sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Ovatko hallituksen ilmastopuheet vain poliittista agitatsioonia

Ranskassa taannoin velloneet keltaliivien mielenosoitukset osoittivat, etteivät ilmastonmuutoksen torjumiseksi vaaditut toimenpiteet tapahdu helposti. Toki suomalaiset ovat olleet johtajien edessä nöyriä, kuten kansamme tapoihin on kuulunut niin pitkään kunnes kamelin selkä on katkennut - siinä tilanteessa on sitten pantu pystyyn sisällissota, joita viimeisen 500 vuoden aikana on Suomessa käyty peräti kaksi.

Tässä suhteessa mielenkiintoisia ovat myös Chilen käynnissä olevat sotatilaa muistuttavat mielenosoitukset. Ne lähtivät liikkeelle metrolippujen muutaman prosentin hinnankorostuksesta, jolla ei ollut mitään tekemistä ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa. Nämä mielenosoitukset kuitenkin osoittivat, ettei myöskään chileläisillä ole valmiuksia likimainkaan sellaisiin uhrauksiin kuin ilmastonmuutoksen torjumiseksi on yleisesti vaadittu.

Kolmas tuore esimerkki löytyi Libanonista, jossa hallitus on kaatunut veronkorotuksia vaativiin mielenosoituksiin. Asiasta kertonut uutinen ei kertonut veronkorotusten suuruudesta, mutta on selvää, etteivät myöskään sikäläiset ihmiset ole valmiita laskemaan elintasoaan kovin merkittävästi torjuakseen ilmastomallien ennustamia uhkakuvia.

Kolme maata on tietenkin vain kolme maata maailman lähes 200 itsenäisestä valtiosta, mutta niiden tapahtumat kertovat joka tapauksessa siitä, ettei maailman ja jääkarhujen pelastamistoimenpiteitä tule olemaan helppoa toteuttaa. Lienee myös syytä olettaa, ettei Suomen toimiminen hyvänä esimerkkinä saa ranskalaisia, chileläisiä tai libanonilaisia seuraamaan sitä elinkeinoelämän ja oman elintason alasajoa, jota meidän hallituksemme on ajamassa ainakin julkipuheiden vaan ei tekojen perusteella.

Kysymys kuuluukin, että onko edellisen virkkeeni - siihen sisältyvästä hyperlinkistä löytyvän asiantuntijalausunnon perusteella muotoiltu - loppuosa tulkittava siten, ettei meidän punavihreä hallituksemme uskalla ihmisten reaktioiden pelossa lähteä kovin radikaaleihin muutoksiin ilmaston muuttumista torjuakseen? Ja jos näin on, niin miksi heidän puheensa ovat kuitenkin niin kovia ja ehdottomia kuin ovat?

Blogin kirjoittajana joudunkin kysymään, että onko asia sittenkin niin, että punavihreiden hallitsijoidemme ilmastonmuutospuhe on vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään agitaattoreiden kannalta oikein? Eli eivätkö poliitikkomme puoluekentän vihervasemmalta laidalta edes itse usko väkevän retorisesti ajamiinsa asioihin ja niiden taustalla oleviin IPCC:n raportteihin?

Olemmehan me IPCC:n mukaan äärimmäisen vakavassa uhkatilanteessa, josta ulospääsy on mahdollista vain lopettamalla ilmastopäästöt seuraavan 30 vuoden kuluessa. Tämän narratiivin mukaan epäonnistumisen johtaisi ennennäkemättömään katastrofiin, josta kärsisivät kaikki maailman ihmiset ja suuret rantakaupungit sekä saarivaltiot hukkuisivat meriin. Ja jääkarhut kuolisivat sukupuuttoon.

Tällaisen uhkakuvan omaksuneen rehellisen poliitikon voisi siis olettaa ryhtyvän valtaan päästyään pikaisiin ja rajuihin toimenpiteisiin omasta suosiostaan välittämättä. Kaikki muuhan olisi vastuutonta. Näin siitä huolimatta, että on olemassa myös toisenlaisia satojen tiedemiesten jakamia tieteellisiä näkemyksiä, joita valtamediamme on parhaansa mukaan pyrkinyt pimittämään asiakkailtaan.

