perjantai 4. lokakuuta 2019

Ville Rydman kaipasi tervettä järkeä

Terveen järjen mukainen politiikkaa näyttäisi kannattavan Suomessa ja muualla Euroopassa. Tästä merkkinä Itävallan konservatiivipuolue otti melkoisen vaalivoiton viime sunnuntaina nostaessaan kannatuksensa peräti 37 prosenttiin.

Tapahtuneen taustalla olivat puolueen lisääntynyt maahanmuuttokriittisyys ja lähtökohtaisesti maahanmuuttokriittiseen FPÖ-puolueeseen liittyneet skandaalit, joiden seurauksena monet jälkimmäistä puoluetta aiemmin äänestäneet henkilöt siirtyivät konservatiivien kannattajaksi. Jatkossa nuoren konservatiivijohtajan Sebastian Kurzin tulevaisuus liittyy siihen, pitävätkö hänen poliittiset linjauksensa myös hallitusta muodostettaessa.

Suomessa Yle julkaisi toissapäivänä uuden puolueiden kannatuskyselyn ja sen mukaan Perussuomalaiset ovat repineet etumatkaa muihin puolueisiin. Nyt se on jo 3,8 prosenttiyksikköä - tai toisin ilmaistuna Halla-ahon luotsaama puolue on noin 22 prosenttia suositumpi kuin toisena majaileva perinteinen konservatiivipuolueemme Kokoomus, joka on viime vuosina siirtynyt yhä arvoliberaalimpaan suuntaan.

Tämä ero johtuu ennen kaikkea perussuomalaisten järkeenkäyvistä poliittisista linjauksista. Puolue ajaa hallittua ja kantaväestön kannalta hyödyllistä maahanmuuttopolitiikka sekä talouden toiminnan kannalta järkevää ilmastopolitiikka toisin kuin yhä vihreämmäksi muuttunut kokoomus.

Tämä sai nuorehkon kokoomuslaisen kansanedustajan Wille Rydmanin vaatimaan myös omaa puoluettaan linjaamaan politiikkaansa uudelleen. Suorana lainauksena: "yksikään kokoomuksen eurooppalainen sisarpuolue ei ole onnistunut nostamaan kannatustaan jäljittelemällä vihreitä. Päinvastoin; sellainen on pahimmillaan näivettänyt entisistä valtapuolueista politiikan pysyviä lilliputteja... Viherhenkiset roolileikit eivät ole tuoneet uusia äänestäjiä, mutta sitäkin tehokkaammin ne ovat karkottaneet vakaita peruskannattajia... Uuden sukupolven Sebastian Kurz käänsi puolueensa maahanmuuttopolitiikan tälle vuosituhannelle ja sai palautettua puolueensa kannattajien luottamuksen kysymyksessä, joka on monelle äänestäjälle ratkaiseva."

Nähtäväksi jää mikä vaikutus Rydmanin ulostulolla on hänen puolueensa linjaan tulevaisuudessa. Asia ei ole vähäpätöinen, sillä se näkyy jatkossa suoraan konservatiivisten äänestäjien jakautumisessa Perussuomalaisten ja Kokoomuksen välillä.

Ensin mainittuja tosin auttaa se, että myös monilla demareiden kannattajilla on suhteellisen matala kynnys siirtää kannatuksensa heille. Ylen mittauksen mukaan perussuomalaisia kannattaa juuri nyt 34 prosenttia useampi suomalainen kuin vanhaa valtionhoitaja- ja nykyistä pääministeripuoluetta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi Perussuomalaiset ovat nousussa?
Aatteesta ja aatteettomasta ilmastopopulismista
Elina Lepomäki, talousliberaali

10 kommenttia:

  1. Politiikka on mennyt ihan kummalliseksi. Poliittiset puolueet yrittävät arvailla, mitä ihmiset haluavat kuulla ja äänestää. Äänestäjät vaaleissa yrittävät arvata, mikä puolue saa eniten ääniä tai vaihtoehtoisesti anta-vat äänensä fanittamalleen puolueelle. Viis siitä, mitä asiaa puolueet ajavat.

