Gallupdemokratian vastainen päätös

Eduskunta hyväksyi eilen hallituksen esityksen uusiksi lakkoilemisen pelisäännöiksi. Sen seurauksena poliittisten työnseisausten enimmäiskestoa rajoitetaan siten, etteivät ne voi kestää pidempään kuin 24 tuntia ja muiden poliittisten työtaistelutoimenpiteiden - kuten ylityökieltojen - kestoksi määrättiin enintään kaksi viikkoa. Tavallisiin eli omaa työnantajaa vastaan suunnattuihin työtaisteluihin muutos ei vaikuta.

Olen hyvin iloinen tästä päätöksestä, sillä harva asia on maamme lainsäädännössä ollut niin typerä ja vahingollinen kuin ammattiliittojen oikeus kampittaa demokraattista päätöksentekoa tuottamalla kiusaa sivullisille - eli yrityksille ja niiden asiakkaille. Esimerkkeinä tästä ovat olleet toistuvat vientiteollisuuden toimintaa kampittavat satamien sulkemiset ja tavallisten työntekijöiden arkea vaikeuttavat julkisen liikenteen lakot. 

Toivoa sopii, että nyt tehty päätös tulee voimaan mahdollisimman pikaisesti - kuten ministeri Arto Satonen (kok) lupasi - ja ettei se johda jonkinlaiseen revanssihenkeen syksyn tuloneuvotteluissa. Suomen tilannehan on edelleen vakava, koska talouskasvu on ollut pysähdyksissä jo vuodesta 2008 alkaen - eli peräti 16 vuotta. 

Sen seurauksena suomalaisen hyvinvointivaltion rahoituspohja on pettänyt viimeistään Sanna Marinin hallituskaudella. Ja siksi juuri nyt on suorastaan polttava tarve kasvun uudelleenkäynnistämiseksi sekä julkisten menojen tasapainottamiseksi. 

* * *

Yle julkaisi tänä aamuna uuden puoluekannatusmittauksen. Sen mukaan talouskasvua palvelevia poliittisia muutoksia ärhäkästi vastustanut SDP on nostanut kannatuksensa peräti 24,5 prosenttiin. Ja samalla valtiovarainministeripuolue Perussuomalaiset on menettänyt kannatuksestaan aimo siivun. 

Tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta ikävä uutinen, sillä vaikka SDP:n kannatuslisäys onkin tullut enimmäkseen muilta vasemmistopuolueilta - joiden yhteenlaskettu kannatus putosi 1,3 prosenttiyksiköllä - osoittaa se kuitenkin, että sisällöllisesti tyhjän ja kansakuntaa repivän retoriikan ärhäkkä esittäminen näyttää vielä 2020-luvullakin vetoavan osaan suomalaisista äänestäjistä. 

Ikävää on myös se, että vaikka valtiovarainministeriötä vastuullisesti hoitaneen Riikka Purran (ps) johtaman puolueen kannatuslaskuun on osoitettavasti selkeitä - ja ohimeneviä - syitä (yksi ja kaksi), osoittaa se kuitenkin, etteivät suomalaiset äänestäjät osaa vielä tänä päivänäkään arvostaa poliittisesta pyrkyryydestä ja kansan suosion kosiskelusta riippumatonta asioiden hoitamista. Siis sellaisesta jakopolitiikasta pidättäytymistä, jota Sanna Marinin hallitus harjoitti vielä koronapandemian jälkeenkin.

Kaikeksi onneksi seuraaviin eduskuntavaaleihin on vielä noin kolme vuotta. Ja Petteri Orpon hallituksen kansantaloutemme nousu-uralle tähtäävien päätösten vaikutuksille on siten vielä kohtuullisesti aikaa. Tämä toki edellyttäen, ettei hallitus sorru gallupdemokratiaan, jossa puoluekannatusten vaihtelut näkyvät päätöksenteossa siten, että tarpeelliset - mutta medioiden ja kansan parissa epäsuositut - päätökset jäävät tekemättä. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
SDP:n teki epäuskottavan esityksen
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän
Asioiden tärkeysjärjestyksestä

SDP teki epäuskottavan esityksen

Viime hallituskaudella Suomen talouden alasajon toteuttanut Suomen sosialidemokraattinen puolue esitteli eilen omaa vaihtoehtoaan tilanteen korjaamiseksi. Sen kyhäämä lista on kieltämättä ajatuksia herättävä.

Lyhyesti sanottuna SDP vähentäisi julkisen talouden menoja 2,7 miljardilla ja lisäisi sen tuloja 3,4 miljardilla eurolla. Tämä kuulostaa sinänsä aivan kohtuulliselta, mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että niiden lisäksi puolueella olisi tarkoitus etsiä julkiseen talouteen kolmen miljardin euron positiivista vaikutusta myöhemmin toukokuussa julkaistavilla rakenne-, työllisyys-, ja kasvutoimilla - eli se ei sittenkään tehnyt julkisen talouden tasapainottamisen kokonaisesitystä, vaikka mainostikin tekevänsä saman suuruiset yhdeksän miljardin euron sopeuttamistoimet kuin hallitus.

SDP:n ehdotukseen sisältyi hieman hallituksen esitystä pienempi yleisen arvonlisäveron korotus, jota täydennettäisiin virvoitusjuomaveron kaltaisella laajemmalla sokerivalmisteverolla. Lisäksi SDP korottaisi hallitusta enemmän kaivosveroa. 

SDP ilmoitti myös leikkaavansa yritystuista yhteensä 400 miljoonaa euroa. Tästä 150 miljoonan euron säästö syntyisi teollisuuden sähköistämistuen poistosta ja 250 miljoonaa euroa otettaisiin vähentämällä tasaisella juustohöylällä yritystukia.

* * *

SDP:n esitys herätti muutamia kommentteja hallituspuolueissa. Pääministeri Petteri Orpo (kok) ihmetteli puolueen esityksen keskeneräisyyttä ja pyysi, että "viekää ne momenteille, jotta te voitte näyttää, että teillä on oikeasti vaihtoehto. Yhdet momentit löytyvät SDP:n kirjasta, ja ne ovat — yllätys, yllätys — veronkorotusmomentit, kolme ja puoli miljardia, jotka iskevät työhön ja yrittämiseen" toisin kuin hallituksen omat toimet, jotka pääministerin mukaan vastaavat sitä, miten Tanskan talous on saatu terveelle pohjalle. 

Kansanedustaja Joakim Vigelius (ps) puolestaan sanoi, että "väitätte sopeuttavanne tuhansia miljoonia toimilla, joita ette ole edes julkistaneet ja joiden lasketut työllisyysvaikutukset olette salanneet. Milloin te tuon vasemmistopopulismin sijaan esitätte uskottavat luvut taikaseinäsäästöjänne tukemaan".

Hän myös mainitsi, että valtion korkomenot ovat tänä vuonna noin 3,2 miljardia euroa eli noin 3,6 prosenttia koko budjetin loppusummasta. Ja muistutti samalla, että "kuitenkin vielä edellisellä hallituskaudella ministerinkin suusta väitettiin, että velan korot eivät koskaan nousisi".

Heitä säesti sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok), joka totesi SDP:n esityksestä, että "tämä on muutaman sivun powerpoint, jota te esitätte... Täällä ei ole ollenkaan avattu näitä lukuja, mistä nämä säästöt muodostuisivat, jos niitä täältä edes löytyy, ja tässä ainoa vakuuttava sarake on tämä tulosopeutus eli veronkorotusten pitkä lista. Varmasti jossain on siis aineisto, johon voi tutustua tämän powerpoint-aineiston lisäksi, koska tämä ei käytännössä ole minkään tasoinen vaihtoehto."

Kaiken kaikkiaan näyttääkin siltä, ettei SDP ole pystynyt tekemään uskottavaa suunnitelmaa oman pääministeriaikansa aikana romahtaneen julkisen talouden korjaamiseksi. 

Se vaatisi budjettileikkauksiin sellaista politiikkaa - kuten kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) muotoili - "jossa toissijaisesta ja jopa haitallisesta leikataan ja julkisin varoin rahoitettuja toimintoja laitetaan vihdoinkin tärkeysjärjestykseen". Ja samaan aikaan kannustettaisiin yrityksiä ja kansalaisia taloudelliseen yritteliäisyyteen ja ahkeruuteen, jotta talous tuottaisi sellaiset tulot, joilla voitaisiin ylläpitää kansalaisten ensisijaisesti tarvitsemat ja toivomat hyvinvointipalvelut.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?
Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

 

Putinin kätyriksi paljastuneesta Tarja Cronbergista tuli Vihreiden Bäckman

Jokainen suomalainen taitaa tuntea dosentti Johan Bäckmanin Putinin Venäjän kätyriksi eli suomalaiseksi maanpetturiksi. Eilinen päivä toi sitten suomalaisten tietoisuuteen toisen kaikille tutun nimen samaan kerhoon. Kyse on Vihreiden entisestä puheenjohtajasta Tarja Cronbergista, joka asuu nykyisin Ruotsissa.

