maanantai 17. helmikuuta 2014

Alahärmän junaseisake eli PowerParkin pysäkki

Alahärmän yrittäjät haluavat PowerPark-huvipuiston vierestä kulkevalle rautatielle uuden pysäkin. He perustelevat toivettaan kävijämäärillä, ympäristösyillä ja ajokortittomien ihmisten liikkumisen helpottamisella.

PowerPark on suuri vapaa-ajankeskus, jonka perusti teollisuusneuvos Jorma Lillbacka nimeään kantavan konepajan myynnistä samillaan rahoilla. Ensimmäinen huvituslaite avattiin yleisölle vuonna 2002.

Mukaansa huvipuistobisnekseen Lillbacka on sittemmin houkutellut mm. entisen formulakuski Mika Salon pyörittämään karting-rataa. Kaikkiaan Lillbacka on sijoittanut huvipuistoon reilusti yli 100 miljoonaa euroa.

Kävijöitä huvipuistossa on vuosittain ollut noin 400 000 ja taloustutkimus rankkasi sen viime vuonna Suomen parhaaksi vapaa-ajankeskukseksi. Kyseessä on siis potentiallisesti erittäin merkittävä pysähdyspaikka ja kulkumahdollisuus junalla epäilemättä nostaisi vapaa-ajankeskuksen kävijämääriä entisestään.

Koska Suomen talous kaipaa kipeästi uusia piristysruiskeita, tulisi alahärmäläisten toiveita tarkastella tätä taustaa varten. Kotimainen turismihan on tervetullutta ja vähentää rahavirtoja Suomesta muualle, mikäli ihmiset jättävät sen seurauksena ulkomaanmatkat vähemmälle. 

Jos PowerPark vielä lisäksi houkuttelee ulkomaisia turisteja, saa se aikaan jopa muualta Suomeen kulkeutuvia rahavirtoja. Tällaiseen pyrkimykseen viittaa ainakin se, että kartingin MM-kilpailut järjestetään vuosittain Alahärmässä. Vaikka laji ei kerääkään suuria katsojamääriä, se kerää kilpailijat ja heidän tukijoukkonsa kansoittamaan paikkakunnan majoituspalvelut ja tekee samalla koko paikkakuntaa ja siinä sivussa myös Suomea tunnetuksi. 

VR:n pysäkkiä tämä joukko tuskin kuitenkaan kovín polttavasti tarvitsee, mutta mikäli se herättää vaikkapa venäläisten kiinnostusta eteläpohjalaiseen huvipuistoon, saattaa pysäkillä olla suurikin merkitys ulkomaisen turismin kehitykseen. 

Kaikkiaan Jorma Lillbackan PowerPark voidaan nähdä kylmän bisneksen ohella esimerkkinä suomalaisen yrittäjän isänmaallisuudesta. Samasta saimme makua myös Supercellin omistajien myytyä osakkeita ulkomaille ja ilmoittaessa kaupan ehtona, että pääkonttori pidetään Suomessa. 

Tällaisia rahamiehiä kaipaisin lisää koko Suomeen ja etenkin taloudellisissa vaikeuksissa oleville seuduille, joiden autioituminen on estettävissä ainoastaan luovalla yritystoiminnan lisäämisellä. Veronmaksajan tarjoama leipä kun lienee tulevaisuuden globaalin kilpailun rajaamissa marginaaleissa entistä tiukemmassa.

Tämän ajatusvirran lopuksi totean, että Suomen valtio sijoittaa vuosittain yli miljardi euroa kehitysmaihin vaikka tulokset eivät ole olleet kovin mairittelevia. Siten tuntuisi järkevältä, että eteläpohjalaista yrittäjyyttä tuettaisiin edes yhden rautatiepysäkin verran. Näin etenkin kun odotettavissa on rahan paluu takaisin valtion kassaan lisääntyneen taloudellisen toimeliaisuuden tuottamien verotulojen muodossa.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksen lukemisesta

Tervetuloa uudelleen!