    Viime vuosina useiden puolueiden pointti (aatesuunta) on kadonnut. Aiemmin puolueet selvästi ajoivat tietyn ihmisjoukon asiaa. SDP työläisten, kokoomus yrittäjien ja varakkaampien ihmisten, keskusta (maa-laispuolue) maaseudun jne. Nyt lähes kaikki puolueet arvailevat, millaisella sanomalla lähdetään vaaleihin, mitä ihmiset mahdollisesti haluavat kuulla. Tällaiset Rydmanin kaltaiset ulostulot kertovat, että kosiskel-laan äänestäjiä puolueeseen. Se ei minusta kerro siitä, että puolue ajaisi varsinaisesti tuota asiaa, vaikka ehkä joku puolueen jäsen haluaisikin toisenlaista linjaa. Kokoomuskin voisi ryhdistäytyä ja ajaa omaa pe-rinteistä agendaansa. Oli se mikä hyvänsä. Samoin muut puolueet. Minusta on parempi olla 10% puolue, jolla on selkeä linja kuin 17% puolue, josta ei saa mitään selvää. Pitkällä aikavälillä selkeä linja palkitaan. Tästä osoituksena mm. perussuomalaiset ja kristillistenkin vakaa kannatus.

    Yleisesti mielestäni selkein linja on Perussuomalaisilla, jota jostain käsittämättömästä syystä haukutaan populistiseksi. Vasemmistoliitto ja vihreät ovat kummallisia puolueita. Vasemmisto yrittää edustaa ”ras-kaan teollisuuden työläistä”, mutta samalla ajaa teollisuutta vihreän aatteen nimissä teollisuutta pois. Vih-reät, noh, yrittää olla ekologinen puolue, mutta heidän ajamansa asiat ovat kaikkea muuta kuin vihreitä (vertaa kansainvaeltajien haaliminen suomeen, ydinvoiman vastustaminen, tuulimyllypuistot jne).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kukin puolue ajaa tietyn ihmisjoukon asiaa, puolueista tulee etujärjestöjä ja asiakysymykset pelkistetään ihmisryhmien väliseksi köydenvedoksi. En pidä tällaista toivottavana.

      Parempi olisi, että kukin puolue johtaisi ohjelmansa ja tavoitteensa jostakin aatteesta, jonka perustana ovat ihmiskäsitys, arvot yms. Tällainen puolue voisi ohjelmassaan antaa uskottavan vision koko maalle, sen kaikille ihmisryhmille.

      -- Aika ajatella

      Poista
    2. Pehmennän / tarkennan hieman aiempaa viestiäni. Yhden etujoukon asian ajaminen ei omasta mielestänikään ole hyväksyttävää. Lähinnä ajattelin, että kun puolue edustaa jotain tiettyä ideologiaa, arvoa, aatesuuntaa tms., joka on ennalta tiedetty, niin tavallinen kansalainen voi kaiken järjen mukaan hieman arvailla millaista politiikkaa ja näkemystä puolue edustaa ns. ydinalueensa ulkopuolella. Erityisesti Keskusta on kunnostautunut arvaamattomuudessaan. Keskustan linja on niin paljon henkilöitynyt puolueen pu-heenjohtajaan, joten varsinaista puolueen linjaa ei pysty ennustamaan korteistakaan.

      Samaa mieltä, että tuota ihmisryhmien välistä köydenvetoa pitää välttää. Asiat asioina ja päätökset parhaan tietämyksen pohjalta.

      Anonyymi uudestaan

      Poista
  2. Muuttuessaan muutaman edelläkävijän aikanaan miltei epätoivoisesta ympäristöhuolesta noin viidenkymmenen vuoden viiveellä nykyiseksi "punavihreäksi valtavirta-ajatteluksi" on alkuperäinen kriittinen asenne kadotettu ja "aatteen" niin sanotusti "tiedollinen" sisältö hapantunut kognitiivisten dissonanssien kokkareiksi.

    On aika paljonpuhuvaa, että ylimalkaan on päässyt syntymään tilanne, jossa joku vähän itsekriittisempi poliitikko nostaa päätään päämäärärationaalisen ajattelun nimissä ja alkaa kysellä onko oman puolueen kannatuksen kannalta viisasta enää tunnistautua petteri punakuonojen reen kyytiläisinä.

    Mutta tulee yleiseen poliittiseen keskusteluun sitten järkeä sitä kautta että joku alkaa olla huolissaan hupenevasta kannatuksesta? Siitä on pitkä matka siihen, että opittaisiin ajattelemaan varsinaisia asioita.

    Tuon "vihreän ajattelun" psykohistoria on ollut koko ajan selvästi hahmotettavissa, mutta kummasti sitä vaan on kannateltu ihan itseään intellektuelleinakin pitävien piireissä. Kun on menty jo toietyllä tavalla ihan tyhjän päälle -- mistä maailmanlaajaksi kasvanut "ilmastonmuutoksen" nimissä toteutuva uskontunnustuksellinen eskatologia kertoo -- miten tuosta suosion suosta enää nostetaan itsensä irti? Münchhausenin tempulla ehkä?