Olin hiukan yllättynyt siitä, ettei Yle tehnyt eiliseen pääuutislähetykseensä juttua Cronbergin kiinnijäämisestä, vaan kuittasi tapauksen mainitsemalla, että asiasta on löydettävissä nettiartikkeli. Ehkä tämä johtuu siitä, että tämä venäläisten Vihreä kätyri asustelee nykyisin Ruotsissa.

Tapaus on sikäli yllättävää, että Vihreissä on vaikuttanut myös poliitikkoja, joilla on ollut hyvin tiukka linja suhteessa Venäjään ja sen johtoon. Toisaalta en lähtisi etsimään erityisen suurta isänmaallisuutta puolueesta, joiden kädenjälki näkyy erityisesti suomalaisessa haitallisessa maahanmuutossa, maallemme kalliiksi tulevissa ylikansallisissa ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa sekä aivan viimeiseksi ylikansallisen verotusoikeuden ajamisessa.

Siksi oli hyvä, että puolueen näkyvät poliitikot - kuten puheenjohtaja Sofia Virta ja kansanedustaja Atte Harjanne - ymmärsivät irtisanoutua Cronbergin bäckmanilaisista touhuista. Toivon mukaan tämä asenne yhdistää kaikkia suomalaisia vihreitä.

Tapauksen surkeimman ulostulon teki Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kangaspuro, joka piti Cronbergin toimintaa tutkimuksellisesti perusteltuna. Eikä asiaa suinkaan paranna - vaan pikemminkin sen sanojan tyhmyyttä korostaa se, että Cronberg on instituutin vieraileva professori. 

Lisäksi Kangaspuro totesi, että entinen Vihreiden puheenjohtaja "on hyvin avoimesti kertonut pitävänsä henkilökohtaisella puolella yhteyksiä venäläisiin tutkijoihin, niin kuin aika moni tutkija tekee". Vaikka asia lieneekin juuri näin, se ei millään tavalla oikeuta Cronbergin osallistumista Putinin propagandatilaisuuksiin, joissa yhtenä esiintyjänä on ollut itse diktaattori. 

Nähtäväksi jää, millä tavalla Cronbergin toiminta vaikuttaa suomalaiseen politiikkaan. Ainakin Vihreät puolueena on toiminut oikein, eikä entinen puheenjohtaja ole enää vuosiin osallistunut sen päivänpoliittiseen toimintaan. 

Toisaalta varsin monen suomalaisen mielissä puolue on harjoittamansa politiikan seurauksena leimaantunut lähtökohtaisesti epäisänmaalliseksi ja sellaisena epäluotettavaksi vallanpitäjäksi. Tämä käsitys lienee saanut nyt vahvistusta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Vihreät ja Vasemmistoliitto hyväntahtoisina idiootteina
Suomalaisten syvin jakolinja kulkee äärivasemmiston ja muiden välillä
On surullista, että leipänsä voi ansaita näinkin

Ennuste: Sharia-laki voimaan Iso-Britanniaan, Belgiaan ja Ranskaan vuoteen 2044 mennessä

Tämä aamu tuntui kylmältä sen jälkeen, kun vapun tienoilla sai tottua kesäisiin lämpötiloihin. Mutta kylmää on meno muuallakin. 

Tulin tähän johtopäätökseen selailtuani sosiaalisen median Visegrád 24 -tilin viestejä. Siellä oli muun muassa video, jossa Britanniassa majaansa pitävä islamilainen "oppinut" Anjem Chaudary kertoi, että demokratia korvataan todennäköisesti islamilaisella sharia-lailla Iso-Britanniassa, Belgiassa ja Ranskassa 15-20 vuoden kuluessa. Siis vuoteen 2044 mennessä.

Toisessa Visegrádin välittämässä videossa kanadalainen muslimimies uhosi, että muslimit ovat vuoteen 2060 mennessä maailman suurin uskonnollinen ryhmä. Ja kysyi, että aikooko haastattelija vastustaa shariaa silloinkin? 

Mies perusteli näkemystään sillä, että muslimeilla on perheitä ja he tekevät lapsia toisin kuin eurooppalaistaustaiset kanadalaiset. Niinpä myös Kanadassa muslimit voivat tulla jonain päivänä enemmistöksi. 

Edelle kirjaamiani näkemyksiä on vaikea kieltää - ainakaan kokonaan - niin kauan kuin viimeksi mainitut ihmisryhmien lisääntymiseen liittyvät seikat vastaavat tosiasioita. Ja vielä vähemmän kun huomioimme, että siitä huolimatta Euroopan valtiot sallivat - ja suorastaan tukevat - islamilaisista valtioista tulevaa maahanmuuttoa ylläpitämällä myös turvapaikanhakijoita koskevan sosiaaliturvan kaltaisia houkutustekijöitä. 

Ei siis ihme, että saksalaisista peräti 60 prosenttia ei halua maahansa lisää pakolaisia. Ja että heistä 78 prosenttia on sitä mieltä, ettei maalla ole enää varaa maksaa maahantulosta syntyviä kustannuksia. Lisäksi lähes yhtä moni pelkää konflikteja maahantulijoiden ja etnisesti saksalaisten välillä.

Suomalaisten enemmistö kuitenkin elää edelleen ruususen unta ja selvä enemmistö kannattaa niin sanottua humanitaarista maahanmuuttoa. Tosin niukka enemmistö haluaisi rajoittaa turvapaikanhakijoille tarjottavia sosiaalisia etuuksia ja useimpien toiveissa olisi myös päästä valitsemaan tänne tulevien ihmisten lähtömaa. 

Minusta tuntuu, ettei edelle kirjoittamaani ole tarvetta kommentoida sen enempää. Mutta lisään kuitenkin sosiaalisesta mediasta löytämäni Argentiinan presidentin kommentin Espanjan pääministerin toiminnasta: "Sánchez vaarantaa naiset sallimalla laittoman maahanmuuton". 

Niin, ne ihanaiset naiset. Ja miksei miehetkin. 

He petaavat itselleen mielenkiintoista vanhuutta. Näin siksi, että peräti viisitoista prosenttia suomalaisista 20-45-vuotiaista miehistä ja naisista ilmoitti vuoden 2022 perhebarometrissä ihannelapsiluvukseen pyöreän nollan. Tämä varmasti miellyttää ensimmäisen yllä lainaamani videon kaltaisia "oppineita" ja toteuttaa toisessa videossa esiintyneen kanadalaismuslimin näkemyksiä myös Suomen osalta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Maahanmuutto on voimavara USA:ssa, mutta Euroopassa pelkkä taakka
Imaamin viesti lauttasaarelaisille
Kirjoitus uppoavasta Suomesta

Köyhille altistuminen vaikuttaa eri tavalla rikkaisiin ja köyhiin

Länsimaisilla ihmisillä on mahdollisuus valita oma asuinpaikkansa. Sen seurauksena asuinalueet ovat jakaantuneet yhä selvemmin hyvin toimeentulevien ja köyhien ihmisten kesken. 

Toisaalta Suomen julkinen sektori on velkaantunut nopeasti, minkä seurauksena myös varakkailta köyhille suuntautuvia tulonsiirtoja joudutaan pienentämään. Tämä on asia, joka on saanut opposition täydelle laukalle, kuten esimerkiksi Antti Lindtmanin vahvalle vastakkanasettelulle perustuva vappupuhe osoitti. 

Yksi mielenkiintoinen kysymys tähän kaikken liittyen koskee sitä, millä tavalla ihmiset reagoivat siihen, kun he joutuvat kohtaamaan köyhiä ihmisiä. Useimmat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että ihmisten altistuminen köyhille yksilöille liittyisi positiivisesti tulonjaon tukemiseen, mutta myös tämän kanssa ristiriitaisia tuloksia on havaittu.

Tässä suhteessa saatiin mielenkiintoista uutta tietoa tanskalaistutkimuksesta, joka selvitti aiempien tutkimusten epäjohdonmukaisuuksia käyttämällä pitkittäistä kyselypaneelidataa vuosilta 2008, 2011 ja 2017. Sen perusteella näytti siltä, että varakkaiden yksilöiden lisääntyvä altistuminen köyhille omissa yhteisöissään vähensi tulonjakopolitiikan kannatusta. 

Sen sijaan köyhien ihmisten kohtaamisen lisääntyminen nosti tulonjaon uudelleenjakamisen kannatusta vähätuloisempien ihmisten joukossa. Toisin sanoen köyhien näkeminen aiheutti eri tulotason henkilöille aivan erilaiset reaktion suhteessa tulonjakopolitiikkaan. 

Tulos on yhteensopiva sen kanssa, että vauraiden ihmisten on todettu hakeutuvan pois sellaisilta asuinalueilta, joille on syystä tai toisesta muuttanut myös köyhempää väkeä. Samalla näiden haluttujen asuinalueiden hintatasot ovat nousseet: toimikoon tässä esimerkkeinä vaikkapa Espoon rikkaiden kallis Westend ja maahanmuuttajien suosima ja puolet halvempi Suvela. 

