tiistai 29. lokakuuta 2019

Poliittinen kenttä polarisoituu

Verkkouutiset kertoi tänään mielenkiintoisesta tutkimuksesta. Sen mukaan Suomessa on vain yksi ääripuolue. Se on Vasemmistoliitto, jonka kannattajakunnasta suurin osa asemoi itsensä äärimmäiselle äärivasemmalle.

Vasemmistolaisiksi itsensä luokittelivat myös Vihreiden ja SDP:n kannattajakunnat, ja juuri tässä järjestyksessä. Myös näiden puolueiden äänestäjät ovat vuosien saatossa siirtyneet kohti vasemmistoa; aiemmin poliittisen keskustan liepeillä majailleiden Vihreiden osalta tämä siirtymä on ollut suorastaan järisyttävä.

Enemmistöltään äärioikeistolaista kannattajakuntaa ei löytynyt yhdeltäkään puolueelta. Sen sijaan keskiviivan oikealle puolelle kallistui eniten Kokoomuksen ja hiukan vähemmän Kristillisdemokraattien, RKP:n ja Keskustan kannattajakunnat.

Myös Perussuomalaiset on vuosien mittaan muuttunut kannattajakunnaltaan yhä oikeistolaisemmaksi puolueeksi, mutta sen kannattajajoukosta suurin ryhmä asemoi itsensä edelleen keskelle keskustaa. Jakauma on kuitenkin vahvasti oikealle vinoutunut ja joukossa oli myös pieni äärioikeistolaisiksi itsensä luokitteleva joukko. Sama koski myös Kokoomusta ja Keskustaa.

Tutkimuksen tulos kertoo ennen kaikkea suomalaisen politiikan polarisoitumisesta. Omasta mielestäni tämä voidaan tulkita siten, että elämme poliittisesti poikkeuksellisen aktiivista aikaa, vaikka olemmekin vielä kaukana siitä "sosialistien ja ei-sosialistien" kilpailun leimaamasta menneisyydestä, jonka itse muistan nuoruudestani.

Nähtäväksi jää, luoko tämä asetelma lähitulevaisuudessa myös samanlaista loistavaa viihdettä kuin 1970-luvun alkupuolen poliittiset TV-väittelyt, joista muistan erityisellä lämmöllä silloisen Uuden Suomen päätoimittajan Pentti Poukan, joka pesi vasemmistolaiset kanssakeskustelijansa kerta toisensa jälkeen munaskuitaan myöden.

Vaikka poliittista TV-viihdettä ei olisikaan luvassa, on tässä kirjoituksessa mainittava vielä se, että monet näkevät poliittisen kenttämme polarisoituneen kahtia: toisella puolella on lähes kaikista eduskuntapuolueistamme muodostuva "järjestelmäpuolue", jota vastassa on ainoastaan Perussuomalaiset. Näkemykselle löytyy perusteita ainakin maahanmuutto-, kulttuuri- ja sananvapauskysymyksistä, mutta ei näköjään vasemmisto-oikeisto -akselista.

On kuitenkin äärimmäisen mielenkiintoista, että kannatukseltaan moninkertainen "järjestelmäpuolue" edustaa kehitysmaalaisten maahanmuuton suhteen selvää vähemmistöä ja Perussuomalaiset enemmistöä. Kaiken maahanmuuton suhteenkin tilanne on aika lailla tasan. Nähtäväksi jää, heijastuuko tämä jatkossa puolueiden kannatuksessa ja/tai vaalituloksissa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielipidetiedustelu paljasti vihreän ajattelun vähäisen suosion
Suomalaisten mielestä kulttuuri ja uskonto ovat seksuaalirikosten tärkeimpiä selittäjiä
62% suomalaisista kannattaa väliaikaisia turvapaikkoja

4 kommenttia:

  1. Luulen että suomalaisen yhteiskunnan sisäisiä jakolinjoja ei kannata katsella ottamatta huomioon miten erityistä, pitkän alistushistorian omaavaa kansaa olemme. Meillä on rasitteenamme aivan erityisen vahva taipumus antagonismeihin, ja vaikka yhteiskunnallisia kuiluja josain määrin ennen 90-luvun lamaa pystyttiin kaventamaan, mentaaliset kuilut ovat säilyneet suurina.

