800 euron jokavuotinen tulonsiirto lapsiperheiltä kehitysapu-apparaatille tyydyttää suomalaisia

Ylen uutinen kertoo, että Pekka Haaviston mielestä suomalaislla on melko realistinen kuva kehitysyhteistyöstä. Hänen mukaansa: "ehkä suomalaiset ajattelevat näistä aika realistisesti. Kehitysyhteistyössä on riskejä ja valitettavasti joillakin alueilla sodat ja konfliktit uusiutuvat. Se ei kuitenkaan vähennä sen arvoa, että koitetaan vaikeimmissakin tilanteissa auttaa."

Samalla hän iloitsee suomalaisten positiivisesta suhtautumisesta kehitysyhteistyöhön. Näin siksi, että ulkoministeriön teettämässä kyselyssä 82 prosenttia vastaajista pitää kehitysyhteistyötä erittäin tärkeänä tai melko tärkeänä.

* * *

Yle kertoi myös itse ulkoministeriön kyselyn tuloksista. Sen mukaan vihreiden, kristillisdemokraattien ja ruotsalaisten kannattajat pitivät  kehitysyhteistyötä tärkeänä. Sen sijaan perussuomalaisia äänestävistä peräti kolmannes piti kehitysyhteistyötä yhdentekevänä tai vähämerkityksellisenä.

Kun mennään itse substanssiin, pitää kehitysyhteistyössä keskittyä suomalaisten mielestä kaikkein tärkeimpiin maan kehitystä edistäviin perusasioihin, joista koulutus nousee ykkössijalle. Ykkössijaan on minunkin helppo yhtyä; tosin sillä tarkennuksella, ettei juuri missään muussa kehitysyhteistyössä sitten olekaan mitään järkeä.

* * *

Kehitysyhteistyön tuloksellisuudesta lähes 60 prosenttia suomalaisista arvioi, että sillä on vaikutusta, vaikkei riittävästi. Joka neljäs ajattelee, että kehitysyhteistyöllä voidaan lievittää välitöntä hätää, vaikka sillä ei saadakaan aikaan pysyvää kehitystä. 

Tuohon jälkimmäiseen on myös minun helppo yhtyä. Ensimmäisenkin alkuosasta olen sikäli samaa mieltä, että pidän monien kehitysapuluokkien vaikutusta pelkästään negatiivisena, koska ne edesauttavat väestöräjähdystä ja sitä kautta vain pahentavat monien kehitysmaiden ongelmia.

* * *

Kuten kaikki tietävät, on YK asettanut tavoitteeksi, että rikkaat maat auttaisivat köyhiä vaatimattomalla 0,7% osuudella bruttokansantuotteestaan. Eikä Suomi kanna vastuutaan edes tuolla summalla.

Tästä huolimatta suomalaiset eivät haluaisi lisätä kehitysapua nykyisestä, vaan hoitaa ensin oman maan asiat kuntoon. Itse asiassa vain 14% olisi halukkaita nostamaan kehitysavun määrää - tosin uutinen ei kerro siitä, kuinka moni heistä tietää, että kehitysapuun käytetään yli miljardi euroa tänäkin vuonna. Siis parisataa euroa per nokka tai 800 euroa per kaksilapsinen perhe. 

Kun ulkoministeriö nyt tekee näitä kyselytutkimuksia joka tapauksessa myös jatkossa, kannattaisi minusta kysyä myös sitä, kuinka monta euroa per kansalainen ihmiset olisivat valmiita sijoittamaan kehitysapuun. Saattaa olla, että tällaisen kyselyn vastaukset poikkeaisivat niistä vastauksista, joissa vastuuta kannetaan prosentin kymmenesosina bruttokansantuotteesta.

* * *

Entä minä? 

Myös minä pidän kehitysyhteistyötä periaatteessa tärkeänä eli kuulunen tuohon 82% enemmistöön. Haluaisin kuitenkin karsia nykyisestä kehitysavusta kaiken muun paitsi kehitysmaalaisille suunnatun koulutuksen, jonka varassa he voisivat jonain päivänä nostaa itse istensä vaurauteen samaan tapaan kuin vaikkapa Suomi teki aikanaan. 

Tai no, myös naisen aseman kohentamista kannattaisi tukea, sillä sen kautta voisi kehitysmaiden väestöräjähdys taittua. Tässä vain taitavat monen kehitysmaan macho-kulttuuri ja naiset toisen luokan kansalaisiksi alentava uskonto toimia vahvana vastavoimana. Mitähän niille pitäisi tehdä?

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Miksi tieteellis-taloudellinen vallankummous tapahtui Pohjois-Euroopassa?
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?
Auta siinä sitten