Tutkimus kuitenkin jätti avoimeksi selityksen sille, miksi köyhien näkeminen vaikutti näin vahvasti ja eri tavoin rikkaiden ja vähemmän rikkaiden henkilöiden suhtautumiseen tulonjakopolitiikkaan. Toki itse kukin voi keksiä siihen enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia, mutta tietoa tämän tosiasian syistä on saatavissa ainoastaan uusien ja juuri tämän kysymyksen ratkaisemiseen suunniteltujen tutkimusten kautta. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suhtautuminen maahanmuuttajiin ei ole muuttumassa positiivisemmaksi länsimaissa
Kiinalaiset eivät ole muita ihmisiä epärehellisempiä - mutta onko Halla-aho kilpailijoitaan rehellisempi?
Tasa-arvo on ihmisyhteisöjen perusluonteen vastaista

Miksi suuri osa suomalaisista äänestää vihervasemmistoa?

Tampereen kaupunginvaltuustossa on 35 vihervasemistolaista ja 32 keskustalaista tai oikeistolaista vaaleilla valittua päättäjää. Toisin sanoen kaupunki on edelleen poliittisesti vasemmalla toisin kuin Suomen muut suuret kaupungit. 

Siksi ei ollut kovin yllättävää, että Suomen uutiset kertoi kaupungin syrjivän perussuomalaisia julkisten tilojensa käytössä. Esille tulleessa tapauksessa kyse oli Laikunlavan esiintymistilasta, jonka Riikka Purran (ps) johtaman puolueen paikalliset toimijat olisivat halunnut vuokrata vuonna 2022. Sitä ei kuitenkaan sallittu, koska lavalla ei sallita poliittisia tilaisuuksia. 

Tästä huolimatta tilaa on vuokrattu kolmena viime vappuna kaupungin vasemmiston käyttöön - tosin kuluvana vuonna tilaisuuden poliittinen anti oli sijoitettu musiikkiesitysten väleihin ja lavan ympäristöön. Esillä ollut poliittinen aate ei suinkaan ollut mitään valtavirtapolitiikkaa vaan tyrkyllä oli Suomen kommunistisen puolueen propagandaa.

Totesin, ettei tämä ollut kovin yllättävää. Näin siksi, että olen elämäni varrella havainnut juuri poliittisen vasemmiston puhuvan merkittävän usein yhtä ja tekevän toista. Eli aivan kuten se teki myös Suomen uutisten kertomassa tapauksessa. 

Tämä puhumisen ja tekemisen ero ei rajoitu pelkästään Suomeen, vaan se oli yhtenä syynä myös siihen, että aatteen suurin saavutus eli Neuvostoliitto hävisi kilpailun länsimaisten demokratioiden kanssa. Eikä ole syytä unohtaa myöskään vihervasemmistolaisten saavutuksia Nicaraguassa tai Venezuelassa, joiden vasemmistolaiset johtajat ovat saattaneet maansa ja niiden asukkaat epätoivoiseen tilanteeseen.  

Tästä huolimatta enemmistö tamperelaisista ja noin kaksi viidestä suomalaisesta - etenkin naisista - katsoo poliittisen viherasemmiston edustavan heitä parhaiten demokraattisesti valittavissa päättävissä elimissä. Siis eduskunnassa sekä alue- ja kunnanvaltuustoissa. 

Onko siis niin, etteivät vihervasemmiston kannattajat ole huomanneet edustajiensa vuosikymmenestä toiseen jatkunutta kieroutta? Vai onko sittenkin siten, että he ovat siitä hyvinkin tietoisia, mutta antavat äänensä vihervasemmistolla siitä huolimatta? Tai ehkä jopa juuri siksi?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomalaiskoulujen alamäen syyt ovat vihervasemmistolaisissa uudistuksissa
Sanna Marinin aatteellinen kuva
Toiko Suomen itsenäisyys mukanaan punavankileirit ja nationalistiset ääriliikkeet?

Nyt oli liian vaikeaa opposition kansanedustajille

Suomessa asuvien etnisesti suomalaisten määrä tulee laskemaan nopeasti silloin kun suuret ikäluokat alkavat poistua joukostamme. Syynä tähän on se, että suomalaisten syntyvyys on ollut vuodesta 1969 lähtien alhaisempi kuin väestön uusiutuminen edellyttäisi. 

Jo sitä ennen pienenee työikäisten etnisten suomalaisten määrä, joten maahamme on muodostumassa kasvava eläkeläisten joukko eli hienommin sanottuna suomalaisten huoltosuhde heikkenee. Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu sekä maahanmuuttoa että palveluiden automatisointia.

Todellisuudessa tarvittaneen molempia. Niistä automatisaatio - ja robotisaatio - tulee avuksi mitä erilaisimpiin asioihin, kuten japanilaisten esimerkki osoittaa. 

Sen sijaan maahanmuutto on ongelmallisempi asia. Siinähän kyse ei ole tulijoiden puutteesta vaan siitä, että liian monelta tänne saapuvalta puuttuu edellytykset tuoda positiivinen panos suomalaiseen - tai ylipäätään länsimaiseen - yhteiskuntaan. Ja pahimmillaan he ja heidän jälkeläisensä muodostuvat yhteiskuntaa hajottavaksi ja terrorisoivaksi voimaksi - kuten Ruotsin esimerkki osoittaa.

Siksi on äärimmäisen tärkeää, että suomalainen maahanmuuttopolitiikka asettaa kannusteita sille, että tänne saapuvilla ihmisillä olisi valmiuksia asettua yhteiskunnan rakentavaksi voimaksi. Ja ellei sellaisia ole, motivoisi heitä kepillä ja porkkanalla hankkimaan niitä. 

Tästä syystä on erinomaista, että hallitus on lisäämässä tänne saapuville maahanmuuttajille edellä mainitsemani kaltaisia kannusteita. Kansanedustaja Heikki Vestmanin (kok) mukaan "kansalaisuuslain tiukennuksilla kannustetaan kiinnittymään Suomeen, oppimaan kieli, omaksumaan kansalaisuuskokeella mitattavat perustiedot yhteiskunnasta, noudattamaan maan sääntöjä sekä tekemään töitä toimeentulonsa eteen... samalla kun yleistä asumisaikaedellytystä pidennetään monien EU-maiden tasolle kahdeksaan vuoteen, kansalaisuuden saamiseen tulee nykyistä vahvempi kielikannustin: kansalaisuuden saa jatkossa jo viiden vuoden asumisajalla, kunhan läpäisee kielikokeen... Toisin sanoen ne, jotka opiskelevat ahkerasti suomen tai ruotsin kielen, saavat kansalaisuuden kolme vuotta yleistä asumisaikaedellytystä aiemmin." 

Tämä oli ilmeisesti liian vaikeaa ymmärtää opposition kansanedustajille, jotka kritisoivat eilen hallituksen esitystä kovin sanoin. En sinänsä tietenkään ihmettele heidän ymmärryksensä rajallisuutta, koska suurin osa oppositiota edustaa sellaista poliittista aatetta, jonka historiallinen jalanjälki on lievästikin sanottuna surullista luettavaa. 

Tai sitten opposition kansanedustajat eivät vain olleet edes lukeneet kritisoimaansa lakiesitystä, kuten Vestman epäili. Omanlaistaan tyhmyyttä sekin.

Oli kyse kummasta tahansa, se kertoo omaa surullista kieltään nämä edustajat parlamenttiimme äänestäneiden suomalaisten harkintakyvystä ja poliittisesta valveutuneisuudesta. Eihän Suomelle eikä suomalaisille ole eduksi se, että lainsäädännöstämme on päättämässä niin ymmärrysrajoitteisia ihmisiä kuin eilinen eduskunnassa käyty debatti antoi ymmärtää.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Haluaisitko miellyttää robottia?

Lindmanin retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918

Kirjoitin eilen siitä, kuinka tärkeää poliitikkojen olisi käydä rakentavaa keskustelua sen sijaan, että he pyrkivät sulkemaan tosiaan pois rakentavasta yhteistyöstä. Siksi tänään on syytä lausua pari sanaa eilisistä vappupuheista. 

Selvästi asiallisimman puheen piti puhemies Jussi Halla-aho (ps), joka kertasi niitä syitä, joiden takia hallitus on joutunut tekemään ikäviä päätöksiä. Ja muistutti meitä siitä, että yli varojen eläminen on vastuutonta loppulaskun maksamaan joutuvia lapsia kohtaan. 

Lisäksi Halla-aho nosti esille Ukrainan tukemisen tärkeyden. Hänen mukaansa "Venäjä laskee sen varaan, että meiltä loppuu päättäväisyys", joten "meillä ei ole varaa väsyä".

