Maailmanparantaminen johti kiristykseen

Iltalehti kertoi eilen sensaatiohakuisesti siitä, kuinka Venäjä onnistui nöyryyttämällä Suomea sulkiessaan rajansa turvapaikanhakijoilta. Nöyrtyminen johtui lehden mukaan siitä, että neuvottelutulos ei ollut Suomen ehdotuksen mukainen, vaan Venäjä sekä järjesti turvapaikanhakijavyöryn että saneli sen ratkaisemisen ehdot lyöden samalla kiilaa Suomen ja EU:n välille.

Ulkoministeri Timo Soini totesi tuoreeltaan, ettei kyse ollut Suomen nöyryyttämisestä vaan neuvottelutuloksesta. Totta toki tämäkin, mutta on joka tapauksessa kiistatonta, ettei sopimus kohtele EU-kansalaisia yhdenvertaisesti.

Näin ulkopuolisena tarkkailijana näkisin, että kyseessä oli ahdinkoon ajautuneen Venäjän vastaisku Euroopan Unionia kohtaan. Siinä missä Unioni on yhdessä monien muiden länsimaiden kanssa tehnyt kaikkensa saattaakseen Venäjän taloudelliseen kaaokseen Ukrainan tapahtumiin vedoten, käytti Venäjä Unionia vastaan turvapaikanhakijoita päästämällä heitä joukoittain EU:n eli Suomen puolelle.

Tässä tilanteessa on tärkeintä ja muutenkin hienoa, että Suomi toimi nopeasti ja pysäytti pakolaisvirran ennen sen muuttumista samalla tavalla täydeksi kaaokseksi kuin on käynyt Kreikassa. Tätä myös muut EU-maat epäilemättä kiittävät, koska ne ovat rakentaneet jopa aitarakennelmia Kreikan kautta tulevaa tulijavyöryä vastaan. Onhan nimittäin selvää, etteivät läheskään kaikki Suomen kautta tulevat turvapaikanhakijat olisi pysähtyneet Suomeen, vaikka heidät olisikin rekisteröity täällä.

Kokonaiskuvana näen, että Euroopan Unioni on ajanut maailmanparantamisellaan itsensä tilanteeseen, jossa se on muuttunut puolustuskyvyttömäksi härskisti käyttäytyvää Venäjää vastaan. Tilanteeseen ei näyttäisi olevan tulossa myöskään pikaista ratkaisua, sillä turvapaikanhakijavyöry Kreikkaan ei ole ainakaan toistaiseksi pysähtynyt, vaikka tulijoita onkin palautettu Turkkiin.

Käytännössä Suomi ja Euroopan Unioni voivat syyttää tapahtuneesta siis ainoastaan itseään. Asia ei ole kovin suuri käytännössä, sillä EU kansalaisia tuskin juurikaan kulkee Pohjois-Suomen kautta Venäjälle.

Sen sijaan, kuten aamun Helsingin Sanomat totesi, asia on erittäin merkittävä periaatteellisella tasolla. Ja juuri siksi se alleviivaa sitä, kuinka tärkeää Euroopan Unionin olisi saada koko turvapaikanhakijaongelma ratkaistuksi mahdollisimman pikaisesti.

Kestävä ratkaisu sisältää kontrolloidun ja Unionin vastaanottokyvyn kannalta hyväksyttävän tulijamäärän, joka juuri nyt on noin nolla. Lisäksi jäsenmaiden olisi päätettävä ja toteutettava keskinäinen sopimus siitä, millä ehdoilla turvapaikkoja myönnetään hakijoille ja miten turvapaikan saaneita kohdellaan sekä mihin heidät sijoitetaan Unionissa.

Se tarkoittaa ennen kaikkea ehtojen ja tulijan esittämän näytön oleellista kiristämisestä nykytilanteesta, Tai viimeisenä keinona jopa luopumista oikeudesta hakea turvapaikkaa Unionista.

Vaihtoehtona turvapaikkapolitiikan onnistumiselle on se, että Venäjä ja mahdollisesti myös Turkki nöyryyttävät Unionia kaikissa niille tärkeissä asioissa myös jatkossa. Sen hinta saattaa ajan myötä nousta aivan liian korkeaksi koko Länsi-Euroopalle.

Samalla myös suomalaisten olisi opittava, että vaikka maailmanparantaminen onkin kaunis ajatus, se saattaa nykymaailmassa osoittautua kovin vaaralliseksi. Jopa aivan liian vaaralliseksi.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Venäjä-dilemma
Afgaaneja on pysäytetty Venäjällä
Venäjä yksinkö sotkee Syyrian tilannetta?