Siksi toistan, että onko asia sittenkin niin, että hallituksemme kovat ilmastonmuutospuheet ovat vain poliittista agitatsioonia, jolla on tarkoitus ohjata vaalikarjaa äänestämään pelon voimalla agitaattoreiden kannalta oikein?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tiede totuudenjälkeisen yksisilmäisten maailman poliittisena uhrina
Demokratiavaje syö kansanvallan pohjaa
Globaalin lämpötilan nousun pysähtyminen ei ole tärkeää

5 kommenttia:

  1. Tuhkakin on videoblogissaan kritisoinut tätä teatteria. Tosiasiassa tavallisetkaan ihmiset Suomessa eivät ole kovin halukkaita tekemään oikeita toimia hiilidioksidin vähentämiseksi.

    Vaikka ensin tasapainotetaan valtion budjetti, eletään tulojen mukaan, bonus maksetaan velkaa pois.
    Vedetään tehtaita pois Kiinasta ja Intiasta koska siellä ne saastuttavat ennemmän. Koitetaan saada kulutusyhteikuntaa tiukemmalle.

    Laitetaanko kaikki kehitysmaat jossa syntyvyys on suurta kauppasaartoon ja määrätään ne vähentämään lapsilukua.

    Rakennetaakon paljon ydinvoimaa hiilidioksidipäästöjen torjumisesksi.

    Tässä vaiheessa ihmiset alkavat epäröidä.

    VastaaPoista
  2. Toivottavasti lapsemme ja nuoremme eivät sairastu mielenterveydellisiin ongelmiin tämän yleisen median rummutuksen johdosta.
    Toivon myös, että he ymmärtävät ettei yksi tai kaksi synnytettyä suomalaista lasta ole mikään ongelma verrattuna niihin miljardeihin joita tulee syntymään Afrikkaan ja Lähi-itään ellei siellä saada aikaiseksi syntyvyyden säännöstelyä tavalla tai toisella. Vielä tällä hetkellä kukaan poliitikko ei edes uskalla puhua siitä! Tässä mielessä nykypoliitikoiden puheet ilmastonmuutoksen torjumisesta ei ole vakavasti otettavia.

    VastaaPoista
  3. Kuinka paljon liikaa on ilmassa hiilidioksidia? Mikä on maapallon keskilämpötilan ideaalinen astemäärä? Milloin tällainen tila oli?

    Rinteen ilmastopolitiikan häntyrit onneksi pilaavat yrityksen. Sitran, Unicafen ja yksittäisten kahjojen vaatimukset maidon ja lihan käytön lopettamisesta, bensa- ja dieselautojen myynnin lopettaminen sekä syntyvien lasten hiilijalanjäljestä vanhempia syyllistävät nostattavat tavallisen kansan vastarintaan.

    Toivon, että tämä kaikki johtaa hallituksen ilmastopolitiikan "kunnianhimon" karsimiseen ensi keväänä. Taustavaikuttajana on tietenkin myös persujen kannatuksen kasvu.

    VastaaPoista
  4. Mitään todistetta EI ole siitä että maapallon lämpötilan nousun voi ihminen pysäyttää.
    Lämpötila voi myös kääntyä laskuun eikä sitäkään ihminen voi estää.
    Luonnon ja ilman saastuttaminen on toki minimoitava, mutta lämpötila elää ihan omaa elämäänsä kuten on tehnyt aina. Riippumatta ihmisen toimista.

    VastaaPoista
  5. Valitettavasti minun on oltava tässä kapinallisuusasiassa totaalisen päinvastaista mieltä Professorin kanssa.

    Meillä suomalaisilla on toki kapinallista historiaa useammalta sadalta vuodelta:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Luokka:Kapinat_Suomessa

    Miten on käynyt? Kapinoita jopa keskiajalla vain hyvin harvoin esim. ranskalaisiin verrattuna. Ja lisäksi kaikki hävitty.

    Meissä suomalaisissa elää jokin käsittämätön elämänvale siitä, että olisimme aivan erityisen vaikeasti orjuutettava kansa, joka pistää pystyyn kapinan heti jos vähänkin käsketään!

    Missä ne kapinat ovat?
    Missä ovat meidän keltaliivimme?
    Miksi Helsingin ja muiden kaupunkiemme kadut eivät täyty niistä aivan erityisen
    kapinallisista vastaanpanijoista?

    Koska ei heitä ole koskaan ollutkaan.

    Me suomalaiset olemme eurooppalaisessa katsannossa aivan harvinaislaatuisen orjamainen kansa. Harvinaisuus syntyy siitä, että me orjailemme samalla kerskuen toisillemme, miten kovia kapinallisia me juuri nyt olemme. Antaa vai tulla jotain käskemistä, niin johan on kapina heti pystyssä!!

    Niin me julistamme, samalla kun tottelemme nöyrästi herrojemme kaikkia käskyjä sitä edes huomaamatta.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!