sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Länsimaisen demokratian kiirastuli

Aamun lehti julkaisi joukon kirjoituksia, joita oikeastaan yhdisti kysymys länsimaisen demokratian syvimmästä olemuksesta. Siis siitä hetkestä, jolloin kansa käyttää vaaliuurnilla valtaa valitakseen seuraavien vuosien poliittiset linjaukset.

Demokratian kannalta ja äänestäjän oikeusturvan osalta keskeistä on vaalikampanjassa annettujen lupausten pitäminen. Niiden osalta monissa paikoissa on tullut tavaksi unohtaa lupaukset heti kun on päästy vallan kammareihin.

Tästä lehti tarjosi loistavan esimerkin. En nimittäin muista Suomessa koskaan ennen vaaleja kannatetun koulutuksesta leikkaamista. Ja kuitenkin niin on tehty sekä edellisen että nykyisen hallituksen aikana.

Mikä huvittavinta, eilisessä puoluejohtajien suuressa koulutuskeskustelussa vasemmistopoliitikot sortuivat röyhkeään hömppäpopulismiin joko ilmoittamalla katuvansa edellisen hallituksen leikkauspäätöksiä (Antti Rinne, sd), käyttäneensä tuolloin koko leikkausvaran (Li Andersson, vas) tai suorastaan vastustaneensa Kataisen kabinetissa tehtyjä leikkauksia (Ville Niinistö, vihr).

Kauniiksi lopuksi kaikki osallistujat Sampo Terhoa (ps) lukuun ottamatta lupasivat ehdottomasti pidättäytyä koulutusleikkauksista jatkossa. Terhokaan ei niitä kannattanut, mutta totesi inhorealistisesti, ettei turhia lupauksia kannata antaa, vaan ensin on saatava maan talous kuntoon.

Suomen poliittisessa järjestelmässä lupausten antaminen ja pitäminen lienevät vielä löyhemmässä yhteydessä toisiinsa kuin monissa muissa maissa. Syynä on maamme poliittinen hajanaisuus, joka pakottaa monien puolueiden yhdessä muodostamiin hallituksiin, joita perustettaessa kukaan ei saa läpi kaikkia tavoitteitaan.

Siten meillä kaikki vallanpitäjät joutuvat käytännön pakosta pettämään osan vaalilupauksistaan. Tämä on yhtäältä suuri ongelma, mutta toisaalta myös tae sille, ettei suomalainen poliittinen järjestelmä tuota kovin helposti pahoja ylilyöntejä. Sikäli suomalainen demokratia on ääritapaus Manner-Euroopalle tyypillisestä demokratiasta, joka perustuu useiden puolueiden konsensukselle.

Toisin on kahden mahtipuolueen anglosaksisissa maissa. Siellä on totuttu poliittisiin äkkikäännöksiin koska hallituksen muodostaa yksi ainoa puolue. Toki siinäkin tilanteessa yksittäiset ehdokkaat joutuvat syömään omia lupauksiaan, mikäli ne ovat ristiriidassa heitä mahtavampien puoluepukareiden ajaman linjan kanssa.

Anglosaksisten lupausten pitäminen on saanut viime aikoina aivan uuden ulottuvuuden. Ensin Brittien edellinen pääministeri David Cameron yritti pysyä vallassa lupaamalla kansanäänestyksen maansa suhteesta Euroopan Unioniin. Hän sai tavoittelemansa vaalivoiton ja piti kiinni lupauksestaan. Seurauksena Iso-Britannia ilmoittautui ensimmäiseksi maaksi, joka irtoaa EU:sta.

Tämän aamun lehti tiesi kertoa, etteivät brittipoliitikot halua kävellä kansalaistensa yli vaikka parlamentilla olisikin valta pysäyttää eroprosessi. Taustalla lienevät ainakin osittain mielipidetiedustelut, jotka kertovat tehdyn äänestysratkaisun pitävän edelleen.

