Karkottaako Rinteen sairastelu työväen?

Puheenjohtaja Antti Rinne on ollut vahva ay-taustainen politrukki vanhenevan SDP:n ruorissa. Sellaisena hän on myös ehkäissyt puolueen työväkeen kuuluvien kannattajien siirtymistä muihin puolueisiin, erityisesti Perussuomalaisiin.

Puheenjohtajan sairastelujen venyminen saattaakin SDP:n nyt mielenkiintoiseen tilanteeseen. Vaikka kaikki puolueen johtohenkilöt hänen takanaan vannovatkin lojaalisuutta, pakottaa keskinäinen kilpailuasetelma jakamaan puheenjohtajan tehtävät useamman vahvan demarin kesken.

Näin ollen kaikki varapuheenjohtajat - Sanna Marin, Maarit Feldt-Ranta ja Ville Skinnari - saavat seuraavina viikkona tai jopa kuukausina poliittista nostetta. Heistä Sanna Marin on puhdasverinen poliittinen broileri koulutustaan myöden - hänellähän on tutkinto Tampereen yliopistosta pääaineenaan hallintotieteet eikä juuri työkokemusta politiikan ulkopuolelta.

Maarit Feldt-Ranta sen sijaan on tehnyt elämässään muutakin kuin politiikkaa: hän on entinen opettaja ja toimittaja sekä hoitanut monenlaisia hallintotehtäviä. Ville Skinnari on puolestaan entinen jääkiekkoilija, joka siitä huolimatta on suorittanut tutkinnon kauppa- ja oikeustieteissä sekä toiminut monenlaisissa työelämän tehtävissä.

Itse kannatuksen muutosten lisäksi erityisen mielenkiintoista on se, kuinka Antti Rinteen poissaolo vaikuttaa SDP:n kannattajakunnan rakenteeseen kevään vaaleissa. Puoluetta perinteisesti kannattanut työväki saattaa nimittäin oman miehensä puuttuessa tuntea vetovoimaa Perussuomalaisiin, Kokoomukseen tai jopa Siniseen tulevaisuuteen - lisäksi on huomattava, että erityisesti varapuheenjohtajiston naisilla lienee työntövoimaa siihen suuntaan.

Toisaalta etenkin Sanna Marin saattaa houkutella nuorempaa väkeä poliittisen kentän vasemmalta laidalta. Tässä suhteessa erityisen mielenkiintoinen on gallupeissa näkyvä SDP:n ja Vihreiden kannatuslukemien peilikuvamaisuus, joka viittaa äänestäjien liikkuvan herkästi näiden kahden puolueen välillä.

Demareiden kannalta yksi merkittävä kysymys kuuluukin, että kuka kolmikosta onnistuu profiloitumaan parhaiten. Kannattajakunnan ikärakenteen kannalta Marinin nousu olisi luultavasti enemmän kuin siunauksellista puolueelle. Sen sijaan vähenevän työväen kannatuksen säilyttämiseksi tarvittaisiin Skinnaria - ja Feldt-Ranta lienee kolmikosta uskottavin verorahoitteisen hyvinvointiyhteiskunnan vaalija.

Käsillä olevassa tilanteessa demareilla voikin olla jopa kannatuksen nostamisen paikka, mikäli kaikki kolme onnistuvat tuomaan oman agendansa esille potentialliselle kannattajakunnalleen ja välttämään tölväisyt kolmikon kahden muun jäsenen kannattajakuntien suuntaan. Toisaalta vaarana on keskinäisen kilpailun kiihtyminen sekä myös puolueen profiilin heikkeneminen ja sitä kautta jääminen vaalityössään kilpailijoiden jalkoihin.

Joka tapauksessa on selvää, että poliittisen lopputuloksen Antti Rinteen sairastelusta näemme vasta huhtikuun vaalien jälkeen. Ja siihen vaikuttaa paljon myös itse puheenjohtajan tervehtymisen kesto ja kyky ottaa sosiaalidemokraattien poliittinen kenttä takaisin vauhtiin päässeiltä varapuheenjohtajilta.

Itse toivon tässä tilanteessa erityisesti Sanna Marinille menestystä - onhan ääni pois vihreiltä kaikissa tilanteissa eduksi koko Suomelle. Lisäksi toivotan Antti Rinteelle malttia hoitaa itsensä terveeksi asti, jotta sairauksista ei tule jälkiseuraamuksia, vaan hän pääsee takaisin politiikan kehiin vahvassa kunnossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Lähtölaukaus
Sanna Marinin märkä päiväuni
Demareiden alamäen syynä on heidän politiikkansa