Toisesta ääripäästä vappupuheita löytyi oppositiojohtaja Antti Lindtmanin (sd) ulostulo, jonka retoriikka toi tuulahduksen vuodelta 1918 vihjatessaan yhden hallituspuolueen ministereistä löytyvän "ihmisvihaajia". Riidanhaluaan alleviivatakseen hän käytti hallituksesta myös virheellistä - valtiovarainministerin henkilöön viittaavaa - nimitystä "Purran oikeistohallitus" ikään kuin perussuomalaisten puheenjohtaja olisi Suomen pääministeri.

Toisin sanoen siinä missä puhemies selvensi kansalle hallituksen toiminnan syitä, pyrki oppositiojohtaja epäinhimillistämään yhtä hallituspuoluetta. Ja sitä kautta rakentamaan sellaista yhteiskuntaa, josta - eilen siteeraamani - amerikkalainen demokraatti puhui sosiaalisen median viestissään.

Tokihan vappupuheissa on tapana kosiskella omaa äänestäjäkuntaa, joka - toivottavasti - selittää Lindmanin ja eräiden muidenkin puheenpitäjien repivää retoriikkaa. Toivon mukaan dialogi kuitenkin paranee palattaessa arkeen ja kaikki poliitikot vasemmalta oikealle ymmärtävät, ettei parempaa yhteiskuntaa rakenneta poliittisia kilpailijoita epäinhimillistämällä vaan vaihtoehtoja esittämällä ja poliittisten puolueiden yhteistyöllä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä
Antti Lindtman haluaa Suomen EU:n alijäämämenettelyyn
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti

Suomen ongelmat eivät ratkea ilman yhteistyötä

Suomalainen yhteiskunta on viime vuosina polarisoitunut aiempaa selkeämmin oikeistoksi ja vasemmistoksi. Tämä näkyy oikeastaan aivan kaikessa, sillä näiden ryhmittymien edustajat eivät tunnu nykyisin pääsevän yhteisymmärrykseen oikeastaan mistään sisäpoliittisesta kysymyksestä vaikka Venäjältä meihin kohdistuva uhka onkin johtanut ulkopoliittiseen yhteisymmärrykseen. 

Tässä suhteessa Suomi muistuttaa päivä päivältä yhä enemmän 2020-luvun Yhdysvaltoja, jossa aiemmin keskinäisen dialogin kautta välttämättömiä asioita hoitamaan kyenneet puolueet ovat kadottaneet yhteistyökykynsä. Tämä näkyi järkyttävällä tavalla kun osa kongressin republikaaneista viivästytti Ukrainan tarvitsemaa apua niin pitkään, että Venäjän joukot saivat yliotteen rintamilla. 

Siksi oli mielenkiintoista havaita Brianna Wun (dem) sosiaalisen median viesti, jossa hän kirjoitti, että "vasemmisto oppi kaikki väärät läksyt Donald Trumpilta. Meidän olisi pitänyt oppia, että ellet tee mitään liikkeesi ääriainesten suhteen, he ottavat puolueesi hallintaansa ja menetät kaiken. Sen sijaan kerroimme itsellemme lohduttavan valheen, että puolet kanssaihmisistämme oli jo niin halveksittavia, ettei heidän kanssaan kannattanut enää edes keskustella. Lakkasimme kuvittelemasta tulevaisuutta, jossa voisimme elää yhdessä."

Oleellista Wu:n viestissä ei ole sanan "ääriaines" määritelmä vaan se, että demokratiassa on syytä keskustella rakentavasti myös niiden kanssa, joiden kanssa ollaan eri mieltä yhteisten asioiden hoitamisesta. Ja karttaa vallan joutumista sellaisille poliittisille johtajille, jotka kieltäytyvät asiallisesta yhteistyöstä kilpailevien poliittisten toimijoiden kanssa.

Suomessahan on tästä seikasta pitkät perinteet. Minun nuoruudessani Kekkonen, Keskusta ja Vasemmisto pitivät Kokoomuksen poissa hallituksesta ja myöhemmin kaikki suuret puolueet kieltäytyivät yhteistyöstä Perussuomalaisten kanssa pitääkseen sen vallan kammareiden ulkopuolella. 

Tämä seikka on juuri tänään - työläisten ja opiskelijoiden juhlapäivänä - erityisen tärkeä. Meillähän poliittiset johtajat - vasemmistosta oikeistoon - pitävät omia puheitaan, joita on syytä kuunnella tarkalla korvalla. Ja panna erityisesti merkille sellaiset toimijat, jotka korostavat yhteistyötä juuri nyt, kun Suomella on edessään valtavat haasteet. 

Niitä ovat esimerkiksi talouskasvun uudelleen käynnistäminen, julkisen talouden tasapainottaminen, Venäjän uhan torjuminen, maahanmuuton haittojen ehkäiseminen sekä lapsiluvun romahdus ja siitä seuraava väestön vanhenemisen aiheuttamien ongelmien ratkaiseminen. 

Niin ikävää kuin se onkin sanoa, nämä ongelmat eivät katoa itsestään, eikä niitä saada korjattua ilman jonkinlaista "talvisodan henkeä". Siis tosiasioiden tunnustamista ja yhteen hiileen puhaltamista tavalla, jonka seurauksena edellä mainitsemani ja myös tulevat haasteet selvitetään sekä pidetään Suomi hyvänä paikkana elää ja hengittää myös tulevina vuosikymmeninä. 

Arvoisat lukijani, toivotan näillä ajatuksilla teille kaikille oikein hyvää Valpurinpäivää! 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Spolander ohjeisti, Yle muunteli totuutta, Andersson ei ymmärtänyt ja Halla-aho opetti
Twitteriläistä viisautta
Vasemmistolaista retoriikkaa

Vornanen ampui itsensä upoksiin ja Arhinmäki kannusti kapinaan

Perussuomalaisten ensimmäisen vuoden kansanedustaja Timo Vornanen tuhosi kännipäissään oman poliittisen uransa pelehtimällä ampuma-aseella Helsingin yössä. Syitä hänen järjettömältä kuulostavaan toimintaansa on tihkunut tipoittain, mutta puheenjohtaja Riikka Purran eilinen kommentti teki selväksi, ettei kyseisellä kansanedustajalla ole hänen johtamassaan puolueessa tulevaisuutta.

Purran ratkaisu oli käytettävissä olevien tietojen perusteella ainoa oikea. Näin siitä huolimatta, ettei Vornanen ampunut - ainakaan minun käsitykseni mukaan - ketään muuta ihmistä.

On kuitenkin niin, että mikäli Purra olisi jättänyt käyttämättä suorasanaisen puheenvuoronsa, olisi hänen ja hänen puolueensa joutunut sellaisen myrskyn keskelle, ettei sen toiminta hallituksessa olisi ollut mahdollista. Ja samalla olisi suuri joukko puolueen kannattajista niin sanotusti nostanut kytkintä ja siirtynyt tulevissa vaaleissa joko nukkuvien joukkoon tai jonkin muun puolueen kannattajaksi. 

Mielenkiintoista kyllä, pian Purran lausunnon jälkeen Vornasesta paljastettiin myös ikävä episodi menneisyydestä. Se ikään kuin vahvisti ampumistapauksesta syntyneen kuvan miehestä, joka ei pysty hallitsemaan käyttäytymistään ravintolassa, jossa on tarjolla alkoholipitoisia juomia. On sanomattakin selvää, ettei sellainen henkilö voi enää 2020-luvulla olla päättämässä yhteiskunnallisista asioista. 

Perussuomalaisten ja Suomen hallituksen kannalta olisikin parasta, että Vornanen tekisi tässä tilanteessa sen, mitä enää on tehtävissä. Eli luovuttaisi kansanedustajan paikkansa varamiehelleen Harri Väänäselle (ps), jotta puolue tai sen ajamat asiat eivät kärsisi enempää hänen törttöilyistään. 

Tuon kärsimyksen määrähän tullaan mittaamaan seuraavissa puoluekannatuskyselyissä, joiden tuloksia en lähde tässä edes arvailemaan. Joka tapauksessa on selvää, että Perussuomalaisten kanssa kilpailevat puolueet ja siihen penseästi suhtautuva lehdistö tulevat ottamaan kaiken irti Vornasen tapauksesta. Eikä se ole hyväksi suomalaiselle turvallisuus-, maahanmuutto-, talous- tai arvopolitiikalle, joita kaikkia ollaan juuri nyt reivaamassa menneitä vuosia paremmalle tolalle.

* * *

Jos kansanedustaja Vornanen onkin tuhonnut uransa, niin Paavo se senkun porskuttaa. Siis Helsingin apulaispormestari Arhinmäki (vas), joka on korkean virkansa lisäksi tullut tunnetuksi julkisten tilojen sotkijana, autojen potkijana ja muuten vain vasemmistolaisena rähisijänä. 