Vielä suurempaa kohua aiheuttanut vaalilupausten pitämisepisodi on käynnissä maailman ainoassa todellisessa suurvallassa. Siellä Donald Trump tuli valituksi varsin merkittävien muutosten ajajana. Eikä valtaannousu ole suinkaan johtanut annettujen lupausten pettämiseen, vaan niiden pikaiseen liikkeelle panemiseen.

Aamun lehti kokosi Trumpin ensimmäisen viikon tärkeimmät päätökset eli lupausten pitämiset. Tämän näppäimistön takaa osa niistä näyttäytyy hyvinkin järkevinä, mutta toiset vähintäänkin haastavina niin amerikkalaisille kuin meille ulkomaalaisillekin.

Esimerkiksi Trumpin päätös vaatia eurooppalaisilta Natomailta vahvempaa vastuunottoa omasta puolustuksestaan on amerikkalaisittain ymmärrettävä ja oikeudenmukainen lopettaessaan eurooppalaisten maiden puolustuspoliittisen vapaamatkustamisen setä Samulin suojaavien siipien alla. Samoin hänen linjauksensa korvata syyrialaisten pakolaisuus USA:ssa kriisimaan lähialueille perustettavilla, ja amerikkalaisten tukemilla, pakolaisleireillä on äärimmäisen kustannustehokasta ja järkevää kriisinhoitoa.

Toisaalta Trumpin hyökkäykset maailman vapaakauppaa vastaan eivät lopulta ole eduksi Yhdysvalloille eivätkä ainakaan Suomen kaltaiselle vientikaupasta riippuvalle taloudelle. Amerikkalaisten kannalta ehkä tyhmintä on Meksikon ajaminen talousongelmiin, jotka kiihdyttävät entisestään laittomien siirtolaisten vyöryä kohti pohjoista. Nähtäväksi jää, pystyykö Trumpin lupaama muuri estämään tuon kansainvaelluksen.

Abortin vastustaminen lienee konservatiivisten republikaanien nuoleskelua, koska Trump tarvitsee heidän tukeaan, ja siten muistuttaa niitä lehmänkauppoja joita Suomessa joudutaan tekemään kaikissa hallitusneuvotteluissa. Täältä pohjantähden alta katsottuna linjaus on vakavassa ristiriidassa naisten ihmisoikeuksien kanssa ja muistuttaa pikemminkin paluuta keskiaikaan kuin järkevää poliittista toimintaa, vaikka meilläkin on jopa hallituksessa samaa linjaa ajava puoluejohtaja eli Timo Soini (ps).

Sivumennen sanoen aamun lehden toimitus tunnusti kirjoituksessaan myös punavihreää väriä. Tarkoitan seuraavaa tekstinpätkää: "todellista muukalaisvihaa Trump lietsoo määrätessään viikoittaisia raportteja maahanmuuttajien tekemistä rikoksista. Se lietsoo uuteen väkivaltaan."

Toimitus saattaa olla väitteessään oikeassa tai olla olematta. Selvää on kuitenkin, että niin kauan kuin pakolaisia otetaan vastaan humanitaarisista syistä, on koko lystin maksajilla oikeus olla tietoinen myös seurauksista. Näin on Yhdysvalloissa ja myös Suomessa. Toimituksen vaatimukset tiedon pimittämisestä kuuluvat diktatuureihin - eivät demokratiaan.

Poliittista punaviherväriä lehti tunnustaa myös julkaisemassaan kolumnissa. Siinä toimittaja Pirkko Kotiranta kertoilee unettavasta taiteesta ja päättää koko juttunsa virkkeeseen, jonka mukaan "maailmahan makaa nyt niin, että kaikkein mieluiten sitä vaipuisi karhun lailla syvään talvi­uneen. Neljäksi vuodeksi."

Palatakseni itse asiaan. Nyt nähtävillä olevat maailmanpoliittiset tapahtumat osoittavat näiden aikojen muodostavan maailmanpoliittisen kehityksen murroskohdan. Demokratian eri variantit tuottavat hyvin erilaista politiikkaa - siinä missä anglosaksiset kaksipuoluedemokratiat tuottavat dramaattisia äkkikäännöksiä, ovat mannereurooppalaiset monipuoluedemokratiat kriisissä itse rakennettujen ongelmien kanssa.

