Tokoinrannan bakteerin herättämiä ajatuksia

Helsingin Tokoinrannasta kaadetaan aamun lehden mukaan pois sitä koristaneet hevoskastanjat, koska puihin on tarttunut tappava bakteeri. Jäin jutun luettuani miettimään, että mistä oikein on kysymys. 

Pienen googlailun jälkeen selvisi, että Tokoinrantaan on levinnyt jo 1930-luvulla Yhdysvalloissa havaittu hevoskastanjan bakteeri, joka ei tartu muihin puulajeihin. Iso Britanniassa bakteeri havaittiin vuonna 2000, eli kyseessä on Eurooppaan muualta saapuneesta vieraslajista. 

Bakteerin lisäksi hevoskastanjalle voivat samanlaisia oireita aiheuttaa myös muut taudinaiheuttajat. Niitä on esiintynyt Britanniassa jo ennen vuotta 2000 ja ne kuuluvat sellaiseen  mikrobiryhmään, johon kuuluvat muut eliöt aiheuttavat kasvitauteja myös esimerkiksi ruukkukukille ja perunoille.

Mutta palataan hevoskastanjan bakteeriin. Wikipedian mukaan se selviää talven yli ja tarvittaessa pidempäänkin maaperässä sekä leviää veden, sadepisaroiden ja työkalujen mukana. 

Hevoskastanjaan se aiheuttaa runkoon haavaumia, jotka valuvat nestettä keväisin ja syksyisin. Länsi-Euroopassa tauti leviää tuulisilla sadekeleillä ja on Iso-Britanniassa tartuttanut jo noin puolet saarivaltion hevoskastanjoista. 

Luettuani tuon viimeiseen lauseen jäin miettimään, että mitähän Suomessa tapahtuisi, jos jokin hevoskastanjan bakteerin kaltainen kasvitauti tappaisi puolet kuusistamme tai männyistämme. Minkälaisen vaurion se aiheuttaisi taloudellemme? Ja kuinka valmistautuneita metsäfirmamme olisivat sellaiseen katastrofiin?

Vaarallisia kasvitauteja Suomessa valvoo Evira, joka oli löytänyt myös Tokoinrannan bakteeritaudin. Sen nettisivulla on listattu joukko muita vaarallisia kasvitauteja ja tuhoeläimiä, joista ainakin Aasianrunkojäärä on onnistunut levittäytymään Suomeen. 

Toivottavasti Evira on tehtäviensä tasalla, jotta metsämme säilyvät terveinä. Tulijoita nimittäin riittää myös kasvitautipuolella, ja ihmiset - eli kansainvälinen kasvikauppa - toimivat niiden levittäjinä kautta maailman, kuten melkein kuusi vuotta sitten kirjoitin. Ainakin alan kansainvälinen tutkijakunta näyttäisi olevan hereillä ja suomalaiset tutkijatkin ovat päässeet mediaan haastateltavaksi.

Siitä huolimatta olisi mukava tietää ovatko heidän näkemyksensä tavoittaneet poliittisen päätöksentekokoneiston. Ja onko tuo koneisto - tai suomalainen metsäsektori - ryhtynyt tutkijoiden vaatimiin toimiin, kuten taloudelliselta arvoltaan vähäarvoisen kasvikaupan lopettamiseen. Asian luulkisi kiinnostavat ainakin meitä metsästä eläviä suomalaisia.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Meemisodan uhrit

Perunarutto kulkee ihmisen mukana

Kasvikauppa ja metsätuhot 

Entä jos Suomessa olisi vain luomutiloja?

Eilen uutisoitiin siitä, että luomukarjatilat ovat kylmän kesän ja sateisen syksyn jälkeen vaikeuksissa, koska eläinten ruokaa ei saada pois pelloilta. Onneksi nämä tilat voivat hakea Eviralta erioikeutta voidakseen syöttää eläimille tavanomaisen maatalouden tuotteita. Muuten edessä häämöttäisi konkurssi.

Tuli vain mieleen, että kuinkahan maataloutemme olisi käynyt, jos Suomessa olisi pelkästään luomutiloja?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Meemisodan uhrit
Pelastaako veganismi maailman?
Kesä vailla mansikoita?

Turkistalous vakavan paikan edessä

Eilisen uutisen mukaan Evira löysi viime vuoden eläintilojen tarkastuksissa runsaasti epäkohtia. Eniten niitä löytyi turkistarhoilta, joista peräti 66 prosenttia toimi puutteellisesti. 

Eviran asiantuntijan mukaan "asialle pitäisi tehdä jotakin. Pallo on elinkeinolla ja eläimiä pitävillä henkilöillä".

Eviran löydös on hämmästyttävä ottaen huomioon sen negatiivisen julkisuuden, joka on kohdistunut Suomen turkisalaan jo vuosien ajan. Onkin syytä kysyä, että haluavatko turkistarhaajat ihan oikeasti elinkeinonsa tulevan Suomessa kielletyksi?

Jos näin käy - ja varmasti käy, mikäli suurin osa tarhaajista viis veisaa lainsäädännöstä - se olisi harmillista. Onhan turkistalous metsätalouden lisäksi ainoa maaseudun perinteinen elinkeino, joka kannattaa ilman veronmaksajien rahallista tukea. 

Turkistarhauksen katoamisen seurauksena maaseudun elinvoimaisuus vähenisi ja samalla Suomen vientiin syntyisi Venäjäboikotoinnin aikana kymmenien miljoonien ja normaaliaikoina satojen miljoonien eurojen aukko. Niiden paikkaaminen ei ainakaan lyhyellä aikavälillä olisi mahdollista.

Siitä syystä on syytä toivoa, että turkisala ryhdistäytyisi ja ryhtyisi itse valvomaan omaa toimintaansa. Ehkäpä turkisten välittäjäfirmat voisivat luoda oman laadunvalvontajärjestelmän, jonka moitteeton noudattaminen olisi edellytys kunkin tarhaajan turkisten pääsylle vakiintuneille markkinoille? 

Tämä olisi perusteltua elinkeinon tulevaisuuden varmistamisen takia. Samalla myös turkiseläinten hyvinvointi kohenisi. 

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:

Suomen biotalous on täynnä mahdollisuuksia

Jaana Pelkonen ei tunne empatiaa eikä huolta

Turkistarhaus on kiellettävä!