Hän on nimittäin julkaissut kapinaan ja vastarintaan kannustavan videon, joka on kuvattu Hakaniemen torilla pääosan esittäjän vaikuttaessa hiukan maistaneelta. Nähtävästi tämä ei kuitenkaan johda sen kummempiin toimiin sen enempää Vasemmistoliitossa, suomalaisessa lehdistössä kuin Helsingin kaupungin henkilöstöhallinnossakaan. Eikä hänen uransa ole tästä(kään) syystä vaakalaudalla. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa
Epäily Kaius Niemen törkeästä rattijuopumuksesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Irlantilaiset ovat kyllästyneet turvapaikkasirkukseen

MTV3 kertoi, että Irlannin hallitus aikoo ruveta palauttamaan turvapaikanhakijoita Britanniaan. Lyhyessä ja varsin hämärässä uutisessa kerrottiin, että Iso-Britannian pääministerin mukaan tämä osoittaa maan niin sanotun Ruanda-lain toimivan. 

Lyhyt juttu jätti paljon kysymysmerkkejä ja siksi turvauduin google-hakuun löytäen artikkelin, jossa kerrottiin lain säätämisen johtaneen siihen, että parempaa elintasoa hakevien turvapaikanhakijoiden virta kääntyi kuin taikaiskusta Britanniasta Irlantiin. Niinpä lain läpimenon jälkeen Irlantiin saapuneista turvapaikanhakijoista peräti neljä viidestä on tullut Pohjois-Irlannista.

Suomessa on jäänyt uutispimentoon myös se, että irlantilaiset ovat muutenkin perin kyllästyneitä turvapaikkasirkukseen. Sikäläinen maahanmuuttokeskustelu on muuttunut ajoittain väkivallaksi ja ihmiset ovat pystyttäneet mielenosoituksellisia leirejä, joiden tarkoituksena on osoittaa irlantilaisten saaneen tarpeekseen. 

Viimeksi linkittämässäni jutussa yksi leiriläisistä kertoi, että "kyse ei ole rasismista. Kyse on siitä, millaisen rasituksen se aiheuttaa yhteisölle ja paikallisille palveluille tässä paikassa. Sitä se kaikki on, vanhempien huolestumista."

Jutussa mainitaan myös, että ihmiset pelkäävät poliisin käyttävän väkivaltaa heitä kohtaan. Huoli ei ole aiheeton, sillä näin on käynyt joissain muissa paikoissa, joissa ihmiset ovat protestoineet maassa tähän asti harjoitettua turvapaikkapolitiikkaa vastaan. 

Irlantilaisten mielenosoitukset ovat siitä huolimatta keränneet runsaasti osallistujia, kuten tämä video osoittaa. Se herättää kysymyksen siitä, että voisiko Eurooppa sittenkin herätä ja alkaa lopulta puolustamaan omaa sekä lastensa tulevaisuutta ja länsimaista kulttuuriaan? Niin Suomessa kuin muuallakin. 

Sivistynein tapa puolustautua on vaaleisssa äänestäminen. Siltä osin seuraava mahdollisuus on eurovaaleissa, joissa äänensä voi antaa joko elintasopakolais- tai eurooppalaismyönteiselle ehdokkaalle.

Irlannin osalta on huomattava, että maan johtava konservatiivipuolue Fine Gael on vaatinut eurooppalaisen turvapaikkapolitiikan muuttamista samaan suuntaan kuin Iso-Britannia on juuri tekemässä. Tosin sillä erolla, ettei Irlanti aio brittien tapaan päättää yksinään, mikä maa on turvallinen käytettäväksi turvapaikanhakijoiden säilyttämiseksi. 

Fine Gael kuuluu EU-parlamentissa samaan EPP-ryhmään kuin Suomen Kokoomus ja Kritillisdemokraatit. Mutta turvapaikkapolitiikassa se on lähempänä meidän Perussuomalaisiamme kuin muita suomalaispuolueita. Ja tullee siten vaikuttamaan tulevan EU:n maahanmuuttopoliittisiin linjauksiin merkittävästi, koska EPP lienee parlamentin suurin ryhmä myös vaalien jälkeen.

Toisin sanoen eurovaalien tulos on tänä vuonna tärkeämpi kuin ehkä koskaan ennen. Ja siksi olisi tärkeää, että kaikki suomalaiset käyttäisivät äänioikeuttaan - siis myös ne, jotka eivät ole sitä syystä tai toisesta sitä tehneet.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Euroopan siirtyminen oikealle jatkui
Varhainen sukurutsa paljasti muinaisen mahtisuvun

Bakteeri olikin soluelin

Mitokondriot olivat alkujaan itsenäisiä bakteereita, mutta surkastuivat evoluution kuluessa aitotumallisten solujen organelleiksi eli soluelimiksi, jotka vastaavat myös meidän ihmisten soluhengityksestä. Eli juuri siellä tapahtuvat ne biokemialliset reaktiot, joissa hyödynnetään hengitysilman happea energian tuottamiseen.

Toinen itsenäisistä eliöistä kehittynyt soluelin on arkikielessä sinilevistä eli syanobakteereista kehittynyt viherhiukkanen, jossa tapahtuvat fotosynteesin eli yhteyttämisen keskeiset reaktiot. Myös se liittyy hapen kiertoon, koska juuri kasvit ja syanobakteerit tuottavat ilmakehät hapen.

Ilmakehän typpeä pystyvät nykyisten oppikirjojen mukaan sitomaan vain tietyt bakteerit ja arkeonit. Tästä syystä esimerkiksi viljanviljelyssä on tärkeää lisätä peltoihin säännöllisesti typpilannoitetta tai viljellä aina välillä typensitojabakteereiden isäntinä toimivia hernekasveja.

Nyt on amerikkalais-itäaasialainen tutkijaryhmä kuitenkin löytänyt levistä aivan uudenlaisen organellin eli soluelimen, joka pystyy muuttamaan typen sellaiseen muotoon, jota solut pystyvät hyödyntämään. Sitä kutsutaan nitroplastiksi.

Tämä soluelin näyttää aivan bakteerilta - jollaisena sitä aiemmin pidettiinkin - mutta uuden tutkimuksen mukaan se ei ole itsenäisesti elämään kykenevä organismi. Tämä voitiin päätellä kahdesta seikasta.

Ensinnäkin nitroplasti jakautui tutkimuksissa vain ja ainoastaan juuri ennen koko leväsolun jakautumista. Näin se siirtyi emosolusta jälkeläissoluille aivan samoin kuin kaikki muutkin solurakenteet ja -elimet.

Toiseksi tutkijat havaitsivat, ettei nitroplasti tuota itse kaikkia tarvitsemiansa proteiineja, vaan saa niitä muualta levästä. Toisin sanoen siltä puuttuu joitain geenejä, jotka mahdollistaisivat sille itsenäisen elämän.  

Lisäksi tutkijat olivat jo aiemmin selvittäneet DNA-vertailujen avulla, että levän ja nitroplastin esi-isät olivat olleet symbioottisessa suhteessa jo noin sadan miljoonan vuoden ajan. Siten levän ja bakteerin suhteen syvenemiselle peruuttamattomaksi symbioosiksi on ollut paljon aikaa.

Erona on viherhiukkasiin ja mitokondrioihin on kuitenkin se, että niiden muuttuminen soluelimiksi on tapahtunut jo evoluution varhaisessa vaiheessa, mutta nitroplastin vasta viimeisen sadan miljoonan vuoden kuluessa. Siten ne menettivät itsenäisyytensä lopullisesti todennäköisesti vasta sen jälkeen kun dinosautukset hävisivät maapallolta. 

Nähtäväksi jää, auttaako nitroplastin tunnistaminen soluelimeksi kehittämään sellaisia ruuantuotannon kannalta hyödyllisiä viljelykasveja, jotka pystyisivät itse sitomaan oman typpensä. Käytännössä tämä tarkoittaisi siihen tarvittavien geenien tunnistamista ja niiden siirtämistä haluttuihin viljakasveihin modernin geeniteknologian keinoin.

Mikäli näin tapahtuisi, avaisi se maatalouteen kokonaan uuden aikakauden, koska typen kemiallinen sitominen ilmakehästä on kallista ja siten esimerkiksi kehitysmaalaisten viljelijöiden tavoittamattomissa. Ja tarjoaisihan itse typpensä sitova kasvi myös länsimaille keinon tuottaa aiempaa halvempaa ruokaa.

Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomata, että ennen typpeä sitovien viljakasvien päästämistä luontoon olisi varmistettava, ettei typensidontakyky tee niistä muihin kasveihin verrattuna niin ylivoimaisia kilpailijoita, että ne muuttuisivat kaikkialle leviäviksi ja muuta kasvillisuutta syrjäyttäväksi rikkaruohoiksi. Tämä vaara on sen verran oleellinen, että viranomaiset kautta maailman tulevat vaatimaan sen kaikenkattavan selvittämisen ennen kuin kasveja päästetään ulkopelloille edes kokeiltaviksi. 