Lähi-idästä ja osin Afrikasta tulleet humanitaariset maahanmuuttajat sekä Etelä-Euroopan talouskriisit ovat luoneet kansalaisten mieliin vahvan demokratiavajeen. Konsensuspolitiikasta seurannut kyvyttömyys vastata haasteisiin ovat saaneet selkeitä vastauksia ongelmiin tarjoavat kansallista etua ajavat liikkeet, kuten Ranskan Kansallinen rintama, Hollannin Vapauspuolue tai Ruotsidemokraatit, yhä suurempaan kannatukseen.

Tämän tien yksi edelläkävijä on ollut Suomen Perussuomalaiset. Puolue saavutti meikäläisittäin suuren vaalivoiton, ryhtyi hallitusvastuuseen, mutta ei pystynyt ainakaan heti pysäyttämään ihmisten kokemia suuria epäkohtia kuten Kreikkaan valutettavia veronmaksajien rahoja tai väkivaltarikollisuutta kasvattavaa maahanmuuttoa kehitysmaista.

Nykyinen länsimaiden poliittinen tilanne jättää avoimeksi kysymyksen länsimaisen demokratian tulevaisuudesta. Kumpi on lopultakin parempi kansalaisille: anglosaksinen epävarmuutta tuottava poukkoilu vai mannereurooppalainen jatkuvuus, jonka kyky reagoida nopeasti ilmaantuviin haasteisiin on luvattoman heikko.

Toisin kuin kolmunisti Kotiranta, itse en haluaisi tämän murroksen koittaessa olla missään tapauksessa syvässä talviunessa vaan seurata kiihkeästi sitä, mitä tulevaisuus tuottaa tullessaan - ja samalla vaikuttaa siihen niillä keinoilla, joita itselläni on käytössä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hyväksyykö maailman vapain lehdistö demokratian?
Halveksiiko Anu Vehviläinen demokratiaa?
Populismi ja demokratia - identtiset kaksoset?

10 kommenttia:

  1. Tuo vaalilupausten pettäminen toki lähtee alemmalta tasolta, kuin hallituksesta. Kuinka moni kansanedustajaehdokas viime vaalien alla esitti vaalikoneissa esimerkiksi vastustavansa pakkoruotsia. Ja missä ollaan nyt?. Itse mainittu Sampo Terho, hallituspuolueen edustaja ja eduskuntaryhmänsä pj toteaa äskettäisessä blogissaan ("Totuuden jälkeinen aika", 27.1.17), että pakkoruotsi säilytetään vain tunne- ja tekosyihin vedoten. Mutta tekeekö mies mitään järkisyihin perustuvan ja kansalaisten enemmistön kannattaman muutoksen eteen? Sääliksi käy joka sana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaalilupausten pettämisen osalta noin yleisesti olet oikeassa. Sampo Terhosta pakkoruotsin osalta joudun kuitenkin olemaan kanssasi hiukan eri mieltä.

      Seuraavassa lainaus miehen omasta blogista viime marraskuulta: "Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on aloitteestani perustanut tällä viikolla erillisen kielivapaustyöryhmän, joka valvoo pakkoruotsikokeilun etenemistä... Kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, kokeilun ideana on monipuolistaa ja lisätä kieltenopiskelua. Käytännössä siis pakkoruotsi lakkautetaan paikallisesti ja määräaikaisesti... On... hyvin tärkeää, että kokeilu toteutuu sovitusti ja käynnistyy mahdollisimman pian. Samalla siinä on mitattava oikeita asioita... Kokeilu pelkän kokeilun vuoksi ei ole mielekästä, vaan ajatuksena täytyy olla pakkoruotsin lakkauttaminen kokonaan, mikäli kokeilu on onnistunut. Tätä ajatellen työryhmämme valmistelee myös suunnitelman siitä, miten kielivapaus voitaisiin Suomessa toteuttaa ja pakkoruotsi lakkauttaa."

