Kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti

Yleisradion mukaan poliisi aikoo tutkia Tampereen vastamielenosoituksen tapahtumia epäiltynä väkivaltaisena mellakkana. Sen mukaan vastamielenosoittajat heittelivät paukkupommeja toisia mielenosoittajia, poliisia ja autoja kohti.

Lisäksi joukko yritti hyökätä varsinaisen mielenosoittajaryhmän kimppuun. Tapahtumien aikana otettiin kiinni neljä vastamielenosoittajaa, joista yksi pahoinpitelystä epäiltynä, yksi vaaran aiheuttamisesta ja kaksi poliisilain perusteella rikoksilta ja häiriöiltä suojaamiseksi. Mielenosoitusten takia junaliikenne oli muutaman hetken pysähdyksissä vastamielenosoittajien käveltyä kiskoilla.

Iltalehden vastaava uutinen oli käytännössä identtinen Ylen näkemyksen kanssa. Samoin Oikean Median asiaa koskenut uutinen. Siten voitaneen luottaa siihen, että edellä esitetty tapahtumakooste vastasi varsin hyviin tapahtunutta.

Sen sijaan Helsingin Sanomien uutisointi oli puhdasta valemediaa.

HS:n otsikon mukaan poliisi otti neljä henkilöä kiinni "mielenosoituksissa Tampereella". Muotoilu antaa valheellisesti ymmärtää, että pidätyksiä olisi tehty molemmissa mielenosoituksissa. Myöskään itse tekstissä asiaa ei tarkenneta.

HS:n jutun ingressissä "mielenosoittajia liikkui myös junaraiteilla". Myöhemmin tekstissä asiaan palataan muotoilulla "osa mielenosoittajista on myös mennyt junaraiteille häiritsemään junaliikennettä Porin ja Seinäjoen suuntaan". Molemmat muotoilut jättävät lukijan tietämättömäksi siitä, ketkä häiritsivät junaliikennettä.

HS:n lainaaman poliisin mukaan "esimerkiksi vastamielenosoittajia pyrki kohti uusnatsien Pohjoismaisen vastarintaliikkeen mielenilmausta poliisien käskyistä huolimatta". Muotoilu "esimerkiksi" antaa ymmärtää, että molemmat osapuolet olisivat jättäneet noudattamatta poliisin käskyjä - edellä lainaamani kilpailevien medioiden uutiset eivät mainitse tällaisesta.

Paukkupommien heittelyn HS sentään onnistuu yhdistämään vastamielenosoittajiin. Poliisi oli myös takavarikoinut "jonkinasteisia puukeppejä", mutta ei osannut kertoa kummalta osapuolelta ne löytyivät.

Juttunsa lopuksi HS haastatteli Vasemmistoliiton valtuutettua, joka oli osallistunut vastamielenosoitukseen. Hänen mukaansa tapahtuma oli rauhallinen.

Kommunistien perillisen mukaan "keskustorilla ei ollut anarkistista toimintaa, mutta myöhemmin muualla on ilmeisesti ollut. Minäkin kuulin jonkun pamauksen." Mielenkiintoista, että Vasemmistoliittolainen osasi yhdistää paukkupommin anarkisteihin, vaikka olikin vain kuullut sen.

Tämän kirjoituksen kannalta merkittävää on se, että hyvään journalistiseen tapaan kuuluisi kahden osapuolen välisissä konflikteissa antaa ääni molemmille osapuolille. Sellaista HS ei kuitenkaan tehnyt, vaan valitsi mistään tietämättömän silminnäkijäkertojansa mitä ilmeisimmin oman agendansa perusteella.

Kaiken kaikkiaan HS:n uutisointi Tampereen mielenosoituksesta oli puhdasta valemediaa. Näin ainakin sen määritelmän perusteella, jonka Yle julkaisi tammikuussa: "valeuutisen määritelmä on hyvin yksinkertainen: se on harhautustarkoituksessa tehty teksti, joka matkii ulkoisesti journalismia, mutta ei ole sitä."

Asian vahvistaa se, ettei HS:n uutisointi ei ole Ylen tammikuisen määritelmän mukaan oikeaa journalismia, koska se "on faktapohjaista. Sen tärkein tehtävä demokratiassa on tarjota kansalaisille luotettavaa informaatiota, jonka pohjalta he voivat tehdä perusteltuja päätöksiä vaaleissa."

Niinpä niin. Yksityisenä tilaajien ja mainostajien - siis vapaaehtoisten - rahoittamana mediana HS on oikeutettu olemaan puhdasta puppua suoltava kaikkien kotimaisten valemedioiden äiti tai mielipidepamfletti. Sellainen kuuluu sananvapauteen samoin kuin mielenosoitukset vastenmielistenkin asioiden puolesta.

Lopuksi totean, että tässä kirjoituksessa tekemäni analyysi ja sen johtopäätös vahvistavat käsitystäni siitä, että medialukutaidon opettamisen lapsille on yksi kaikkien isien ja äitien tärkeimmistä velvollisuuksista vanhempana. Niin tärkeä, ettei sitä voi jättää muiden - kuten koulun tai median itsensä - vastuulle. Ei ainakaan, mikäli haluaa varmistaa, ettei opastus ole puhdasta valemediaa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Huhtasaari sallisi kaikille sananvapauden
Mihin YTL haluaa ohjata abiturientteja?
Helsingin Sanomat myrkytti tänään yhteiskunnallista keskustelua - reagoiko päätoimittaja kannanottonsa mukaisesti?

