maanantai 5. joulukuuta 2016

Onko oikeus väkivaltaan Suomessa suurempi kuin oikeus turvallisuuteen?

Lauantai-ilta Imatralla päättyi kolmoismurhaan. Tekijänä oli aiemminkin väkivaltarikoksiin syyllistynyt kantasuomalainen nuori mies. Uhreiksi joutuivat paikallispolitiikan voimahahmo ja kaksi muuta naista. Vilpittömät surunvalitteluni uhrien omaisille ja lähipiireille.

Tapot ja murhat ovat Suomessa onneksi melko harvinaisia: tänä vuonna niitä oli syyskuun loppuun mennessä tullut poliisin tietoon yhteensä 59 kappaletta. Se tarkoittaa noin kuutta hengenriistoa kuukaudessa.

Vaikka hengenmenon riski rikoksen uhrina on tosiasiassa hyvin matala, kuusi väkivaltaista kuolemaa kuukaudessa ei ole kunniaksi suomalaisille. Toisaalta se osoittaa kuluneen viikonlopun olleen tässä suhteessa poikkeuksellisen synkkä, sillä siinä kuitattiin yhdellä kertaa kahden viikonlopun tilastollinen saldo.

Vertailukohtaa voidaan hakea läntisestä naapurista. Siellä ovat saaneet paljon palstatilaa maahanmuuttajajengien keskinäiset ja tappavat välienselvittelyt, joten onko tilanne naapurissa kehnompi kuin meillä?

Katsotaan siis ruotsalaisten murha- ja tappotilastoja. Niiden mukaan naapurimaassa kuoli vuonna 2015 väkivaltaisesti yhteensä 112 henkilöä. Se on kuukautta kohti 42 prosenttia enemmän kuin Suomessa tammi-syyskuussa 2016.

Toisaalta Ruotsin vuoden 2014 9,7 miljoonan hengen väkilukuun suhteutettuna väkivaltaisten kuolemien määrä oli noin 20 prosenttia vähemmän kuin Suomessa. Maahanmuutto ei siis ole ainakaan vielä tehnyt Ruotsista Suomea hengenvaarallisempaa paikkaa asua.

Meillä suomalaisilla on siis syytä katsoa peiliin ja pohtia mitä voimme tehdä vähentääksemme Suomessa tapahtuvien väkivallantekojen määriä. Alkoholismin vähentämisellä saadaan humalanhuuruisten kuolemien määriä varmasti laskemaan, mutta nyt Imatralla nähtyjen tapausten vähentäminen on vaikeampaa.

Miten voitaisiin puuttua luonteeltaan väkivaltaisten ihmisten tekemiin murhiin? Olen aiemmin kirjoittanut ainakin yhdestä Imatran tragediaa vastaavasta tapauksesta eli Porvoon MacDonaldsin murhasta, jossa romanimies tappoi toisen jonottajan.

Sitä ja tämänkertaista Imatran tapausta yhdistää tekijöiden väkivaltatausta. Niinpä on syytä toistaa tuolloinen ajatukseni kärsimysten määrän minimoinnista.

"Jos tietyn tyyppisen rikoksen takia vankilaan joutuneilla henkilöillä on rikoksen uusiessaan keskimäärin yksi uhri, voitaisiin tästä rikostyypistä tuomitut päästää vapaaksi vain, mikäli heidän tilastollinen riskinsä uusia teko on alle puolet. Jos taas tietynlaisen rikoksen tehneiden uusiessa rikoksen uhriluku on keskimäärin kaksi, voitaisiin kyseisen rikostyypin tehneitä vapauttaa vankilasta vain, mikäli uusijoita on tilastojen mukaan vain kolmannes vapautetuista. Ja niin edelleen...

Edellä kuvaamallani logiikalla oikeuslaitoksemme minimoisi yhteiskunnassamme tapahtuvien vakavien ihmisoikeusloukkausten määrän tuomitsemalla esimerkiksi murhaajat ja raiskaajat pysyvästi kiven sisään. Ilman mahdollisuutta vapauteen."

Edelle kirjaamaani ajatusta voi verrata siihen oikeusministeriön mietinnön tietoon, että "vuosina 2003–2009 henkirikoksiin syyllistyneistä miehistä 55 prosenttia oli tuomittu aiemmista henki- tai pahoinpitelyrikoksesta edeltävien kymmenen vuoden aikana ainakin kerran, 37 prosenttia oli ollut aikaisemmin vankilassa."