      Minusta yksittäinen kansanedustaja ei voi oikeastaan tehdä yhden asian eteen enempää. Ei edes edukuntaryhmän puheenjohtaja.

      Poista
    2. I stand corrected

      Poista
  2. Tässä jutunjuurta sinne uuteen mediaan.

    Toinen taitaa puhua muunneltua totuutta???
    Toimittaja Tommi Nieminen vaiko Kenraali Jarmo Lindberg???

    Ilmeisesti jokin erittäin salainen tuo F-35:n 2-paikkainen versio???

    http://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005063993.html

    Uutisesta leikattua:

    On selvää, että Lindbergille hävittäjähankinta on hyvin henkilökohtainen asia. Hän on testannut kaikki ehdokaskoneet itse, tosin pelkääjän paikalla.

    ”Tasapuolisesti pitää kaikkia kohdella. Mulla oli kaksi vaihtoehtoa: että mä en mene mihinkään tai sitten menen kaikkiin. Varmaan arvaat, mikä oli valintani.”

    Ja wikipediasta F-35:

    The development of the F-35 is unusual for a fighter aircraft in that no two-seat trainer versions have been built for any of the variants; advanced flight simulators mean that no trainer versions were deemed necessary.

    VastaaPoista
  3. Trump tulee politiikan ulkopuolelta, eikä ole oppinut poliitikkojen tavoille rikkoa vaalilupauksensa. Sitä odotettiin häneltä, siksi liberaalin vasemmiston pettymys häneen on niin suuri, ja vapaamielisyys on kääntynyt yhä enemmän vihaa puhkuvaksi Trumpin ja häntä äänestäneiden vainoksi. Trumpin äänestäjiä syytetään siitä, mihin itse syyllistytään, sitä pikkuhitleriä ei vain itsessä nähdä. Vaalit pidetään neljän vuoden välein, mutta sitäkään aikaa ei haluttaisi odottaa, vaan Trump olisi hirviöksi leimattuna saatava keikautettua keinolla millä hyvänsä asemastaan.

    VastaaPoista
  4. Mikä ihmeen naisten ihmisoikeus on tappaa abortilla lapsensa? Osaatko sanoa sen tarkan hetken jolla sikiö muuttuu solumassasta ihmiseksi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on tähän asiaan eräänlainen henkilökohtainen näkökulma: minulla ei ole lapsia, mutta veljelläni on kaksi. Voisi olla kolme, ellei toinen raskaus olisi päättynyt keskenmenoon.

      Heidän kertoessaan asiasta sanoin olevan pahoillani ja ottavani osaa, vaikka tunnetasolla en kokenutkaan ihmisen kuolleen. Ainoastaan, jos rumasti sanotaan, solumöykyn. En tätä heille todellakaan ole sanonut näin silloin enkä tänäänkään, koska he vielä vuosien jälkeenkin puhuvat asiasta taivaaseen menneenä lapsenaan.

      Tätä taustaa vasten minulla on tiettyjä vaikeuksia kyetä ajattelemaan aborttia siihen ryhtyvän naisen kannalta pikkujutuksi. Vaikka abortoitavan sikiön siittäjä olisikin ollut naiselle täysin yhdentekevä yhden illan pano, voiko sen seurauksena alkunsa saanut ihmisen alku sitä olla?

      Ennen kaikkea on pidettävä mielessä, että länsimaisessa heteroseksuaalisessa kanssakäymisessä mies on se, joka saa, jos saa naiselta joka antaa, jos antaa, sille jolle päättää antaa. Näin siksi, että nainen on se, joka kantaa tämän aktin seurauksena mahdollisesti syntyvää lasta yhdeksän kuukautta, synnyttää hänet ja hoivaa toistakymmentä vuotta, kunnes jälkeläinen voi seistä omilla jaloillaan. Viimeiset puolisataa vuotta tässä asiassa naista on tässä asiassa tukenut yhteiskunta, joka on mahdollistanut naisen tulla raskaaksi seurauksista liiemmin välittämättä: jos pamahtaa paksuksi, lapsilisät juoksevat, ellei mies halua tai ei kelpaa naiselle lapsensa isäksi.

