Onko Ghanalla malttia vaurastua?

Kirjoitin aikanaan tekstin siitä, onko vasta itsenäistyneellä Etelä-Sudanilla malttia kehittyä. Ei ollut, vaan uuden valtion kehitys on ollut surullista seurattavaa, kuten olen jo ehtinyt toteamaan ja minkä myös Desmond Tutu on vahvistanut. 

Tätä taustaa vasten on ollut mielenkiintoista seurata että juuri nyt suomalaisessa mediassa puhutaan Ghanasta tähtenä, joka osoittaa että myös mustaan Afrikkaan voi syntyä hyvinvointia. Tarkastellaan siis hiukan maan tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä.

Kuten Etelä-Sudan, on Ghanakin luonnonvaroiltaan erittäin rikas ja omaa kaikki edellytykset nousta taloudellisesti riippumattomaksi ja vauraaksi kansakunnaksi. Valitettavasti rikkaus ei aina ole ollut onneksi, kuten nyt vaikka mainitsemani Etelä-Sudanin esimerkki osoittaa. 

Öljyvarojen varaan näyttäisi kuitenkin olevan muodostumassa vauras Ghanan valtio. Porausten alkamisen seurauksena on yhteiskuntaan virrannut rahaa ja ainakin osa väestöstä on vaurastunut. Rauhattomuuksia ei kuitenkaan ole syntynyt, ehkä siksi että Ghanassa on ainakin tällä hetkellä toimiva demokratia, jossa toteutuu myös sananvapaus. 

Sananvapaus tarjoaa mille tahansa maalle aivan erinomaiset lähtökohdat. Niinpä myös ghanalaisten on syytä vaalia sananvapauttaan aivan erityisesti, sillä afrikkalaisilla demokratioilla on ollut valitettava taipumus ajautua epädemokraattisiksi. Toivotaan siis kovasti, että ghanalaiset onnistuvat säilyttämään sananvapautensa myös siinä tilanteessa, kun rikastuvaa kansanosaa aletaan julkisesti arvostella. 

Afrikassa yksi suurimmista ongelmista on aina ollut valtioiden monikulttuurisuus. Myös Ghanan väestö koostuu useista etnisistä ryhmistä. Yksi niistä, akanit, on kuitenkin niin selvästi muita suurempi, ettei mikään muu ryhmä voi tosissaan haastaa sitä. 

Silti akanienkin osuus on alle puolet koko väestöstä, mikä tarjoaa kyllä mahdollisuuden kansankiihottajille. Afrikkalaisittain helppo väestörakenne tarjoaa kuitenkin Ghanalle poikkeuksellisen hyvät lähtökohdat etnisten konfliktien välttämiselle.

Ghanan väestörakenteen kannalta lienee edullista myös kristittyjen selvä enemmistö ja erityisesti viime aikoina monissa paikoissa vaikeuksia aiheuttaneiden muslimien pienehkö määrä, noin 15%. Tosin samaan hengenvetoon on todettava, että radikalisoituessaan näinkin pieni vähemmistö voi aiheuttaa melkoisia paikallisia ongelmia, kuten esimerkiksi Ranskan kymmenen prosentin muslimiväestö on osoittanut.

Sivistys on ensimmäinen edellytys sille, että matka hyvinvointivaltioksi voi onnistua. Siten ghanalaisten tulevaisuuden valoisuuteen viittaa myös se, että maan kansalaiset ovat ainakin afrikkalaisittain poikkeuksellisen sivistyneitä: käytännössä kaikki yli 15-vuotiaat osaavat lukea. 

Samaan hengenvetoon on todettava, että maa on alkanut houkutella myös muualla korkeampaa sivistystä hankkineita paluumuuttajia. Heidän mukanaan maahan tulee uutta osaamista, joka toivottavasti realisoituu talodelliseksi yrittelijäisyydeksi. Todellinen hyvinvointi ei nimittäin synny raaka-aineiden viennistä, vaan korkeasta jalostusasteesta - ja siihen tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä ja osaamista.

Lopuksi on pantava merkille, että Ghana ei ole nousemassa kehitysavun turvin, vaan omien kansallisten vahvuuksiensa varassa. Myös tämä on nähtävä vahvuutena, sillä ainakaan toistaiseksi maailmassa ei ole yhtään maata, joka olisi noussut hyvinvointiin kehitysavun varassa. Syynä tähän lienevät kehitysavun varaan rakennetun talouden korruptoiva ja markkinavetoista taloutta passivoiva vaikutus.

Kaikkiaan on tietenkin todettava, että vain aika näyttää, onnistuuko Ghana tiellään afrikkalaiseksi hyvinvointivaltioksi. Lähtökohdat sillä ovat poikkeuksellisen hyvät, mutta kaiken hyvän edellytyksenä on korruptoituneen, heimo-orientoituneen, uskonkiihkoisen ja aikaansaamattoman afrikkalaisen tradition pitäminen marginaalissa. 

Jos tässä onnistutaan, saamme nähdä todellisen Afrikan tähden, joka näyttää suuntaa koko mustalle maanosalle. Mutta siihen tie on vielä pitkä.

Aiempia ajatuksia samasta aihepiiristä:
Auta siinä sitten
Pelko palasi Afrikkaan - mutta voiko se palata Eurooppaan?
Varokaa demokratian kasvattamia diktaattoreita!