Toisin sanoen, pyydän arvoisaa lukijaani ja Suomen hallitusta ja eduskuntaa pohtimaan keskuudessaan tarkoittaako vakavaan väkivaltarikokseen syyllistyneen henkilön päästäminen vapaaksi eristyksestä hänen oikeuksiensa nostamista korkeammalle kuin nuhteettomasti käyttäytyvien kansalaisten oikeus elää ilman väkivallan uhkaa? Ja jos näin on, tulisiko asialle tehdä jotain? Edes käydä yhteiskunnallista keskustelua?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Murha-aalto herättää keskustelua USA:ssa
Abdikadirin kohtalo lienee pelkästään hänen oman hyvän tahtonsa varassa
Väkivaltarikollisten ja muiden ihmisoikeuksista


13 kommenttia:

  1. Muuten olen samaa mieltä, mutta raiskaajien passittaminen loppuiäkseen vankilaan, yhdessä sen valitettavan tosiasian kanssa että osa raiskausilmoituksista on vääriä, aiheuttaisi valtavan väärinkäytöksen mahdollisuuden.

    Britanniassahan isälleen suuttunut 13 -vuotias tyttö oli ilmoittanut tämän raiskanneen hänet, ja vasta äskettäin 22-vuotiaana omatunto oli kolkuttanut sen verran että tunnusti keksineensä koko jutun. Isä oli istunut yhdeksän vuotta syyttömänä vankilassa tyttärensä raiskaamisesta.

    Ilman videomateriaalia myös Vesa Keskinen saattaisi istua loppuikänsä vankilassa raiskauksesta.

    Ja niin edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten kirjoitukseni lopussa yritin sanoa: tässä asiassa tarvittaisiin tosiasioihin perustuvaa päätöksentekoa ja yhteiskunnallista keskustelua. Mainistemistasi syistä kuolemantuomio ei kuitenkaan peruuttamattomuutensa takia kuulu sivistysvaltiossa rangaistusvaihtoehtojen joukkoon.

      Poista
  2. Ei muuten mutta epäilen että Imatran tapauksesta kyllä väkisin väännetään jollain konstilla että syyllinen on Immonen tai Suomen sisu tms...

    VastaaPoista
  3. Samaa minäkin pelkään ja epäilen, että niin saattaa käydä. Toivottavasti olen väärässä. Mutta ilmapiiri yhteiskunnassa on nyt sellainen että joku muukin syntipukki kuin itse murhaaja, täytyy löytyä.

    Risikkokin kysyy että oliko kolmoissurman taustalla poliittinen motiivi? Suurilla kirjaimilla tuo otsikko lehdessä. Ja kun esitetään epäilys poliittisesta motiivista, sehän osoittaa vain yhteen suuntaan.. tätä sisäministeri on nyt lietsomassa.

    Kun se asema-aukionkin potkaisu, jonka uhri myöhemmin kuoli, saatiin näyttämään poliittiselta. Nytkö siis tuota poliittisuutta työnnetään sinnekin, missä sitä ei näyttäisi olevan.

    Risikko voisi sen sijaan, että heittää tuollaisia motiiviepäilyjään, kysyä että miksi jo aiemmin tappoa yrittänyt oli niin pian taas vapaana.

    Sisäministerin pitäisi yrittää tehdä jotain sille asialle.

    VastaaPoista
  4. Möyhy lailliseksi. Väkivalta rähinäkännissä vähenis ku THC pistäs naurattaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan aiheesta luotettavaa tutkimusta? Kännillä ei ole Imatran kaltaisiin tapauksiin juurikaan vaikutusta. Sen sijaan se vähentää jonkin verran elävien alkoholistien määrää Suomessa.

      Poista
  5. Tällä tappajalla ei ollut alkoholia veressä mutta olikohan psyykelääkkeitä?

    Median antamien tietojen perustella kyseessä on suljetulle osastolle kuuluva ja nähtävästi sinne itsensä halunnut henkilö.

    Surullinen tapaus...

    Ari

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuus selvinnee aikanaan. Tässä vaiheessa on turha spekuloida. Joka tapauksessa ampuja tuskin kävelee vapaana ihan lähiaikoina.

