sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Pitäisikö sosialismista olla ylpeä?

Annamari Sipilä pohdiskeli tänä aamuna miksi äärivasemmistolaisuus vetää ihmisiä puoleensa paremmin kuin sosiaalidemokratia. Esimerkkeinä hän käytti Ranskassa gallupsuosiotaan kasvattanutta Jean-Luc Mélenchonia ja Iso-Britannian työväenpuolueen puheenjohtajaa Jeremy Corbunia, jonka puolueessaan aiheuttama sekasorto on luonut konservatiiviselle Theresa Mayn hallitukselle poikkeuksellisen vapaan toimintakentän.

Sipilä totesi kirjoituksessaan, ettei kumpikaan mainituista äärivasemmistolaisista tule nousemaan valtaan. Näin uskon itsekin, mutta eihän sitä koskaan tiedä sillä haastoihan Helsingin kunnallisvaaleissa sosialismin periaatteet syvällisesti omaksunut Vihreät Kokoomuksen kaupungin suurimpana puolueena. Miksei sama voisi siis käydä valtakunnan tasolla?

Sipilä kiinnitti huomionsa siihen, että Britanniassa ja Ranskassa äärivasemmistolaisia poliitikkoja kannattavat erityisesti nuoret. Meilläkin molempien punavihreiden puolueiden äänestäjäkunta oli vuoden 2015 eduskuntavaaleissa merkittävästi kilpailijoita nuorempi.

Ilmiö ei liene kovin uusi. Siitä meillä on todisteena Sir Winston Churchillin suuhun usein pantu letkautus, jonka mukaan "ellet 25-vuotiaana ole liberaali, ei sinulla ole sydäntä, ja ellet 35 ikävuoteen mennessä ole muuttunut konservatiiviksi, ei sinulla ole aivoja". Tosin letkautus ei liene Churchillin keksimä, vaan peräisin jo 1800-luvulta.

Nuorisolle lienee siis tyypillistä muuta väestöä suurempi idealismi, mikä näkyy radikaalien aatteiden kannatuksena. Radikalismi oli 1930-luvulla toisenlaista kuin tänä päivänä, mutta senkin taustalla oli epäilemättä samanlainen nuorten idealismi kuin tämän päivän yhteiskunnallista hyvää jakamaan tahtovalla äärivasemmistolla. 

Keskeistä nuorten ajattelussa näyttäisi olevan pyrkimys toteuttaa kannattamansa aatteen puhtaana. Annamari Sipilän mukaan Corbynia puolueensa johdossa pitäville "tärkeintä on vasemmistolaisen politiikan puhtaus". 

Aatteen puhtaus on epäilemättä tärkeintä myös sille jihadistinuorelle, joka räjäyttää itsensä taivaan tuuliin edistääkseen oman aatteensa asiaa. Tai vegaanille, joka menee sekasyöjän vieraaksi vaatien itselleen oman kattauksen tai kieltäytyy tarjotusta ruuasta. Tai eläinsuojelijalle, joka käy vapauttamassa minkkejä luontoon. Tai punavihreälle, jonka mielestä maan rajat on avattava kaikille tänne haluaville kehitysmaalaisille, koska onhan meillä varaa. Tai rasistinatsille, jonka mukaan kaikki muslimit pitäisi tappaa.

Palatakseni sosialismiin. Sipilä lopetti pohdintansa näin: "he pitävät kuitenkin sosialismin aatetta yllä. Se on enemmän kuin mistä moni sosiaalidemokraatti voi tänä päivänä ylpeillä". 

Sipilän lopetus on omituinen. Sosialismihan loi viime vuosisadalla kansojen vankilan, motivoi monin paikoin väestöryhmien vainoa ja jopa kansanmurhia sekä epäonnistui taloudellisessa kilpailussa vapaan markkinatalouden kanssa. 

Sosialismin syvin olemus on kyllä ollut tiedossa jo pitkään. Esimerkiksi edellä mainittu Sir Winston Churchill kuvasi kyseisen aatteen luonteen ja realismin varsin osuvasti: "sosialismi on epäonnistumisen filosofia, tietämättömyyden oppi, ja kateuden ylistys, ja sen kantava hyve on kurjuuden tasainen jakaminen". 

Kysymys siis kuuluu, että miksi ihmeessä sosialismin aatteen ylläpitämisestä pitäisi olla ylpeä? 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

 

16 kommenttia:

  1. Lenin ei koskaan puhunut hyvinvointivaltiosta. Hänelle valtio oli aina luokkasorron väline, olipa vallassa tsaari, kapitalistit tai kommunistit.

    Leninin aate oli, että valta pidetään hinnalla millä hyvänsä, kun se on kerran saatu. Hän jätti jälkeensä valtavan tuhon ja sekasorron - sekä Stalinin.