    Kuten sosiologiamme grand old man Erik Allardt aikanaan huomautti, meillä kuilu niin sanottujen valtaapitävien ja tavallisen kansan välissä on ollut syvä. Elämme kahta elämää -- julkisesti olemme mallioppilaita, mutta yksityisesti perheväkivaltaan, masennukseen ja alkoholismiin taipuvaisia. Kiusaamme toisiamme euroopanennätysmäärin, ja projektiivinen ryssävihamme on myös jopa suurempaa kuin mitä N-liiton miehittäminä olleissa maissa tunnetaan.

    Tällaiset syvätason psykohistorialliset tekijät pitäisi ottaa huomioon kun eri aikojen poliittisia jakolinjoja analysoidaan. Meillä niin sanottu "Suuri Yhteinen Valhe" omaa aivan erityisen totuusarvon -- mikä näkyy tyypillisesti siinä että hallitukset voivat tehdä politiikkaa joka ei ollenkaan vastaa kansan suuren enemmistön mielipiteitä.

    Se on jotain, ah, niin niin niin suomalaista, että pääministeri voi todeta opposition tosiasiallisesta johtajasta: Hän on älykäs mutta hänellä on sairaat mielipiteet. -- Itse asiassa oikeasti sairas on vain tämä suomalainen yhgteiskuntailmapiiri, jossa pääministerin on pakko laukoa täysiä järjettömyyksiä suustaan ollakseen "poliittisesti korrekti".

    Todellakin, oikeiston ja vasemmiston perinteiset roolit ja niihin liittyvät mielikuvat alkavat olla laimeaa historiaan liuennutta litkua. Nyt keskeinen jakolinja hahmottuu "Suurten Yhteisten Valheiden" -- joita ovat siis ymmärryksen noituvilla yleiskäsitteillä muotoillut "ihmisarvo- ja -oikeusideologiat" ja eskatologian tarvetta tyydyttävä "ilmastonmuutos" -- ja toisaalta juurikin jonkin Perussuomalaisiin kiteytyvän, älyllisesti ehkä hieman kriittisemman tai ainakin rehellisemmän ajattelun väliin.

    Jos veikata pitäisi, ennustaisin että tämä jako tulee kiristymään, ja varsin pitkälle totalitarisoitumisen tiellä mennään, valvontaa ja sensuuria kiristäen ja rasisti- ja vihapuhevainoa kiihdyttäen ennen kuin joko yhteiskunnallisen luottamuksen raju romahtaminen tai muu systeeminen häiriö -- jota kansainvaeltajat tulevat aiheuttamaan -- panee tämän maan sivistyshistorialle pisteen.

    Hassua, että uudelleenlämmittäessäni vuosien takaisia blogikirjoituksiani nämä asiat olivat yhtä polttavina pinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rinne todellakin totesi että Halla-aho on älykäs mutta hänellä on SAIRAAT mielipiteet!
      Vaan eipä sanonut usein hoettua mantraa: HÄNELLÄ ON TUOMIO!
      Sen verran on itse Rinteelläkin RIKOSTAUSTAA!
      Ja tuomioita mielestäni ihan OIKEISTA RIKOKSISTA, toisin kuin Halla-aholla!

      Poista
  2. Räikeimmin tekstistä puuttuvat aspektit: a) ihmisten kyky arvioida omaa sijantiaan poliittisella kartalla (vaihtelee sekin itse tuon kartan eri kohtien mukaan) b) todellisuus (siis debattien alla olevien asioiden oikea tola, joka ei ole suinkaan sama kuin debattien liikkeellelähtöpiste) c) itsearvio (blogi joka projisoi äärimmäisyyden muualle samalla kun se ottaa poliittisesti kantaa ja sillä on noin 5 kommentaattoria - sen silti myönnän, ettei todellakaan ole kirkossa kuulutettua, että köörin määrä korreloisi ymmärryksen kanssa; esimerkiksi suuresti arvostamani S. Oikkosen - jonka ajattelu tuntuu joskus olevan hänen omaa ja tuttuun tyyliin osuvaa vihreistä käyttämäänsä fraasia mukaillen eräänlainen "sarja maailmanlopun ennustuksia" - ilmaantuminen tänne kansainvaelluseskatologien piiriin tekee tästä blogista täysin vastoin odotusarvoja hämärästi mielenkiintoisen).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhden lauseen kappale. Helppolukuista.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!