HS:n Minttu Mikkonen tajosi malliesimerkin epärehellisyydestä

Jaksan olla hämmästynyt siitä epärehellisyydestä, joka liittyy ilmastonmuutokseen. Enkä tässä tarkoita pelkästään ajan myötä selittämättömällä tavalla vaihtelevia ilmastotilastoja, vaan myös ilmastonmuutoksen torjumisesta käytävää keskustelua.

Tänä aamuna saimme Helsingin Sanomien jutussa oikein malliesimerkin, jossa toimittaja Minttu Mikkonen oli haastatellut aiheeseen perehtyneitä suomalaistutkijoita.

Jutun keskivaiheilla toimittaja kertoi lehden aiempaan juttuun viitaten, että "tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentää Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa. Moni suomalaispoliitikko sanoo silti, että hakkuita voi lisätä."

Sen jälkeen toimittaja lainasi Sitran hiilineutraalin kiertotalouden johtaja Mari Pantsaria, jonka hän antoi ymmärtää sanoneen tähän, että "jos pitää laittaa tiedemaailma ja poliittinen maailma hiilinieluista vastakkain, uskon dosenttina tiedettä."

Ongelma on vain siinä, ettei Mikkosen siteeraamassa aiemmassa HS:n jutussa suinkaan sanottu tutkijoiden olevan yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen pienentäisi Suomen metsien hiilinielua ja metsien hiilivarastoa. Tai sanottiin, mutta virke jatkui "vähintään vuosikymmeniksi eteenpäin verrattuna tilanteeseen, jossa niitä ei lisätä".

Toisin sanoen suomalaistutkijat olivat yksimielisiä siitä, että hakkuiden ja puunkorjuun lisääminen ei pienennä Suomen metsien hiilinielua vaan ainoastaan vähentää sen kasvua. Tämän ei luulisi olevan liian vaikeaa ymmärtää edes Minttu Mikkoselle, joten kyseessä lienee tahallinen valehtelu syystä, jota en ymmärrä. Vielä paheksuttavammaksi asian tekee se, että lukijalle syntyi jutusta helposti käsitys, jonka mukaan kyseisen valheen olisi kertonut dosentti Pantsar.

Tässä yhteydessä on syytä muistuttaa arvoisaa lukijaani myös siitä, että aiemmin käsittelemäni äskettäin ilmestyneen tutkimuksen mukaan eurooppalaisten metsien eri hoitovaihtoehdoilla ei voida juurikaan vaikuttaa ilmastonmuutokseen, joten hiilinielun tuijottamisen sijasta niitä kannattaisi kasvattaa sellaisiksi, että ne sopeutuvat mahdollisimman hyvin tulevaan ilmastoon. Tästä ei Mikkosen jutussa mainittu sanaakaan, vaikka asian nosti esille myös kollegani Atte Korhola niin ikään HS:ssa ja asian on täytynyt siten olla myös kaikkien lehden samasta aihepiiristä kirjoittavien toimittajien tiedossa.

Jutussa muistutettiin jälleen kerran myös siitä, että "suomalainen tuottaa nykyisin vuosittain keskimäärin yli kymmenen tonnia päästöjä. Vuonna 2030 jokainen maapallon asukas saisi enää tuottaa keskimäärin enintään kolme tonnia."

Myös tämän asian esille ottaminen on älyllisesti epärehellistä, vaikka faktat olisivat oikein (mitä en sinänsä epäile enkä tarkistanut). Tämä johtuu siitä, että jos suhteutamme omat ja maapallon kaikkien ihmisten päästöt maapinta-alaan muuttuu tilanne aivan oleellisesti: HS:n antamilla luvuilla laskettuna päästömäärämme suhteutettuna Suomen maapinta-alaan on 163 tonnia/km² , kun koko maailman maapinta-alaan suhteutettu kestävä luku olisi 155 tonnia/km². Lisäksi on syytä muistaa, että meillä Suomessa huomattava osa päästöistä syntyy talvilämmityksestä, jonka ei pitäisi muualla olla lämpimämmän ilmaston takia yhtä suuri päästölähde. Siten meillä on hyvä syy vaatia hiukan muita suurempaa osuutta ihmiskunnan kestävästä kiintiöstä.

Lisäksi edellä tekemäni laskelma osoittaa, kuinka oleellinen tekijä ihmiskunnan väkiluvun ripeä kasvu on ilmastonmuutoksen hallinnan kannalta. Siitä ei tietenkään mainita sanaakaan HS:n jutussa, vaan sen sijaan keinoina maapallon ilmaston lämpenemisen estämiseksi mainitaan kierrätys, kasvissyönti ja hiilitullit sekä Saksan sähköverkkoon kytketty aurinkovoima, Tanskan tuulivoima, Meksikon rakennusten energiatehokkuus ja Brasilian metsäkadon estäminen (joista viimeisellä tosiaan on edellä mainitsemani julkaisun mukaan merkitystä maapallon lämpenemiseen toisin kuin eurooppalaisten metsien hoitamisella).

Mikkosen epärehellisyys ei ole mitenkään ainutlaatuista, vaan - kuten aluksi totesin - se on silmiinpistävää lähes kaikessa ilmastonmuutoskeskustelussa. En kuitenkaan oikein ymmärrä sen syitä, enkä edes sitä mihin sillä pyritään.

Itse nimittäin kuvittelen ilmastonmuutoksen aiheuttaman uhan niin vakavaksi, että siihen kannattaisi suhtautua rehellisesti ja etsiä keinoja sen estämiseksi sieltä, mistä niitä on löydettävissä. Keskustelun jatkuva sivuraiteille ohjaaminen sen sijaan on omiaan vaikeuttamaan kestävien ratkaisujen löytämistä. Ei kai se nyt sentään voi olla median, poliitikkojen tai tutkijoiden tavoitteena?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Hiilinieluun keskittyminen olisi vanhentunutta metsäpolitiikkaa
Australian ilmastohistoria meni uusiksi
Tutkijoiden biotalousjulkilausumasta