    VastaaPoista
  2. Äärivasemmiston menestyksen analysoinnissa olisi syvällisemmänkin pohdinnan paikka. Ilmiössä on paljon uskonnollisen hurmosliikkeen piirteitä. Se perustuu suggestiiviseen retoriikkaan ja näyttää toistuvan suunnilleen 50 –vuoden välein. Ensimmäisen aallon muodostivat Ranskan jakobiinit, joiden ideologiaa ja menettelyjä on sittemmin toistettu. Seuraava joukkoesiintyminen oli Euroopan hulluna vuotena 1948, sitä seuraava 1900-luvun alussa ja sitten oltiinkin seuraavassa hullussa vuodessa 1968. Tuloksena on ollut aina sekasortoa ja suurempaa tai pienempää hävitystä. Kun tulokset on nähty, ideologia katoaa maan alle, noustakseen uudelleen esiin sen jälkeen, kun esiin astuvat uudet harhaanjohdettavat sukupolvet joilla ei enää ole käytännön havaintojen antamaa immuniteettia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SS kirjoitti: "...joilla ei enää ole käytännön havaintojen antamaa immuniteettia."
      Voisiko sanoa myös, että ei ole tietämystä historiasta? Moni ei usko eikä välitä mutta historia opettaa.

      Alla on linkki artikkeliin, joka käsittelee asiaa oivasti:
      http://www.kaleva.fi/mielipide/vieras/kylla-historia-opettaa-jos-sita-osaa-lukea/653461/

      Poista
    2. Iman muuta historia opettaa, jos sitä luetaan ja oikein opetetaan. Mutta kuinka moni lukee historiaa niin paljon, että pystyy eri kirjoittajien vertailuun ja kriittiseen tarkasteluun?

      Hyvän esimerkin kirjaviisauden ja reaalimaailman havainnoinnin vaikutusten keskinäisistä suhteista antaa Neuvostoliiton romahduksen vaikutus. 90-luvulla oli käytännössä lähes mahdotonta löytää sellaisia henkilöitä, jotka olisivat tunnustautuneet vasemmistolaisiksi, sosialistista nyt puhumattakaan. Ideologialle piti keskiä erilaisia eufemistisia naamioasuja, kuten vihreys. Nyt, kun siitä ajasta on kulunut yksi sukupolvi, aatteen kauppaaminen on taas täydessä vauhdissa.

      Poista
    3. Yksi ihmisyhteisöjen suurista ongelmista on valtava osaamisvaje historiasta. Tietämättömyyden luomalla varmuudella tehdään uudelleen samat virheet, joita jo aiemmat skupolvet tekivät. Vain niiden muoto muuttuu; siinä missä 1930-luvulla luotiin totalitaarisia yhden totuuden diktatuureja, ollaan sananvapaus nyt valmiita uhraamaan kaikkien hyvien ja kauniiden asioiden alttarille. Siinä missä nuoren joutilaan väen määrän kasvu 1800-luvun Etelä-Pohjanmaalla aiheutti väkivallan kierteen, ollaan nyt valmiita elättämään joutilasta miesjoukkoa maamme rajojen sisällä. Tai siinä missä silmille käyvä epäoikeudenmukaisuus räjähti kapinaksi vuonna 1918 (kuten se oli tehnyt jo 1590-luvulla) ollaan nyt valmiita uhraamaan ihmisten turvallisuudentunne björnwahlroosien jättiomaisuuksien kerryttämiseen. Ja niin edelleen.

      Poista
  3. Suuresti arvostamani ajattelija ja sanantaiteilija Juice Leskinen vastasi aikoinaan ytimekkäästi toimittajan udellessa häneltä seuraavaa:

    - "Kun olet Juice fiksu mies ja analysoit kaikkea niin mikä on mielestäsi hirveintä mitä ihmiskunta on kehittänyt. Onko se esimerkiksi ydinase, holokausti, apartheid vai joku muu?"

    - "Sosialidemokratia."

    vastasi Juice. Tämän jälkeen toimittaja vaihtoi aihetta.

    VastaaPoista
  4. Kenties sosialismin ansioina yleisesti pidetään ilmaista koulutusta, terveydenhoitoa ja sosiaalihuoltoa?
    Hyvinvointiyhteiskuntaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän mainittuja asioita pitäisi katsoa nimenomaisesti sosialismin liberalisoitumisen tuloksina?

      SDP kehittyi Suomessa alkuaikojen maltillisen reippaasta reformihenkisyydestä vajaassa parissa vuosikymmenessä komppaamaan bolsevikkeja, vaikka meillä radikaaliainekset olivat koko ajan vähemmistönä. Seuraukset tiedämme.

