tällaisista leikkauksista ovat kaikki mukavuuspalvelut, kuten kulttuurin tuki, humanitaariset maailman pahuutta helpottavat toimet, kansalaisten hyvinvointipalvelut ja julkisen sektorin sisäisten kulujen vähentämistoimet.

Säästötoimia voidaan siis kohdistaa vaikkapa kulttuurirakennusten rakentamiseen, pakolaisten määrään, turvapaikanhakijoiden majoitukseen, kehitysapuun, kalleimpiin erikoissairaanhoidon lajeihin, byrokratian toimintamalleihin, julkisen sektorin virkamiesten palkkoihin jne...

Samalla on nostettava työllisyysastetta, jotta nyt työttömien elättämiseen kuluvia verovaroja voidaan säästää. Tämä voi tapahtua ainoastaan helpottamalla ihmisten palkkaamista yrityksiin.

Siihen tehoavat monet keinot kuten irtisanomissuojan laskeminen, minimipalkkojen alentaminen ja työttömuusturvan tason laskeminen. Myös uusien yritysten perustamista tulisi edistää esimerkiksi vähentämällä siihen liittyvää paperisotaa.

Lyhyen tähtäimen toimia tehtäessä on kuitenkin muistettava, ettei Suomen perimmäisenä etuna eikä siis myöskään tavoitteena voi olla hintakilpailukyky alhaisen palkkatason maihin nähden. Pitkällä tähtäimellä on siis nostettava työn tuottavuutta. Tämä voi tapahtua ainoastaan kehittämällä sellaisia tuotteita ja palveluita, joihin ei kohdistu kilpailua muualta maailmasta.

Avainasemassa pitkän tähtäimen selviytymisstrategiassa ovat siis tutkimus, koulutus ja uusimman tutkimustiedon varaan rakentavien riskiyritysten perustamisen helpottaminen. Näistä koulutus on selkeästi julkista toimintaa ja hoidettava julkisista varoista tinkimällä vähemmän tarpeellisista yhteiskunnan toiminnoista.

Myös tutkimus on paljolti julkista toimintaa, mutta myös yksityisellä sektorilla on siinä merkittävä rooli. Tässä tilanteessa yritysten panostuksen soisi kasvavan sekä suoraan kutakin yritystä kiinnostavan tuotekehitykseen ja soveltavaan tutkimukseen että myös uusia mahdollisuuksia pitkällä aikavälillä tarjoavaan perustutkimukseen.

On muistettava, että juuri vapaa perustutkimus on luonut pohjan nykyiselle länsimaiselle hyvinvoinnille, jollaista ei saavutettu soveltavaan tutkimukseen voimakkaasti satsanneessa sosialistisessa blokissa saati tutkimutietoa lähes halveksivassa öljyrikkaassa islamilaisessa maailmassa.

Uusiin innovaatioihin perustuvien riskiyritysten perustamisen suurimpina esteinä ovat epäilemättä siihen kykenevien ihmisten valmiiksi korkea palkkataso toisen palveluksessa sekä yritystoimintaan liittyvä epäonnistumisen riski. Jälkimmäistä tehostaa yhteiskuntamme armottomuus epäonnistuneita kohtaan. Tarvitaan siis palkanalennuksia myös yksityiselle sektorille sekä inhimillistä kohtelua epäonnistuneille yrittäjille.

Pitkällä tähtäimellä oleellista on myös jo olemassa olevan yritystoiminnan tuottavuuden nostaminen. Tässä suhteessa erityisesti metsäteollisuuden tilanne näyttää valoisalta, kunhan poliitikkomme sekä EU:n että Suomen tasolla vain ymmärtävät pitää yllä teollisuuden toimintaedellytykset ja niiden ennustettavuuden.

Jos toimimme oikein, ovat tulevaisuuden vihreään kultaan perustuvia Suomen hyvinvoinnin lähteitä esimerkiksi pakkausmateriaalit, bioenergia ja hiukan pidemmällä aikavälillä mitä erilaisimmat nanoselluun perustuvat tuotteet.

Edellä kirjoittamani perusteella Suomella on moninaisia keinoja lamasta selviytymiseen ja taloudelliseen hyvinvointiin myös tulevaisuudessa. Ongelmina ovat vain järjettömät poliittiset intohimot, saavutettuihin etuihin hirttäytyminen ja ymmärtämätön kansa, joka rankaisee poliitikkoja lyhyellä tähtäimellä ikävien päätösten tekemisestä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Laiton lakko Uudessakaupungissa
Säästöjä vai ei?
Kataisen kutsu oppositiolle - keinot on, mutta onko rohkeutta, ymmärrystä ja viisautta?