      Poista
  6. Yhteiskunta ei tarvitse tällaista henkilöä kuin Imatran kolmoismurhaaja.

    Pelkään, että tekijän taustalle rakennetaan kansainvälisiä yhteyksiä, joita ei ole todellisuudessa ollut.

    VastaaPoista
  7. On aika murtautua valemedian takomasta matriksista:

    "Nyt suomen lehdistö syöttää jatkuvasti tästä tapahtumasta propagandaa, ettei tapauksen taustalla ole mitään poliittista motiivia, vaikka jo nyt sisäministeri Paula Risikko on jo laitettu valmistelemaan aselakien tiukennuksia, jotka olivat tämän ampumavälikohtauksen poliittinen motiivi.", http://nwohavaintoja.blogspot.fi/2016/12/imatran-kolmoissurmalla-on-poliittinen.html

    Ks. myös "Tähtääkö EU:n terrorismilaki EU:n arvostelijoiden murskaamiseen?",
    https://vastavalkea.fi/2016/12/05/tahtaako-eun-terrorismilaki-eun-arvostelijoiden-murskaamiseen/

    Diktatuuri ei siedä arvostelijoita ja vielä vähemmän sellaisia arvostelijoita, joilla on ampuma-ase riippumatta onko se 'laillinen' vai 'laiton'. Hehän saattaisivat nousta tyranniaa vastaan kapinaan, joten kansalta on otettava aseet pois. "Hyvä" perustelu saadaan aikaiseksi Imatralla masinoidunlaisilla (CIA/MK-Ultra-tekniikka) joukkomurhilla.

    Neuvostoliitosta aikoinaan paennut toisinajattelija Vladimir Bukovksy antoi Europarlamentissa helmikuussa 2006 haastattelun Unkarin Civic Forumin kutsumana - jolloin oli kulunut tasan 50 vuotta Unkarin kansannoususta Neuvostoliittoa vastaan. Bukovksy sanoi pelkäävänsä, että Euroopan Unionista on tulossa toinen Neuvostoliitto, täysin totalitäärinen valtio. Hänen mukaansa Neuvostoliittoa oli mahdotonta demokratisoida ja sama pätee Euroopan Unioniin, jonka hallintorakennekin muistuttaa hyvin läheisesti Neuvostoliiton vastaavaa. Ks. https://www.brusselsjournal.com/node/865

    EU:lla on tosiasiallisesti vain VALEPARLAMENTTIKIN vailla demokratialle olennaista LAKIALOITE-OIKEUTTA. Komission jäsenet eivät ole kenellekään vastuussa eivätkä ole kansan valitsemia.
    Itävaltalainen politiikantutkija Karl Steinhauser nimesi yhden kirjansa "EU - huomispäivän Super-Neuvostoliitto" jo n. neljännes-vuosisata sitten.

    VastaaPoista
  8. Yksi selkeä tekijä Imatran tapahtumissa on tekijän tausta tuomittuna väkivaltarikollisena. Suomalainen järjestelmä antaa tapon yrityksestä lievän tuomion, minkä seurauksena tekijä on vapaalla jalalla parin vuoden kuluttua teosta.

    Tekijällä on ilmiselviä mielenterveysongelmia, jota varten hänelle annetaan tabletit, joita tekijä ei nauti ohjeiden määrittämällä tavalla.

    Tekijä uusii rikoksensa, mutta tällä kertaa tuloksena on kolme ruumista. Järjestelmä ei ota vastuuta rikoksen uusimisesta vaan yrittää selittää tapahtuneen aseiden saatavuuden kautta.

    Lopputuloksena mikän ei muutu eli väkivaltarikolliset saavat edelleen lieviä tuomioita, mutta internetissä tapahtuvaan vihapuheeseen sovelletaan nollatoleranssia.

    VastaaPoista
  9. Imatran tapaus nostaa liekkejä ei-niin-oikeusvaltiossa: Ainakin muodollisesti (tosin epäilen että onko oikeasti) merkittävässä valta-asemassa oleva ministeri näyttäisi haluavan uusia lakeja ja/tai turvallisuusviranomaisten käytäntöjä vihapuhe-käsitteen avulla sensuurin jne. suuntaan: http://tuonenjoutsen.blogspot.fi/2016/12/paula-risikko-tuhmanpuhuminen-on.html

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!