      Vapaussodan jälkeinen SDP huolittiin heti seuraaviin parlamenttivaaleihin täysivaltaisena osallistujana, mikä on kansainvälisessä sisällissotien historiassa harvinaista. SDP kiittikin saamastaan luottamuksesta ja toimi keskustavasemmistolaisena puolueena, mitä edesauttoi suuresti puolueen radikaaliainesten katoaminen joko vapaussodan teloituskuoppiin ja bolsevikkien Neuvosto-Venäjällä perustamaan SKP:hen - sekä heille siellä kaivettuihin teloituskuoppiin.

      II maailmansodan jälkeisessä tilanteessa SDP nousi arvoon arvaamattomaan liittoutumalla kansallismielisten kanssa ns. aseveliyhteistyöhön tavoitteena torpata NL:n Suomeen vyöryttämä SKP. Nämä SDP:n asevelisosialistit rakensivat porvariston kanssa yhteistyössä juuri sen suomalaisen hyvinvointivaltion, josta kommunistitit ja muut radikaalit niin kovasti haluaisivat ottaa kunnian.

      Asevelisosialistien loppu koitti 1960-luvun loppupuolella, kun puolueen linjaa korjattiin "pari piirua vasemmalle". Siellähän se oli kyllä koko ajan ollut, eivätkä sen korjauksen uuteen kurssiin piirut riittäneet...

      Lopputulos oli se partaradikaalien ja heidän tyttöjensä SDP, joka on politiikassamme keikkunut 1970-luvulta lähtien, ja jota asevelisosialistit eivät tunnistaisi omakseen.

      Perussuomalaiset he sen sijaan tunnistaisivat sitäkin paremmin. Ja kun nykydemarit tulisivat huutamaan heille persujen fasismista, rasismista ja sovinismista, antaisivat he näille todennäköisesti kajahtavat korvatillikan ja kehottaisivat painumaan jonnekin muualle SDP:stä.

      Mutta asevelisosialistit ovat mullan alla, ja ellei Jussi Halla-aho tule valituksi uudeksi puoluejohtajaksi ja kykene korjaamaan puolueen linjaa Suomen kansan ja valtakunnan pelastamiseksi, siellä olemme pian mekin.

      Poista
    2. Vastustan termin "ilmainen" käyttöä harhaanjohtavana. Oikea termi on verovaroin kustannettu. Vaikka yksilö itse ei maksaisi palvelusta se ei tarkoita sitä etteikö joku joutuisi maksamaan siitä.

      Poista
    3. Samaa mieltä. Jos jokin palvelu on maksuton sen käyttäjälle, on se jonkun muun tätä käyttäjää mittavamman tahon hänelle(kin) kustantamaa.

      Luin joskus joltain forumilta, jota en taaskaan muista, määrittelyjä julkiseen omaisuuteen suhtautumisesta.

      Julkiseen omaisuuteen, kuten puistoon asteleva liberaali ajattelee kaiken siellä olevan kaikkien yhteistä omaisuutta. Siksipä hänen omakin etunsa on pitää siitä hyvää huolta.

      Sosialisti puolestaan ajattelee, että tämä on julkista omaisuutta, eli ei kenenkään omaisuutta. Niinpä hän voi vaikka riipiä täältä nuo kaikki kukat ja istuttaa ne kotiinsa. Kun seuraavalla viikolla puisto on aidattu ja portilla vaaditaan pääsymaksu, liberaali on pahoillaan, mutta ajattelee joutuvansa näin osallistumaan muiden laiminlyönteihin yhteistä hyvää kohtaan.

      Sosialisti puolestaan joutuu pyhän vihan valtaan. Johan nyt on prkle, että minulta riistetään minun omaisuuttani, joka ei ole kenenkään omaisuutta! Niinpä hän kiipeää aidan yli sotkeakseen kaikki puiston kukkaistutukset jalkoihinsa. Siitäpä saivat, kun riistivät minulta meidän omaisuutemme, joka on minun vaikka ei ole kenenkään.

      Poista
    4. Yks asia mikä ärsyttää aivan suunnattomasti tässä nyky-yhteiskunnassa on se että kaikki on kasvatettu sosialistiseen ruinaus mentaliteettiin. Kaikki inisevät että valtion on kustannettava heille terveyspalvelut,koulutus,asunto,ruoka,discoraha,liikuntapalvelut,bussiliput...tälle listalle ei tule loppua. Ja sitten ihmetellään että miksi me ollaan kohta korviamme myöten veloissa:Koska nämä palvelut eivät ole "ilmaisia" niinkuin niitä meille virheellisesti markkinoidaan.
      Sosialismi on kurjuuden aate,joka on kuorrutettu kermalla ja marsipaanilla,mutta sisältö on lehmä lantaa.