      Kondomeja voi ostaa ruokakaupoista. Ehkäisypillereitä saa tietääkseni ilmoitusasiana julkisesta terveydenhuollosta. Naisen ei edelleenkään ole pakko antaa seksiä miehelle, jota ei ole arvioinut kelvolliseksi lapsensa isäksi. Valinta on vain ja ainoastaan naisen.

      Edellämainittuun viitaten: en hyväksy aborttia muussa tapauksessa kuin raiskauksissa, joiden seurauksena uhri on tullut raskaaksi. Näissä tapauksissa toivoisin sen laskettavan myös juridisessa mielessä raskauttavaksi asianhaaraksi.

      Poista
    2. Aborttikysymys ei ole yksiselitteinen asia. Kumitontun kysymykseenkään ei ole oikeastaan yksiselitteistä vastausta.

      Onko ihminen ihminen ennen kuin hän tiedostaa asioita? Onko ihminen ihminen ennen kuin hän tuntee asioita? Onko ihminen ihminen ennen kuin hän on monisoluinen? Onko ihminen ihminen ennen kuin hänellä on molemmilta vanhemmilta periytyvät kromosomit? Vai riittääkö ihmiseksi pelkästään se, että on lähtöisin toisen ihmisen elimistöstä?

      Riippuen vastuaksista edelle kirjoittamiini kysymyksiin on vastaus Kumitontun kysymyksiin erilainen. Toisaalta luonto tuhlaa noita eri vaiheissa olevia sukusoluja, tsygootteja, alkioita ja sikiöitä joka tapauksessa suuria määriä. Ihmiselämiä siis loppuu runsaasti ennen ja jopa jälkeen syntymän ihan ilman aborttiakin. Voidaan kysyä, onko abortissa lopultakaan mitään luonnon normaalista kulusta poikkeavaa?

      Omalta osaltani hyväksyn naiselle oikeuden keskeyttää raskautensa sen alkuvaiheessa. Toisaalta, jos itselleni ja puolisolleni olisi joskus ollut tulossa terve "vahinkolapsi", en olisi missään tilanteessa hyväksynyt aborttia omaan perheeseeni. Vakavan perinnöllisen sairauden kohdalla olisin sellaisen kuitenkin hyväksynyt.

      Ja joka tapauksessa minusta on selvää, että raiskauksen seurauksena syntyneen raskaudenkeskeytyksen kieltäminen olisi äärettömän julmaa rikoksen uhria kohtaan. Siten sen kieltäminen ei mitenkään voi kuulua sivistyneen yhteiskunnan elämänmenoon.

      Poista
  5. Dsiisus. Sinä arvon Proffa vittuilit Soinin kannasta aborttiin etkä kykene vastaamaan yksinkertaiseen kysymykseen vaan vedät jonkun typerän raiskausargumentin suojaksesi. Aivan lapsellista touhua. Käyttäydy kuin mies ja vastaa: saako nainen tappaa puolustuskyvyttömän lapsen?
    Jos -mitä nyt epäilen- kykenet vastaamaan niin kerro ihmeessä että missä vaiheessa solumöykky muuttuu ihmiseksi.

    Eka kerta kun ärsyynnyn sinuun ja se johtuu haluttomuudestasi vastata selkeään kysymykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En vittuillut Soinin kannasta vaan totesin sen. En myöskään sanonut, ettei hänellä olisi oikeutta näkemykseensä tai etten sallisi hänen ajaa sen mukaista politiikkaa.

      Vastasin myös kysymykseesi, mutta et näköjään ymmärtänyt, etteivät kaikki asiat ole aina yksinkertaisia tai yksiselitteisiä. Sellainen ei ole myöskään ihmisen muuttuminen solumöykystä ihmiseksi. Kyse ei siis ollut myöskään minun haluttomuudestani.