6 kommenttia:

  1. Ainoa järkevä pitkän tähtäimen talosstrategia on sellainen, jolla pyritään määrätietoisesti laskemaan elinkustannuksia samalle tasolle jolla ne ovat Suomen kanssa vertailukelpoisissa maissa.

    Muita maita korkeampia elinkustannuksia on yritetty selittää mm. ilmasto- ja maantieteellisillä syillä mutta nämä perusteet eivät kestä lähempää tarkastelua.

    Asumiskustannukset ovat Suomessa kovat, eivät ilmaston vaan maankäytön ja rakentamisen sääntelyn vuoksi. Meikäläisellä asumistiheydellä ei tonttimaasta pitäisi minkään järjen mukaan olla pula mutta keinotekoisesti luodulla niukkuudella hinnat pidetään pilvissä.

    Päivittäistavarakauppaa vaivaa kilpailun puute kahden kaupparyhmän jakaessa markkinat. Korkeiden hintojen selitykseksi tarjottavat kuljetuskustannukset ovat vain 5% kaupan kuluista.

    Energian hinnasta suurin osa on veroja. Energiaverotuksella julkinen sektori onkin ampunut kaikkein riemukkaimmin itseään jalkaan: Valtion ja kuntien työntekijät kun tekevät pääsääntöisesti siistiä sisätyötä ja heidän työtilojensa lämmitykseen ja valaistukseen käytetyn energian kallistuessa kiristyvän verotuksen johdosta veroja on edelleen kiristettävä energialaskun maksamiseksi!

    Korkeat elinkustannukset syövät kilpailukykyämme koska ne valuvat aina meillä tuotettujen tuotteiden ja palveluiden hintoihin. Pienten palkkojen leikkauksilla ei ole kokonaisuuden kannalta merkitystä koska jos pienellä palkalla ei pysty elämään, leipää on jatkettava yhteiskunnan pussista. Jos taas elinkustannuksia saadaan alas, pienemmälläkin palkalla tulee toimeen.

    Keskustelussa työvoiman hinnasta suhteessa tuottavuuteen sekoitetaan iloisesti (tarkoituksella) palkka ja työvoiman kokonaiskustannukset keskenään. Duunariahan kiinnostaa ensisijaisesti käteen jäävän summan ostovoima kun taas työnantaja näkee palkkakulut kokonaisuutena johon kuuluu raskas kuorma erilaisia lakisääteisiä sivukuluja ja maksuja. Ei suomalainen palkkataso mikään ongelma ole, ongelma on työnteon ja työllistämisen verotus jota pitäisi karsia rankasti.

    Oman messunsa aihe on suomalainen olematon johtamiskulttuuri jossa meillä olisi paljon opittavaa mm länsinaapurista.

    VastaaPoista
  2. Suomessa perimmäisenä ongelmana on maailmanennätysluokkaa oleva verotus ja siihen perustuva ylisuuri julkinen sektori:

    http://www.uusisuomi.fi/raha/64437-professori-matti-viren-suomen-tilanne-vakava-elakkeet-palkat-ja-tuet-jaadytettava-heti

    Karsimisen voisi aloittaa niistä turhimmista ja helpoimmista, eli maahanmuuttoteollisuudesta, kehitysyhteistyörahoista, Eu:n tukirahoista konkurssimaille (viime kädessä suurpankeille), jne. Kaikki säästyneet rahat pitäisi laittaa suoraan veron alennuksiin.

    http://www.spiegel.de/international/spiegel/spiegel-interview-with-african-economics-expert-for-god-s-sake-please-stop-the-aid-a-363663.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkällä tähtäimellä kyllä, mutta ensin on ratkaistava tämä akuutti kriisi. Veronalennuksiin ei ole sitä ennen mahdollisuuksia.

      Poista
  3. Verotuksen kireydellä ja kassaan kertyvllä verotuloilla ei ole suoraa keskinäistä riippuvuussuhdetta. Usein maltillisemmalla veroasteella kassaan kertyy enemmän euroja. Hyvä esimerkki on alkoholin verotus jossa kiristykset johtavat verotulojen pienenemiseen hankintojen suuntautuessa muihin kuin alkoholimonopolin liikkeisiin. Toinen mielestäni hölmö päätös on ollut arvonlisäveron korottaminen jolla on ohjattu kuluttajia tekemään ostoksia ulkomaisista verkkokaupoista suomalaisten liikkeiden sijaan.

