perjantai 14. helmikuuta 2014

Erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta

Edustuksellista demokratiaa tarvitaan, koska kansaa ei voi vaivata päättämään kaikista mahdollisista pikkuasioista. Tämän allekirjoittanevat kaikki.

Sen sijaan edustuksellista demokratiaa ei tarvita siksi, etteivät ihmiset ymmärtäisi omaa parastaan. Tämän on osoittanut Sveitsi, joka on edustavan demokratian ja sitovien kansanäänestysten yhdistelmän avulla onnistunut luomaan yhden maailman vauraimmista ja parhaista yhteiskunnista.

Viimeksi Sveitsiläiset puolustivat kansanäänestyksen avulla maansa säilyttämistä sellaisena kuin he itse haluavat. Toisin sanoen he rajoittivat maahanmuuttoa. Tällainen rajoittaminen vastaisi myös Suomen kansalaisten tahtoa. Poliitikot ovat kuitenkin eri mieltä.

Edellisen kerran sveitsiläiset pääsivät uutisiin päättämällä äänestää palkkakatosta yritysjohtajilleen. Se ei saanut kansalaisten kannatusta, vaikka monet varmaankin olettivat kateuden ajavan kansan heikentämään suurituloisimpien palkkoja. Kansa ei siis ollutkaan populistista siinä mielessä kuin sen usein ajatellaan olevan.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena on saattaa kansan tietoon, että myös Suomen eduskunnassa on ehdotettu sitovan kansanäänestyksen ottamista käyttöön. Näin Suomessakin kansa saisi veto-oikeuden sellaisiin politiikan virheisiin, joista on kansakunnan kehityksen kannalta eniten haittaa.

Vaikka nyt eduskunnassa tehty aloite ei tule johtamaan lain muutoksiin, olisi hyvä jos lakialoitteesta käynnistyisi laaja kansalaiskeskustelu. Ehkäpä sen seurauksena myös me pääsisimme jonain päivänä nauttimaan suorasta päästösvallasta, jonka seurauksena näyttäisi Sveitsin esimerkin mukaisesti syntyvän ehkä jonkin verran konservatiivinen, mutta asukkailleen erinomaisen elinympäristön tarjoava yhteiskunta.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Mielenosoitukset mediassa
Pakolaispolitiikka ja politiikka
Suora demokratia - suorat kansanäänestykset

7 kommenttia:

  1. Suorassa demokratiassa vaarana on vähemmistöjen diktatuuri. Kansanäänestysmallissa äänestettäväksi valikoituu usein marginaalisia suuria tunteita herättäviä asioita joiden merkitys suurelle enemmistölle on täysin yhdentekevä jolloin äänioikeuttaan käyttävät ainoastaan asiaan fanaattisella kiihkolla suhtautuvat ja heidän myötäjuoksijansa.

    Parviälyllä on omat vahvuutensa mutta yritys ratkaista monimutkaisia ja syvää asiantuntemusta vaativia kysymyksia, esimerkikisi vaikka ydinvoiman käyttö energiantuotannossa tai turkistarhauksen oikeutus, on tuhoon tuomittu koska ihmiset tekevät päätöksiään enimmäkseen tunteen varassa, varsinkin sellaisissa asioissa joiden ei tunneta koskettavan omaa elämää ja olemista suoranaisesti millään tavalla.

    Tai sitten kansan enemmistöllä ei ole eikä voikaan olla kaikkea päätöksentekoon tarvittavaa tietoa: Miten kansa olisi äänestänyt 1940 talvisodan päättymiseen johtaneen rauhansopimuksen hyväksymisestä?

    Demokraattisen päätöksenteon ongelmaa kuvaa tarina kolmesta kaverista nimeltään Matti, Pekka ja Ville.

    Pojat olivat kokoontuneet rannalle juopottelemaan ja jokaisella oli eväänään pullo viinaa. Päätettiin äänestää siitä miten viinat juodaan ja Matti ehdoti että juodaan Pekan pullo ensiksi. Pekka vastusti mutta Ville kannatti joten juotiin Pekan pullo pois.

