keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Palkankorotusten sijaan investointi tulevaisuuteen

Teknologiateollisuus ry varoitti tänään suomalaisia palkkaneuvottelijoita seuraamasta Ruotsin ratkaisua, joka takasi naapurimaan työntekijöille kolmen seuraavan vuoden aikana yhteensä 6,5 prosentin palkannousun. Kirjoituksen mukaan Suomi ja Ruotsi kilpailevat aivan eri sarjoissa, sillä siinä missä meidän taloutemme on madellut ja ottanut suoranaista takapakkia, on Ruotsissa mennyt hyvin niin BKT:lla kuin viennin arvolla mitattuna.

Vaikka kyseessä on edunvalvojan kannanotto, lienee siinä myös totuuden siemen, vaikka Suomenkin talous näyttäisi lähteneen nousuun. Paineet palkansaajapuolella ovat silti kovat.

Tässä tilanteessa kehottaisin työmarkkinajärjestöjä luovuuteen. Tehtäköön vielä kerran maltillinen palkkaratkaisu, mutta lisättäköön siihen tulevaisuuteen katsova lisuke.

Ehdotan, että maltillisten palkankorotusten vastineeksi yrityselämä sitoutuu tekemään sopimusajan talouskasvun vauhtiin sidotun määrän investointeja. Ne voisivat olla esimerkiksi tuotantolaitosten rakentamista tai päivittämistä, mutta myös tuotekehitystä tai nuorten ja työttömien ottamista mukaan työelämään. Julkisella sektorilla panostus tulisi ohjata koulutukseen ja tutkimukseen.

Itse käytännön ratkaisut jätän työmarkkinoiden tehtäväksi tiedostaen, ettei kyseessä ole yksinkertainen kokonaisuus. On kuitenkin selvää, ettei ehdottamaani sopimukseen pääseminen ole myöskään mahdotonta.

Palkankorotuspaineiden suuruinen lisäinvestointi parantaisi suomalaisen talouselämän kilpailukykyä ja takaisi tulevaisuudessa palkansaajille entistä leveämmän ja varmemman leivän sekä omistajille kasvavat liikevoitot. Kyseessä olisi siis sijoitus tulevaisuuteen, eli kysyn Urho Kekkosta mukaillen: onko maallamme malttia vaurastua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Rationaalinen päätöksenteko tuottaa ennustettavuutta
Kilpailukykysopimus maaliin ja Sipilälle sulka hattuun
Malttia vaurastumiseen!

9 kommenttia:

  1. Teknologiateollisuus ei voi sopia jäsentensä puolesta investoinneista, joten tuollainen ehto olisi käytännössä vain sanahelinää, kuten poliitikkojen vaalilupaukset.

    Palkansaajat suostuivat nollalinjaan ja työajan pidentämiseen viime vuonna. Veroja on korotettu. Mihin ne rahat oikein katoavat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkoittanut, että sopijaosapuoli olisi teknologiateollisuus, vaan kirjoitus syntyi lukiessani sen julkista kannanottoa. Ehdotuksestani voidaan sopia millä tasolla tahansa, vaikka sitten työpaikkakohtaisesti jos niin halutaan.

      Poista
    2. Yritykset investoivat, jos se on kannattavaa, ei siitä tarvitse erikseen sopia. Tilanteet vaihtelevat, toisilla on varaa, toisilla ei.

      Teknologiateollisuus ei ole pahin ongelma, sen sopimus on jo aika joustava. Ongelma on julkisen puolen sopimuksissa. Pelkona on se, että Teknologiateollisuuden tes on pohja, josta muut vaativat ja saavat enemmän.

      Poista
    3. Idea on, että joko palkankorotus tai investointi. Eli yritykset valitkoon toisen niistä.

      Poista
  2. Rahat ovat menneet enimmäkseen tuhansien maahan tulleiden ihmisten ylläpitämiseen.

    Olisi kyllä mukava nähdä paljonko siihen hankkeeseen on todella kulunut.

    Olen vakuuttunut siitä, että ne arvioidut tuhat miljoonaa euroa vuodessa eivät siihen leikkiin riitä.

    VastaaPoista
  3. "Olisi kyllä mukava nähdä paljonko siihen hankkeeseen on todella kulunut."

    Siihen on varmasti kulunut niin paljon, että vallankahvassa olevat maanpetturit eivät uskalla kertoa sitä kansalle.

    VastaaPoista
  4. Järkeä tai ei, mutta aktiiviporukka on seuraavalla sopimuskierroksella ay-pomojen pitelemättömissä.

    VastaaPoista
  5. ”Arvon mekin, syntysuomalaiset, ansaitsemme”, http://mattiantero.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234495-arvon-mekin-syntysuomalaiset-ansaitsemme
    Kannattaa lukea myös artikkelin kommentit.

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!