    Vihreästä eskatologiasta lisää nimeäni klikkaamalla.

    VastaaPoista
  3. Ennen sanottiin, että vihreät on Kokoomuksen puisto-osasto, mutta nykyisin tilanne on kääntynyt päinvastaiseksi. Kokoomus on luopunut vanhoista ihanteistaan, ja ryhtynyt punavihreän ideologian myötäilijäksi. Varsinkin Orpo on nykyisellä arvopohjasotkullaan vienyt viimeisenkin uskottavuuden.
    Perussuomalainen politiikka perustuu realismiin, tilastoihin ja terveeseen järkeen. On suoranainen nautinto kuunnella Halla-ahon älykästä argumentointia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä sopii palauttaa mieleen, mitä Juha Ahvio on sanonut nyky-kokoomuksesta:

      ””Näyttää siltä, että perinteisesti kokoomuksen aatemaailman yhteenvetona käytetyn koti, uskonto ja isänmaa -kolmikannan kaikki elementit ovat nykyisen punavihreän ja Open Borders -internationalistisen ja HLBTIQ- ja velkaelvytyskokoomuksen pahimpia inhokkeja ja kauhistelun esineitä. Pidetään mielessä sekin, että kansallisen kokoomuksen puheenjohtaja Orpo julisti viime vuonna Suomen kansallisvaltiollisen itsenäisyyden satavuotisuutta juhlistaneessa veteraanijuhlassa, että kansallismielisyydestä ei ole koskaan seurannut mitään hyvää.

      Jos vertailukohdaksi otetaan 1950–1970-lukujen kokoomuspuolue ja sen silloiset merkittävät ja aidosti konservatiiviset päivänpoliittiset vaikuttajat, näyttäytyy nykykokoomus johtavine vasemmistoliberaaleine kellokkaineen erittäin rappeutuneelta ja kulttuurimarxilaisen eetoksen läpitunkemalta. Nykykokoomuksen virallisten kannanottojen perusteella voidaan todeta, että niiden mukaan arvioituna takavuosikymmenien kansalliskonservatiivinen ja isänmaalliskristillinen kokoomuspuolue ja sen selkärankaiset edustajat kuten esimerkiksi Olavi Lähteenmäki, Margit Borg-Sundman, Tuure Junnila ja Pentti Mäki-Hakola näyttäytyvät lähinnä nykykokoomuslaisen sekulaarin humanistisen globalismin ja rajattoman raha ja yksilön mielihyvä ratkaisee -eetoksen arkkivihollisina, jollaisista nykykokoomusjohtajien mukaan koko maailma mitä ilmeisimminkin täytyy – mieluiten ”vapaakaupan” varjolla pystytetyn jonkinlaisen maailmanhallituksen voimakeinoin – vapauttaa pikimmiten. ” – http://oikeamedia.com/o1-69712

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
    2. Kokoomuksen ajoi aikanaan muutokseen se, että se pyrki pois presidentti Urho Kekkosen asettamasta hallituspannasta. Kuten muistamme, suuntautuminen kohti vasemmistoa ei auttanut puoluetta edes silloin: Kokoomus nousi hallitukseen vasta Kekkosen seuraajan aikana.

      Poista
  4. Eihän politiikassa ole muuta perustavaa laatua olevaan vedenjakajaa kuin se, kuinka paljon työtätekeviltä otetaan rahaa työelämän ulkopuolella olevien ylläpitoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo työelämän ulkopuolella olevat voidaan jaotella mm. kantasuomalaisiin ja toisaalta maahantunkeutuneisiin kehitysmaalaisiin elintasopakolaisiin, joista suuri osa on joko työmarkkinakelvotonta tai työhalutonta joukkoa.

      Puolueet voidaan jakaa myös kahteen ryhmään mm. sillä perusteella, missä määrin sen poliitikkoihin tehoaa maaginen sana "asylum". Esim. natsittaja-sisäministeri, viherkommunisti Ohisalo näyttää olevan täysin tuon sanan lumouksen vallassa.

      Kalergi-suunnitelma

      Poista
    2. Tuo vedenjakaja jakaa puolueet sosialisteihin ja - 1970-lukulaista termiä käyttääkseni - ei-sosialisteihin. Nyanssieroja löydämme sitten siitä, miten puolueet suhtautuvat erilaisiin arvokysymyksiin tai yhteisten varojen jakamiseen.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!