    Seuraavaksi Ville ehdotti että tästä eteenpäin kaikki juovat omistaan. Matti kannatti, Pekka vastusti ja ehdotus meni läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noinhan sitä väitetään. Sveitsi on kuitenkin elävä esimerkki siitä, ettei kansa ole tyhmää, vaan osaa käyttää valtaansa siten, että seurauksena on hyvinvoiva yhteiskunta.

      Poista
    2. Tuo Hopliitin esittämä sumpulointi onnistuu muuten paljon helpommin pienessä kuin suuressa porukassa. Esimerkiksi puoluejohtajien piirissä tällaisia sopimuksia saadaan aikaan helposti, eduskunnassa se on jo vähän vaikeampaa ja kansanäänestyksessä vielä pykälää vaikeampaa.

      Muuten, olisivatkohan sveitsiläiset käyneet kysymässä Amerikan intiaaneilta millaisia kokemuksia heillä on vapaasta liikkuvuudesta ja rajoittamattomasta maahanmuutosta?

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. "Kansanäänestysmallissa äänestettäväksi valikoituu usein marginaalisia suuria tunteita herättäviä asioita joiden merkitys suurelle enemmistölle on täysin yhdentekevä jolloin äänioikeuttaan käyttävät ainoastaan asiaan fanaattisella kiihkolla suhtautuvat ja heidän myötäjuoksijansa."

    Se vähä mitä olen demokratiasta kiinnostuneena seurannut sveitsiläisten juttuja, käsitykseni mukaan lähes kaikki kansallisen tason aloitteet ovat olleet luonteeltaan kaikkia koskettavia ja läpimenneistä jokaikinen. Osavaltiot äänestävät asioista itsenäisesti ja jos joku osavaltio saa hyvin toimivasta jutusta kipinän, niin siitä sitten kehittyy aikanaan kansallisella tasolla järjestettävä äänestys.

    Sitovaa kansanäänestystäkin paremmin kansan luottamuksen politiikkaan palauttava keino Suomessa voisi olla virkamiehiä, joita ei ole vaaleilla valittu, koskevan epäluottamusmenettelyn käyttöönottaminen.

    VastaaPoista
  4. Onhan meillä kansalaialoitteet joista julkisuuskynnyksen on ylittänyt mm. homoavioliitot, turkistarhauksen kieltäminen ja asevelvollisuuden lakkauttaminen. Voihan olla että siellä on myös järkeviä aloitteita mutta media ei niistä paljon huutele.

    Ja tässähän se on se ongelma: Meillä ei oikeasti ole omaa mielipidettä oikein mistään vaan me poimimme mielipiteemme sieltä mistä se meille tehokkaimmin myydään. Ja meillä on - valitettavasti - edelleen tiedostavilla välistävetäjillä miehitetty apparaatti joka kertoo meille miten hyvän ihmisen kuuluu elää, kuluttaa ja äänestää. Muuten olet basisti, rasisti, fasisti tai jopa persu.

    Tässäpä muutama aloite sitovan kansanäänestyksen aiheiksi:

    1. Verot maksettavaksi valtion varoista
    2. Keskipalkkaa pienempien palkkojen maksaminen kiellettävä.
    3. Konjakkipullon pohjasta se köyhää kansaa huijaava lasiklunssi pois.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansalaisaloite on merkityksetön, koska se ei sido päätöksentekijöiden käsiä millään tavalla. Näin se toimiii ainoastaan välineenä julkisuuden hankkimiseksi.

      Ja onhan meillä mahdollisuus myös neuvoa antavaan kansanäänestykseen. Sen rampauttaa puolestaan se, ettei kansalaisilla ole valtaa päättää äänestyksen järjestämisestä. Siten kansanäänestystä ei käytetä kuin silloin, kun poliitikot voivat olla varmoja lopputuloksen miellyttävyydestä tai merkityksettömyydestä.

      Poista

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!