sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Ilta-Sanomissa nimimerkki perunarutto tiedusteli perunaruton hävittämisestä. Vastauksessaan lehden asiantuntija kertoo kemiallisen torjunnan välttämättömyydestä sekä muista perunaruton riskiä vähentävistä toimenpiteistä kuten lajikevalinnasta, istutustavasta ja vuoroviljelystä.

Perunaruttohan on perunoiden pahin tuhonaiheuttaja, jonka niskoille on sysätty mm. Irlannin nälänhätä ja Yhdysvaltojen suuren irlantilaisyhdyskunnan synty 1800-luvulla.  Melkoinen sienitauti siis. Tai hetkinen...

Perunarutto ei itse asiassa ole sieni, vaan eräiden aiemmin levinä tai luokittelemattomina alkueläiminä pidettyjen eliöiden kanssa samaan ryhmään kuuluva mikrobi. Sen sukulaisia ovat esimerkiksi rapurutto sekä mansikan tyvimädän ja tammen äkkikuoleman aiheuttavat eliöt. Sen sijaan ihmisen rutto on bakteeritauti, eikä lainkaan sukua perunarutolle.

Elävänä mikrobina perunarutto pystyy siirtymään pellosta ja maasta toiseen kaikessa sellaisessa materiaalissa, joka sisältää tämän mikrobin rihmastoa tai itiöitä. Perunaruton kulkuvälineinä eli vektoreina voivat toimia paitsi saastuneet kasvinosat, niin myös likaiset jalkineet tai autonrenkaat, eli se on erityisen helposti ihmisen mukana kulkeva eliö.

Itse perunaruton aiheuttaa mikrobin elinkierron kasvullisen osan eli solukkoa tappavan rihmaston kasvu, mutta paikasta toiseen leviämistä varten mikrobi tuottaa erilaisia itiöitä. Ne voivat olla sekä suvuttomia eli kasvullisia että suvullisia eli rihmastojen pariutumisen kautta syntyneitä.

Itiöitään perunarutto hyödyntää myös silloin, kun kasvupaikalla ei ole tarjolla sille sopivaa kasvia - kuivuutta kestävät itiöt säilyvät lepotilassa useita vuosia ja heräävät henkiin jälleen kun maanviljelijä päättää seuraavan kerran istuttaa samalle pellolle perunoita (tai tomaatteja). Ja jos kesä on sopivan kostea, ryhtyy perunarutto tuhoamaan satoa ja muodostaa multaan uuden sukupolven itiöitä. Yksinkertaista mutta tehokasta!

Perunarutto on kotoisin sieltä mistä itse perunakin, eli Atlantin tuolta puolen. Sieltä se on saapunut Eurooppaan todennäköisesti kasvatettavaksi tarkoitettujen mukuloiden mukana. Perunarutto on saapunut myös Suomeen jo kauan sitten, mutta esiintyi meillä pitkään ainoastaan suvuttomaan lisääntymiseen kykenevänä.

1990-luvulla Suomen perunaruttotilanne kuitenkin muuttui oleellisesti, kun joku toi maahan myös toisen pariutumistyypin eli "sukupuolen".  Sen jälkeen tämän kasvitaudin torjunta on vaikeutunut oleellisesti, sillä suvullinen populaatio on paljon suvutonta ketterämpi vastaamaan torjunta-aineiden tai kestävyysjalostuksen luomiin haasteisiin.

Kaiken kaikkiaan nimimerkin kysymys koski siis varsin mielenkiintoista kasvitautia, joka on sekä itsessään tuhoisa että sukua monille muille äärimmäisen vakavia kasvien ja eläinten tauteja aiheuttaville eliöille.

Perunarutto ja sen sukulaiset muodostavat epäilemättä myös yhden niistä eliöryhmistä, jotka ovat eniten hyötyneet ihmisen toiminnasta maapallolla. Näin siitä huolimatta, että ihmiskunta käy jatkuvasti tiukkaa torjuntataistelua näitä eliöitä vastaan. Toivottavasti tämä taistelu joskus myös voitetaan.

Sitä ennen voimme ainoastaan välttää näiden mikrobien levittämistä maasta ja maanosasta toiseen. Valitettavasti vapaan kaupan hallitsemassa todellisuudessa kehitys näyttäisi kulkevan pikemminkin päinvastaiseen suuntaan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kesä vailla mansikoita?
Kukka ja mehiläinen - sekä taimi vierasmaalainen
Kiertomatka Australian tulimerestä Suomeen

1 kommentti:

  1. Saas nähä kuinakaun ne pysty varjelen Tyrnävän siemenpeunaaluetta taudeilta ..

    -jpt-

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!