Poliittinen mielipide johti syrjintään

Helsingin Sanomat kertoi, että Ruotsin Nobel-komitea jatkaa käytäntöään, jonka mukaan se kutsuu maan parlamenttipuolueiden puheenjohtajat Ruotsidemokraatteja lukuun ottamatta gaalaansa. Perusteeksi komitea kertoi erimielisyyden poliittisissa näkemyksissä.

Ruotsidemokraattien puheenjohtaja Jimmie Åkesson totesi ehkä vähän sarkastisesti tästä kysymyksestä, että hänen puolueensa eivät "ikinä kutsuisi suurlähettiläitä diktatuurivaltioista, kuten he tekevät vuosi toisensa jälkeen".

Tapaus kertoi omaa kieltään nyky-Ruotsia kuvaavasta kaksinaismoraalista. Onneksi meidän merkittävin gaalamme eli presidentin vastaanotto itsenäisyyspäivänä ei ole sortunut samanlaiseen erotteluun, vaan kunnioittaa tasa-arvoisesti kansan kaikkien osien poliittisia edustajia.

Tämä on tärkeää kansakunnan yhtenäisyyden kannalta - siis sen yhtenäisyyden, joka syntyi viimeistään 80 vuotta sitten käydyssä talvisodassa ja auttoi meitä turvaamaan paitsi Suomen, niin myös Ruotsin turvallisuuden toisen maailmansodan pyörteissä. Enkä siksi usko, että poliitikkojen - tai yleensä ihmisten - avoin syrjintä mielipiteen perusteella tulisi edes mieleen Pohjanlahden tällä puolella.

Jotenkin kuvaavaa ruotsalaisuudelle oli Nobel-komitean lehdistöpäällikön kommentti, jossa hän ilmaisi avoimesti kutsujen syrjivän perusteen, jota ainakin Suomessa pidettäisiin rankasti yhtä kansanosaa loukkaavana. Hänen mukaansa säätiö ei tuijota kannatuslukuja kutsuvieraita harkitessaan. 

Lopuksi on kuitenkin syytä todeta, että itse asiassa Nobel-komitea tietyllä lailla seuraa maansa perustuslain antamaa esimerkkiä. Ruotsihan ei ole tasavalta, vaan siellä elää ihmisiä, jotka ovat pelkän syntyperänsä perusteella ja lain turvaamana paremmassa asemassa kuin suurin osa kansasta.

Tarkoitan tällä tietenkin kuningasperhettä, joka Nobel-gaalaan osallistumalla ilmaisee hyväksyvänsä ihmisten syrjinnän poliittisten näkemysten perusteella. Tässä on siis kyse hyväksynnän osoittamisesta eikä lakien rikkomisesta tai verovarojen väärinkäytöstä, koska yksityisenä toimijana komitealla on luonnollisesti oikeus kutsua gaalaansa kenet haluaa.

HS:n uutisen luettuani jäin miettimään sitä, kuinka suuri merkitys yhtä sukua koskevalla epätasa-arvoisella perustuslailla on yleiseen asenneilmastoon. Eli olisiko edes mahdollista, että jos Suomessa olisi kansainvälisesti arvostettu komitea, joka avoimesti erottelisi ihmisiä tai puolueita heidän poliittisten näkemystensä mukaan, niin kunnioittaisiko presidentti ja hänen puolisonsa sen tilaisuutta läsnäolollaan? Tai voisiko hän edes tehdä sen ilman, että kansakunta ärähtäisi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Ruotsalainen politiikka kehitysmaalaistuu
Demokratia voittaa ellei kansa vaihdu
Onko syyllinen veroja pakoileva vai järjestelmän rakentaja?