Niinpä lannoittamatta kasvavia viljasatoja ei kannata odotella kauppoihin vielä pitkään aikaan. Mutta mahdollisesti kuitenkin joskus tulevaisuudessa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kun mulkku pistää
Pieneliöt manipuloivat isäntäänsä
Perunarutto kulkee ihmisen mukana

ISIS-rahaa ja persupoliisin ammuntaa

Viime viikon merkittävin rikosuutinen julkaistiin perjantaina. Sen mukaan ISIS:iin kytköksissä olevien ja Suomesta turvapaikkaa hakeneiden irakilaiskaksosten epäillään valmistelleen iskua suojelupoliisin tiloihin. Käytännössä kyse on kuitenkin ollut "vain" Supon tilojen kuvaamisesta. 

Tutkinta on edelleen kesken, mutta kaksoset ovat kiistäneet kaikki syytökset ja vaatineet 100 000 euron korvausta poliisin tekemästä kotietsinnästä. Lisäksi heitä epäillään virkamieheen väkivaltaisesta vastustamisesta ja toinen veljeksistä on ollut myös etsintäkuulutettuna. 

Veljesten rahavaatimus on sikäli mielenkiintoinen, että syyttäjä epäonnistui aikanaan osoittamaan heillä olleen terrorismikytköksiä, mistä hyvästä molemmille miehille pulitettiin vuonna 2020 suomalaisilta veronmaksajilta kerättyä rahaa. Eikä kyse ollut pikkupennosista vaan 213 000 euron koppikorvauksista. 

Toivoa siis sopii, että poliisilla on tällä kertaa pitävät todisteet miesten rikoksesta. Ja että kotietsintään on ollut riittävät perusteet. 

* * *

Perjantaina nousi otsikoihin myös perussuomalaisen poliisikansanedustajan - Timo Vornasen - toiminta helsinkiläisravintolassa. Hän oli nimittäin lähtenyt eduskunnasta läheiseen ravintolaan täysistunnon ollessa kesken ja syyllistynyt siellä ampumarikokseen.

Aamuyön tunteina hän oli siirtynyt ravintolan ulkopuolelle ja sen jälkeen ampunut mukanaan olleella aseella. Siitä, onko hän osunut johonkin ihmiseen, on kuitenkin ristiriitaisia tietoja. Siten rikosnimikkeeksi näyttäisi tällä hetkellä tulevan joko törkeän pahoinpitelyn yritys ja ampuma-aserikos tai törkeästä pahoinpitely ja ampuma-aserikos.

Yksityiskohdat tarkentunevat viikonlopun aikana, enkä siksi spekuloi niistä tässä sen enempää. Sen sijaan ihmettelen sitä, miksi poliisitaustainen kansanedustaja on ottanut aseen mukaansa illanviettoon. 

Eli onko hän ollut niin tyhmä, ettei ole ymmärtänyt jo pelkän aseen mukana kantamisen - saati sen käyttämisen - olevan paljastuessaan suureksi haitaksi hänen omalle poliitikon uralleen, hänen ajamilleen asioille sekä hänen edustamalleen puolueelle? Ja myös koko hallitukselle. 

Tästä kaikesta todisteeksi käy esimerkiksi viestipalvelu X:ssä nähty ilakointi tapauksen johdosta. Tässä muutama esimerkki siitä, kuinka tapausta käytetään nimenomaisesti perussuomalaisia ja hallitusta vastaan. 

Yksi: "Vornanen puki Riikkan aiemmat, junassa kokeman rakkaan lajinsa voimalliset (jos nyt olisi ase...)tunteet todeksi. Tällaisia turskahduksia on odotettavissa muiltakin persukuumapäiltä... Ai niin, kokoomusta unohtamatta! Se heittää persut leikkausjunansa alle jossakin Turussa päin."

Kaksi: "Vielä kun paljastuu että vornanen tähtäsi maahanmuuttajaa niin "riikka" on suorastaan kiimassa."

Kolme: "Alkaako @kokoomus, @sfprkp ja @KDpuolue lopultakin heräämään siihe minkälaisen puolueen kanssa ovat liittoutuneet? Peräkylän seriffi Vornanen ammuskelee ympäripäissään Helsingissä. Mies on (oli) hallinto- ja turvallisuusjaoston lisäjäsen.Vai oliko #yksittäistapaus?"

Neljä: "Ai että persu riehui kännissä, mitä hämmentävää? Teuvo, Peltokangas , Vornanen... Suomi ensin :D"

Listaa voisi tietenkin jatkaa, mutta tämä riittäköön osoittamaan sen, että Vornanen on toimillaan - niin sanotusti - antanut aseen poliittisten vastustajiensa käteen. Eikä mitään pikkupyssyä, vaan suomalaisen yhteiskunnan viitekehyksessä erittäin järeän kanuunan. Siis kanuunan, joka tuottaa vahinkoa nimenomaisesti hänen puolueelleen ja sen ajamille asioille.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tom Packalénin väkivaltatapauksesta
Irakilaiskaksikon koppikorvausesta
Teuvo Hakkainen ja ihmisarvot

Ylen toimittaja kertoi Suomen olevan kaukana Ruotsin tilanteesta

Yleisradio teki jutun Suomen jengitilanteesta. Sen - ja tämän kirjoituksen sieltä lainaamani otsikon - mukaan "Suomi on onneksi kaukana Ruotsin tilanteesta". 

Ylen jutun tärkeimmän kohdat - sen itse nettisivulleen tekemän koosteen mukaan - ovat seuraavat. Suomessa on 11 katujengiä, joihin on assosioitunut noin 300 nuorta. Lisäksi Oulussa on ryhmittymä, joka ihannoi katujengejä. Määrä on pieni, jos sitä verrataan liivijengeihin, joita on noin 70 ja niissä jäseniä 700. Ampumatapauksiakin maamme kaduilla on vain muutama, kun taas Ruotsissa niitä oli viime vuonna yli 300.

Jostain syystä netissä ollut kooste jätti mainitsematta - uutisissa esitetyn ja juttuun upotetun videoartikkelin mainitseman - Tampereen, jossa tilanne on samankaltainen kuin Oulussa. Eikä siinä myöskään mainittu katujengien ja humanitaarisen maahanmuuton seurauksena syntyneen väestönosan välistä yhteyttä. 

Syitä Ylen toimittajan "unohduksille" voimme vain arvella, mutta itselleni jutusta jäi kaiken kaikkiaan sellainen käsitys, että sillä pyrittiin - kauniisti sanottuna - lieventämään ihmisten huolta tai - rehellisesti todettuna - vähättelemään tiettyihin maahanmuuttajaryhmiin sidoksissa olevan uudenlaisen järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamaa uhkaa suomalaisille. 

* * *

Jos olisin itse tehnyt samanlaisen jutun, olisin sisällyttänyt siihen esimerkiksi infograafin, johon olisi sisällytetty jengien ja niihin assosioituneiden henkilöiden määrien historiallista kehitystä kuvaavat käyrät Suomesta ja Ruotsista. Olisin myös kertonut, että niiden perusteella olemme niin ja niin monta vuotta jäljessä ruotsalaisten nykyisestä tilanteesta, ellemme onnistu katkaisemaan kehitystä. 

Koko jutun olisin lopettanut kahteen haastatteluun, joista ensimmäisessä olisin kysynyt poliisin edustajalta näkemystä siitä, miten infograafin perusteella väistämättömältä näyttävä Ruotsin tie voitaisiin välttää. Ja toisessa pyytänyt tämän ruotsalaista kollegaa kommentoimaan asiaa. 

Jutun nähtyäni jäinkin miettimään Ylen toimittajan motiivia valita nyt nähdyt ratkaisut. Enkä keksinyt niille ensimmäistäkään järkevää syytä - järjettömiä toki juolahti mieleeni, mutta ne joko perustuivat kelvottomalta kuulostavaan arvioon kyseisen toimittajan älykkyydestä tai kuulostivat liiaksi salaliittoteorioilta, jotta olisin katsonut asialliseksi esitellä niitä tässä blogissa.

* * *

Oikeusministeri Leena Meri (ps) lienee ymmärtänyt Suomen tilanteen Ylen toimittajaa paremmin. Ja siitä syystä hänen johtamansa ministeriö on suunnitellut toimenpideohjelman maahanmuuttajavaltaisen nuoriso- ja jengirikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Valitettavasti ohjelmaan on käytettävissä vain rajallisesti resursseja, joten se painottuu pikemminkin ankaroittamaan rikollisen toiminnan seurauksia kuin ennaltaehkäisemään sen syntyä. 

Parempi kuitenkin edes näin kuin jättää länsinaapurissa vaaralliseksi osoittautunut yhteiskunnallinen kehityssuunta muhimaan itsekseen. Ja ainahan ehkäiseviä toimenpiteitä voi lisätä, mikäli tilanne jatkaa eskaloitumistaan ja valtion budjetista jossain vaiheessa löytyy lisävaroja sen pysäyttämiseksi. 

