Epäsuoran todisteen kehitysavun hyödyttömyydestä tajoaa se, että maailman apua saavista kehitysmaista yksikään ei ole noussut vaurauteen. Tämä koskee myös suomalaisen kehitysavun kohteita, vaikka niihin pumpataan vuosittain noin 800 euroa per lapsiperhe. Siis puolen tusinan lastensairaalan kustannukset.
Mutta annetaanpa ulkoministeriön virkamiehelle puheenvuoro.
"Kun nuorempana virkamiehenä olin hankevastuuvirkamies, niin meillä oli epäonnistuneiden hankkeiden pörssi siellä kuppilassa. Siinä esitettiin puolivitsinä, kenellä oli surkein hanke, mistä syystä ja kuinka korkealle siinä listassa pääsi."
Toisin sanoen kehitysapukoneisto on itsekin ollut tietoinen toimiensa järjettömyydestä. Ja lienee edelleen. Asia lienee salattu siksi, että asiasta ensikäden tietoa omaavien on parempi saada kehitysapuvaroista palkkaa kuin olla saamatta.
Nyt suunsa avanneen virkamiehen esille tuoma kehitysapuvarojen turhuuskin yritetään vaieta. Tai ellei se onnistu, nostetaan mediamylläkkä, jossa kiistetään varojen hukkaan heittäminen ja listataan onnistuneiksi väitettyjä hankkeita. Sekä ennen kaikkea ristiinnaulitaan Matti Kääriäinen, sanansaattaja.
Hiljaisuudesta tai vaihtoehtoisesti älämölöstä riippumatta "äärimmäinen köyhyys on jopa lisääntynyt niissä Saharan etelänpuoleisissa Afrikan maissa jotka ovat olleet kehitysyhteistyön kohteena." Se on surullista.
Niin on myöskin se, että "emme tiedä todellisuudessa monienkaan suurien jopa 15–20 vuotta kestäneiden hankkeiden todellista vaikutusta. Niitä ei ole koskaan evaluoitu jälkikäteen."
Siis ymmärsinkö oikein. Kehitysapuvaroin tehdään surkeiksi tiedettyjä hankkeita, eikä jälkikäteen edes selvitetä oliko rahojen polttamisesta muuta hyötyä kuin kehitysapubisneksen tekijöiden mukava elämä Afrikassa. Tämähän kuulostaa suorastaan sellaiselta, että nyt pitäisi soveltaa Jalasjärven oppia. Mutta keneen?
Entä kehitysavun yhteiskunnalliset vaikutukset? "Käytännössä pyrkimykset länsimaisten demokratiakäytäntöjen luomiseksi köyhiin kehitysmaihin ovat tuottaneet päinvastaisen tuloksen." Eli kehitysavun vaikutus kohdemaassaan ei ole pelkästään olematon, vaan se on suorastaan haitallinen.
Mutta miksi asiasta ei puhuta julkisuudessa. Sekin syy taitaa selvitä virkamiehen kommentista. "Yritän olla hiljaa. Olen huomannut, että jään toiselle puolelle omien ajatusteni kanssa."
Kommentti on pysäyttävä. Olen näkevinäni siinä vihervasemmistolaisten maailmanparantajien hätkähdyttävän mielipideterrorin vaikutuksen ikäviä tosiasioita puhuviin. Näin on valitettavasti monissa muissakin asioissa: maahanmuutto, ilmastonmuutos, islam, sosialismi jne...
Olenkin sitä mieltä, että on aika lopettaa Suomesta maailmanparantajien valta ja siirtyä rehelliseen analyysiin ja sen pohjalta johdettuun toimintaan. Ehkäpä sen seurauksena rajusti supistettavat kehitysyhteistyövaratkin tuottavat jonain päivänä positiivisia tuloksia. Ja maailma pelastuu!
Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Tekstit