Nimet peliin

Suomen vastarintaliikkeen kieltäminen on ollut esillä viime päivinä. Nyt myös poliisissa on mietitty asiaa, kuten aamun lehti uutisoi.

Sinänsä ei ole epäilystä, etteikö SVL olisi yhteiskunnan kannalta haitallinen järjestö ja joutaisi hyvin kiellettäväksi. On kuitenkin syytä huomata, että samankaltaisia järjestöjä on muitakin. Aamun lehden mukaan myös poliisi näyttäisi tulleen samaan johtopäätökseen.

Lehdessä kerrotaan, että "Kolehmaisen mukaan samalla arvioidaan, onko muita järjestöjä, joiden lakkauttamista olisi harkittava. ´Tässä yhteydessä käydään läpi kaikki ääriliikehdintää edustavat järjestöt.`"

Minulla on ehdotus järjestöistä, joista voisi aloittaa. Tässä listaa niiden nimistä.

Vasemmistoanarkistit. Asiasta kirjoittamani bloggaaja Jussi Kuosmasen sanoin he ovat "henkisiä muinaisjäänteitä totalitarismin ja harhaisten huruideologioiden ajoilta. Aktiivisia autonpolttajia ja yleisten paikkojen rikkojia median arvion mukaan maassamme n 60 -70." Näihin sanoihin on hyvä yhtyä ja vaatia mustat liput poistettavaksi kaduilta.

Eläinaktivistit. He ovat jo vuosien ajan terrorisoineet laillista elinkeinonharjoitusta. Tänä vuonna otteet ovat koventuneet ja tämä henkisten vajakkien joukko on ryhtynyt tuhoamaan sivullisten omaisuutta vaarantaen samalla monen ihmisen hengen. Kiellettäköön siis esimerkiksi Eläinten vapautusrintaman tunnukset kaduilta ja heidän esiintymisensä mediassa ilman että mahdollisen haastateltavan mainitaan olevan rikollinen.

Väkivaltaiset ja huumausainekauppaan sotkeentuneet moottoripyöräkerhot. Nämä eivät tarvinne selityksiä. Tunnetut nahkatakin selystekstit pois katukuvasta ja maanteiltä. Painukoon maan alle kuten muutkin järjestäytyneen väkivallan harjoittajat.

Edelle kirjoittamani tapaukset eivät aiheuttane poliisille ja lainsäätäjälle sen suurempaa vaivaa. Yhteys SVL:n kaltaiseen väkivaltaan on selvä. Sitten on joukko muita väkivaltaisia porukoita, joiden osalta saattaisi olla tarve harkita hiukan enemmän, mutta jotka voitaisiin hyvin lukea samaan sakkiin. 

Mitä tulisi tehdä esimerkiksi sellaisten jalkapallo- ja jääkiekkojoukkueiden fanikerhoille, joiden otteluissa on esiintynyt väkivaltaa toisten joukkueiden kannattajia kohtaan. On vain ajan kysymys milloin sielläkin sattuu vahinko ja joku menettää henkensä samalla tavalla kuin kävi tämän keskustelun aiheuttaneen Asema-aukoin tapauksen jälkeen. 

Entä sellaisille uskonnollisille yhteisöille, joiden mukaan seksuaalisten vähemmistöjen edustajat tulisi tappaa. Tai joiden mukaan vaimoa saa kurittaa pienellä kepillä. Olisiko nekin kiellettävä?

Listaa voisi jatkaa vielä eteenpäinkin, mutta tämä riittänee tässä. Keskeistä on se, että jos yhtä näistä väkivaltaisista järjestöistä ryhdytään kieltämään, olisi syytä tehdä samoin myös muiden kanssa, jos järjestäytyneisyys ja yhteys väkivaltaan todetaan samantasoiseksi. 

Itse väkivaltaan kiellot eivät luultavasti vaikuttaisi ainakaan heti, koska nämä joukkiot jatkavat kyllä toimintaansa myös maan alla. Uusien jäsenten kerääminen sen sijaan saattaisi vaikeutua.

Yhteiskunnan kannalta kyseessä olisi kuitenkin selkeä kannanotto järjestäytynyttä väkivaltaa vastaan. Jos sellainen halutaan antaa, on se syytä tehdä pelkän väkivallan, eikä esimerkiksi poliittisten viiteryhmien tai vääristyneen uskonnollisen suvaitsevaisuuden perusteella. 

Näin kiellon yhteiskunnallinen sanoma ei vesittyisi, vaan menisi läpi kristallinkirkkaana: Suomessa ei hyväksytä järjestäytynyttä väkivaltaa millään perusteella. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä: 
Poliittisen väkivallan ehkäiseminen on monimutkainen juttu
Islamilainen maahanmuutto muokkaa länsimaiden politiikkaa
Kajaanin ja Itäkeskuksen tapaukset on tutkittava ja uutisoitava näyttävästi