      Poista
  5. Jotenkin absurdia, että vielä nykyäänkin vasemmistolaiset pikkunilkit kuljeskelee "Che" paita päällänsä. Jätkähän oli verenhimoinen tyyppi, jonka Castro tapatti. Olisi ihan sama jos kulkisi pitkin kyliä Hitler tai Pol Pot paidassa.
    Vasemmisto on finninaamaisten ikiteinien temmellyskenttä, väkivalta on parempaa ja suvaittavaa ja voihan noita häkkikettujakin laskeskella luontoon kuolemaan. Tukkapöllyä vailla olevia pentuja koko sakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Che-kultin selittää vain syvällinen tietämättömyys ja valheellinen sankarikultti.

      Poista
    2. Mielenkiintoista tosiaan että kommunismilla ei ole modernissa yhteiskunnassa samanlaista negatiivista kaikua kuin kansallissosialimilla (joka toki eräänlaista sosialismia oli sekin,näin klassisen liberaalin näkökulmasta) vaikka kommunistit ovat maailman historiassa murhauttaneet paljon enemmän ihmisiä kuin natsit,plus kaikki henkinen ja aineellinen kurjuus johon he ovat ihmiset pakoittaneet siellä missä ovatkin päässeet valtaan.

      Poista
  6. "Sosialismin luonteenomaisena piirteenä Neuvostoliitossa on talouselämän alalla suuren koneteollisuuden ja kollektiivimaatalouden (>kolhoosien ja >sovhoosien)luominen. Koko maassa ovat vakiintumassa sellaiset ihmisten väliset yhteiskunnaliset suhteet, jotka perustuvat tuotantovälineiden yhteiseen (valtiolliseen tai osuustoiminnalliseen) omistukseen" (Aakkosellinen tietokirja NEUVOSTOLIITTO. Kustannusosayhtiö Otava. Helsinki. Keuruu 1967, s. 575).

    VastaaPoista
  7. Itseoppinut nerotyyppi Egon Friedell kirjoitti eurooppalaisen uuden ajan kulttuurihistorian, jossa hän käy läpi noin 1300 pysyviä jälkiä jättneen vaikuttajayksilön elämänkerrat. Jos jotain tuosta kartoituksesta opimme, niin ainakin sen, ettei raha tai mikään muukaan materiaalinen hyvä ole koskaan motivoinut minkään ajattelun alan todellisia edelläkävijöitä.

    On mielestäni myös hieman harhaista kirjata yhteiskuntien onnea tai onnettomuutta minkään nimisten "ismien" tilille. Vaikka pitkälle näyttääkin siltä että tietty "ismi" omaa tietyt arvot ja tuottaa tiettyä jälkeä, opillinen pintataso ei kuitenkaan riitä selittämään sen enempää yhteiskuntien kuin yksilöidenkään perimmäisiä ominaisuuksia. Vanha yksinkertainen totuus on että oikeistolainen fasimi ja vasemmistolainen kommunismi tuottivat yhtä hirveät totalitarismit.

    Siksi tarvitaan muunlaisia kuin "opillisia" selitysperusteita. Juuri sellaisia meiltä nyt puuttuu, kun yhteiskunnallista keskustelua käydään niin tiukasti "opillisiin" totuuksiin vihkiytyneinä. Esimerkiksi antropologia ja sosiologia loistavat keskustelusta poissaolollaan. Niinpä kaikkein karkeimmatkin harhar voivat nyt olla lähtökohtaisia totuuksia -- kuten esimerkiksi ajatus jonka mukaan "rasismi on primitiivistä vierauden pelkoa" tai usein esitetty käsitys jonka mukaan "totalitarismi on yksiarvoinen yhdensuuntaisuusuuden järjestelmä".

    Tosiasiassa juuri primitiiviset yhteisöt voivat omia piiriinsä ventovieraita koska erottavia kognitiivisia tekijöitä ei vielä ollut, ja tosiasiassa totalitarismi on nimenomaan yhteiskunnan sisäisen kaksinapaisuuden varaan rakentuva järjestelmä.

    Jos sorrumme pinnalliseen "opilliseen" ajatteluun, meidän on aika mahdotonta selittää esimerkiksi miksi mamme Vihreä liike sai alkunsa talousliberalistien ja taistolaiskommunistien konkurssista, miksi kansankirkon piispat veljeilevät islamilaisten imaamien kanssa, tai miksi sotaakäyvien maiden sotilaspäällystöt sympatiseeraavat yli rajojen toisiaan enemmän kuin omia sotilaitaan. Jos sen sijaan ymmärremme -- durkheimilaisittain -- että eliittiarvoilla on enemmän valta-asemaan kuin varsinaisiin arvosisältöihin liittyviä ominaisuuksia, näennäiset paradoksit aukeavat paremmin.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!