    Kireän verotuksen kerrannaisvaikutukset julkisen talouden kannalta muuttuvat vielä epäedullisemmiksi kun huomioon otetaan verovaroilla tuotettavien ja hankittavien tuotteiden ja palveluiden kohonneet hinnat, lisääntynyt työttömyys sekä konkurssit.

    Fiksusti asemoiduilla veronkevennyksellä on hyvin nopeita taloutta elvyttäviä vaikutuksia toisaalta verokertymän kasvun, toisaalta julkisten menojen supistumisen kautta.

    En pysty hahmottamaan miten irtisanomissuojan heikentäminen tai työttömien sosiaalietuisuuksien leikkaaminen loisi Suomeen yhtään uutta työpaikkaa. Irtisanomissuojaahan ei Suomessa käytännössä ole. Yt-neuvottelut ovat lähinnä tyhjiä rituaaleja ja työlainsäädännön noudattamista irtisanomistilanteissa ei seuraa viran puolesta kukaan. Suurin osa laittomast irtisanotuista nuolee itse haavansa eikä uskalla lähteä käräjöimään mustalle listalle joutumisen pelosta.

    Nuo molemmat hyvin usein esiin pomppaavat vaatimukset ovat ymmärrettäviä siltä kannalta että moni työnantaja haluaisi päästä tilanteeseen jossa kaikkia työsuhteita kilpailutettaisiin koko ajan.

    Työntekijälle voisi antaa potkut vaikka siksi että tilalle olisi tulossa toinen joka suostuu työskentelemään pienemmällä korvauksella ja/tai huonommin työehdoin.

    Wannabe Donald Trumpeja tuo varmaan miellyttäisi mutta työilmapiirin ja yhteiskunnan jatkuvuuden kannalta tämä olisi tuhoisaa. Kukapa uskaltaisi ottaa esimerkiksi asuntolainaa jos irtisanomisaika on viiden minuutin mittainen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikkojen määrä lisääntyy vain yritysten toimintaedellytyksiä parantamalla. Jos työntekijälle maksetaan heikompaa palkkaa, voidaan teettää sellaisia töitä, joiden tuottavuus on heikompi. Näin työllisten määrä kasvaa ja työttömien määrä vähenee.

      Jos taas heikennetään irtisanomissuojaa, pääsee yrittäjä aiempaa helpommin eroon työntekijästään. Tämä vähentää työnantajan riskiä uutta henkilöä palkattaessa ja siten alentaa kynnystä palkata uusia ihmisiä erityisesti pienyrityksiin joilla ei ole varaa yhteenkään oikeudessa käytävään riitaan ay-liikkeen lakimiesten kanssa.

      Poista
    2. Minusta työntekijälle voidaan maksaa heikompaa palkkaa töistä, joissa tuottavuus on heikompi. Tämänhän pitäisi olla ihan selvä juttu nykypäivänä. Tällä hetkellä ongelma on vain siinä, ettei tällä heikommalla palkalla tule toimeen, joten valtion pitäisi tulla "heikompaa työntekijää" vastaan esimerkiksi pitämällä asumistuet edelleen voimassa. Tämä mahdollistaisi sen, että työnteko myös heikommin tuottavissa ammateissa olisi Suomessa kannattavaa.

      Muuten kannattaisin mm. lakien yksinkertaistamista, joka vähentäisi byrokratiaa ja kutistaisi julkista sektoria. Tämän lisäksi myös julkisten menojen järkeistämistä ellei jopa jäädyttämistä vaikkapa vuoden 2005 (en ole sen tarkemmin tutkinut, mutta heitin vain jonkin vuoden) tasolle. Pienillä, mutta efektiivisillä veronalennuksilla saisimme työnteon kannattavaksi. Eihän Suomella varsinaisesti ole pulaa työstä, vaan pikemminkin veronmaksajista. Maahanmuuttohan mm. perustuu vahvasti sille ajatukselle, että maahan muuttavat ihmiset tekisivät näitä alemman tuottavuuden duuneja, kun suomalaisten ei sitä kannata sosiaaliturvan vuoksi tehdä.

      Poista

Kommentointi tähän kirjoitukseen on vapaata ja toivottavaa. Pyydän kuitenkin noudattamaan kaikissa vastineissa hyviä tapoja ja asiallista kieltä. Valitettavasti tämä asia karkasi käsistä kesällä 2022, minkä seurauksena olen 15.8.2022 alkaen poistanut epäasiallista kielenkäyttöä sisältävät kommentit riippumatta niiden asiasisällöstä.

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!