Sitä kai on kuitenkin turha toivoa, että kehityksen perussyytä - kansainvälisten humanitaaristen sopimusten turvaamaa Suomen väestön rikastumista - tultaisiin korjaamaan ennen kuin tilanne on karannut käsistä täydellisesti. Eihän sellaista käännettä ole nähty edes pahoissa ongelmissa pyristelevässä Ruotsissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Edes raaka murha ei herättänyt ruotsalaisia
Kehitysmaalaistuminen etenee
Joka kymmenes maahanmuuttajataustainen järvenpääläisnuori on rikollisilla poluilla

Tukehtuuko Suomi-hämähäkki itse kutomaansa verkkoon?

Kelan asiantuntijat ovat tehneet laskelman, jonka mukaan kuluvan vuoden sosiaaliturvan leikkaukset heikentävät merkittävästi työttömyyskassaan kuulumattomien eli Kelasta työttömyysturvaa saavien taloudellisia kannustimia matalapalkkaiseen tai osa-aikaiseen työhön. 

Kannustimet heikkenevät ennen kaikkea siksi, että työttömyysturvasta ja yleisestä asumistuesta poistetaan ansiotulovähennykset eli niin sanotut suojaosat. Sen seurauksena perustoimeentulotuen saaminen vähentää työnteon kannustimia, koska sitä on mahdollista saada entistä korkeammalla palkkatasolla. Eli tämän edun saajien määrä kasvaa aiemmasta.

Nämä laskelmat osoittavat, kuinka hankala järjestelmä Suomeen on rakennettu. Kun korjaat sitä yhdestä kohdasta työntekoa kannustavaksi, seuraa siitä jossain muussa ihmisryhmässä ahkeruutta heikentävä. 

Ei siis ihme, että Kaakkois-Suomeen - eli Kotkaan ja Haminaan - mahdollisesti syntymässä oleva akkuteollisuus on ilmoittanut etsivänsä tulevien tehtaidensa työntekijöitä ulkomailta. Siis esimerkiksi Filippiineiltä, Indonesiasta ja Vietnamista. Syyksi akkuteollisuuden edustaja mainitsi, että "suomalaiset eivät kovin mielellään muuta omalta kotiseudultaan muualle Suomeen työn perässä".

Tämä on karusti sanottu. Teollisuuden työpaikathan eivät ole mitään marjanpoimintaa - jota suomalaisten tiedetään karttelevan epävarman tulotason ja työn rankkuuden takia - vaan lähtökohtaisesti hyväpalkkaisia tehtäviä. Siis sellaisia, joilla pitäisi olla vetovoimaa kautta koko Suomenmaan. 

Puhumattakaan niistä tähän mennessä heikosti työllistyneistä maahanmuuttajaryhmistä, joita maahamme on saapunut jo vuodesta 1990 lähtien ja erityisesti vajaa kymmenen vuotta sitten. Siis esimerkiksi somaleista, irakilaisista ja afgaaneista.

Tämä kaikki herättää kysymyksen siitä, että onko meille rakennettu yhteiskunnan kokonaishyvinvoinnin - ja erityisesti sen rahoittamisen - kannalta aivan liian kattava sosiaaliturvajärjestelmä. Eikö lähtökohtana kuitenkin pitäisi olla se, että jokainen ottaa vastuun omasta toimeentulostaan ja kantaa samalla kortensa kekoon? Eli hakeutuu töihin sinne, missä sitä on tarjolla.

Jos ja kun näin ei kuitenkaan ole, on syytä kysyä, että onko nykyinen hyvinvointi-Suomi kuin hämähäkki, joka on takertunut itse kutomaansa verkkoon? Ja lopulta tukehtuu siihen.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Nettomaksajia ja veronmaksajien taakkoja
Mätä järjestelmä
Orpon hallitus ja köyhien köyhdyttäminen

Perusteettomia kehotuksia ja koulukiusaamista

Kirjoitin eilen Britanniassa läpi menneestä laista, jonka perusteella maahan saapuneita turvapaikanhakijoita voidaan sijoittaa jatkossa Ruandaan anomustensa käsittelyn ajaksi sekä myös sen jälkeen. Tänään sain sitten luettavakseni artikkelin, jossa kerrottiin YK:n ja EU:n kehottavan saarivaltiota hylkäämään lakiesityksen. 

Jutun mukaan Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) johtaja Michael O'Flaherty on sanonut olevansa huolissaan "siitä, että Ruanda-laki mahdollistaa politiikan, jossa ihmisiä siirretään Ruandaan niin, että valtaosassa tapauksista Britannian viranomaiset eivät ole arvioineet mitenkään heidän turvapaikkahakemuksiaan". 

Kannanotto herättää kysymyksen siitä, että onko YK:ssa ja EU:ssa vaikuttavilla ihmisillä jotain vikaa ymmärryksessä. Tarkoituksenahan on nimenomaisesti se, että spontaanien turvapaikanhakijoiden suojelutarpeen arviointi tullaan tekemään Ruandassa, eikä sen tekemiselle ensin Iso-Britanniassa ole siten mitään järjellistä perustetta. 

Saman jutun mukaan Ruanda on kertonut olevansa tyytyväinen Britannian päätökseen ja toivottavansa mahdolliset maahantulijat tervetulleiksi. Näin he saavat tarvittaessa turvallisen paikan elämänsä rakentamiselle - ja nimenomaan siitähän kansainvälisessä turvapaikkajärjestelmässä on viime kädessä kysymys. Eikä suinkaan kaikkien maailman ihmisten subjektiivisesta oikeudesta asettua Eurooppaan rasittamaan sen asukkaiden taloutta tai muuttamaan sen kulttuuria. 

* * *

Taloudesta puheenollen. Olen ilokseni huomannut, että sekä Suomen Pankki, Osuuspankki että Nordea arvelevat Suomen talouden kääntyvän kasvuun. Syynä käänteeseen ovat sekä inflaation taittuminen että Petteri Orpon hallituksen linjaamat julkisen talouden sopeutustoimet.

Osuuspankin pääekonomistin mukaan "Suomen osalta olennaista on pidemmän aikavälin kasvun vahvistaminen. Siihen liittyy julkisen talouden vahvistaminen, joka luo luottamusta tulevaan."

Tämä on tietenkin mukavaa kuultavaa. Mutta asettaa myös varsin mielenkiintoiseen, ellei suorastaan kyseenalaiseen, valoon opposition viime päivinä - ja oikeastaan jo viime kesästä alkaen - harjoittaman rääkymisen, jota valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) vertasi eilen jopa koulukiusaamiseen. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan
Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle
Valtamedia harhautti "unohtamalla" tärkeimmän

  

Turvapaikanhakijoiden lennätyksiä Euroopasta Afrikkaan

Iso-Britanniassa on mennyt läpi lakiesitys, jonka seurauksena turvapaikanhakijat voidaan jatkossa viedä Ruandaan odottamaan turvapaikkapäätöstään. Aivan vielä näin ei kuitenkaan tehdä, sillä kuningas Charlesin pitää ensin vahvistaa laki ja sen jälkeen niin sanotut ihmisoikeusaktivistit järjestänevät oikeudenkäyntifarssin, jonka jälkeen asialle on myös oikeuden päätös. 

Jatkossa tulemme siis näkemään turvapaikanhakijoiden joukkolennätyksiä Euroopasta Afrikkaan. Lisäksi brittien uuden lain mukaan mahdollinen turvapaikkakin oikeuttaisi hakijansa jäämään vain Ruandaan - eikä siis värisyttämään britannialaista yhteiskuntaa. 

Tapauksessa erityisen mielenkiintoista on se, että pääministeri Rishi Sunak on suoraan sanonut lain säätämisen tarkoituksena olleen pelotevaikutuksen luominen Britanniaan suuntaaville turvapaikanhakijoille. Toisaalta oppositiossa on epäilty, ettei sillä ole vaikutusta kanaalin yli pyrkivien ihmisten määriin. 

Nähtäväksi siis jää, kuinka laki tulee vaikuttamaan Englanin kannaalin yli pyrkivien turvapaikanhakijoiden määriin. Eli saavuttaako se tavoitteensa ihmisvirtojen uudelleensuuntaamiseksi vai jatkuuko entinen meno sillä erotuksella, että brittien verovaroja käytetään tulijoiden lähes 6 500 kilometrin lentomatkoihin? 

Kysymys on aiheellinen, sillä Brittien oman parlamentaarisen toimielimen mukaan Ruanda-ohjelma maksaa lähes kaksi miljoonaa puntaa Afrikkaan lähetettävää turvapaikanhakijaa kohden. Mikäli tämä arvio pitää paikkansa, tulee lasku nykyajan kansainvaelluksen torjumisesta olemaan melkoinen. 