      Minä hyväksyn abortin (muille kuin itselleni) aika pragmaattisista syistä. Älykkäänä ja sivistyneenä ihmisenä sinäkin tiedät, että abortteja tehdään vähiten ja pienimmillä kärsimyksillä siellä, missä niiden tekeminen on sallittua ja (lähes) hyväksyttyä. Siksi naisen oikeus aborttiin on minusta OK, vaikka joku haluaisikin kutsua sitä puolustuskyvyttömän lapsen tappamiseksi.

      Mutta näen naisen oikeuden tehdä abortin järkevänä myös siksi, etten pidä suurena lottovoittona syntyä epätoivotuksi lapseksi tai äidille/perheelle joka ei kykene hoitamaan lastaan. Eikä se myöskään ole onneksi äidille kummassakaan tapauksessa.

      Näin tarkastellen kysymyksesi solumöykyn muuttumisesta ihmiseksi on epäoleellinen muuten paitsi filosofisessa mielessä.

      Mutta palataan nyt kuitenkin kysymykseesi. Onko siittiö tai munasolu ihminen. Ainakin ne ovat ihmisistä lähtöisin ja suurin osa kuolee elettyään lyhyen elämän. Onko siis miehellä oikeutta vetää käteen tai puolisoilla naida ehkäisten raskautta? Minusta on, mutta ei siksi, etteivät munasolut ja siittiöt olisi ihmisiä tai ainakin potentiaalisia sellaisia, vaan siksi, että sukusoluista suurin osa kuolee joka tapauksessa luonnon normaalissa kiertokulussa. Tämä ei ole venkoilua, vaan kristinuskon historiassa käteen vetoa on pidetty syntinä - ja raskauden ehkäisyä pidetään joissain uskonnollisissa piireissä syntinä edelleenkin.

      Entä tsygootti tai varhaisvaiheen alkio. Ne ovat jo geneettisesti kokonaisia ihmisiä, vaikka ovatkin yksittäisiä soluja tai tiedottomia solumöykkyjä. Ja niistäkin suurin osa jää syntymättä ihmisiksi. Siten en näe ongelmaa, jos nämä abortoidaan, koska se on melkein kaikkien tsygoottien ja useimpien alkioiden kohtalo joka tapauksessa.

      Alkionkehityksen myötä ihmisen alku muuttuu monimutkaisemmaksi ja lopulta puhutaan sikiöstä. Tieteelle on käsittääkseni tuntematonta, koska sikiö rupeaa aistimaan ympäristöään. Se voisi kuitenkin olla jollain tavalla perusteltu hetki sille, kun solumöykky muuttuu ihmiseksi.

      Toisaalta ei tuollainen solumöykky vielä poikkea mitenkään mitenkään muista eläimistä vastaavassa kehitysvaiheessa. Jossain vaiheessa sikiölle syntyy ehkä ensimmäinen jonkinlainen ajatus. Onko se hetki, jolloin solumöykky muuttuu ihmiseksi? Ehkä, mutta itse asiassa edes syntyneen lapsen henkiset ominaisuudet eivät käytännössä poikkea joistain muista eläimistä, joiden tappamisen me kuitenkin hyväksymme. Epäilemättä ne kuitenkin ovat ihmisiä, eivät solumöykyjä.

      Ja kuten aluksi totesin, abortin hyväksymiseni taustalla ei ole määritelmä ihmisen ihmisarvosta vaan se, että aborttien todellinen määrä voidaan minimoida sitä kautta. Samalla naiselle jää oikeus päättää omasta kehostaan ja äitiydestään.

      Enkä tarkoita, että pitäisin moraalisesti hyväksyttävinä huolimattomuudesta johtuvia vahinkoraskauksia ja niistä seuraavia abortteja. Mutta en pidä suotavana sitäkään, että naisen elämä tuhotaan pakottamalla hänet synnyttämään ei-toivottu lapsi. Siksi kyse on myös naisen ihmisoikeudesta.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!