maanantai 3. maaliskuuta 2014

Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Katselin äsken Ylen TV-uutisia. Lähetyksessä useammankin ukrainalaisen huolena tuntui olevan se, että joku hullu tai ajattelematon (ukrainalainen) ampuu laukauksen, joka voisi sytyttää sodan.

Suomalaisena oli omituista kuunnella tätä. Eiväthän venäläiset ole koskaan tarvinneet ulkopuolisen tekoja oman aggressionsa aloittamiseen. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa ukrainalaisille Mainilan laukauksista?

Venäläiset puolestaan kertoivat uutisissa Krimin olevan osa historiallista Venäjää. No jaa, pitäisiköhän jonkun kertoa venäläisille, että siinä missä venäläiset aikanaan varastivat Krimiin tataareilta, miehittivät mongolit lähes koko Venäjän.

Venäläisellä logiikalla voidaan siis todeta lähes koko Venäjän kuuluvan Mongolialle. Olisikohan jonkun pitänyt kertoa venäläisille edes pääasiat heidän omasta historiastaan?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mitä meidän tulee oppia Venäjän aggressiosta Ukrainaa kohtaan
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!
Kiakkovieraat ja itsenäisyys

2 kommenttia:

  1. Monikulttuurikeskustelussa saa pari varmaa irtopistettä kun sanoo viisaan näköisenä että: "Suomalaisuushan on keinotekoinen konstruktio".

    Maksaisinpa aika paljon jos pääsisin näkemään kun joku paremmintietäjä käy sanomassa Vladimir Putinille tai Alexander Duginille että venäläisyys on keinotekoinen konstruktio.

    VastaaPoista
  2. Venäläiset valloittivat Ukrainan Puolan jakojen tuloksena 1700-luvun lopulla ja veivät samoihin aikoihin Krimin niemimaan Turkilta. Siinä venäläiset ovat tietysti oikeassa, että Krimin niemimaa ei ole koskaan kuulunut Ukrainaan ennen kuin Hrutsov impulssiiviseen tapaansa päätti liittää sen siihen. Venäläisiä ei ehkä kannata moittia 1700-luvun valloituksista. Sitä tointa harrastivat silloin kaikki, jotka siihen kykenivät. Tähän aikaan moinen harrastus ei tietenkään sovi ja moiset tavat on syytä ehdottomasti torjua. Tuloksesta kannattaisi kuitenkin oppia jotakin. Ukraina on nyt monikulttuurinen valtio, jossa ukrainalaisilla, venäläisillä ja Krimin tataareilla on kosolti vanhoja keskinäisiä kaunoja, epäluuloja ja pelkoja. Moisen solmun aukaiseminen on kaikkea muuta kuin helppoa. Ukraina, kuten aiemmin Jugoslavia on opettavainen tarina reaalimonikultturisuudesta ja siihen sisältyvistä riskeistä.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!