Toisaalta on niin, että mikäli elintasopakolaisten virrat todella ohjautuisivat tehdyn päätöksen seurauksena tehokkaasti muualle, säästyisi Lontoon hallinnolta monin verroin enemmän rahaa. Ja ennen kaikkea Britannian asujaimiston muutosprosessi, jota joskus näkee kutsuttavan myös väestönvaihdoksi, hidastuisi aivan oleellisesti nykyisestä. Ja sen seurauksena Britannian väestö säilyisi - pitkälle tulevaisuuteen - pääosin eurooppalaisena.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Britannian Ruandalaki viitoittaa koko Länsi-Euroopan tulevaisuuden
Orpon hallitus nosteessa, Scholzin kabinetti laskussa ja Sunakin ministeristö esimerkillisenä
Onko EU tekemässä ensimmäistä järkevää turvapaikkapoliittista päätöstään?

Vaihtoehtoja tuhansien virkamiesten irtisanomiselle ja byrokratian hidastumiselle

Valtiovarainmimisteriön virkamies kertoi, että hallituksen päätökset julkisen talouden supistamisesta saattavat johtaa tuhansien virkamiesten irtisanomisiin. Näin siksi, että henkilöstökulut ovat virastoissa ylivoimaisesti suurin kuluerä. 

Tämän välttämiseksi etsitään eri ministeriöissä säästökohteita, jotka tullaan esittelemään hallitukselle toukokuun loppupuolella. Ammattiyhdistysliikkeen edustajan mukaan irtisanomiset johtaisivat kansalaisille ja yrityksille erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten saamisen hidastumisena.

Mikä siis neuvoksi tällaisessa tilanteessa?

Mieleeni tuli tänä aamuna kaksi eri vaihtoehtoa, joilla edellä kuvatuista ongelmista voitaisiin selvitä. Niistä ensimmäinen on virkamiesten vapaaehtoinen palkanlasku, jolla vähentynyt budjettirahoitus voitaisiin jakaa tasan kaikkien valtion palkkarenkien kesken. Tähän olisi hyvin varaa, sillä valtio maksaa nykyisin työntekijöilleen selvästi korkeampia palkkoja kuin yksityinen tai kuntasektori.

Näin julkisen hallinnon työpaikat voitaisiin säilyttää huolimatta valtion vähentyneestä palkanmaksukyvystä. Eikä asia tarvitsisi sen enempää kuin valtiolla työtä tekevien yhteisen päätöksen, jonka työnantaja tulisi epäilemättä hyväksymään. Ja virkamiehet ja muut valtion työntekijät voisivat sen jälkeen saada hyvää mieltä siitä, että he ovat kyenneet mittavaan solidaarisuustekoon. 

Toinen mieleeni tullut seikka koskee sitä, miten voitaisiin vähentää tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten - eli byrokratian - hidastumista. Se olisi yksinkertaista, rakas Watson, sanoisi Sherlock Holmes.

Hallitus ja eduskunta voisivat nimittäin seuraavaksi purkaa erilaisten tarkastusten, luvitusten ja vaikkapa rahoituspäätösten määrää julkisessa hallinnossa. Eli ryhtyä byrokratian supistamistalkoisiin. 

Se kannattaisi aloittaa vähiten tarpeellisesta byrokratiasta ja jatkaa niin pitkälle, että valtion jäljelle jäävä työvoima selviäisi siitä - mieluiten - jopa sukkelammin kuin valtion nykyinen renkiarmeija tämänhetkisestä byrokratiasta. Tässä suhteessa aloitteen voisi hallituksen lisäksi ottaa myös poliittinen oppositio, joka näin toimimalla voisi osoittaa olevansa rakentava voima suomalaisessa yhteiskunnassa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Olli Rehn tarjoaa poliitikoille karvasta lääkettä
Julkinen raha johtaa lailliseen korruptioon
Terveydenhuolto tuli äärimmäiselle rajalle

Serkku on kulttuurinen herkku

Me suomalaiset tiedämme hyvin, että monien kehitysmaa-asteella olevien kansojen parissa on yleistä pariutua sukulaisten kanssa. Eli ajatuksena on, että "mitä serkumpi, sitä herkumpi". 

Epäselvää sen sijaan on se, että onko tämä ollut ihmiskunnan alkuperäinen käyttäytymistapa vai myöhempää kulttuurista kehitystä. Näin siitä huolimatta, että joidenkin viitteiden perusteella sukurutsaiset avioliitot näyttävät runsastuneen ihmiskunnassa viime aikoina. 

Vastauksen saamiseksi tulee tietenkin tarkastella kauan sitten eläneitä ihmisryhmiä. Ja juuri sellaisista kertovaan tutkimusraporttiin törmäsin äskettäin. 

Lukemassani tutkimuksessa analysoitiin viimeisiä Länsi-Eurooppaa asuttavia metsästäjä-keräilijöitä, jotka tulivat pian syrjäytetyksi kaakosta päin maanosaamme levittäytyvien maata viljelevien tulokkaiden tieltä - tai sulautuivat näiden joukkoon. Tutkitut ihmiset olivat asuttaneet noin seitsemän tai kahdeksan tuhatta vuotta sitten eteläistä Bretagnea Ranskassa. 

Kymmenen kolmelta paikkakunnalta löytyneen ihmisen analyysi paljasti, ettei näiden joukossa haettu puolisoita omasta ryhmästä vaan eri paikkakunnilla asustavien ihmisryhmien joukosta. Tämän seurauksena vältettiin sukulaisavioliitot, vaikka kunkin ryhmän - ja sen seurauksena myös alueella elävien metsästäjä-keräilijöiden yhteenlaskettu väkiluku - oli erittäin pieni. 

Hiukan yllättäen tutkijat havaitsivat myös, etteivät metsästäjä-keräilijät hakeneet puolisoita maanviljelijäyhteisöistä, vaikka lähiseuduilla asui sellaisiakin. Siten ajankohdan metsästäjäyhteisöt säilyivät varsin pitkään näistä erillisenä, vaikka niistä virtasikin väkeä maanviljelijöiden joukkoon.

Palatakseni tämän kirjoituksen aloittaneeseen kysymykseen serkusavioliitoista. Tässä käsittelemäni tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät Europan alkuperäiset asukkaat harrastaneet sellaisia. 

Toisin sanoen heillä oli erinomainen ymmärrys siitä, ettei serkkujen naiminen ole järkevää. Asia, joka ei tunnu olevan selvää kaikille nykyajan ihmisryhmille. Siis sellaisille, jotka ovat syystä tai toisesta omaksuneet kulttuurinsa sukurutsaisen lisääntymistavan.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Kanarian saaret synnyttivät erikoisen ihmisyhteisön
Serkku ei ole vain herkku, vaan myös yhteiskunnallisen menestymisen este
Ranskalaisia väestönvaihtoja

Maskuliinisuutta ja pyöräteitä kehitysavulla?

Suomen nykyinen hallitus vähentää kehitysmaille annettavaa kehitysapua yhteensä 1,2 miljardilla eurolla vuoteen 2028 mennessä, mikä on luonnollisesti aiheuttanut marinaa. Siksi oli mielenkiintoista lukea myös saksalaisten tulleen sellaiseen johtopäätökseen, että veronmaksajien rahojen kylvämistä kolmannen maailman valtioille olisi rajoitettava. 

Näin ajattelee lähes joka toinen saksalainen. Eikä se ole mikään ihme, sillä rahaa on syydetty muun muassa Saksan kilpakumppaneille Kiinalle ja Intialle, Ruandassa positiivisen maskuliinisuuden kehittämisprojektille ja Perussa pyöräteiden rakentamiseen. Lisäksi kehitysapua on maksettu sellaisiin maihin, jotka ovat kieltäytyneet ottamasta vastaan karkotettuja kansalaisiaan.

Toivon tietenkin, ettei suomalaisten kehitysmaihin toimittamaan apuun sisältyisi yhtä järjettömiä kohteita, mutta totean samalla ainakin viimeisen edellä mainitsemani seikan koskevan myös meitä. Ja muistutan samalla, että ainakin aiemmin on suomalaisen veronmaksajien selkänahasta revittyä rahaa valunut huomattavia määriä autettavien maiden korruptoituneille johtajille.

Kuvittelisin myös jokaisen ihmisen ymmärtävän, että rahojen käyttäminen vastikkeettomaan kehitysapuun ei ole terveellä pohjalla silloin, kun tulot eivät riitä edes omien kulujen kattamiseen. Ja juuri tämähän on ollut Suomen tilanne vuodesta 2009 alkaen eli jo viidentoista vuoden ajan. 

Siksi hallituksen päätös kehitysavun supistamiseksi on erittäin tervetullut. Samalla kuitenkin toivoisin, että ministerit tai valtion asiaa hoitavat virkamiehet esittelisivät julkisesti laskelmia siitä, mitä muuta - kuin hyvää mieltä - Suomi saa edelleen jäljelle jäävän valtavan kehitysapunsa vastineeksi. Ja selityksen annettavan avun perusteluista silloin, jos ja kun tuollaista vastinetta ei ole. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mari Rantasen ja Leena Meren ministeriöt oikealla asialla

Asioiden tärkeysjärjestyksestä
Voiko kehitysmaalaiset lahjoa, Maria Ohisalo?